Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään "turvallisen työympäristön" koulutuksessa. Koin oloni turvattomaksi siinä koulutuksessa.
16.02.2023 |
Koulutuksessa keskusteltiin siitä, miten työympäristöä voisi saada kaikille turvalliseksi, avoimeksi ja jokaisen hyväksyväksi. Että jokainen taustastaan, koulutuksestaan, persoonallisuudestaan, vakaumuksellisista tai poliittisista näkemyksistään voisi tuntea olevansa tilassa, jossa saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on.
No, tilaisuus alkoi sillä, että laitettiin musiikkia soimaan ja piti sitten 10 minuuttia "fiilistellä tunnelmaa". JA. MÄ. VIHAAN. TANSSIMISTA! En tanssi ikinä, en edes yksin. Tanssiminen on mulle niin vierasta ja oikeasti vastenmielistä, etten osallistunut aikoinaan vanhojen tansseihin lukiossa, eikä omissa häissänikään tanssittu. Kehollinen itseilmaisu on mulle todella kamalaa, tanssiminen inhottavaa, enkä osaa millään tavalla heittäytyä tuollaiseen freestyle-joraamiseen. Mulla nousee syke, hiki alkaa virrata, tulee paniikinomainen pakko päästä pois paikalta.
Kuvittele itsesi koulutukseen, jossa rennon mielentilan saavuttamiseksi kaikkia pyydettäisiin riisumaan itsensä alasti. Ja kaikki muut ihan mukisematta riisuisivat ja olisivat iloisia tästä ja kokisivat pääsevänsä näin paremmin luovaan mielentilaan. Mä tunnen samalla tavalla tanssimista kohtaan. Pakokauhua, jos tähän pakotetaan.
Koko loppukoulutus meni tätä alkujärkytystä miettiessä. Oli näemmä tarkoitus auttaa pääsemään rentoon mielentilaan, mutta mulla tuo pakkotanssiminen vei kaiken innon.
Miten voi olla, että tuollainen koulutus alkaa tuollaisella rääkillä? Vai olenko se oikeasti vain minä vastaan koko muu maailma? Missä olette te jäyhät pirkot, jotka kauhistelisitte tätä tilannetta omalla kohdallanne? Onko teitä?
Kommentit (54)
Kiitos tästä, taas kuvittelen, että saan duuni auki seuraavalla kerralla kun jotain vastaavaa älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan tanssimisesta pitävät! Ensi kerralla hymy huulille ja reippaasti mukaan. Älä latista muiden tunnelmaa.
Ei pidä paikkaansa, minä inhoan tuollaista pskaa, jos muiden tunnelma kärsii niin vikahan on koulutuksessa, ei osallistujissa
Yhdessä koulutuksessa oli kotitehtävänä tehdä Tunnelukko-testi. Tulokset ja oma analyysi niistä olisi pitänyt jakaa yhteiselle alustalle ja valmistautua keskustelemaan tuloksista seuraavalla kerralla. Koulutus oli alaani liittyvä täydennyskoulutus, jonka osallistujat eivät tunteneet toisiaan. Kieltäydyin. Tunnelukko-testit ovat ensinnäkin käytännössä kyökkipsykologiaa, ja toisekseen en keskustele henkistä terveyttäni koskevisra asioista tuon tyyppisissä yhteyksissä.
Siis ei kai fiilistely tarkota tanssia?
Ja noin pienessä työyhteisössä voi varmaan myös avata suunsa ja kertoa, että ei halua tehdä jotain.
Kyllä mustakin yliopistolla ahdistavimpia olivat ne kurssit, joissa oli turvallisen tilan periaatteen käytössä. Ensin ladellaan pitkä litania sääntöjä mitä saa sanoa ja miten saa olla, ja koko loppuajan joutuu jännittämään ettei vaan vahingossa mokaa ja lipsauta tai oleta jotain kiellettyä. Eli turvallinen tila muuttuu turvattomaksi ja ahdistavaksi, kun pakotetaan olemaan tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työntekijän nöyryyttämistä riisua häneltä ammattirooli tuolla tavalla. Periaatteesta jätän omissa töissä tekemättä kaiken epäarvokkaan. Vapaa-ajalla eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
epämukavuus on eri asia kuin turvattomuus.
