Lue keskustelun säännöt.
Lapsia kotona hoitavat, mitä ihmettä teette päivisin?
15.02.2023 |
Mulla ei ole koskaan ollut näin tylsää kuin hieman vajaa 2v lapsen kanssa kotona. Vaikka hän on maailman ihanin tyyppi, mä en ole mikään leikkijä-äiti. Melkein joka päivä käydään jossain ihmisten ilmoilla ja kerran viikossa on kerho, mutta ne nyt vie max pari tuntia päivästä. Sitten onkin enää joku 10 tuntia aikaa tapettavana. Kotityöt tietenkin tehdään mutta nehän on pakkopullaa, ei mitään miellyttävää tekemistä. Töihin olen palaamassa kesällä ja uskon että se on meille molemmille hyvä juttu. Lapsi saa seuraa ja ohjelmaa, minä jotain haastetta aivoille. Ehkä jaksan sitten olla parempi äiti.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Oletko oikeasti noin typerä? Se, että lapsi katsoo ajoittain muutaman jakson piirrettyjä, ei tarkoita, että tv olisi lapsenvahti. Mutta istu sinä vain 24/7 lapsesi vieressä, ettei vaan sädekehääsi tule tahraa siitä, että lapsi katsoo lastenohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Aivan, jos kokee, että tunti-pari viikossa Pipsa possua on suoraan saatanasta, sitten on turha vinkua kun ei ehdi tehdä mitään omaa. Elämä on valintoja. Sinä valitsit sen, ettei sinulla ole muuta elämää kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
Yhden kanssa ei olekaan helppoa tuossa iässä, kun lapsi kaipaa jo paljon virikkeitä. Ei todellakaan ole tavallista että 2v viihtyisi päivittäin rauhassa omissa leikeissään. Touhukas taapero haluaa olla siellä missä tapahtuu eli äidin kanssa. Kannattaa kyläillä, käydä kerhoissa ja tapahtumissa mahdollisimman paljon. Aika kuluu paljon helpommin kun on seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Ihmettelen samaa aina, kun luen/kuulen näitä valitusvirsiä siitä, miten lapsen kanssa kotona on tylsää. Päiväkotiin voi laittaa lapsen jo 9kk iässä. Ei ole mikään pakko jäädä kotiin, jos siellä tylsistyy. Toki herää kysymys, miksi ihmeessä edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa on niin vastenmielistä olla.
Ehkäpä nämä äidit ajattelee sen lapsen etua ja pitää kotona pidempään, vaikka se itsestä onkin tylsää? Mikäänhän ei ap:n tapauksessakaan viittaa siihen ettei hän tarjoaisi lapselle kaikkea tämän tarvitsemaa. Enkä ymmärrä mikä siinä on niin väärää että myöntää päivästä toiseen samanlaisina toistuvat päivät kotitöineen, hiekkakakkuineen ja nuppipalapeleineen tylsinä. Ihmiset vaan on erilaisia, toiset viihtyy semmoisissa puuhissa ja toiset ei.
No ei se ole lapsen, etu, että joutuu olemaan vastentahtoisen äidin seurassa 24/7. Lapsi kyllä aistii, että äitiä ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Aivan, jos kokee, että tunti-pari viikossa Pipsa possua on suoraan saatanasta, sitten on turha vinkua kun ei ehdi tehdä mitään omaa. Elämä on valintoja. Sinä valitsit sen, ettei sinulla ole muuta elämää kuin lapsi.
Ai tunti-pari viikossa riittää amk-tutkinnon suorittamiseen? Se ei sitten paljon vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
No mihin sinun nyt pitäisi keskittyä? Esim. neulominen sujuu ihan ilman keskittymistäkin oikein hyvin. Samoin kotityöt. Lapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että häntä pitää herkeämättä tuijottaa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Aivan, jos kokee, että tunti-pari viikossa Pipsa possua on suoraan saatanasta, sitten on turha vinkua kun ei ehdi tehdä mitään omaa. Elämä on valintoja. Sinä valitsit sen, ettei sinulla ole muuta elämää kuin lapsi.
