Kirjojen kummallisuuksia

Erään menestyskirjailijan romaanissa ihan viime sivuilla ilmestyi mukaan uusi henkilöhahmo. Kahlasin kirjaa edestakaisin ja etsin mainintaa tästä mystisestä Juliesta, joka siis mainittiin vain tämän yhden kerran. Ei löytynyt.

Ainoa keksimäni selitys on se, että yhden päähenkilön nimi oli alun perin ollut Julie, ja jossain vaiheessa nimi oli muutettu. Ei mikään vaikea temppu nykyteknologialla. Ehkä kirjailija oli itse epähuomiossa sotkenut vielä jälkeenpäin.

En muista kirjaa, juonta enkä henkilöitä, mutta ainutkertainen Julie on jäänyt mieleen.

Kevätaamun lohikäärmeissä Raistlin herättää kuolleen Tasslehoffin henkiin jollain loitsulla, vaikka verhoilla ei ole parantavia loitsuja. Kaveri joskus väitti, että kyseessä on reversattu Finger of death, mutta virallisen tiedon mukaan Finger of deathia ei voi reversata.

Monilla paljon kirjoittavilla on huolimattomuusvirheitä joskus luvattomankin paljon. Ihmiset vanhenevat eri tahtiin, ajanilmaukset heittävät häränpyllyä jne. Ennen oli joka kirjankustantamossa useita kustannustoimittajia, jotka lukivat käsikirjoitukset ja korjasivat virheet, mutta lieneekö tuota ammattiryhmää enää lainkaan, koska nykyään virheitä on huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. 

Luin lapsena Ruby Fergusonin Laura-sarjaa. Yhdessä kirjassa joku henkilö ei muistanut Lauran nimeä vaan kutsuu häntä nimellä Joan tms. Ihmettelin tätä kunnes huomasin että se on suomentajan moka. Alkuperäisissä kirjoissa Laura on nimeltään Jill. Joku ei muistanut Jilliä ja nimi meni vähän väärin, Joan. Suomentajan olisi pitänyt suomentaa tyylin mukaisesti eikä sananmukaisesti. (En tajua miksi nimet ylipäänsä pitää "suomentaa".)

Olipa sekavaa, toivottavasti saatte kiinni mitä yritän selittää. Kirjailijassa ei siis mitään vikaa, suomentajaa moitin.

Vierailija kirjoitti:

Monilla paljon kirjoittavilla on huolimattomuusvirheitä joskus luvattomankin paljon. Ihmiset vanhenevat eri tahtiin, ajanilmaukset heittävät häränpyllyä jne. Ennen oli joka kirjankustantamossa useita kustannustoimittajia, jotka lukivat käsikirjoitukset ja korjasivat virheet, mutta lieneekö tuota ammattiryhmää enää lainkaan, koska nykyään virheitä on huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. 

Yhdessä kustantamossa ei ollut kustannustoimittajia, vaan kaikki meni painoon sellaisena kuin kirjailija tai kääntäjä oli käsistään päästänyt. "Like-kieli" oli ihan omanlaisensa ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Olen pikkutarkka vaikka luen nopeasti. Ärsyttää kun henkilöiden silmienväri muuttuu, välimatkat esim. Mummolle/heilalle on milloin 500 m, yhtäkkiä se unohtunut ja puhutaan 5 kilometristä, veli onkin kirjan lopussa serkku ( ilman siis mitään paljastuksia) , suunnattomast ärsytti kun suomalaisen kirjailijan kirjassa maanviljelijä aurasi ruispeltoaan. ( Kynti traktorilla työvälineellä jonka nimi on aura.)

Lukeminen on kivaa.

Tykkään historiallisista romaaneista. Varsinkin historijoitsijoiden kirjoittamat romaanit voivat olla tosi hienoja lukuelämyksiä. Sitten on niitä toisenlaisia "lukuelämyksiä". Historialliset romaanit jotka kuulostavat siltä että nykyajan ihmisille on laitettu vanhanajan vaatteet ja he kulkevat hevoskyydillä. Henkilöiden puhetyyli ja sanasto on väärä eli nykyaikainen. Asenteet ovat nykyaikaiset. Sosiaalinen historia on väärä. Jopa jotkut historialliset seikat ovat väärin. Jonkun tällaisen kirjan olen lukenut loppuun asti pelkästään siksi että se oli niin kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille suunatuissa aina se nais-päähenkilö on ylimaallisen,jumalaisen täydellinen ja jo tieteellisestikin todistettu universumin keskipisteeksi jota kaikki ihailevat. Hyvänä esimerkkinä Ayla Untinen-Auelin kirjoisa.

