Lue keskustelun säännöt.
Teenkö väärin kun kerron puolisollani loman alkavan kaksi päivää myöhemmin. Ja olen hotellissa lepäävässä?
17.02.2023 |
Sain tälle lomakaudelle 2 lisälomapäivää kun tuli 15-vuotta täyteen saman työnantajan palveluksessa. Puoliso ei tiedä tästä tai en ole pitänyt kartalla. Sovimme jo yhteiset lomat ja menet tulevalle lomaviikolle mutta aloitan oman lomani jo pari päivää aikaisemmin. Meillä on pienet lapset ja puolisoni ei osallistu kotona tarpeeksi yhteiseen arkeen. Loma tulee olemaan raskasta sukulointia lapsivelvollisuuksineen.
Varasin itselleni työsähköpostin kautta hotellihuoneen pariksi päiväksi ja aion olla ensi viikolla siellä lepäämässä näiden mukatyöpäivieni ajan. Puoliso on normaalisti töissä ja hän hakee lapset normaalista päivähoidosta kuten arkena muutoinkin. Minä vien. Saan tällä järjestelyllä 8-10h ihanaa omaa aikaa vaikka yöt pitääkin viettää kotona.
Puoliso ei ikinä olisi suostunut siihen, että saisin yhtään omaa lepoaikaa. Hän ei ole mustasukkainen minusta mutta omasta ajastaan on. Lisäksi hän olisi vaatinut päästä mukaan ja kuvitellut sen olevan aikuisten seksiloma.
Omatuntoani vähän pistelee mutta en jää tästä kiinni. Hoidan kaiken käteisellä. Teenkö väärin? Mielestäni en.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä idea. Itse lisäisin työnkuvaan vielä sellaisen muutoksen että joutuu matkustelemaan. Näin saisi enemmän lepoa super ärsyttävästä puolisosta.
Ne vanhat sukulaisetkin voi jättää tapaamatta tai mies menkööt yksinään. Oma lepo ja hyvinvointi on tärkein. Lähettää vaikka kirjeen ja ottaa puheluita vanhuksille.
Mä kyllä ymmärrä tällaista valehtelua ja toisen selän takana puuhastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimit väärin. Et siinä, että otat itsellesi vapaata, vaan siinä, että suhmuroit salassa.
Kyllä se omatunto kannattaisi pitää puhtaana.
Höpö höpö. Valkoinen valhe harmittomasta asiasta ei haittaa mitään. Omaa jaksamista pitää ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioiden salaa tekeminen ei paranna tilannettasi.
Miksi et vaan ilmoita, että sinulla on kaksi ylimääräistä lomapäivää ja aiot nukkua ja levätä kotona. Mitä ikinä puolisosi sanookaan, niin sanot, että ne ovat sinun lomapäiväsi, aiot käyttää ne lepäämiseen ja lorvailuun etkä aio lomapäivänäsi siivota tai tehdä mitään muutakaan järkevää.
Opettele puolustamaan itseäsi.
Sä et nyt ymmärrä: tälläisessä suhteessa elävä puolustautuu jo joka päivä ja joutuu pitämään pintansa. Taistelunsa alkaa valitsemaan koska se on niin uuvuttavaa. Vaikka olisi kuinka periaattellinen ihminen. Vuosikymmenen päästä haluaa jo välillä päästä vähän vähemmällä. Ja mennä vaikka hotelliin nukkumaan ilman, että siitä tulee riitaa.
Vaikka joku asia olisi jo sovittukin, niin aina kun se sovittu asia lähestyy, niin se tulee puolisolle muka yllätyksenä. Mitä milloin tälläistä on puhuttu! Tai Ei tälläistä voi tehdä näin lyhyellä varoitusajalla. Joo, ei voikkaan..Siksi puhuttiin siitä jo kolme vk sitten ja viime viikolla. Mistähän tuo oikein joutuu? Hän on ollut koko suhteen ajan samanlainen.
Määräilyyn taipuvaisen ihmisen kanssa joka päivä pitää pitää puolensa, pienissä asioissa. Ei päästä määräilemään omista asioistaan ja vetää rajat, että tästä asiasta sinä et minua määräile. Silloin ei pääse syntymään tuollaista sairasta kuviota, jossa toinen katsoo asiakseen määrätä toisen elämää.
