Lue keskustelun säännöt.
Lapsia kotona hoitavat, mitä ihmettä teette päivisin?
15.02.2023 |
Mulla ei ole koskaan ollut näin tylsää kuin hieman vajaa 2v lapsen kanssa kotona. Vaikka hän on maailman ihanin tyyppi, mä en ole mikään leikkijä-äiti. Melkein joka päivä käydään jossain ihmisten ilmoilla ja kerran viikossa on kerho, mutta ne nyt vie max pari tuntia päivästä. Sitten onkin enää joku 10 tuntia aikaa tapettavana. Kotityöt tietenkin tehdään mutta nehän on pakkopullaa, ei mitään miellyttävää tekemistä. Töihin olen palaamassa kesällä ja uskon että se on meille molemmille hyvä juttu. Lapsi saa seuraa ja ohjelmaa, minä jotain haastetta aivoille. Ehkä jaksan sitten olla parempi äiti.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan opiskele mitään vaikeaa. Naiset eivät tee uusia keksintöjä edelleenkään samassa määrin kuin miehet. Nukkeleikkeihin löytyy aikaa.
Nukkeleikitkin kehittävät enemmän kuin jatkuva saman asian spämmääminen av:lle. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
Omaan tekemiseen? Minun käsittääkseni kotiäitinä/isänä ollaan hoitamassa lapsia/lasta eikä lomailemassa omien tekemisten parissa. Omat tekemiset tehdään sitten, kun toinen vanhempi, isovanhempi tms. on hoitovuorossa.
t. eri
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
Omaan tekemiseen? Minun käsittääkseni kotiäitinä/isänä ollaan hoitamassa lapsia/lasta eikä lomailemassa omien tekemisten parissa. Omat tekemiset tehdään sitten, kun toinen vanhempi, isovanhempi tms. on hoitovuorossa.
t. eri
Kyllä lasten kanssa voi myös tehdä montaa asiaa. Yhdessä tekeminen on mukavampaakin.
Minusta päivät kuluvat nopeasti. Teen pientä kotitreeniä silloin, kun on tilaisuus ja jaksan.
Voit kuunnella musiikkia (myös lapsen kanssa), äänikirjoja jne. Aina on jotain kotitöitä odottamassa, ainakin meillä tiskiä ja pyykkiä tulee paljon. Pyydä kaveria tai sukulaista kylään teille, lenkille tai lähtemään kahvilaan/lounaalle, saat uutta ajateltavaa. :)
Eikä mikään estä sinua lukemasta mielenkiintoisia kirjoja tai osallistumaan jollekin rennolle verkkokurssille vaikkapa kerran viikkoon. Esimerkiksi piirrustuskurssilla oli taannoin vauvan äiti (kurssi oli kokonaan netin kautta 1 krt/viikko). Tällainen ei sido liikaa ja tehtävistä saa kuitenkin mukavaa sisältöä arkeen.
Myös käsityöt ovat hyvä vaihtoehto, jos niistä tykkää. Joku jännä sarja/leffa Netflixistä toimii silloin, kun olet saanut lapsen nukkumaan. Videopelit ovat myös oiva ajanviettotapa.
Tee retki lapsen kanssa johonkin teille uuteen paikkaan, mm. museoon, toiseen kaupunginosaan, kotieläintiloille tai hänelle uuteen leikkipaikkaan.
Mahdollisuuksia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
Omaan tekemiseen? Minun käsittääkseni kotiäitinä/isänä ollaan hoitamassa lapsia/lasta eikä lomailemassa omien tekemisten parissa. Omat tekemiset tehdään sitten, kun toinen vanhempi, isovanhempi tms. on hoitovuorossa.
t. eri
Kyllä lasten kanssa voi myös tehdä montaa asiaa. Yhdessä tekeminen on mukavampaakin.
Tietenkin voi. Mutta nythän tässä ap ja muutama muu vinkuu siitä, kun ei ole OMAAN tekemiseen aikaa. Mielestäni silloin paikka ei ole kotiäitinä/isänä, jos kaipaa niin kiihkeästi omaa tekemistä, että tylsistyy lapsen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Täällä haukuttiin ap kun hän ei pysty rauhassa lukemaan kirjoja tai tekemään käsitöitä tms. lapsen hereillä ollessa, siihen tuo oli vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä tylsistyjiä. Päivät hujahtelee sellaista vauhtia että en ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin! Kolmas äitiysloma menossa, koskaan ei ole tylsää päivää vielä tullut. Pienet vauvat nukkuu paljon, isommat leikkii jo sen verran itsekseen että minä esimerkiksi teen jonkun verran töitä, opiskelen aina jotain, treenaan, teen käsitöitä, jossain välissä yritän ehtiä vähän kotitöitäkin. Puoli vuotta olen miettinyt että pitäisi joku päivä lähteä vaikka Oodiin käymään mutta en ole vielä ehtinyt...