 

Poliisina hän on nokkelampi kuin mieskollegansa. Kaikki fiksut ajatukset tulevat häneltä, ruuaksi vain pizzaa. Menee yksin jokapaikkaan vaikka se taitaa olla kiellettyä joka poliisipiirissä vai mitä ne nyt on. On juossut 10maratonia paremmalla ajalla kuin mieskollega ja ampuu hiirtä silmään...

Ja kolegoissa on aina yksi sovinistimies, jonka kanssa päähenkilö ottaa säännöllisesti yhteen. Yleensä saaden viimeisen sanan. Kollegoista löytyy myös hieman masentunut ja erakoitunut ja mies, jonka kanssa itsenäinen poliisisankaritar tulee paremmin toimeen.

Luin hetki sitten Se päättyy meihin. Mies kulki kirurgin vaatteissa ja stetoskooppi kaulallaan ympäri kaupunkia. :D

Ärsyttävästi kirjailija kertoo evakkolapsesta jolla parsitut sukkahousut. Jätin kirjan kesken. Jos ei vaivaudu tekemään taustatyötä, en vaivaudu lukemaan.

Lapsella talvisodan evakolla oli sukkanauhaliivit ja sukat, ehkä parsitut.

Virheitä sattuu huipuillekin. Kersti Juvan Jane Austen -suomennoksessa Järki ja tunteet päähenkilöt muuttavat asuntoon, jonka olohuoneen koon kerrotaan olevan 16 neliöjalkaa. Minä insinöörinä rupesin miettimään, kuinka suuri sellainen huone on. No, esimerkiksi 4 jalkaa 4 jalkaa eli neliö, jonka sivu on 1,2 metriä.

Katsoin, mitä alkutekstissä lukee. Siellä on "16 feet square". En ole ilmaukseen muulla törmännyt, mutta sen on pakko tarkoittaa neliötä, jonka yksi sivu on 16 jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään historiallisista romaaneista. Varsinkin historijoitsijoiden kirjoittamat romaanit voivat olla tosi hienoja lukuelämyksiä. Sitten on niitä toisenlaisia "lukuelämyksiä". Historialliset romaanit jotka kuulostavat siltä että nykyajan ihmisille on laitettu vanhanajan vaatteet ja he kulkevat hevoskyydillä. Henkilöiden puhetyyli ja sanasto on väärä eli nykyaikainen. Asenteet ovat nykyaikaiset. Sosiaalinen historia on väärä. Jopa jotkut historialliset seikat ovat väärin. Jonkun tällaisen kirjan olen lukenut loppuun asti pelkästään siksi että se oli niin kamala.

Historiallisissa filmeissä on sama vika ja usein vielä pahempi. En voi sellaisia katsoa ollenkaan.

"No, esimerkiksi 4 jalkaa 4 jalkaa"

Tuossa piti olla välissä x-merkki eli kertaa. Jostain syystä palsta sensuroi yksinäiset äksät tekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräässä muistaakseni Nora Robertsin kirjassa oli noin 500 asukkaan kylässä menestyvä hotelli ja ravintola. Joo, ihan varmasti, mistä muka asiakkaat?

No tarkoitus varmasti olikin vain osoittaa miten valtavan etevä kirjan naispuolinen päähenkilö oli. Joka siis näitä yrityksiä pyöritti.

Asun sellaisessa pienessä kylässä jossa on 1847 asukasta ja yksi ravintola, joka päivä on parkkipaikalla lounasaikaan klo 12-13 ainakin 80-100 autoa ja rekkaa ja pakettiautoa. Illalla sama ja viikonloppuina kaksinkertaistuu kävijämäärä. Maanantaina kuppila on kiinni. Nora Robertsin asumassa maassa on varmasti myös näin. Kyllä asiakkaita tulee kun ravintola on hyvä ja hinta-laatusuhde toimii. Ei kannata soveltaa Suomen oloihin, muualla on erilaista. Ulkosuomalainen.

Suomessa tuollaisiin asiakasmääriin tarvitaan satakertainen määrä asukkaita :D

Vierailija kirjoitti:

Eräässä muistaakseni Nora Robertsin kirjassa oli noin 500 asukkaan kylässä menestyvä hotelli ja ravintola. Joo, ihan varmasti, mistä muka asiakkaat?

No tarkoitus varmasti olikin vain osoittaa miten valtavan etevä kirjan naispuolinen päähenkilö oli. Joka siis näitä yrityksiä pyöritti.

Asiakkaat ovat varmaan turisteja, jotka tulevat paikkakunnalle käydäkseen tuossa viehättävässä hotellissa ja ravintolassa.