Jos nyt haluaa sellaisen määräilijän kanssa olla. Siihenkin on vaihtoehtoja.
Ei hän määräile minua tai en ainakaan koe niin. Hän vaan kokee uhkaksi kaikki uudet jutut ja reagoi kieltäytymällä aluksi tai torjumalla. Se on helpottunut vuosien myötä. Tunnen myös empatiaa hänkö kohtaan. Rajojen vetäminen ei lopu muuten missään kohtaan. Siitähän se väsymys tuleekin ja alkaa etsimään muita selviytymiskeinoja.
En pysty lukemaan tällaisia ketjuja... Ahdistaa ja raivostuttaa millaisissa suhteissa ihmiset elävät ja tekevät vielä lapsia! Toinen puolisko on laiska persreikä ja toisen täytyy mennä salaa hotelliin lepäämään, ettei se persreikä sekoa...
Toimiva idea, voisit tehdä tästä jatkossa tavan. Pari palkatonta vapaata aina silloin tällöin jotka vietät hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihanalta. Kerrankin saat nukkua oikein voimaannuttavat työpäivän mittaiset päiväunet kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi, siskosi tai lapsesi sanoisi että pitää valehdella perheelleen/miehelleen että saa nukkua/käydä suihkussa /syödä rauhassa niin sanoisitki että jatkakaa samaan malliin vai erotkaa?
En sanoisi. Se ei kuulu toisille. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Aina ei kannata eikä jaksa alkaa riitelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lepää kotona päivällä kun muksut on päiväkodissa? Mä en uskaltaisi tehdä noin, varmaan puhuisin ohi suuni ja jäisin kiinni. Me puhutaan illalla tee kupposen ääressä päivän kuulumiset, toinen ihmettelisi kun en puhuisi mitään, jäisin kiinni.
Koska haluan oikeasti palautua. Kotona en pääse irrottautumaan arjesta ja lisäksi en jaksa puolisoni syyllistämistä siitä miksei kotona ole tehty siivousta lattiasta kattoon, kun kerran olen kotonakin.
Mistä se mies tietää, että olet kotona, jos olevinaan oletkin töissä?
On se vaan surullista millaisiin suhteisiin ihmiset hukkaavat sen ainoan elämänsä. Ja altistavat vielä lapsensakin tälläiseen elämään. Siinä sitä on hienoa parisuhdemallia lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan surullista millaisiin suhteisiin ihmiset hukkaavat sen ainoan elämänsä. Ja altistavat vielä lapsensakin tälläiseen elämään. Siinä sitä on hienoa parisuhdemallia lapsillekin.
No aina moni täällä on sanonut, että pitää tehdä itsekin sama. Suhde voi olla ihan normihyvä mutta pikkulapsiaika kiristää kenen vain hermoja. Ymmärrän hyvin, että puolisot laskevat siinä minuutitkin, mitä toinen on saanut omaa aikaa. Eihän sen pitäisi mennä niin mutta on inhimillistä. Helpottaa ajan myötä.
Onhan toi luottamuksen pettämistä mikä ei ole hyvä koskaan. Toisekseen, mitä jos et tekisi mitään pakkopullalomasuunnitelmia? Lopeta/lopettakaa kynnysmattoilu ja viettäkää lomanne niinkuin haluatte. Ette ole vastuussa sukulaisten tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta eikä provo, niin en voi kuin ihmetellä miten sairaissa suhteissa ihmiset elävät. Miksi et hyvä nainen eroa??
Oma mieheni vastaavassa tilanteessa sanoisi, että katsokin että lepäät ne päivät sohvalla etkä siivoa ja touhua tyhjässä talossa.Suhde on muuten hyvä ja hän on hyvä isä. Ainoa ongelma on tuo välillä pintaan puskeva itsekkyys. Se on helpottanut vuosien myötä mutta välillä on silti vaikeita aikoja.
"Suhde on muuten hyvä?" Miten voi olla kun sinä voit huonosti eikä puolisosi selvästi välitä.