Ai tunti-pari viikossa riittää amk-tutkinnon suorittamiseen? Se ei sitten paljon vaadi.
Ei kukaan sanonut mitään tuollaista. Miksi haluat tahallasi vääristellä muiden sanomisia? Vai onko sinulle ihan vieras asia, että lapsella voi olla myös isä, joka hoitaa häntä välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Meidän nuorin ei kyllä jaksa seurata vielä mitään ohjelmaa 15 minuuttia pidempää. Mutta nukkuu päiväunet ja isommat lapset viihdyttävät, niin kyllä sitä opiskellakin ehtii. Pienet menevät yöunille nukkumaankin melko aikaisin, joten myös illasta on aikaa opiskella ja touhuta omia asioita. Lisäksi lapsilla on sellainen isokokoinen hoitaja, jonka nimi on ISÄ. Isä hoitaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuna, että äidillä on muutakin ajateltavaa kuin vauvan vaipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Aivan, jos kokee, että tunti-pari viikossa Pipsa possua on suoraan saatanasta, sitten on turha vinkua kun ei ehdi tehdä mitään omaa. Elämä on valintoja. Sinä valitsit sen, ettei sinulla ole muuta elämää kuin lapsi.
Ai tunti-pari viikossa riittää amk-tutkinnon suorittamiseen? Se ei sitten paljon vaadi.
Normaaliälyiset hahmottivat, että tuo tunti-pari oli vain osa päivästä. Loput opiskeluista hoidetaan lapsen nukkuessa tai ollessa vaikka isänsä kanssa. Ymmärrän toki, että sinulle yksinhuoltajan on mahdoton ajatus, että lapsilla olisi enemmän kuin yksi aikuinen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Ihmettelen samaa aina, kun luen/kuulen näitä valitusvirsiä siitä, miten lapsen kanssa kotona on tylsää. Päiväkotiin voi laittaa lapsen jo 9kk iässä. Ei ole mikään pakko jäädä kotiin, jos siellä tylsistyy. Toki herää kysymys, miksi ihmeessä edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa on niin vastenmielistä olla.
Ehkäpä nämä äidit ajattelee sen lapsen etua ja pitää kotona pidempään, vaikka se itsestä onkin tylsää? Mikäänhän ei ap:n tapauksessakaan viittaa siihen ettei hän tarjoaisi lapselle kaikkea tämän tarvitsemaa. Enkä ymmärrä mikä siinä on niin väärää että myöntää päivästä toiseen samanlaisina toistuvat päivät kotitöineen, hiekkakakkuineen ja nuppipalapeleineen tylsinä. Ihmiset vaan on erilaisia, toiset viihtyy semmoisissa puuhissa ja toiset ei.
No ei se ole lapsen, etu, että joutuu olemaan vastentahtoisen äidin seurassa 24/7. Lapsi kyllä aistii, että äitiä ei kiinnosta pätkääkään.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sen lapsen on oikein hyvä olla siellä kotona äidin kanssa, tai ainakin parempi kuin täyteen ammutussa päiväkodissa liian pienenä. Eikä se, että kotona on tylsää tarkoita ettei äitiä kiinnostaisi pätkääkään. Johan se kertoo että äitiä kiinnostaa, jos äiti on valinnut olla kotona? Aikuiset ihmiset kestää kyllä tylsyyttä. En vaan edelleen ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku kehtaa sen myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
No mihin sinun nyt pitäisi keskittyä? Esim. neulominen sujuu ihan ilman keskittymistäkin oikein hyvin. Samoin kotityöt. Lapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että häntä pitää herkeämättä tuijottaa 24/7.
Entä jos se onkin lapsi joka tuijottaa äitiä 24/7 :D yritäppäs siinä sitten neuloa kun hän haluaa puikkosi, lankakeräsi, istua sylissäsi juuri kun alat neulomaan, haluaa vettä, haluaa potalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Meidän nuorin ei kyllä jaksa seurata vielä mitään ohjelmaa 15 minuuttia pidempää. Mutta nukkuu päiväunet ja isommat lapset viihdyttävät, niin kyllä sitä opiskellakin ehtii. Pienet menevät yöunille nukkumaankin melko aikaisin, joten myös illasta on aikaa opiskella ja touhuta omia asioita. Lisäksi lapsilla on sellainen isokokoinen hoitaja, jonka nimi on ISÄ. Isä hoitaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuna, että äidillä on muutakin ajateltavaa kuin vauvan vaipat.
