Lue keskustelun säännöt.
Mitä tällaiselle ihmiselle voi sanoa?
14.02.2023 |
Ei osoita koskaan empatiaa. Ei itkevää lastaan tai läheistään kohtaan. Ei sairaana olevaa vaimoaan kohtaan. Ei mitään koskaan. Saattaa valittaa kipeälle lapselleen niin kauan, että saa lapsen itkemään ja jatkaa surutta senkin jälkeen.
- Sinä et ole empaattinen.
- Et sinä voi tietää, mitä sisälläni tunnen.
Kohtelee vaimoaan kuin roskakasaa vuodesta toiseen. Mikään keskustelu ja terapia ei tätä muuta. Lempparipuuhaa on valittaa tai räjähdellä vaimolle ihan älyttömistä asioista ja saada tämä itkemään.
- Sinä et rakasta minua.
- Rakastanpa. Et sinä voi tietää, mitä sisälläni tunnen.
Ja joo. Heipat on jo sanottu. Mietin lähinnä noita argumentteja ja ylipäätään koko tuon ihmisen ongelmaa. On jäänyt vaivaamaan.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Sivusta. Hän yrittää ymmärtää, mistä on ollut kyse, se on ihan ymmärrettävää.Ei hän sanonut, että aikoo sanoa miehelle mitään - enää, mutta entäs sitten jos joutuisivat jostain syystä asioimaan, niin ENTÄS SITTEN, jos hän pääsisi sanomaan miehelle takaisin vuosien peen keston jälkeen. Siitä vaan. Outoa tuokin että heti asetut perheessä olleen uhkamiehen puolelle. Tsempit voisi lähettää tälle lähtijänaiselle, joka pystyi varmistamaan paremman tulevaisuuden lapsilleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto. Jatkuva tarve korostaa itseään ja yrittää painaa muita alaspäin. Empatia ei voi kuulua tälläisen ihmisen keinovalikoimaan. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Sivusta. Hän yrittää ymmärtää, mistä on ollut kyse, se on ihan ymmärrettävää.Ei hän sanonut, että aikoo sanoa miehelle mitään - enää, mutta entäs sitten jos joutuisivat jostain syystä asioimaan, niin ENTÄS SITTEN, jos hän pääsisi sanomaan miehelle takaisin vuosien peen keston jälkeen. Siitä vaan. Outoa tuokin että heti asetut perheessä olleen uhkamiehen puolelle. Tsempit voisi lähettää tälle lähtijänaiselle, joka pystyi varmistamaan paremman tulevaisuuden lapsilleenkin.
Sinäkin siin menit ns harhaan. Ap puhuu itsestään ja ex miehestään, eikä tarinaa kerro ns kolmas henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Minusta on kahjoa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Normaali puhuja käyttää itsestään ensimmäistä persoonaa.
Eri. Minulla ei ollut mitään ongelmia ymmärtää tekstiä pikaisella lukemisella. Kyseisessä tekstissä 3.persoonaa tosin käytettiin 3.persoonasta eli hänestä/miehestä. Sekin on ihan normaalia, että itsestään voi puhua myös 3.persoonassa tai passiivissa, välillä. "Mitäköhän sitä tässä tekisi?" näinkin voi sanoa jopa ääneen. Huikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Sivusta. Hän yrittää ymmärtää, mistä on ollut kyse, se on ihan ymmärrettävää.Ei hän sanonut, että aikoo sanoa miehelle mitään - enää, mutta entäs sitten jos joutuisivat jostain syystä asioimaan, niin ENTÄS SITTEN, jos hän pääsisi sanomaan miehelle takaisin vuosien peen keston jälkeen. Siitä vaan. Outoa tuokin että heti asetut perheessä olleen uhkamiehen puolelle. Tsempit voisi lähettää tälle lähtijänaiselle, joka pystyi varmistamaan paremman tulevaisuuden lapsilleenkin.
Sinäkin siin menit ns harhaan. Ap puhuu itsestään ja ex miehestään, eikä tarinaa kerro ns kolmas henkilö.
Käsitin koko ajan että Ap puhuu itsestään ja ex-miehestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin kuin miettiä miksi mies tekee mitä tekee (naisten yleinen ongelma) kannattaa yrittää ymmärtää itseään. Miksi itse meni yhteen ihmisen kanssa, joka käyttäytyi itseä kohtaan huonosti.
Miksi en suojellut itseäni? Mitä hälytyskelloja olisi pitänyt soida? Mitä osaan seuraavalla kerrralla väistää? Miten huolehdin tästä eteenpäin itsestäni ja lapsestani ja annan lapselle hyvän ihmissuhteen ja ihmisen mallin?
Ainoa ratkaisu on tehtävä tuon miehen Vaimo ja lastensa äiti, että ottaako eron tästä väkivaltaisesta miehestä !
