Valehteleva, ylimielinen narsistimies menestyy elämässään. Miksi??!

Exäni oli narsisti. Täysin empatian, sympatian kyvytön mies. Kaikki oli minun syytäni, vaikka itse mokasi. Aina puhui joka paikassa itsensä pois pulasta.

Valehteli silmiään räpäyttämättä ja uskoi omiin sanoihinsa.



Lapsestaan välittää vain, koska on isänsä kopio ja muut suitsuttavat kuinka suloinen nätti lapsi ja isänsä näköinen. Jos lapsi muuttuu vanhemmiten rumaksi ja ei hänen näköisekseen... byebye baby.



Tarvitsi jatkuvaa ulkonäön suitsutusta ja ihailua. Petti minua usesti, usean naisen kanssa. Kaikille kertoi sulosanoja, mutta kun totuus alkoi paljastua naiset olivat huoria, rumia jne. Vaati naisystäviltään lahjoa, rahaa, uhrauksia ei koskaan antanut itsestään mitään.

Eräs tyttöystävä teki lapsen, toinen erosi miehestään, vain tullaakseen huijatuksi ja nöyryytetyksi.



Minä kärsin jatkuvaa henkistä väkivaltaa, muutaman nyrkiniskun kun uskalsin nousta vastaan. Lukemattomia nöyryytyksiä ennenkuin pääsin eroon. 3 vuotta meni tuskassa, joka edelleen jatkuu kun ex soittaa... Ne pahat muistot, teot eivät ikinä unohdu.

Pystyy pyörittämään ihmisiä häikäilemättömästi. pitää lähijoukkojaan jopa pelossa. Tekee sitten yhfden virheliikkeen liikaa, vaimo tekee sen ainoan oikea ratkaisevan liikkeen. Eli ottaa lapset ja lähtee. Kovia joutuu vielä kokomaan vuosikaudet. mutta osaa silti olla onnellinen, että saa olla ilman narsistipaskiaista. Mies menettää kaiken, vaikka yrittää ulospäin näyttää, että kaikki menee paremmin kuin ennen.



Jue yhä enemmän, menettää työn, urheiluauto vaihtuu vanhaan ruosteiseen rämään jne...Ikävää, mutta usein todellisuutta.

Empatiaa eivät osaa tuntea, mutta ovat taitavia näyttelemään. Mielistelevät, teeskentelevät ja tietävät miten ne naiset saa iskettyä. Rakkaudesta eivät tiedä mitään. Osaavat rakastaa vain itseään.

He etsivät "uhreikseen" yleensä niitä sinisilmäisiä rassukoita, joilla ei välttämätttä ole miehistä kauheasti kokemusta.

Tällainen ihminen ajattelee järjellä, ei tunteella. He ovat oikeasti yleensä tosi älykkäitä. Tunneäly vain on olematon. Eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Sitä vain ei aluksi huomaa, koska osaavat näytellä hyvin.

Tällaiset miehet ovat satua ja sadussahan sitä haluaa elää, kunnes karmea totuus paljastuu.

Susia lampaiden vaatteissa.

em. luettuani että mieheni kuuluu samaan kastiin. Itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua riittää, ja aina jotain ruikuttamista omassa olossaan/elossaan -muista viis. Lastaan nyt ei ihan ole unohtanut, mutta hänelle on valitettavasti aikaa sitten vasta töiden ja omien harrastusten ja menojen ym. jälkeen eli TODELLA vähän. Jos suukopua meillä tulee niin aina minussa vika...Välillä tuntuu että meillä on 2 lasta yhden sijaan!!

Myös työtoverini lienee paljon narsistisia piirteitä omaava. Aina pitää olla keskipisteenä ja samat ruikuttamiset työstä/omasta elämästä.

Nämä tulivat nyt äkkiseltään mieleen.

kun on erikoistunut panostamaan taktikointiin suhteissa, tuloksia tulee naurettavan helposti - mutta usko pois, ei se ole pysyvää. Ehkä sellainen mies kuitenkin saa nautintonsa juuri siitä, kun hän voi toistaa tuttua kuviotaan? Ei se ole kuitenkaan todellista menestystä, vaan levotonta jatkuvaa pelaamista.

