Mies ei kestä lapsen erityisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.

Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.

Taisi siellä yksi olla.

Nepsyys ei liity mielenterveyteen mitenkään, vaan aivojen erilaisuuteen. Autismi on ihan vanha tuttu, eikä keskittymisvaikeudetkaan ihan uusia ole. Ennen oli erityisluokat, ja siellä ne oli.

Eli ap kuvittelee mukulastaan jotain omiaan, ja projisioi ahdistustaan mieheensä? Kun mies ei jaksa innostua hänen mielikuvitusleikeistään, on vika siis miehessä? Kukahan tuossa perheessä kaipaisi ammattilaisen apua?

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.

Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.

Juuri näin. Piiloudutaan jonkun kirjainyhdistelmän taakse, kun ei vaan jakseta kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia.

En kestäisi itsekään. Tuttavallani on erityislapsi ja olen monesti miettinyt, että hänen asemassaan hankkiutuisin lapsesta eroon keinolla millä hyvänsä. Aina on se riski, ettei lapsi ole normaali, mutta itselleni erityislapsi olisi pahin painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.

Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.

En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.

Ap

On rasittavaa, että heität 10 palloa ilmaan ja oletat, että me täällä otetaan ne kaikki kiinni, koska et suostu heittämään yhtä palloa kerrallaan. Nyt Ap suu kiinni jos ei asiaan saada lisäselvityksiä. Empatialinja tämä ei voi pelkästään olla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.

Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.

Kyllä se voi johtua just siitä, mutta tää koivuvitsan tai jonkun muun tukahduttamisen tie johtaa just tämmöiseen ettei aikuisena sitten pysty käsittelemään hankalia tilanteita, itsetunto-ongelmia, väkivaltaisuutta, masennusta jne. Nepsyyttä ei voi piiskata lapsesta pois, se vaan ilmenee sitten eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Menkää jollekin sopeutumisvalmennus kurssille tai ohjatulle lomalle perheenä ? Kela ainakin järjestää näitä . Saa vertaistukea ja arjen ohjeita erityislapsen kanssa .

Jos mies ei kunnolla pysty edes kohtaamaan lasta ja tämän piirteitä, ei varmasti lähde millekään ihmeen lomalle aiheeseen liittyen. Lisäksi noihin ei ole ilman pitkäaikaisia tutkimuksia ja niistä ehkä seuraavaa diagnoosia mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.

Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.

En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.

Ap

Voi hyvänen aika, joo kaikista lapsista löytyy neuropsykologisia piirteitä jos niitä haetaan. Tietyn ikäisille esimerkiksi uhmaikäiselle ne on normaaleja, kun saavat raivareitaan. Minusta on todella inhottavaa lukea tuollaista "piirteitä" löytyy, tiedätkö millainen on normaali lapsi ? Voin sanoa että esimerkiksi Aspergerin kyllä huomaa jo pienenä jos on vertailupohjaa, jos sitä ei ole sitä ei välttämättä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Onko miehelläsi samantyyppistä oireilua? Kaksi eri tavoin aistiyliherkkää voi ärsyyntyä toisistaan suunnattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nepsy?

Täällä toinen, joka ei sanaa oikein tunne tai etenkään sen sisältöä. Onko nepsy jotenkin ujo, arka tai sisäänpäin kääntynyt tai mahdollisesti näitä kaikkia. En tiedä, ennenkuin joku selostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Ja ikä oli ? Kaksi vai neljä vuotias ? Joille nuo on normaaleja piirteitä kun uhmaikä pukkaa päälle. Lapset nyt muutenkin jumittaa, ja riehaantuvat kun tulee jotain muutoksia arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Onko miehelläsi samantyyppistä oireilua? Kaksi eri tavoin aistiyliherkkää voi ärsyyntyä toisistaan suunnattomasti.

Ennen lasta en huomannut miehessä mitään tuollaista, mutta toisaalta ennen lasta arki oli helppoa ja yksinkertaista, koti rauhallinen ja hiljainen, aikaa kaiken hoitamiseen paljon jne. Eli siitä ajasta ei voi päätellä oikein mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.

Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.

En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.

Ap

Kyllä pitää kuvailla, jotta tiedetään, mihin isä reagoi.

Se, että isä reagoi johonkin, mihin esimerkiksi sinä et reagoisi ei oikeastaan ole merkityksellistä. Jokaisen resilienssi ja tunnetaidot ovat omanlaisiaan, samoin tempperamentti. Siksikään ei ole tarpeen kuvailla ja tehdä ketjusta lapsen tai isän haukkumaketjua.

-nepsyn bonusäiti

Sehän on isän haukkumisketju alunalkaenkin. Kun kyseessä on vain erilainen tapa reagoida ja tuntea, ihan turha on rääkyä miten mies on paska.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Ja ikä oli ? Kaksi vai neljä vuotias ? Joille nuo on normaaleja piirteitä kun uhmaikä pukkaa päälle. Lapset nyt muutenkin jumittaa, ja riehaantuvat kun tulee jotain muutoksia arkeen.

