Lue keskustelun säännöt.
Mitä tällaiselle ihmiselle voi sanoa?
14.02.2023 |
Ei osoita koskaan empatiaa. Ei itkevää lastaan tai läheistään kohtaan. Ei sairaana olevaa vaimoaan kohtaan. Ei mitään koskaan. Saattaa valittaa kipeälle lapselleen niin kauan, että saa lapsen itkemään ja jatkaa surutta senkin jälkeen.
- Sinä et ole empaattinen.
- Et sinä voi tietää, mitä sisälläni tunnen.
Kohtelee vaimoaan kuin roskakasaa vuodesta toiseen. Mikään keskustelu ja terapia ei tätä muuta. Lempparipuuhaa on valittaa tai räjähdellä vaimolle ihan älyttömistä asioista ja saada tämä itkemään.
- Sinä et rakasta minua.
- Rakastanpa. Et sinä voi tietää, mitä sisälläni tunnen.
Ja joo. Heipat on jo sanottu. Mietin lähinnä noita argumentteja ja ylipäätään koko tuon ihmisen ongelmaa. On jäänyt vaivaamaan.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Niin, lopputulos on sama. Paska suhde ja ero tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Tuntuu lohduttavalta laittaa omat ongelmat ja epävarmuudet jonkun toisen piikkiin. Niin on vaan helpompaa kuin kohdata ne omat virheet, viat ja puutteet.
Iso N
Ei voi sanoa mitään. Ei kannata olla missään tekemisissä.
Vastaa, että hänen käytös ei vastaa rakkautta ja empatiaa ja on yksiselitteisesti väärin ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Jos toinen on kokenut pitkään vääryyttä ja kärsimystä, niin miksi hänen tulisi ohittaa se kaikki, sellainen palvelee vain tekijän näkökulmaa. Todellisuuden ohittaminen ja sen vääristäminen, ei. Se jolle on tehty väärin, se on usein joutunut vaikenemaan ja kestämään, toinen on alistanut häntä, niin silloin on merkitystä että alistettu pystyy ottamaan äänensä/kokemuksensa/ihmisyytensä takaisin ja sanoa, mitä väärintekijä aiheutti eikä alistua ohittamaan kaikkea, koska kaikella OLI merkitystä. Se että sillä ei ollut merkitystä tekijälle, se ei tarkoita että merkitystä ei ollut kohteelle. Narsisti on yleensä "rajaton", mikä tarkoittaa juuurikin, ettei ymmärretä oman ja toisen ihmisen tunteiden ja oikeuksien erillisyyttä ja rajoja.
Kun ihminen kokee vääryyttä, hän ei sano ei syyllisellä väliä (ellei pelkää tai koe uhkaa) tai että kaikkihan tässä niin ja näin, hehhe. Niin sanoo vain tekijä, joka haluaa ohittaa, päästä helpolla jne. Sitten hän pääsee yli, kun häneltä ei viedä sitäkin oikeutta, vaan kuullaan eikä vääristellä. Asiat todetaan, syyllisiä oli ja näin meni asiat. Se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Tuntuu lohduttavalta laittaa omat ongelmat ja epävarmuudet jonkun toisen piikkiin. Niin on vaan helpompaa kuin kohdata ne omat virheet, viat ja puutteet.
Narsistin uhrin ainoa vika ja virhe on se, että ei ole lähtenyt pois ajoissa. Niin täydellistä ihmistä ei ole olemassa, etteikö narsisti saisi niitä ongelmiaan aikaiseksi. Jos ei muuta löydy, niin ne keksitään väkisin.
"Ai susta on ok, että lähden viihteelle? Et sitten vissiin halua olla mun kanssa etkä rakasta, kun et ole mustasukkainen."
"Et rakasta mua, kun et ole jo pyyhkinyt pölyjä tuon kaapin päältä."
"Et voi laittaa tuota mekkoa päällesi. Se on liian avonainen."
"Olipa hauska juttu toi työkaverisi vitsi. Olet varmaan nyt ihastunut häneen."
Jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Jos toinen on kokenut pitkään vääryyttä ja kärsimystä, niin miksi hänen tulisi ohittaa se kaikki, sellainen palvelee vain tekijän näkökulmaa. Todellisuuden ohittaminen ja sen vääristäminen, ei. Se jolle on tehty väärin, se on usein joutunut vaikenemaan ja kestämään, toinen on alistanut häntä, niin silloin on merkitystä että alistettu pystyy ottamaan äänensä/kokemuksensa/ihmisyytensä takaisin ja sanoa, mitä väärintekijä aiheutti eikä alistua ohittamaan kaikkea, koska kaikella OLI merkitystä. Se että sillä ei ollut merkitystä tekijälle, se ei tarkoita että merkitystä ei ollut kohteelle. Narsisti on yleensä "rajaton", mikä tarkoittaa juuurikin, ettei ymmärretä oman ja toisen ihmisen tunteiden ja oikeuksien erillisyyttä ja rajoja.
Kun ihminen kokee vääryyttä, hän ei sano ei syyllisellä väliä (ellei pelkää tai koe uhkaa) tai että kaikkihan tässä niin ja näin, hehhe. Niin sanoo vain tekijä, joka haluaa ohittaa, päästä helpolla jne. Sitten hän pääsee yli, kun häneltä ei viedä sitäkin oikeutta, vaan kuullaan eikä vääristellä. Asiat todetaan, syyllisiä oli ja näin meni asiat. Se on ok.
