Valehteleva, ylimielinen narsistimies menestyy elämässään. Miksi??!

;) Vastauksesta päätellen.

Minä olen aivan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa siitä, että narsistit nimenomaan eivät ole menestyjiä, vaan suurimpia häviäjiä. He eivät kykene rakastumaan, rakastamaan, sitoutumaan, tuntemaan empatiaa kanssa ihmisiä kohtaan, ylipäätään tuntemaan mitään miellyttäviä tunteita. Heillä on koko ajan sisällä paha olo ja ahdistus, jonka naamio tämä narsistinen käyttäytyminen vain on.



Minustakin tuntui aluksi pahalle todnäk. narsistisen exäni suhteemme totaali hylkääminen. Oli kamalaa huomata etten ollut varmaan koko suhteen aikana merkinnyt mitään, "rakkaus" loppui kuin seinään. Mutta tutkittuani asiaa todella paljon, olen tullut siihen tulokseen, että minä olin tässä tapauksessa se voittaja. Minä pääsin karkuun ahdistavaa, alistavaa ja tukahduttavaa persoonallisuushäiriöistä ex-poikaystävääni, mutta hän ei pääse pakoon itseään. Ahdistus ja paha olo hänen sisältä eivät katoa. Elämä on jopa ikuisesti pelkkää kulissia ja rikkinäisen ihmisen vaeltamista katastrofista toiseen.

Minä olen aivan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa siitä, että narsistit nimenomaan eivät ole menestyjiä, vaan suurimpia häviäjiä. He eivät kykene rakastumaan, rakastamaan, sitoutumaan, tuntemaan empatiaa kanssa ihmisiä kohtaan, ylipäätään tuntemaan mitään miellyttäviä tunteita. Heillä on koko ajan sisällä paha olo ja ahdistus, jonka naamio tämä narsistinen käyttäytyminen vain on.

mutta eihän sellainen ihminen oikeasti itse kärsi mistään, koska ei tunne pahaa oloa ja ahdistusta. Jos tuntisi, niin hän tekisi asialle jotain ja muuttaisi käytöstään. Jos normaali ihminen vaikka huutaa lapsilleen päivät pitkät, koska on stressaantunut ja ahdistunut, niin yleensä hän kärsii huutamisesta itsekin, ja pyrkii pois stressistä. Narsisti tai sosiopaatti tai mikä lie taas ei itse kärsi ollenkaan. Siinä mielessä heillä on kyllä hyvin helppoa. Ja menestyväthän he usein omilla mittareillaan erinomaisesti, jos tavoitteena esim. on johtajan tai poliittisen vaikuttajan asema, niin kun he saavuttavat sen, niin onhan se menestystä. Ei voi siis sanoa, että minulla menee paremmin kuin jollain toisella, koska minun mittarieni mukaan se toinen on luuseri (esim. ei kykene empatiaan), jos tämä toinen taas pitää itseään ja elämäänsä varsin onnistuneena (ei edes pyri tuntemaan empatiaa ja olemaan ihana ihminen, vaan pyrkii vaikka miljonääriksi).

Juuri näin. Teksti on kuin itse kirjoittamani ex-miehestäni....

Empatiaa eivät osaa tuntea, mutta ovat taitavia näyttelemään. Mielistelevät, teeskentelevät ja tietävät miten ne naiset saa iskettyä. Rakkaudesta eivät tiedä mitään. Osaavat rakastaa vain itseään. He etsivät "uhreikseen" yleensä niitä sinisilmäisiä rassukoita, joilla ei välttämätttä ole miehistä kauheasti kokemusta. Tällainen ihminen ajattelee järjellä, ei tunteella. He ovat oikeasti yleensä tosi älykkäitä. Tunneäly vain on olematon. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Sitä vain ei aluksi huomaa, koska osaavat näytellä hyvin. Tällaiset miehet ovat satua ja sadussahan sitä haluaa elää, kunnes karmea totuus paljastuu. Susia lampaiden vaatteissa.