Mitä merkitystä tuolla lopulta on, että osoittautuuko lapsi lopulta nepsyksi vai ei? Vai oliko kyseessä vain normaali uhmaikä tms. Olennaista on se, että isä ei kestä näitä piirteitä lapsessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Miksi sitten puhut nepsystä? Myös tiettyyn ikään kuuluu, että lapsi on vähän vaikea. Ja kaikki pienet lapset pitävät rutiineista.

Itse en pidä siitä, että lapsia ylidiagnotisoidaan ja lyödään leima otsaan. Monet pikkulapset ovat vaikeita tietyssä iässä, mutta rauhoittuvat kouluun mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?

Ok. Piirteet on aistiyliherkkyyttä, jumiutumista, vaikeutta kestää muutoksia ja suuri tarve pilkuntarkoille rutiineille. Rajaton ei ole. Piirteet lieviä ja ikä vasta päiväkoti-iässä, siksi ei tutkita. Ap

Ja ikä oli ? Kaksi vai neljä vuotias ? Joille nuo on normaaleja piirteitä kun uhmaikä pukkaa päälle. Lapset nyt muutenkin jumittaa, ja riehaantuvat kun tulee jotain muutoksia arkeen.

No ei kai sillä nyt ole väliä onko nuo normaalia uhmaikää ja minkä ikäinen lapsi on. Keskustelun aiheena ei ole se onko lapsi nepsy vai ei, vaan se, ettei mies osaa kohdata näitä arjen haasteita ollenkaan vaan hermostuu tai häipyy.

En minäkään jaksaisi olla muutaman tuttavaäidin puoliso. 5-vee lapsella ei ole diagnoosia, mutta näitä kuuluisia nepsypiirteitä. Häntä kuskataan rattaissa, koska nepsypiirteen takia ei halua kävellä. Ruutuaikaa ei saa rajoittaa koska tulee nepsypiirre raivarit. Mitään ei vaadita, mitään pettymyksiä ei saa tulla esim. väärän värinen paprika aiheuttaa nepsykohtauksen, tai eri merkin maitopurkki. Nukkuu äidin vieressä, koska nepsypiirre estää täysin oman sängyn harjoittelun. Vaipoissa oli vielä puoli vuotta sitten, koska nepsypiirteistä ei saa missään tapauksessa hoputtaa, kakkaa edelleen säännöllisesti housuun ja nauraa, kun äiti pesee housut. Torua ei saa tietenkään, eihän nepsy sille mitään voi että päkertää kakat housuun juuri silloin, kun äiti olisi esim. lähdössä harrastukseen.

Meidän kehitysvammainen poika autistisilla piirteillä täytti juuri 21 vuotta.

Ollaan oltu yhdessä 28 vuotta. Yksin ei olisi kunpikaan jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislasten vanhemmat eroavat useamman kuin tavislasten vanhemmat, joten kyllä se varmaan aika tavallista on. Minä olen nepsyn bonusäiti, ja täytyy sanoa, että raskasta on välillä, kun tavalliset kommunikaation muodot eivät aina toimi ja lapsi ei ole kaikilta tavoin ikätasoisensa. Tiesin toki tämän ennen kuin hynttyyt yhtään isänsä kanssa laitoin. Mutta saa kai sitä silti myöntää, että välillä on raskasta ja kamalaa. Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta. Mieheni on lapsen lähivanhempi, joten äiti taisi jaksaa vielä vähemmän.

"Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta."

Eikö se nyt ole ihan itsestääselvää että mies on vastuussa eikä sinun tarvitse jaksaa, kun lapsi ei edes ole sinun? Ymmärsinkö jotain väärin?

On se minustakin itsestään selvää. Mutta luepa edes muutama uusperhekeskustelu ja huomaat, että aika moni mies hoidattaa lapset uudella puolisollaan. Ja kyllä meilläkin esim. mies sekä exänsä ehdotti, että jospa minä opettaisin lapsen leipomaan, kun olen siinä todella hyvä ja he eivät. Kieltäydyin, koska olen jo omani opettanut ja tuota nepsyä en jaksa opettaa. Ehdottivat joskus myös, että tekisin lapsen juhliin tarjoilut. Kieltäydyin siitäkin, vaikka teen omieni juhliin.

Mä varmaan tekisin juhlaan tarjoilut, ellei mitään mahdottomuuksia pyydetä. En välttämättä minäkään opettaisi leipomaan, ellei lapsi olisi oikeasti innostunut ja nepsyydestään huolimatta vastaanottavainen. Jos luvassa olisi kolmen päivän siivoukset yhden kääretortun vääntämisestä -> en edes yrittäisi.