Jo tämä kommentti on omiaan luomaan turvattomuuden tunnetta. Jos ihan tarkkoja ollaan. Mikä sinä olet toisen tunteita nimeämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mustakin yliopistolla ahdistavimpia olivat ne kurssit, joissa oli turvallisen tilan periaatteen käytössä. Ensin ladellaan pitkä litania sääntöjä mitä saa sanoa ja miten saa olla, ja koko loppuajan joutuu jännittämään ettei vaan vahingossa mokaa ja lipsauta tai oleta jotain kiellettyä. Eli turvallinen tila muuttuu turvattomaksi ja ahdistavaksi, kun pakotetaan olemaan tietyllä tavalla.
Samaa mieltä. Turvallisemman tilan periaatteet ovat myös pitkälti aivan normaaleja käytöstapoja. Tulee kiusallinen olo, kun aikuista ihmistä muistutetaan käytöstavoista ennen kuin kukaan on edes käyttäytynyt huonosti, ikään kuin järjestäjä pitäisi osallistuvia niin toistaitoisina, että heidän kanssaan pitää käydä säännöt läpi samalla tavalla kuin jollain koululaisten opintoretkellä opettaja kertaa säännöt. Ne, jotka eivät säännöistä piittaa, eivät muuta käytöstään siksi, että säännöistä heitä muistutetaan.
Ymmärrän ap, tuollaisissa tilanteessa jähmettyy.
Meillä ihmisillä on niin erilaisia kipupisteitä, mutta eihän kukaan meistä halua jäädä ulkopuoliseksi kieltäytymällä yhteisestä, tai toisaalta tuntea oloansa kykenemättömäksi, tai heikoksi verraten muihin - se uhkaa turvallisuuden tunnettamme. Jouduit tosi hankalaan tilanteeseen ! Oon pahoillani.
Mä voisin tanssia ja leikkiä leikkejä, mut mulle taas kauhistus oli työyhteisön yhteinen läskipyöräretki. Menimme yhtä samaa uraa tiellä/polulla metsässä peräkanaa, eikä ollut vaihtoehtoa poiketa ryhmästä vauhdin ollessa kova. Tunsin itseni sidotuksi ja läsnä oli konkreettisesti pelko ja paine siitä, että jos en kykene tai pysy vauhdissa, niin ole mahdollisuutta lopettaa kesken. Olin sit virkistyspäivän jälkeen ihan puhki, niin henkisesti kuin fyysisestikin lamaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei kai fiilistely tarkota tanssia?
Ja noin pienessä työyhteisössä voi varmaan myös avata suunsa ja kertoa, että ei halua tehdä jotain.
Ohje oli tanssia fiiliksen mukaan, eli kyllä, piti tanssia (tai liikkua tanssillisesti oman mielen mukaan).
Työyhteisö ei ole pieni, mutta osallistujamäärä tähän työpajaan oli pieni. Koska haluttiin intiimi kokemus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, ymmärrän sinua.
Mulla oli kerran koulutus/kuntoutuspäivä ja lopuksi piti käydä patjalle lattialle rentoutumaan kuunnellen rentouttavaa musiikkia, joka oli korvia vihlovaa kirkkomusiikkia, jota olen aina inhonnut.
Siinäsitten makasin hokien mielessäni voi v, voi v ja voihan v.
Kun musiikki loppui niin kaikki kehui yhteen ääneen, että olipa ihanaa.
Mietin vaan, että taisi olla kyseessä keisarin uudet vaatteet😅
Vierailija kirjoitti:
Onpa hienoa, että te kaikki muut olette niin sanavalmiita ja toimintakykyisiä yllättävän epämukavan tilanteen edessä.
No todellakin, ei nyt mihin tahansa älyttömyyksiin tarvitse taipua. Oletko itse täysin ryhmäpaineen vietävissä? No, naiset monesti ovat.
Meillä esihenkilö suunnittelee koulutusta keväälle ja ihan tosissaan ehdotti, että nukuttaisiin neljän hengen huoneissa. Toivottavasti kaikki sanoo ei, ihan idioottimainen ehdotus.