Lue keskustelun säännöt.
Masennus helpotti jo sillä, että kerroin läheisilleni totuuden olotilastani. En halua huolestuttaa heitä mutta silti pieni valo syttyi.
14.02.2023 |
Olen ollut todella maassa jo kuukausia, itsemurha-ajatuksien kera on ollut ihan helvettiä elää. Tuntuu, että kaikelta on kadonnut pohja ja on pelottanut todella paljon tämä oma tilanne kun ei ole pystynyt ollenkaan normaaliin arkeen.
Sitten vain päätin kaikille läheisilleni kertoa totuuden kun olen jo kuukausia pimitellyt ja salaillut asioita, valehdellut käyväni töissä yms. En ole halunnut huolestuttaa ja on ollut tunne, etteivät he ymmärtäisi kuitenkaan ja koko tilanne on hävettänyt.
Sainkin vastapainoksi paljon ymmärrystä ja kokemuksiaan. Ei mitään lässyttämistä, että mene lenkille tai muutakaan konkreettista neuvoa vaan tukea sekä he kuuntelivat. Olivat aidosti kuuntelemassa. Tuosta tuli olo, että minusta ehkä sittenkin välitetään ja vaikka olen nyt heikko, se ei muuta heidän näkemystään minusta tai että olisin oikeasti surkea ihminen. Päinvastoin he loivat toivoa ja muistutusta siitä kuinka vahva ihminen olen ja selviän tämän läpi kyllä kun annan tässä aikaa asioille. Tietysti harmittelivat tätä nykyistä byrokratiaa mt-palveluiden suhteen kun kerroin omasta kokemuksestani mutta silti tämä jotenkin toi olon, että minun on noustava tästä edes läheisieni tähden ja alettava suuntamaan katsetta ylöspäin pienin askelin.
Kommentit (11)
Kyllä minäkin nykyään aika avoimesti puhun masennuksestani, ja vain yksi - oma iäkäs äitini - ei ole oikein ymmärtänyt. Minulla se ensimmäinen valo oli diagnoosi, tulin lääkäristä suoraan kotiin, valmistin hyvän aamiaisen ja söin. Pienistä asioista se tosiaan lähtee se paraneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioihin saa aina erilaista näkökulmaa kun jakaa ne toisten kanssa eikä pyörittele asioita itsekseen. Tämä pätee erityisesti vaikeiden asioiden kanssa. Hienoa, että olet ollut rohkea ja avautunut, se on jo suuri askel eteenpäin. Tsemppiä!
Niin kun ei ole edes niitä läheisiä joille kertoa tunteistaan.
Joo, siitä vaan kaatamaan omat huolet muiden niskaan. Eihän sillä läheisten jaksamisella väliä ole, tärkeintä että itselle tulee parempi mieli. Hyi hitto. Ja osa on valitettavasti vielä niin kynnysmattoja, että eivät kehtaa pistää välejä poikki tällaisiin, jotka käyttävät heitä ilmaisina terapeutteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että on ymmärtäviä läheisiä. Osalla voi olla räyhääviä läheisiä. Yksityiseltä saisi varmaan nopeammin avun tai kriisikeskus, kriisipuhelin edes. Julkisella ei välttämättä ole hyvä apu, vaan kontrolloiva tai joku pseudohoitsu kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Joo, siitä vaan kaatamaan omat huolet muiden niskaan. Eihän sillä läheisten jaksamisella väliä ole, tärkeintä että itselle tulee parempi mieli. Hyi hitto. Ja osa on valitettavasti vielä niin kynnysmattoja, että eivät kehtaa pistää välejä poikki tällaisiin, jotka käyttävät heitä ilmaisina terapeutteina.
En todellakaan ole kaatanut omia ongelmiani heidän niskaan enkä haluakaan. Halusin vain puhua jollekin ja sanoin, etten halua huolestuttaa heitä mutta tilanne nyt vain on tämä. En jaksanut enää salailla asioita ja onneksi sanoivatkin, että ei hätää ja kannustivat minua. Tuo on tosi iso asia ja oon todella kiitollinen, että kuuntelivat. Olen muutenkin syyllistänyt itseäni masennuksesta ja tästä koko olotilasta. Oli vaan pakko puhua jollekin ja ainakin sanoivat, etteivät ahdistuneet enkä sitä todellakaan halua.
En aio heitä terapeutteina käyttää tai muutenkaan mitään sinne päinkään vaan puhua kuin ihminen ihmiselle. Haluan heille pelkkää hyvää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap! Se helpottaa jo jonkin verran ettei tarvitse pitää yllä kulissia ja että hyväksytään omana itsenään :)
Tsemppiä, seuraa sitä valon pilkahdusta! Ei ne synkimmät kaudet kestä ikuisesti onneksi!
Vierailija kirjoitti:
Joo, siitä vaan kaatamaan omat huolet muiden niskaan. Eihän sillä läheisten jaksamisella väliä ole, tärkeintä että itselle tulee parempi mieli. Hyi hitto. Ja osa on valitettavasti vielä niin kynnysmattoja, että eivät kehtaa pistää välejä poikki tällaisiin, jotka käyttävät heitä ilmaisina terapeutteina.
My words exactly!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että suosittelen kyllä puhumaan läheisille. Perheelle jos vain mahdollista. Minusta tuntui usein, ettei minulla edes ole ketään tai oikeasti ketään ei kiinnosta ja jokainen täällä kamppailee eikä omaa oloa kannata kertoa, kun täällä on muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa varmaan jokaisella. Oma synkkyys tuntui olevan ainoa olemassa oleva asia ja tuntui, että jokainen varmaan elää sellaisessa kuplassa. Koko maailma on tuntunut vain toivottamalta mutta kun uskalsin kertoa niin jokin valon pisara sieltä alkoi tulemaan esille.
Paljon voimia jokaiselle, joka joutuu sairauden kanssa elämään. <3 Ap