On iso ero siinä, onko lapsia yksi vai kolme. Itselläkin oli vaikeuksia keksiä kotona tekemistä vajaa kaksivuotiaalle esikoiselle, mutta kun toinen lapsi syntyi, tilanne muuttui, ja kolmannen kohdalla vielä paremmaksi. Esikoinen oli jo 5 v ja toka oli 3 v. ja he alkoivat leikkiä entistä paremmin keskenään, sain hoidella vauvaa rauhassa.
Sain vielä neljännenkin siihen, ja vietin ihanat kotiäitivuodet lapsilaumaani kasvatellen. Aamulla nukuttiin pitkään. Kun lapset kasvoivat hieman, pystyin jo harrastamaan kotona kaikenlaista, kuten opettelemaan maalaamaan akryyliväreillä.
Sekin vaikuttaa, asuuko ahtaasti kerrostalokaksiossa tai kolmiossa vai onko ok-talo, jossa oma piha. Meillä on vanha rintamamiestalo ja piha. Nyt lapset jo aikuisia, tämä tapahtui 90-luvulla. Kivat muistot jäi kotiäitivuosista!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Ihmettelen samaa aina, kun luen/kuulen näitä valitusvirsiä siitä, miten lapsen kanssa kotona on tylsää. Päiväkotiin voi laittaa lapsen jo 9kk iässä. Ei ole mikään pakko jäädä kotiin, jos siellä tylsistyy. Toki herää kysymys, miksi ihmeessä edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa on niin vastenmielistä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Täällä haukuttiin ap kun hän ei pysty rauhassa lukemaan kirjoja tai tekemään käsitöitä tms. lapsen hereillä ollessa, siihen tuo oli vastaus.
Ei haukuttu. Vastattiin vain ap:n kysymykseen siitä, mitä lapsia kotona hoitavat tekevät. Suurin osa tuntuisi oikein hyvin onnistuvan muussakin kuin lapsen vieressä helikopteroimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetään tavata jota kuta tuttua/sukulaista tai muita äitejä useamman kerran viikossa. Seurassa aika lentää. Käydään seurakunnan tapahtumissa. Joku retki joka päivä esim kirjasto, kahvila, leikkipuisto. Luetaan kotona aika paljon. Lapsia on useampi ja leikkivät keskenään, joten omaakin aikaa on yllättävän paljon. Teen silloin kotitöitä ja kuuntelen podcasteja tai vaan kuuntelen musiikkia... En ole varmaan kympin äiti, kun teen suht paljon myös omia juttuja päivän aikana. Yhden kanssa varmaan olisi haastavampaa, kun täytyisi sitten itse olla se leikkikaveri
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä tylsistyjiä. Päivät hujahtelee sellaista vauhtia että en ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin! Kolmas äitiysloma menossa, koskaan ei ole tylsää päivää vielä tullut. Pienet vauvat nukkuu paljon, isommat leikkii jo sen verran itsekseen että minä esimerkiksi teen jonkun verran töitä, opiskelen aina jotain, treenaan, teen käsitöitä, jossain välissä yritän ehtiä vähän kotitöitäkin. Puoli vuotta olen miettinyt että pitäisi joku päivä lähteä vaikka Oodiin käymään mutta en ole vielä ehtinyt...
On iso ero siinä, onko lapsia yksi vai kolme. Itselläkin oli vaikeuksia keksiä kotona tekemistä vajaa kaksivuotiaalle esikoiselle, mutta kun toinen lapsi syntyi, tilanne muuttui, ja kolmannen kohdalla vielä paremmaksi. Esikoinen oli jo 5 v ja toka oli 3 v. ja he alkoivat leikkiä entistä paremmin keskenään, sain hoidella vauvaa rauhassa.
Sain vielä neljännenkin siihen, ja vietin ihanat kotiäitivuodet lapsilaumaani kasvatellen. Aamulla nukuttiin pitkään. Kun lapset kasvoivat hieman, pystyin jo harrastamaan kotona kaikenlaista, kuten opettelemaan maalaamaan akryyliväreillä.