Ja jos on todisteita lapsia kohtaan heidän isänsä tehneen väkivaltaa ( myös henkinen väkivalta on rikollista) heitä kohtaan on syytä tehdä LASU!
, että sosiaaliviranomaisten kävisi ottamassa selvää, millaiset kotiolot on lapsella, onko lasta kohtaan käytetty väkivaltaa .
Onko tilanne niinkin paha , että Lapsi / lapset otettava huostaan!?
Kyllä mä tekisin Huoli- ilmoituksen Lasuun!
Nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään vain sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Mies ei ole mitään naiselle velkaa enää eron jälkeen. Silloin otetaan viimeistään itse vastuu niistä omista valinnoista, arvioista ja päätöksistä omassa elämässään. Jos siihen ei yksin pysty hakeudutaan terapiaan.
Kärjistät äärimmilleen. Faktaa on kuitenkin se, että jokainen tapaus on erilainen. Joissakin mennään 50-50 %, joissakin 10-90% jne syypääsuhteissa ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä toinen voi olla velkaa eron jälkeen, riippuu tapauksista. Sekin on vastuun ottamista, että syypää katsoo peiliin ja ottaa vastuun, useinkaan niin ei käy, kuten ap:nkin tapauksessa ex vaikuttaisi olevan pers.häiriöinen niin eivät nämä myönnä mitään ja jos myöntävät, niin juurikin 50-50:een vaikka todelllisuus olisi 90-10, esimerkiksi. Toivottavaa olisi, että nimenomaan nämä pahaa aiheuttavat hakeutuisivat hoitoon, mutta kuten ap;kin totesi mies ei suostu menemään yksilöterapiaan. Voi olla että toinenkin joutuu menemään terapiaan, jos kumppani on kohdellut huonosti. Periaatteessa mies on tällöin moraalisesti velkaa. Laillisesti taas, no, ne hommat kuuluvat lain asiantuntijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Kun hakee hain selityksiä omille ongelmille tuntuu lohduttavalta laittaa omat heikkoudet ja epävarmuudet sukupuolen sortamisen piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään vain sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Mies ei ole mitään naiselle velkaa enää eron jälkeen. Silloin otetaan viimeistään itse vastuu niistä omista valinnoista, arvioista ja päätöksistä omassa elämässään. Jos siihen ei yksin pysty hakeudutaan terapiaan.
Kärjistät äärimmilleen. Faktaa on kuitenkin se, että jokainen tapaus on erilainen. Joissakin mennään 50-50 %, joissakin 10-90% jne syypääsuhteissa ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä toinen voi olla velkaa eron jälkeen, riippuu tapauksista. Sekin on vastuun ottamista, että syypää katsoo peiliin ja ottaa vastuun, useinkaan niin ei käy, kuten ap:nkin tapauksessa ex vaikuttaisi olevan pers.häiriöinen niin eivät nämä myönnä mitään ja jos myöntävät, niin juurikin 50-50:een vaikka todelllisuus olisi 90-10, esimerkiksi. Toivottavaa olisi, että nimenomaan nämä pahaa aiheuttavat hakeutuisivat hoitoon, mutta kuten ap;kin totesi mies ei suostu menemään yksilöterapiaan. Voi olla että toinenkin joutuu menemään terapiaan, jos kumppani on kohdellut huonosti. Periaatteessa mies on tällöin moraalisesti velkaa. Laillisesti taas, no, ne hommat kuuluvat lain asiantuntijoille.
Ja lisään vielä että skaalaa prosenttiakselilla on 1-100%iin. Mitä enemmän mennään toiseen päätyyn, jossa toinen on aiheuttanut kärsimystä toiselle, sitä enemmän lähennytään rikollista väkivaltaista suhdetta, jossa on aineksia oikeuteen asti. Kumppani voi saada syytteet väkivallan käytöstä, kumppanista tulee lainkin tasolla tekijä ja kohteesta uhri.
Joten JOS todellisuus on jonkin suhteen kohdalla sellainen, että se on tekij-uhri-suhde, niin siitähän ei saa venkoamisilla 50–50-vastuista suhdetta.
Riippuu aina suhteista. Tapauskohtaista. Nämä jotka haluavat puhua aina 50-50-vastuista ovat elämänkatsomukseni mukaan niitä, jotka ovat itse tehneet enemmän pahaa ja haluavat laistaa peiliin katsomista ja jakaa vastuun, ettei se olisikaan ollut niin pahaa, mitä ovat aiheuttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään vain sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Mies ei ole mitään naiselle velkaa enää eron jälkeen. Silloin otetaan viimeistään itse vastuu niistä omista valinnoista, arvioista ja päätöksistä omassa elämässään. Jos siihen ei yksin pysty hakeudutaan terapiaan.