Kukaan sen ukon kavereista (miehistä) ei sitä tiedä. Mulla mitta täys sitä tyyppiä ja meinaan paljastaa kaikille mikä sadisti se on. Tiputan sen sieltä jalustaltaan ja tiedän, että ne sen kaverit on avovaimon puolella, kunhan kuulevat ja näkevät totuuden.

kunnes tajusin, ettei hän ole sittenkään eroamassa (koska tarvitsee vaimoaan taloudellisesti), ja että hän puhuu mitä tahansa puppua saadakseen minut haluamaan vain häntä, ja olemaan käytettävissä kun herralle sattuisi sopimaan. Aluksi ajattelin että voisin ruveta seurustelemaan hänen kanssaan, koska se tuntui kaikesta huolimatta kiehtovalta ja kivalta. Mutta sain tarpeekseni hänen mustasukkaisuudestaan ja ajoittaisesta töykeydestään. Jätin hänet yllättäen kuin nallin kalliolle itkemään krokotiilinkyyneleitään. Ajattelin että voi naisparkoja, ketkä menisivät seuraavaksi hänen lankaansa. Mutta ei se tyyppi onnellinen ollut, eikä pystyisi pitämään fiksua ja voimakasluonteista naista parhaimmallakaan yrityksellä (halusi voimakkaan naisen vaikka samalla pelkäsi sellaista). Eikö sellainen tyyppi ole pikemminkin naurettava tai säälittävä?

lasten synnyttyä viimeistään totuus paljastuu vaimolle

Tapahtuu mitä tahansa, narsu kääntää aina syyn toisen niskoille. Jopa aivan käsittämättömällä tavalla. Narsisti osaa olla hyvin hurmaava, niin kauan kuin toisesta on narsulle jotain hyötyä. Jossakin vaiheessa narsu muuttuu jäätävän kylmäksi ja häikäilemättömäksi.



Narsistit ovat siitä vaarallisia, koska he osaavat loistavasti "huijata" ympäristöä. Monet suorastaan ihailevat tehokasta esimiestä, loistavaa perheenisää, aikaansaavaa naapuria, joka tosiasiassa on manipuloiva narsisti. Ne jotka eivät tunne narsistin todellista luonnetta, eivät usko lähipiirin kertomuksia kyseisestä henkilöstä.



Lohdutuksena narsistin uhreille on se, että narsisti itse kärsii eniten tilanteesta, koska narsismi on suojamuuri hyvin heikolle itseluottamukselle. Valitettavasti narsismista ei yleensä pysty paranemaan, koska narsisti ei myönnä itsessään olevan mitään vikaa. Sen takia kannattaakin päästä narsistista eroon niin pian kuin mahdollista.

Monikohan meistä täällä tuntee saman (ap:n) narsistimiehen...? Tällä on kohtuullisesti uhreja ollut, 2000-luvun alkupuolella varsinkin...



-ap

Lapsihan on täysin äitinsä armoilla ratkaisevat ensimmäiset vuodet.

.... Nainen on ainoa, joka enää voisi narsuun vaikuttaa.

KUKAAN ihminen maailmassa ei voi narsistiin vaikuttaa, ei kukaan! Se tämän tekeekin niin traagiseksi, että narsistiksi syntynyt/ tai oikeammin kehittynyt (yleensä rakkaudeton lapsuus taustalla) ei koskaan lopeta läheistensä tuhoamista eikä valitettavasti tajua tappaa itseään.

että on todellakin olemassa niin sairaita ihmisiä, jotka keksii mitä vain yrittäessään pilata toisen ihmisen elämän. Joskus se on exä ja joskus joku muu kostonhimoinen tyyppi.

Kaikki exät nimitetään narsisteiksi, koska eivät tanssi sen entisen avio/avopuolison pillin mukaan.



Tässä faktaa:



Narsistinen persoonallisuushäiriö on psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980 hyväksytty ja persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Sigmund Freudin voidaan sanoa tuoneen vuoden 1914 kirjoituksellaan On narcissism, an introduction narsismin käsitteen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön. Freud mainitsee, että termi ei ole hänen, vaan se on lainattu Näckeltä. Kyseessä on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen persoonallisuuden muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ja toimintavaikeuksia. Siitä kärsivällä on suuruusharhainen kuvitelma omasta ainutlaatuisuudestaan ja kyvyistään. He kuitenkin vaativat paljon huomiota ja ihailua. Heidän ihmissuhteensa kärsivät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä kehittyä varhaisaikuisuudessa.



Narsisteja on ollut kaikkina aikoina, ja kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammattien piirissä sekä molemmissa sukupuolissa. Tilastollisesti narsistinen persoonallisuushäiriö vaivaa miehiä enemmän kuin naisia. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan 1 % väestöstä.



Jos vaikka ihan ensin opeteltaisiin käyttämään narsisti-sanaa oikein.

Kaksi narsistia, toinen on mies ja toinen on nainen.

Molemmat ovat todella mielyttäviä ihmisiä, sille päälle sattuessaan. Mutta molemmat ovat osoittautunee sekä omata että useamman muunkin kanssaihmisen mielestä todella inhottaviksi ja tunteettomiksi ihmisiksi ns. tosipaikan tullessa vastaan.