Joissakin kirjoissa tapahtumien eteneminen ajallisesti on omituista. Vähän liioitellusti sanottuna  ensimmäinen luku käsittelee viittä minuuttia. Toinen luku tuntia. Kolmas puolta päivää. Neljäs päivää ja mitä pidemmälle kirja etenee sitä nopeammin aika kuluu. Ihan kun kirjailijalle olisi tullut kamala kiire loppua kohti. 

Ymmärrän että alussa pitää antaa lukijalle taustatietoa ja siihen menee aikaa ja sivuja. Mutta että koko kirja kiirehtii nopeammin ja nopeammin, ei ole kiva lukukokemus.

Vierailija kirjoitti:

Virheitä sattuu huipuillekin. Kersti Juvan Jane Austen -suomennoksessa Järki ja tunteet päähenkilöt muuttavat asuntoon, jonka olohuoneen koon kerrotaan olevan 16 neliöjalkaa. Minä insinöörinä rupesin miettimään, kuinka suuri sellainen huone on. No, esimerkiksi 4 jalkaa 4 jalkaa eli neliö, jonka sivu on 1,2 metriä.

Katsoin, mitä alkutekstissä lukee. Siellä on "16 feet square". En ole ilmaukseen muulla törmännyt, mutta sen on pakko tarkoittaa neliötä, jonka yksi sivu on 16 jalkaa.

"16 feet square" on ihan oikea ilmaisu ainakin brittienglanniksi. Suomentajien pitäisi osata muutakin kuin kielen sanasto ja kielioppi. Kuten ymmärtää kulttuuria ja historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheitä sattuu huipuillekin. Kersti Juvan Jane Austen -suomennoksessa Järki ja tunteet päähenkilöt muuttavat asuntoon, jonka olohuoneen koon kerrotaan olevan 16 neliöjalkaa. Minä insinöörinä rupesin miettimään, kuinka suuri sellainen huone on. No, esimerkiksi 4 jalkaa 4 jalkaa eli neliö, jonka sivu on 1,2 metriä.

Katsoin, mitä alkutekstissä lukee. Siellä on "16 feet square". En ole ilmaukseen muulla törmännyt, mutta sen on pakko tarkoittaa neliötä, jonka yksi sivu on 16 jalkaa.

"16 feet square" on ihan oikea ilmaisu ainakin brittienglanniksi. Suomentajien pitäisi osata muutakin kuin kielen sanasto ja kielioppi. Kuten ymmärtää kulttuuria ja historiaa.

En tarkoittanutkaan, että alkuperäinen englantilainen muoto ei olisi oikea, mutta ilmeisesti se ei ole kuitenkaan kovin yleinen. Kersti Juva on kuitenkin alansa huippuja. Lisäksi hänellä on englantilainen vaimo, jolta hän olisi varmasti voinut vielä tarkistaa ilmauksen merkityksen, jos olisi tullut mieleen epäillä, että 16 neliöjalkaa ei voi olla oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheitä sattuu huipuillekin. Kersti Juvan Jane Austen -suomennoksessa Järki ja tunteet päähenkilöt muuttavat asuntoon, jonka olohuoneen koon kerrotaan olevan 16 neliöjalkaa. Minä insinöörinä rupesin miettimään, kuinka suuri sellainen huone on. No, esimerkiksi 4 jalkaa 4 jalkaa eli neliö, jonka sivu on 1,2 metriä.

Katsoin, mitä alkutekstissä lukee. Siellä on "16 feet square". En ole ilmaukseen muulla törmännyt, mutta sen on pakko tarkoittaa neliötä, jonka yksi sivu on 16 jalkaa.

"16 feet square" on ihan oikea ilmaisu ainakin brittienglanniksi. Suomentajien pitäisi osata muutakin kuin kielen sanasto ja kielioppi. Kuten ymmärtää kulttuuria ja historiaa.

En tarkoittanutkaan, että alkuperäinen englantilainen muoto ei olisi oikea, mutta ilmeisesti se ei ole kuitenkaan kovin yleinen. Kersti Juva on ku

Kyllä muoto "x feet square" on ihan yleisesti käytössä.  Tarkistin vielä brittimieheltäni joten tämä ei ole ainoastaan minun ( ulkosuomalaisen 35v briteissä) mielipide.

Koko yön oli ollut lämpötila pakkasen puolella ja joki oli jäätynyt. Päähenkilö mietti ylittäisikö joen autolla vai kävellen. Toisessa kirjassa henkilö nyppi koirastaan siilin piikkejä, en tiedä oliko käännösvirhe (piikkisika) vai kirjailijan moka.