Jos lapsesi ulkonäköä/koko huomioidaan niin loukkaannutko?
En tiedä onko aihe tyhmä mutta asia vaivaa minua....
minulla on 7kk aivan ihana poika joka on ollut syntymästä asti "isokokoinen" siis menee yläkäyrillä. Hän ei liiku, istuu vain. Ja kun tämä asia (että ei konttaa, ryömi...) tulee esille niin olen kuullu kommentteja kuten "ei ihmekkään kun on noin reippaan kokoinen" ja nauru perään. kuin se olisi vitsi. mutta asia loukkaa minua ja lastani. miten ihmeessä asiaan pitäisi reagoida? hymyllä ja nyökkäillä?
Kommentit (7)
mutta toisaalta se on ihan turhaan. vaikea uskoa että kukaan niin sanoo pahalla - tosiasia kun on että isokokoisempi vauva saattaa olla hitaampi juuri liikkumisessaan. vastaavasti vauvasi varmaan on taitavampi jossain muussa - esim sorminäppäryydessä, nukkuu jo nyt hyvät ja sikeät yöunet tai puhuu kuin papupata vuoden ikäisenä.
ikävä kyllä kaikenmoinen vertailu on tyypillistä kun puhutaan vauvoista/lapsista, varsinkin naisten/äitien keskuudessa. tämä vertailu tulee muuten jatkumaan ihan ikuisesti, muuttaen vaan muotoaan (liikkuminen -> puhuminen -> piirtäminen -> koulumenestys -> ylioppilastodistus) joten mitä pidemmin asiaan totut, sen parempi!
Meillä on nelisen kuukautta vanha, myöskin isokokoinen poika, yläkäyrillä syntymästä asti hänkin. Hän yrittää liikkua kovastikin mutta ei vielä aivan hallitse hommaa...
Aivan kaikki päivittelevät pojan kokoa, tutut ja tuntemattomat. Minua se ei kyllä loukkaa, olen jotenkin oikeastaan ylpeä siitä, että poika kasvaa niin hyvin ja on terve. Mutta olen huomannut, että jostain syystä tulen hyvin nopeasti itse maininneeksi pojan koosta ihmisille. Eli siis jos joku tuntematon tulee kyselemään vauvan ikää sanon melko nopeasti itse, että vauva on suuri ikäisekseen. En tiedä mistä tuo tapa sai alkunsa mutta se kyllä katkaisee päivittelyiltä jonkin verran siivet - kun siis itse ikäänkuin päivittelen pojan kokoa ensin :) Auttaisiko vastaava sinua?
Poikasi oppii mitä pikimmin liikkumaan niin kuin kaikki muutkin vauvat ja pian et enää muistakaan missä vaiheessa mikäkin taito tuli haltuun. Siihen asti ja siitä eteenpäinkin tietysti ole vain ylpeä ihanasta vauvastasi niin kuin selvästi oletkin äläkä anna kommenttien masentaa.
Kyllähän sitä aikuisiakin arvostellaan. Pidän silti hyvätapaisena olla puuttumatta hanakasti ihmisten piirteisiin, taitoihin tai ominaisuuksiin iästä riippumatta. Yksiöitähän me kaikki olemme. Erilaisuus tästä elämästä niin kiinnostavaa tekeekin! Miten esimerkiksi toiselta voisi oppia mitään, jos on tarve koko ajan pyrkiä samankaltaisuuteen? Näennäinen tasapäistäminen tuo vain ahdistusta. Hyvät niille, jotka mahtuvat tähän kapeaan "normaaliin" tai kokevat tilastoihin pyrkimisen tavoiteltavaksi.
Ehkä Suomi vielä on sen verran takapajuinen, ettei erilaisuus vielä ole oikein hyväksyttyä tai suotavaa. Aion omalta osaltani tehdä kaikkeni, jotten ole jatkamassa tätä typerää perinnettä. Vaikeaa se tulee olemaan, koska olen niin tiukasti kasvanut ympäristössä, jossa toisten arvostelu ja vertailu ovat asiaan kuuluva juttu, välttämätön paha.
ps. Tapasin tässä hiljattain yhden aika jässikkäisen reilu 6 kk. Ryömi menemään kuin vanha tekijä! Tällä tapaamallani pojalla koko ei ainakaan ollut ongelma liikkumisen kannalta, pikemminkin päinvastoin. Ehkä hän sitten onkin säännön vahvistava poikkeus... 8-)
ja ei siinä taida olla muuta kuin kestettävä.
