Miten pääsit yli ystävyyden päättymisestä?

Näin kaupassa tänään hänet . Ei edes tervehtinyt, vaikka sanoi aikoinaan, että voidaan moikata

Tottumalla avioelämään. Ystävyys päättyi harkitsemattomaan kännisekoiluun ja ei-toivottuun raskauteen, nyt sitten leikitään perhettä.

Minkälaista ystävyyssuhdetta tarkoitat, pelkkää ystävyyttä vai parisuhdetta?

(need more info....)

Aika parantaa haavat, mutta arpi kiristää. 

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ystävyyssuhdetta tarkoitat, pelkkää ystävyyttä vai parisuhdetta?

(need more info....)

Ihan pelkkää ystävyyttä. Tutustuimme teini-iässä ja matkamme jatkui siitä. Kun minusta tuli äiti, jotakin tapahtui. Nyt kun ystävä myös alkanut saamaan lapsia. Kerran laitoin viestiä, olisin halunnut selvittää vanhaa asiaa. Hän sanoi, että emme voi enää tavata

Juuri meni poikki 30- vuotinen ystävyys. Ei tunnu missään. Hänen häijyytensä lisääntyi loppua kohti niin että oli hyvin helppoa päästää irti.

Hän on kuin ilmaa minulle. Tekokyyneleen voin tirauttaa jos maksetaan. Kuollut.

Ihan tiedostamalla, ettemme ole enää samoja ihmisiä. Menneitä voi muistella, muttei kannata haikailla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedostamalla, ettemme ole enää samoja ihmisiä. Menneitä voi muistella, muttei kannata haikailla.

Joku viisas sanoi että kaikki suhteet ovat jatkumoja, olioita jotka muuttuvat koko ajan. Jos niiden ei anna muuttua kuten ne s u h t e e t i t s e tahtovat, alkaa kipu ja tuska. Ja tuska hellittää kun päästää irti.

Siteeraan tietenkin itseäni.

Tietosuus että diivalla on elämänkoulua edessä on auttanut. Jos hän siis haluaa yhdenkään oikean ystävän elämäänsä, pitää tehdä perustavaalaatuisia muutoksia ja tulla alas prinsessan valtaistuimeltaan.

Harmittaa vieläkin useamman vuoden jälkeen että menetin parhaan ystäväni, semminkin kun minulla ei ole kovin monia ystäviä. Huseerasivat puolisoni kanssa selkäni takana. Sen jälkeen lopetti yhteydenpidon kun asia tuli ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tiedostamalla, ettemme ole enää samoja ihmisiä. Menneitä voi muistella, muttei kannata haikailla.

Tähän mäkin keskittyisin. Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. Ja välirikkoon johtaneet syyt kannattaa miettiä. Ilmeisesti ystävyys ei enää tuottanut iloa.

En päässyt. Toki tajuan, ettei sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta jatkua ilman jonkinlaista Ihmettä, mutta en siltikään päässyt. Enkä pääse.

No jos häntä ei kiinnosta miksi sua pitäisi kiinnostaa?

Väkisinkin tulee mieleen mitä olet tehnyt hänelle?

Eueje kirjoitti:

No jos häntä ei kiinnosta miksi sua pitäisi kiinnostaa?

Väkisinkin tulee mieleen mitä olet tehnyt hänelle?

Hän teki minulle. Valehtelua ym. Sitten laitoin välit poikki itse. Mutta myöhemmin olisin halunnut selvittää asioita. Oli virhe ilmeisesti ottaa yhteyttä

Muistele niitä hyviä hetkiä. Mutta älä turhaa kaipaa sitä aikaa, vaikka se tuntuu hyvältä. Et saisi kuitenkaan elettyä mennyttä uudelleen

Elin monia vuosia muka parhaan kaverin kanssa, kunnes hän paljastui valehtelijaksi. Kyllähän se kippeää teki, mutta nyt on parempi

Minä mietin teinkö jotain väärin, mutta pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen että en. Jokaisella on omat mielipiteensä ja oikeus olla sitä mieltä mitä haluaa. Jos toinen loukkaantuu siitä niin ei voi mitään. En ole solvannut ketään. Minulla on kevyempi olo kun jotkut ystävyydet päättyivät. He eivät olleet hyväksi mulle.

Joskus aika vie erilleen ja sitten jos joku ei haluu olla ystävä niin en haluaisi sellasta ystävää. Sama juttu parisuhteissa.

Minulle ystävyyksien päättyminen on ollut helpotus. En siis ole kaivannut yhtäkään entistä ystävää tai aikoja yhdessä, mutta joskus muistelen joitakin muistoja ihan hyvällä.

Ehkä auttaisi, jos sisäistäisit, että hyvin harvoin ystävyys on ikuista. Tulee uusia ihmisiä ja ystävyyksiä elämään kuten itsellenikin tuli. Oletko yksinäinen, kun kaipaat tätä entistä ystävääsi?