Molemmat pärjäisivät varmasti paremmin elämässään, mikäli antaisivat periksi omasta erinomaisuudestaan silloin kun asioita todella ruvetaan penkomaan. Tuntuvat vain karkaavan tilanteesta ja jättävät asioiden pankkomisen muille ja jättävät muut yksin kun on ongelmia.

Ovat ahkeria, fiksuja ja aikaansaavia, mutta jotenkin tuntuu että pelimerkit jäävät kesken siinä kkohtaa kun pitäisi se viimeinen sosiaalinen ja "tunneälykäs" rutistus tehdä. Siinä kohtaa käyttäytyminen muuttuu itsekeskeiseksi.

Oleellista molemmissas tuntemissani henkilöissä on se, että selkeästi ovat mielyttäviä ja ihania ihmisiä sekä kommunikoivat ahkerasti ja ovat sosiaalisia, niin kauan kuin saavat itse selkeää hyötyä tilanteesta. Jättävät kuitenkin jopa hyviä ystäviään yksin, kun ystävät tarvitsevat apua.

Kaikki exät nimitetään narsisteiksi, koska eivät tanssi sen entisen avio/avopuolison pillin mukaan.

Tässä faktaa:

Narsistinen persoonallisuushäiriö on psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980 hyväksytty ja persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Sigmund Freudin voidaan sanoa tuoneen vuoden 1914 kirjoituksellaan On narcissism, an introduction narsismin käsitteen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön. Freud mainitsee, että termi ei ole hänen, vaan se on lainattu Näckeltä. Kyseessä on yksilön sopeutumista haittaava, jäykkä ja pysyvä patologinen persoonallisuuden muoto, joka voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ja toimintavaikeuksia. Siitä kärsivällä on suuruusharhainen kuvitelma omasta ainutlaatuisuudestaan ja kyvyistään. He kuitenkin vaativat paljon huomiota ja ihailua. Heidän ihmissuhteensa kärsivät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä kehittyä varhaisaikuisuudessa.

Narsisteja on ollut kaikkina aikoina, ja kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammattien piirissä sekä molemmissa sukupuolissa. Tilastollisesti narsistinen persoonallisuushäiriö vaivaa miehiä enemmän kuin naisia. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan 1 % väestöstä.

Jos vaikka ihan ensin opeteltaisiin käyttämään narsisti-sanaa oikein.

ja narisistien tuki- netti sivut



- kyllä oikean naraisitin tunnistaa

joka vetoaa naisiin. He saattavat esim. olla hyvinkin romanttisia, lahjoa naista, olla huuomorintajuisia jne. Mutta kun aikaa kuluu niin tosi luonne paljastuu. Nainen, joka hakee elämäänsä romantiikkaa, tuollainen mies vie sydämen. Ja lopulta naisen mielenterveyden, fyysisen koskemattomuuden, turvallisuuden...



Meillä oli suvussa tällainen mies. Viinaa saadessaan oli kirves kädessä, uhkaili, löi, viilsi.. pieniä lapsiaan kohteli rajusti ja lasten nähden pieksi äitiä. Tällainen mies osaa puhua Poliisille ummet ja lammet, osaa vedota vaikka mihin tekosyihin ja lopulta osaa kääntää syyn naiseen.



Tämäkin mies istui välillä vankilassa, välillä suoritti työsiirtolassa... viimeisin oli että löi omalta aikuiselta tytöltään hampaat irti ilman syytä. Nyt ihmettelee ja itkee tuolla maailmalla kun ei saa nähdä lapsiaan. Kirjoittelee kuinka hän rakastaa poikiaan, kuinka hänellä on paha olla kun ei saa elää heidän kanssaan. Tapaaminen on sallittu vain sosiaaliviranomaisen läsnäollessa eikä hän ymmärrä miksi. Hän on niin täydellinen, hyvä isä... nyyyh.



Työelämässä nämä ovat usein ahkeria tai sitten pyrkyreitä. Heistä pidetään ahkeruuden takia mutta inhotaan muuten. He kuitenkin ovat niitä porukan naurattajia ja saavat yhteishenkeen eloa työssä kuin työssä.



En tiedä miksi he menestyvät. Osin siksi, että heidän sairautensa on niin lähellä heidän normaaliuttaan ettei heitä osata varoa.. en tiedä.

Ja kaikki Suomen exät ovat narsisteja kun eivät pompi entisen vaimon pillin mukaan. Tälläkin palstalla on näitä narsistin exiä tuntuu olevan pilvin pimein...suurinpiirtein kaikki Suomen narsistien exät palstailevat täällä.

Narsistejahan on peräti 1 % väestöstä.

Siitä menestyksestä:



se on erikoinen juttu, mutta luonnehäiriöisiä sanotaan olevan tavallista suurempi osuus sekä erityisen menestyneiden (mm. ylimmän johtoportaan) että toisaalta täysin syrjääntyneiden (esim. linnakundien) joukossa.