Eikös narsisti ole aluksi oikein varsinainen hurmuri

joka vie jalat naisen alta. Kamala totuus paljastuu vähitellen.

kukapa siihen ei menisi. Tosin olen itse huomannut, että jos ihmisellä on tippaakaan kriittisen ajattelun kykyä, hän saattaa huomata jo varhain, että narsistin ylistys ja imelyys menevät hitusen liian pitkälle.

mutta eihän sellainen ihminen oikeasti itse kärsi mistään, koska ei tunne pahaa oloa ja ahdistusta. Jos tuntisi, niin hän tekisi asialle jotain ja muuttaisi käytöstään. Jos normaali ihminen vaikka huutaa lapsilleen päivät pitkät, koska on stressaantunut ja ahdistunut, niin yleensä hän kärsii huutamisesta itsekin, ja pyrkii pois stressistä. Narsisti tai sosiopaatti tai mikä lie taas ei itse kärsi ollenkaan. Siinä mielessä heillä on kyllä hyvin helppoa. Ja menestyväthän he usein omilla mittareillaan erinomaisesti, jos tavoitteena esim. on johtajan tai poliittisen vaikuttajan asema, niin kun he saavuttavat sen, niin onhan se menestystä. Ei voi siis sanoa, että minulla menee paremmin kuin jollain toisella, koska minun mittarieni mukaan se toinen on luuseri (esim. ei kykene empatiaan), jos tämä toinen taas pitää itseään ja elämäänsä varsin onnistuneena (ei edes pyri tuntemaan empatiaa ja olemaan ihana ihminen, vaan pyrkii vaikka miljonääriksi).

Tutustu hieman syvemmin narsismiin, niin ymmärrät, mistä kumpuaa se kaikki pahuus tuossa ihmisessä.

Ensinnäkin narsisti on rikkirevitty jo lapsena. Hän on sisäisesti tyhjä ja koittaa imeä muilta energiaa ja sitä elämäniloa, mitä muissa terveissä näkee.

Narsisti ei kuitenkaan tunne empatiaa, ja ehkä hänellä voi olla normaalia vaimeammat tunne-elämykset (psykopaatit), ja siksi hän haluaa koko ajan saada "actionia" elämäänsä hakemalla muiden reaktioita. Hän on sisäisesti tyhjä, ja elää vahtaamalla ja kiusaamalla muita.

Mutta tosiaan, kyllä se narsisti itse on se onnettomin tapaus, ehdottomasti. Ja itse asiassa narsistit sairastuvat usein masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä.

mutta hän pitää perhekulisseista tiukasti kiinni ja käy liukkailla kodin ulkopuolella. Mies on seksiaddikti, että hänestä riittää kotiin ja kodin ulkopuolelle.

tämä mies pärjää kaikissa duuneissaan ja etenee mielettömästi, vaikkei hänellä ole suomesta korkeakoulututkintoa.

Sulava, älykäs, terävä, manipuloiva, aivan mieletön seuramies jne. Ja valehtelee aivan loistavasti.



Menestyjä mikä menestyjä. Ei pomona - korkeilla palleilla - pärjää kuin narsut!

no Wikipediasta löytyy, että "Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[2] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.[11]"



Vaikken olekaan psykiatri, niin itselläni on eräs toinen persoonallisuushäiriö, ja luulen, että masennus liittyy enemmän näihin muihin, esim. minullakin on aina tyhjä olo ja laimeat positiiviset tunteet, mutta enemmänkin inhoan itseäni kuin muita ja siksi olen myös masentunut. Jos ajattelisin narsistin tavoin, että olen kaikkein paras ja muut eivät ole mitään, niin eihän minulla olisi mitään syytä masentua. Eli varmaan se on kuten tuossa yllä sanotaan, että vain silloin narsisti masentuu, jos jostain syystä tämä narsismius yhtäkkiä hajoaa, eikä masennu samalla tavalla kuin muut ihmiset, eli silloin tällöin.

"ex-miehelle", eikä varsinkaan "miehelle". Minulla alkaa aina se narsututka värähdellä kun joku selittää joutuneensa narsistin uhriksi, sillä se selittäjä on loppujen lopuksi usein se varsinainen narsisti suhteessa.