Niin no tässähän ei nyt kysytty mitä mielekästä tekemistä keksiä silloin kun lapset on jonkun muun hoidossa tai nukkumassa. Kai nyt jokainen täysjärkinen tajuaa että silloin voi tehdä mitä huvittaa (jos jaksaa). Tässä kysyttiin mitä tehdä silloin kun on sen lapsen kanssa päivät, kun se isä ei ole kotona (ap:n lapsella ei ilmeisesti ole isä kovinkaan paljon läsnä, jos hän on 12h päivässä lapsen kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Ihmettelen samaa aina, kun luen/kuulen näitä valitusvirsiä siitä, miten lapsen kanssa kotona on tylsää. Päiväkotiin voi laittaa lapsen jo 9kk iässä. Ei ole mikään pakko jäädä kotiin, jos siellä tylsistyy. Toki herää kysymys, miksi ihmeessä edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa on niin vastenmielistä olla.
Ehkäpä nämä äidit ajattelee sen lapsen etua ja pitää kotona pidempään, vaikka se itsestä onkin tylsää? Mikäänhän ei ap:n tapauksessakaan viittaa siihen ettei hän tarjoaisi lapselle kaikkea tämän tarvitsemaa. Enkä ymmärrä mikä siinä on niin väärää että myöntää päivästä toiseen samanlaisina toistuvat päivät kotitöineen, hiekkakakkuineen ja nuppipalapeleineen tylsinä. Ihmiset vaan on erilaisia, toiset viihtyy semmoisissa puuhissa ja toiset ei.
No ei se ole lapsen, etu, että joutuu olemaan vastentahtoisen äidin seurassa 24/7. Lapsi kyllä aistii, että äitiä ei kiinnosta pätkääkään.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sen lapsen on oikein hyvä olla siellä kotona äidin kanssa, tai ainakin parempi kuin täyteen ammutussa päiväkodissa liian pienenä. Eikä se, että kotona on tylsää tarkoita ettei äitiä kiinnostaisi pätkääkään. Johan se kertoo että äitiä kiinnostaa, jos äiti on valinnut olla kotona? Aikuiset ihmiset kestää kyllä tylsyyttä. En vaan edelleen ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku kehtaa sen myöntää.
No ei kyllä kerro :D Jos pitää valittaa, ettei ole mitään tekemistä lapsen kanssa, silloin kyllä viesti on hyvin selkeästi se, että kotona oleminen ei kiinnosta ja odottaa jo sitä, että pääsee töihin ja saa tuupata lapsen sinne täyteen ammuttuun päiväkotiin. Aikuisista ihmisitä yllättävän moni ei yhtään kestä sitä, että jakuvasti ei ole jotain meneillään. Huomaahan sen tästäkin aloituksesta, jossa ongelma on nimenomaan se, ettei siedetä rauhallisempaa elo kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
No mihin sinun nyt pitäisi keskittyä? Esim. neulominen sujuu ihan ilman keskittymistäkin oikein hyvin. Samoin kotityöt. Lapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että häntä pitää herkeämättä tuijottaa 24/7.
Entä jos se onkin lapsi joka tuijottaa äitiä 24/7 :D yritäppäs siinä sitten neuloa kun hän haluaa puikkosi, lankakeräsi, istua sylissäsi juuri kun alat neulomaan, haluaa vettä, haluaa potalle...
Siinä tapauksessa kipi kapi neuvolan kautta tutkimuksiin. Ei ole normaalia toimintaa tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
No mihin sinun nyt pitäisi keskittyä? Esim. neulominen sujuu ihan ilman keskittymistäkin oikein hyvin. Samoin kotityöt. Lapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että häntä pitää herkeämättä tuijottaa 24/7.