Yksi iso syy tähän saattaa olla riskinotto. Tietyt luonnehäiriöiset ovat luonnostaan kylmiä, hurjia riskinottajia, ja täynnä itseluottamusta ja tunnetta omasta oikeutuksesta tehdä mitä vain. Ei ole epävarmuutta, epäilyksiä, vastuuntunnetta muista tai muuta eettistä murehdintaa jarruttamassa sitä kyynärpäätekniikkaa - kierolla tavalla yhteiskuntamme ja kulttuurimme on järjestynyt niin, että tietyistä luonnehäiriön piirteistä voi olla huomattavaa etua eteenpäinpyrkimisessä.



Kaikki luonnehäiriöiset eivät ole kunnianhimoisia eivätkä saavuttajia. Joukkoon mahtuu myös ihan taloudellisia parasiitteja.



Ihmis- ja parisuhteet ovat sitten toinen kiinnostava juttu. Jotkut naiset tuntevat ihan sanomatonta, magneettista vetoa luonnehäiriöisiin miehiin. Vaikea sanoa yhtä yleispätevää syytä; "luonnehäiriöinen on alkuun hurmaava ja viilaa linssiin" on yleinen selitys, mutta eihän se selitä miksi kukaan jää kun totuus toisesta alkaa paljastua. Aika usein on kuitenkin niin, että puolison omassa lapsuudenkodissa on ollut vaikka mitä vuorovaikutuksen ongelmaa. Onko sitten kyseessä opittu parisuhteen malli tai rakkauden idea, vai huono itsetunto, vai läheisriippuvustaipumukset, vai jopa oma epävakaa persoonallisuushäiriö, vai halu toistaa menneitä ongelmia siinä uskossa että "tällä kertaa voittaa" ja saa sen rakkauden mitä kaipaa.



Narsismin ja muiden luonnehäiriöiden yleisyydestä:



Arviot vaihtelevat, ja kulttuurieroja on myös. Diagnostiikka on myös sekavaa, samoin arkikielen ilmaisut (narsismi, sosiopatia, psykopatia jne.). Muutamia prosentteja väestöstä (1-5) taitaa olla yleisin keskiarvo narsistisen akselin luonnehäiriöille (jotka ovat narsistinen, epävakaa, epäasosiaalinen ja huomiohakuinen). Lisäksi on jokunen prosentti muita luonnehäiriöitä. Uunituoreessa jenkkitutkimuksessa peräti 17% nuorista aikuisista täytti jonkin luonnehäiriön kriteerit - voi kysyä, oliko mittareissa jotain vikaa, mutta *jotain* vikaa on kyllä ollut mitattavissakin! Joissakin aasialaisissa kulttuureissa yleisyys on huomattavasti pienempää, prosentin murto-osan luokkaa.



Suomalaiseen maallikkokeskusteluun luonnehäiriöistä näyttää juurtuneen tuo narsismi-käsite, vaikka usein minusta vaikuttaa että joku muu diagnoosi saattaisi usein olla osuvampi, esim. epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Tai joskus jopa suoranainen sadistinen psykopatia (vaikkei se viralliseen tautiluokitukseen kuulukaan).



Luonnehäiriöitä on myös eri vaikeustasoisia, ja sitten on ihmisiä joilla on luonnehäiriöisiä piirteitä vaikka eivät täytä kaikkia diagnoosin kriteerejä. Jotkut luonnehäiriöiset ovat hyvin älykkäitä, toiset tavallisia talliaisia. Jotkut ovat kirjaimellisesti vaarallisia lähiympäristölleen, toiset taas vain henkisesti raskaita kestää.



Luonnehäiriöisen paraneminen on hyvin harvinaista; epävakaa persoonallisuushäiriö taitaa olla luonnehäiriödiagnooseista se, joka muita useammin on korjattavissa tai helpottaa aikaa myöten (mikä on antanut aihetta epäilyille, että diagnoosi annetaan useastikin väärin perustein).



(Jos ketä ihmetyttää millä pohjatiedoilla näitä faktojani lauon, niin alaa liippaava koulutus on, ja olen aiheeseen perehtynyt viimeisen vuoden ajan tietyistä syistä, lähinnä ulkomaalaisen tieteellisen, populaaritieteellisen sekä hoitoalan kirjallisuuden muodossa, eli pahoitteluni mikäli suoenkielinen termistöni on vähän epätarkkaa. Läheisissäni ja ent. työtovereissani on ollut myös muutamia luonnehäiriöisiä henkilöitä.)

Itse olin yhdessä narsistin kanssa 13 vuotta, mutta olen äärettömän onnellinen, että pääsin hänestä, vaikka koville se otti!