Mun esikoinen oli myös isokokoinen ja olin siitä ylpeä! Nyt alkaa 3,5-vuotiaana erottumaan tuo kokoero ja taidot enemmänkin. Esikoinen on nyt 5-vuotiaan kokoinen, mutta sen ikäisiin nähden hyvin kömpelö. Jos joku ottaa asian puheeksi, he ymmärtävät yskän kun kerron kuinka vanha hän on.
Taidan tehdä samalla tavalla kuin Rafaella, että taivastelen itse kokoa, ennen kuin joku muu ehtii ensin!
Enemmän mulla on aiheuttanut päänvaivaa tämä kuopus, joka on siis saman ikäinen kuin teidänkin vauveli ;). Hän on kokoistaan pienempi ja epäilen osasyyksi pitkään kestänyttä tautia. Ehkäpä hän tuosta vielä ottaa kiinni ikäisiään.
Ei ole vielä yhtään tavatonta, ettei teidän poika liiku! Kyllä se sieltä tulee.
Koita unohtaa tuollaiset kommentit lapsestasi.
.... eli neiti on pienikokoinen ikäisekseen. Yleensä ihmiset yllättyvät kovin kun sanon vauvan iän, kun luulevat nuoremmaksi. Lisäksi monet veikkasivat, että "varmasti lähtee tosi aikaisin liikkeelle, kun on noin hoikka ja siro". Ikää kohta 8 kk eikä toivoakaan mistään liikkeestä... Eli ei se vaan mene niin että isot maata jötköttää paikallaan ja pienet liikkuu!
Olen myös tehnyt sellaista, että olen sanonut heti iän ja perään "on vähän pieni ikäisekseen".
Yritä ottaa huumori mukaan, en usko että ne ihmiset haluaa arvostella sun vauvaa (vaikka siltä se saattaa kuulostaakin)!
T: Miukkis
Eiköhän vauvojen koon ja taitojen kommentointi ole lähinnä small talkia eikä mitään sen vakavampaa vertailua tai arvostelua :). Isompien lasten kohdalla meillä kaikki kysyy joko luetaan, onko lähtenyt hampaita, ajetaanko ilman apupyöriä, ja onhan se kiva sitten lapsellekin kun hän saa kertoa että osaa tai harjoittelee. En minä ole ajatellutkaan että tässä nyt olisi kyse jostain tasapäistämisyrityksistä. Kun ihmisten kesken yhdistävä tekijä on samanikäiset lapset niin nuo ovat ihan luonnollisia jutunaiheita.
Kyllähän sitä aikuisiakin arvostellaan. Pidän silti hyvätapaisena olla puuttumatta hanakasti ihmisten piirteisiin, taitoihin tai ominaisuuksiin iästä riippumatta. Yksiöitähän me kaikki olemme. Erilaisuus tästä elämästä niin kiinnostavaa tekeekin! Miten esimerkiksi toiselta voisi oppia mitään, jos on tarve koko ajan pyrkiä samankaltaisuuteen? Näennäinen tasapäistäminen tuo vain ahdistusta. Hyvät niille, jotka mahtuvat tähän kapeaan "normaaliin" tai kokevat tilastoihin pyrkimisen tavoiteltavaksi.
Ehkä Suomi vielä on sen verran takapajuinen, ettei erilaisuus vielä ole oikein hyväksyttyä tai suotavaa. Aion omalta osaltani tehdä kaikkeni, jotten ole jatkamassa tätä typerää perinnettä. Vaikeaa se tulee olemaan, koska olen niin tiukasti kasvanut ympäristössä, jossa toisten arvostelu ja vertailu ovat asiaan kuuluva juttu, välttämätön paha.
Mulla on isokokoisia lapsia, ja olen aina pitänyt sitä vain positiivisena ja ollut ylpeä. Kommentteja on tullut aina, mutta olen suhtautunut niihin myönteisesti, en ymmärrä miten se voisi loukata?? Eikä meilläkään vielä 7-kuisena muistaakseni kumpikaan ole juuri liikkunut, ja siitäkin olen ollut vain iloinen :). Kyllä myöhemmin on menty senkin edestä.