Kärjistät äärimmilleen. Faktaa on kuitenkin se, että jokainen tapaus on erilainen. Joissakin mennään 50-50 %, joissakin 10-90% jne syypääsuhteissa ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä toinen voi olla velkaa eron jälkeen, riippuu tapauksista. Sekin on vastuun ottamista, että syypää katsoo peiliin ja ottaa vastuun, useinkaan niin ei käy, kuten ap:nkin tapauksessa ex vaikuttaisi olevan pers.häiriöinen niin eivät nämä myönnä mitään ja jos myöntävät, niin juurikin 50-50:een vaikka todelllisuus olisi 90-10, esimerkiksi. Toivottavaa olisi, että nimenomaan nämä pahaa aiheuttavat hakeutuisivat hoitoon, mutta kuten ap;kin totesi mies ei suostu menemään yksilöterapiaan. Voi olla että toinenkin joutuu menemään terapiaan, jos kumppani on kohdellut huonosti. Periaatteessa mies on tällöin moraalisesti velkaa. Laillisesti taas, no, ne hommat kuuluvat lain asiantuntijoille.
Ja lisään vielä että skaalaa prosenttiakselilla on 1-100%iin. Mitä enemmän mennään toiseen päätyyn, jossa toinen on aiheuttanut kärsimystä toiselle, sitä enemmän lähennytään rikollista väkivaltaista suhdetta, jossa on aineksia oikeuteen asti. Kumppani voi saada syytteet väkivallan käytöstä, kumppanista tulee lainkin tasolla tekijä ja kohteesta uhri.
Joten JOS todellisuus on jonkin suhteen kohdalla sellainen, että se on tekij-uhri-suhde, niin siitähän ei saa venkoamisilla 50–50-vastuista suhdetta.
Riippuu aina suhteista. Tapauskohtaista. Nämä jotka haluavat puhua aina 50-50-vastuista ovat elämänkatsomukseni mukaan niitä, jotka ovat itse tehneet enemmän pahaa ja haluavat laistaa peiliin katsomista ja jakaa vastuun, ettei se olisikaan ollut niin pahaa, mitä ovat aiheuttaneet.
lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
Siitä ei ole kyse. Lue viesti 18.
Muutenkin narsistista miestä on aivan turha yrittää saada tuntemaan mitään katumusta tai pahaa oloa itsestään. Se ei vain ole mahdollista. Hänelle on ihan sama, mitä hänelle ja hänestä sanotaan. Hän voi käyttäytyä ihan miten törkeästi häntä huvittaa ja aina löytää sille jonkin manipuloivan oikeutuksen. Paras on juurikin se, että ei reagoi tai korkeintaan suojelee lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
Siitä ei ole kyse. Lue viesti 18.
Muutenkin narsistista miestä on aivan turha yrittää saada tuntemaan mitään katumusta tai pahaa oloa itsestään. Se ei vain ole mahdollista. Hänelle on ihan sama, mitä hänelle ja hänestä sanotaan. Hän voi käyttäytyä ihan miten törkeästi häntä huvittaa ja aina löytää sille jonkin manipuloivan oikeutuksen. Paras on juurikin se, että ei reagoi tai korkeintaan suojelee lastaan.
Aplodeja! "narsistista miestä on aivan turha yrittää saada tuntemaan mitään katumusta tai pahaa oloa itsestään" eli miehen syyttely ja vikojen hakeminen hänestä vain hänestä ei johda mihinkään. Aloittajan on siis korkea aika keskittyä viimeinkin it-seen-sä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Ja nämä "vanhempani olivat alkoholisteja ja minua hakattiin lapsena, joten nyt on ymmärrettävää että pahoinpitelen henkisesti tai muuten omaa kumppania ja lapsia" - tapaukset voivat ottaa vastuun siitä, mitä aiheuttavat ja mennä terapiaan. Ei se ole oikeutus, se on venkoilua. Siis mies haukkuu kumppania, ehkä hakkaa, ehkä ra i kaa, sitten sen jälkeen itkee ja avautuu että kotona oli tällaista, niin nyt teen samaa, annatko anteeksi, kerta vielä.
On paljon ihmisiä, joilla on ollut huonot kotiolot ja traagiset taustat, mutta he eivät lähde tekemään samaa muita ihmisiä kohtaan, he eivät halua olla samanlaisia, he eivät halua satuttaa muita. Ja sitten on niitä, jotka kokevat ilmeisesti, että heillä on syytä vähän purkaa huonoa oloaan muihin, kumppaniin, ihmisiin, eläimiin, mihin nyt. Mutta kun konfrontoidaan, niin he venkoavat ja sanovat, menköön kumppani/kohde terapiaan, jos sai traumoja. Omaa vastuuta ei oteta koskaan täysin, jos myönnetään, niin tasaan asti.
Tiedostaminen on ennaltaehkäisevää. Jos ei halua samaa, ei tarvitse tehdä samoin. Kun ihminen päättää, hän pystyy.
Minusta on kahjoa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Normaali puhuja käyttää itsestään ensimmäistä persoonaa.