Entä jos se onkin lapsi joka tuijottaa äitiä 24/7 :D yritäppäs siinä sitten neuloa kun hän haluaa puikkosi, lankakeräsi, istua sylissäsi juuri kun alat neulomaan, haluaa vettä, haluaa potalle...
Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin kasvattaminen ja kieltäminen? Suosittelen kokeilemaan. Ovat hyvin hyödyllisiä keinoja välttää mainitsemasi tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
En minä ainakaan pysty keskittymään minkään tekemiseen, jos samalla pitää koko ajan seurata mitä se lapsi puuhaa ja keskeytyksiä tulee koko ajan. Sitä tarkoitin. Mietin kyllä että eikö teillä ole lapsia vai onko aika kullannut muistot, jos ette tuon vertaa tajua. Tai sitten joillain on vaan sellaiset lapset jotka tosiaan leikkii pitkä aikoja yksin. Vai onko ne vaan tv:n ääressä.
No mihin sinun nyt pitäisi keskittyä? Esim. neulominen sujuu ihan ilman keskittymistäkin oikein hyvin. Samoin kotityöt. Lapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että häntä pitää herkeämättä tuijottaa 24/7.
Entä jos se onkin lapsi joka tuijottaa äitiä 24/7 :D yritäppäs siinä sitten neuloa kun hän haluaa puikkosi, lankakeräsi, istua sylissäsi juuri kun alat neulomaan, haluaa vettä, haluaa potalle...
Oletko sinä lapsi vai miksi et osaa kieltää ja toimia kuin aikuinen?
Luin koko sen ajan, kun lapsi jaksoi keskittyä. Useita kertoja päivässä. No, muutakin aikaa kyllä jäi aika paljonkin. Kävimme uimassa uimahallissa (ehkä kerran viikossa), jossa oli lämmin lastenallas. Siinä ja saunoessa meni aina pari tuntia. Sitten käytiin tietenkin puistoissa, kirjastossa, näyttelyissä, jollain kotona olevalla sukulaisella, perhekerhoissa tms. Keksi kotiin kaikenlaista puuha, kuten sormivärejä, muovailuvahaa, leipomista, vesileikkejä kulhoilla kylppärissä... saihan siinä tosiaan aika kuumeisesti miettiä, että pysyi hyvä tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
Meidän nuorin ei kyllä jaksa seurata vielä mitään ohjelmaa 15 minuuttia pidempää. Mutta nukkuu päiväunet ja isommat lapset viihdyttävät, niin kyllä sitä opiskellakin ehtii. Pienet menevät yöunille nukkumaankin melko aikaisin, joten myös illasta on aikaa opiskella ja touhuta omia asioita. Lisäksi lapsilla on sellainen isokokoinen hoitaja, jonka nimi on ISÄ. Isä hoitaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuna, että äidillä on muutakin ajateltavaa kuin vauvan vaipat.
Niin no tässähän ei nyt kysytty mitä mielekästä tekemistä keksiä silloin kun lapset on jonkun muun hoidossa tai nukkumassa. Kai nyt jokainen täysjärkinen tajuaa että silloin voi tehdä mitä huvittaa (jos jaksaa). Tässä kysyttiin mitä tehdä silloin kun on sen lapsen kanssa päivät, kun se isä ei ole kotona (ap:n lapsella ei ilmeisesti ole isä kovinkaan paljon läsnä, jos hän on 12h päivässä lapsen kanssa).
Niin ja me vastasimme, mitä voi tehdä, koska moneen juttuun lapset voi ottaa mukaan tai tehdä juuri lapsen nukkuessa. Kyllä sekin on muuten fakta, että lenkille, kerhoihin, uimahalliin, kirjastoon on PALJON helpompi lähteä yhden lapsen kuin kolmen lapsen kanssa.
Tämä! Helpommalla pääsee, mitä enemmän lapsia on. Meillä on kolme lasta ja isommat viihdyttävät kyllä nuorinta tehokkaasti. Ei tarvitse vanhempien viihdyttää. Tosi kivasti ovat meillä isommat ottaneet tuon nuorimman mukaan. Melkein kilpailevat kumpi saa leikkiä pikkuisen kanssa.