Sekin vaikuttaa, asuuko ahtaasti kerrostalokaksiossa tai kolmiossa vai onko ok-talo, jossa oma piha. Meillä on vanha rintamamiestalo ja piha. Nyt lapset jo aikuisia, tämä tapahtui 90-luvulla. Kivat muistot jäi kotiäitivuosista!
Vielä sen lisäisin, että on epäluonnollista, että äiti on yksin lastensa kanssa kotona, varsinkin yhden lapsen kanssa se voi käydä raskaaksi. Kun alkuperäisissä oloissa lapsia huoltaa useampikin nainen, joista on myös seuraa toisilleen. Siksi kannattaisikin yhden lapsen äitien kokoontua välillä yhteen tekemään ruokaa ja hoitamaan lapsia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
Miksi kysyit, kun itse heti seuraavassa lauseessa jo vastasit kysymykseesi :D
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap
No sitten ottaisin käsiini jonkunlaisen kasvatusoppaan. Kyllä 2v kuuluu jo osata itsekseenkin leikkiä, äiti tietysti saatavilla ja sillä tavalla lähellä, mutta esimerkiksi olohuoneen lattialla lapsi leikkimässä ja äiti sohvalla tekemässä käsitöitä tai koneella opiskelua/töitä. Ei tietenkään koko päivää aina niin, kyllä lapsen kanssa täytyy välillä puuhaillakin, mutta ei koko aikaa.
Kuuluu osata, kenen mukaan? Lapset on erilaisia ja 2v on vielä pieni.
Pieni, muttei vauva. Itsenäistyminen kuuluu normaaliin kehitykseen. Edes pikkuvauvan ei ole hyvä olla äidissä kiinni koko aikaa. 2-vuotiaasta pian päiväkotiin menevästä nyt puhumattakaan. Tulee todella vaikea hoitoon siirtyminen, jos yhtään ei opi olemaan irti äidistä.
t. eri
Mutta se on täysin normaalia että ne 2-vuotiaan itsenäiset leikkihetket on lyhyitä eikä lasta oikein voi jättää hetkeksikään silmistään. Minä en ainakaan pystynyt keskittymään mihinkään omaan tekemiseen kun olin lasten kanssa kotona, kun keskeytyksiä tuli kuitenkin ihan koko ajan, vaikka lapset osasi ihan normaalin verran leikkiä myös itse/yksin. Ihmisissä on eroja, toiset ehkä sietää niitä keskeytyksiä paremmin, ja toisaalta lapsissakin on isoja eroja.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.
Ja kuka on sanonut ettei voi olla hetkeäkään ilman jatkuvaa leikkiseuraa? Ap sanoi vain ettei ehdi puuhailla omiaan kun lapsi tarvitsee huomiota.
No eikös se, ettei ehdi puuhailla omiaan tarkoita juuri sitä, että lapsi ei voi olla hetkeäkään ilman seuraa? Vai mitä sinä sen ajattelit tarkoittavan? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet hänen kanssa kotona, jos se ei ole mielekästä? Voihan sen laittaa päiväkotiin.
Ihmettelen samaa aina, kun luen/kuulen näitä valitusvirsiä siitä, miten lapsen kanssa kotona on tylsää. Päiväkotiin voi laittaa lapsen jo 9kk iässä. Ei ole mikään pakko jäädä kotiin, jos siellä tylsistyy. Toki herää kysymys, miksi ihmeessä edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa on niin vastenmielistä olla.
Ehkäpä nämä äidit ajattelee sen lapsen etua ja pitää kotona pidempään, vaikka se itsestä onkin tylsää? Mikäänhän ei ap:n tapauksessakaan viittaa siihen ettei hän tarjoaisi lapselle kaikkea tämän tarvitsemaa. Enkä ymmärrä mikä siinä on niin väärää että myöntää päivästä toiseen samanlaisina toistuvat päivät kotitöineen, hiekkakakkuineen ja nuppipalapeleineen tylsinä. Ihmiset vaan on erilaisia, toiset viihtyy semmoisissa puuhissa ja toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.
Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.
Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon.
t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut
Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.
No kuka täällä puhui mistään tuntien yksinleikkimisistä? Niinpä, ei kukaan. Tietenkin hetket ovat lyhyempiä 2-vuotiaalla kuin vaikka 6-vuotiaalla, mutta se on paskapuhetta, että 2v ei voi yhtään olla ilman äidin jatkuvaa leikkiseuraa. Ei siellä päikyssäkään aikuinen sen vieressä koko ajan istu.