Tuntuu ettei moni mies ymmärrä, että lapset ovat enemmän äidin perässä pyörimässä, ja miten uuvuttavaa se on. Siinä on samalla myös estynyt tekemästä samalla tavalla kotitöitä koska keskeytyksiä tulee paljon enemmän. Miehelleni ei tule niitä keskeytyksiä, kun hän esim. siivoaa keittiötä tai olkkari, ja hänen on tosi vaikeaa samaistua siihen, että miten minä en pysty samalla tavalla osallistumaan. Tai, että siihen kuluu enemmän aikaa koska palvelen koko ajan jonkun tarpeita samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et tee varsinaisesti väärin, mutta kertoo, että asiat ei ole kovin hyvällä tolalla suhteessanne.
Pitäisi voida puhua avoimesti ja kuunnella ymmärtäväisesti.
Ei kai sitä täydellisiä suhteita ole, mutta voisi olla hyödyllistä kokeila, miten kävisi, jos ottaisi omat tarpeensa puheeksi.
Eikös tuo vapaa-aika järjestyisi niinkin, että olisit avoimesti kotona nuo päivät. Koska puoliso on töissä niin matkailu ei kuitenkaan onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan surullista millaisiin suhteisiin ihmiset hukkaavat sen ainoan elämänsä. Ja altistavat vielä lapsensakin tälläiseen elämään. Siinä sitä on hienoa parisuhdemallia lapsillekin.
Tämä voi myös lähteä apstä itsestää, jos on hänellä syystä tai toisesta vaikeuksia puhua tarpeistaan, ehkä pelkää riitaa, hylkäämistä, kielteistä reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta eikä provo, niin en voi kuin ihmetellä miten sairaissa suhteissa ihmiset elävät. Miksi et hyvä nainen eroa??
Oma mieheni vastaavassa tilanteessa sanoisi, että katsokin että lepäät ne päivät sohvalla etkä siivoa ja touhua tyhjässä talossa.Suhde on muuten hyvä ja hän on hyvä isä. Ainoa ongelma on tuo välillä pintaan puskeva itsekkyys. Se on helpottanut vuosien myötä mutta välillä on silti vaikeita aikoja.
"Suhde on muuten hyvä?" Miten voi olla kun sinä voit huonosti eikä puolisosi selvästi välitä.
Tämä on aina näiden tossukoiden "superäitien" selityksenä... "Suhde on muuten hyvä" tai "mies on muuten hyvä isä". Todellisuus on jotain ihan muuta ja oikeasti hyvä suhde ja hyvä isä on ihan toisenlainen niiden lastenkin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaali ja terve suhde, jos tekee oman kumppanin selän takana asioita eikä voi niistä kumppanille kertoa.
Kukaan ei ala sellaisena suhteeseen. Kumppani on kasvanut perheessä, jossa ei ole käyty missään, eikä kavereita ole saanut käydä kylässä. Nyt joudun pitämään pintani, että lapset saavat harrastaa ja pitää normikaverisuhteet. Toki sitten vanhempina enemmässä määrin kuin nyt. Joudun jo taistelemaan ihan tällaisista arkisistakin asioista.
Hän ei tajua, että myös minun näyttöpäätetyöni on uuvuttavaa. Vain hän saisi levätä kotona. Jos hän tulee kotiin, ja olen esim. syöttänyt jo lapset ja pikasiistinyt paikat yms. ja lepään, niin hän alkaa valittamaan siitä. Minulle vaan riittää. Kun ei hyvällä saa niin pakko tehdä näin.
Jos sinulle riittää, niin ei tuo "salaloma" mikään ratkaisu ole. Selvität asiat puolisosi kanssa, jotta saat levätä myös kotona, vaikka hänkin olisi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiseen jotkut tyytyy kun eivät paremmasta tiedä.
Niin, ole onnellinen, jos sinulla on kaikin tavoin täydellinen parisuhde, monet joutuvat kipuilemaan epätäydellisissä tilanteissa, joissa on hyvää ja on huonoa.
Ap jotenkin kuulosti itseltäni yli 10 v sitten, olin ylirasittunut perhevaatimuksista ja tunsim itseni koneeksi. Emme osanneet puhua kummankin tarpeista. Edelleen on vaikea puhua tarpeistani.
Onnea siis kaikille täydellisissäparisuhtiessa eläville täydellisille ihmisille, ja sympatiat muille!
Tuollaiseen jotkut tyytyy kun eivät paremmasta tiedä.