Sitä saatte, mitä haluatte - ainakin osa teistä

"ex-miehelle", eikä varsinkaan "miehelle". Minulla alkaa aina se narsututka värähdellä kun joku selittää joutuneensa narsistin uhriksi, sillä se selittäjä on loppujen lopuksi usein se varsinainen narsisti suhteessa.

ihminen voi olla vaikka millainen kusipää olematta narsistisella tavalla persoonallisuushäiriöinen. Voi olla myös hyvin itserakas ja narsistinen olematta silti nimenomaan persoonallisuuhäiriöinen. Enemmän lisäisi uhrinsa uskottavuutta, jos tämä edes sanoisi, että "luulen" että anoppini on narsisti, eikä että ihan varmasti se on kun ei tykkää musta yhtä paljon kuin miehen exästä.

ei narsisti itse. Näin olen ymmärtänyt asiaan perehtyneiden suusta.



Narsujen uhrit, etsikää siis lohdutuksenne ihan muista asioista. Narsisti jatkaa matkaa, suosittelen teitäkin tekemään niin.

Huisaa, että tämä ikivanha aloitukseni elää ja voi hyvin :)



Aloituksen inspiroijana oleva narsisti on siirtymässä elämässään taas uuteen vaiheeseen. Hän valmistuu näinä aikoina opettajaksi ja pääsee siten pätemään nuorten edessä. Voin kuvitella, että hän osaa tuossakin roolissa ottaa yleisönsä, vai mitä arvelette; pärjääkö tällainen persoona opena,eihän hän lainkaan siedä sitä, että hänen sanansa kyseenalaistetaan? Jos joku oppilas hyppiikin silmille, mitä siitä seuraa?



Hänen nykyisen suhteensa tilasta en tiedä mitään muuta kuin että ulkopuolisille pariskunta koettaa vimmalla antaa sitä kuvaa, että mikään ei voisi olla paremmin. Hämmästyttää se, voiko nykyinen rouva tosiaankin olla tyytyväinen liittoon, koska miehen kaikki exät ovat olleet enemmän tai vähemmän puolikuolleita miehen hirmuvallan alla.



-ap

nainen itsekin alkaa epäillä, että on oikeutettu tulemaan huonosti kohdelluksi, että oikeastaan on hänen syynsä, että mies joutuu käyttäytymään epäasianmukaisesti. Mies osaa puhua ja esittää asiat siten, että nainen itsekin alkaa epäillä omaa syytään ja osuuttaan suhteen huonoon tolaan ja miehen käytökseen.

Naulan kantaan!!! Vasta jälkikäteen tajuaa, mikä osui ja kiittelee luojaansa, että pääsi eroon. Mieshän palvoo sinua, toteuttaa kaikki unelmasi, lukee ajatuksesi ja pikku hiljaa hivuttaa itsetuntoasi alaspäin.

sinä edelleen seuraat tämän miehen elämää (en lukenut koko ketjua)? Jos olet hänen eksänsä, niin ehkä olisi parempi, että et enää yritä todistaa, että tyyppi on ihan kauhee hirviö, vaikka sillä meneekin aina tosi hyvin?



Opettajana tuollainen pärjää varmaan paljon paremmin kuin esim. minä, jota täälläkin moitittiin kovasti kun sanoin olevani aika ujo ja epävarma, eli minua ei kunnioiteta- no todella itserakasta ja itsevarmaa karismaattista henkilöä taatusti kunnioitetaan siellä luokassakin.

Kaiken huippu minulla oli kun exsäni puhelin soi eteisen pöydällä (oli tietenkin äänettömällä), mutta sattumalta seisoin pöydän edessä, joten näin kun valo vilkkui. Sanoin hänelle, että puhelin soi, jolloin nappasi puhelimen minulta ja sanoi, että ei soi ja kuvittelet omiasi... Siinä oli taas yksi hänen "toisista naisistaan", joka yritti soittaa. Ja näitä vastsaavia tilanteita oli paljon, joten jossain vaiheessa aloin itsekin epäilemään, ettei puhelin soinutkaan vaikka seisoin itse vieressä. Sairasta, mutta nyt lähinnä naurattaa :))

nainen itsekin alkaa epäillä, että on oikeutettu tulemaan huonosti kohdelluksi, että oikeastaan on hänen syynsä, että mies joutuu käyttäytymään epäasianmukaisesti. Mies osaa puhua ja esittää asiat siten, että nainen itsekin alkaa epäillä omaa syytään ja osuuttaan suhteen huonoon tolaan ja miehen käytökseen.

Naulan kantaan!!! Vasta jälkikäteen tajuaa, mikä osui ja kiittelee luojaansa, että pääsi eroon. Mieshän palvoo sinua, toteuttaa kaikki unelmasi, lukee ajatuksesi ja pikku hiljaa hivuttaa itsetuntoasi alaspäin.

kuvailtu erään puolisukulaisen kaikki persoonallisuudenpiirteet.Tuli äidiksi, eikä välitä lapsestaan tuon taivaallista. Isä saa/joutuu hoitamaan pienen kokonaan. Äiti koittaa livetä omiin menoihinsa ja syyllistää isää rankasta synnytyksestä, yövalvomisesta (isä silti herää öisin syöttämään....) ja itkee äitiyden vaivoja. Vauva saa äidin puolesta joutua vaikka jonkun vietäväksi pihalta, ei jaksa laittaa kunnolla turvaistuimen vyötä kiinni, antaa vauvalle pieniä leluja imeskeltäväksi - ihan kuin haluaisi päästä eroon koko vauvasta 'onnettomuuden' varjolla.



Lisäksi kateellinen ja vähättelee muita, joita kadehtii. Luulee ihan tosissaan, että voi vaikuttaa toisiin ihmisiin puheillaan, jotka ilmiselvää indoktrinaatiota. Imelä, kehuu toisia saadakseen pisteitä ja luottamusta. Ikävä ihminen.

on ihan outo?????



kait välistä on deletoitu viestejä vai mistä johtuu että kymmenillä heittää?

tuskaisia ihmisiä. Kaikilla on kauheat vanhemmat, hirveä vimma olla jotain, näyttää, kateus mieletöntä, jne jne.



Niin dramaattisten vihaamisten ja kadehtimisten edessä ei kukaan pysty olemaan onnellinen. Ja siis narsistihan ei oikeasti tiedä mitään onnesta. Hän ei todennäköisesti koskaan ole tuntenut sellaista onnea, kuin terve ihminen tuntee. Jos joku on oikeasti sitä mieltä, että onnellisuus kumpuaa toisten kaltoinkohtelusta, huonosta lapsuudesta, jatkuvasta pätemisentarpeesta, sairaalloistesta huomionkipeydestä ja halusta vahingoittaa toisia, parempia ihmisiä, on varmasti itse aika onneton myöskin. Narsisti näyttelee kyllä oivallisesti menestyvää, täydellistä, tyytyväistä, mahtavaa, mutta se todellisuushan on ihan jotain muuta. Hirveyttä, näin lyhyesti sanoen.

ei ihminen kyllä pysty menestymään esim. toimitusjohtajaksi tai työskentelemään muuten kovassa paineessa, jos on niin kauhean onneton kuin väitätte narsistien olevan. Sekoitatte nämä ehkä johonkin toiseen pers.häiriöön tai muuten sekopäisiin ihmisiin. Varmastikin narsisteilla voi olla onneton lapsuus ja tyhjä olo, mutta uskon (ja voitteko tekään todistaa toisin) etteivät he itse siitä kärsi. Jos ihminen saa tyydytystä vaikka siitä, että muilla menee kurjasti, niin hän on tyytyväinen, vaikka valtavirran mielestä tuollaisesta asiasta ei saisi onneaan saada. Ja jos narsisti porskuttaa näin koko elämänsä (kuten kai yleensä on) niin hän on siinä teidän mielestä valheellisessa onnellisuudessaan onnnellinen. Onko teistä kukaan koskaan kysynyt narsistilta, mitä he ajattelevat ja tuntevat?