Ketä se palvele kun sitä omaa asemaa suhteessa kuvaa vain sen toisen kautta? On helpompaa syyttää miehiä kuin esimerkiksi pureutua siihen, millaisista taustoista henkistäväkivaltaa kokenut nainen tulee? Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Läheisriippuva usein odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Tuntuu lohduttavalta laittaa omat ongelmat ja epävarmuudet jonkun toisen piikkiin. Niin on vaan helpompaa kuin kohdata ne omat virheet, viat ja puutteet.
Narsistin uhrin ainoa vika ja virhe on se, että ei ole lähtenyt pois ajoissa. Niin täydellistä ihmistä ei ole olemassa, etteikö narsisti saisi niitä ongelmiaan aikaiseksi. Jos ei muuta löydy, niin ne keksitään väkisin.
"Ai susta on ok, että lähden viihteelle? Et sitten vissiin halua olla mun kanssa etkä rakasta, kun et ole mustasukkainen."
"Et rakasta mua, kun et ole jo pyyhkinyt pölyjä tuon kaapin päältä."
"Et voi laittaa tuota mekkoa päällesi. Se on liian avonainen."
"Olipa hauska juttu toi työkaverisi vitsi. Olet varmaan nyt ihastunut häneen."
Jne...
Kuinkahan monta tuhahdusta nytkin tuli lukijoiden suusta, ettei tuollaisiin suhteisiin pidä jäädä? Mutta silti naiset perustava perheitä tuollaisten miesten kanssa. Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on ne lapset. Kyllä se siitä sitten muuttuu kun minä rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Ja persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, niistä ei parannuta. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa, jos oikeasti haluat ymmärtää tilannetta sinun pitää kysyä mitä hänelle on tapahtunut, esim epävakaat perheolot ovat kuin bensaa liekkeihin. Jos et itse kykene tuntemaan empatiaa häntä kohtaan ja kuuntelemaan pidä turpasi kiinni.
Hän on toimivasta ydinperheestä, jossa ei ole mitään väkivaltaa, päihteitä tai muita ongelmia. Vanhemmat on perusmukavia, hieman hissukoita.
Ap.
On voinut periä luonteensa suvusta. Ilkiöiden välissä on ennenkin ollut hissukoiden sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Ja persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, niistä ei parannuta. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa, jos oikeasti haluat ymmärtää tilannetta sinun pitää kysyä mitä hänelle on tapahtunut, esim epävakaat perheolot ovat kuin bensaa liekkeihin. Jos et itse kykene tuntemaan empatiaa häntä kohtaan ja kuuntelemaan pidä turpasi kiinni.
Hän on toimivasta ydinperheestä, jossa ei ole mitään väkivaltaa, päihteitä tai muita ongelmia. Vanhemmat on perusmukavia, hieman hissukoita.
Ap.
On voinut periä luonteensa suvusta. Ilkiöiden välissä on ennenkin ollut hissukoiden sukupolvi.
Hei, tää voi muuten tosiaankin olla. Oli joskus puhetta, että hänellä oli ilkeää sukua kyllä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa? Vaimo on lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan? Itsekäs paska pysyy suhteessa ja samalla tuhoaa taas yhden lapsen? Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, mutta nyt hänellä ei sitä ole. Aikuisia ei voi enää pelastaa. Katso sitä lasta!
Luitko loppuun asti? Heipat on jo sanottu.
Ap.
Minkä vi tun takia sinä sitten enää yritä miestä näpäyttää? Keskityt tukemaan äitiä ja lasta, jos sinun pitää tyydyttää tuota omaa jeesussyndroomaasi.
Ihmisillä on tapana käsitellä mennyttä. Varsinkin, jos siellä on jotain traumatisoivaa. Myös halua, ymmärtää, mistä tuollaisessa olisi voinut olla kyse. Ei meistä kukaan ole (ainakaan tällä iällä) dementikko, jonka menneisyys pyyhkiytyy olemattomiin.
Ja olen tuo äiti. Ja minulla ja lapsella on asiat hyvin. Toki, kun lapsen isästä on kyse, hänen kanssaan täytyy olla lapsen asioissa vielä yhteyksissä. Joskus vielä yrittää toistaa vanhoja kaavojaan, jolloin keskityn tilanteen mukaan joko suojelemaan lasta (mitä tein jo suhteen aikana, mikä taas johti huutokonserttiin minua kohtaan, mutta parempi sekin kuin lasta kohtaan) tai olemaan täysin reagoimatta, jos kohdistuu minuun.
Ap.
Anyway, mies ei ollut yksin suhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa pitää pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Miten vanhoissa asioissa sinä nyt muuten vellot? Tuntuu, että miehet on sidottu naisten tunteiden vellomiseen vielä viidenkin vuoden jälkeen. :D
Sivusta. Hei nyt ihan oikeasti, ap on elänyt vaikeaa kuluttavaa aikaa, mies on kohdellut häntä huonosti ja sellainen on traumaattista, on aivan ymmärrettävää että asiat ovat edelleen mielessä - turhaa syyllistämistä ja provoilua nyt teet ap:n suuntaan. Lisäksi on niin, että suhteet tai mitkään ihmisten väliset asiat eivät mene kuin harvoin 50-50, yleensä toisessa on enemmän syytä ja joskus jopa niin, että suhde on hyväksikäyttösuhde lähennellen rikollista tekijä-uhri-suhdetta.
Hohhoijaa, paha paha mies silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraan naista. Ketä se hyödyttää, että etsitään syyllisiä aina kaikesta? Vuonna 2023 emme enää aikaa jolloin naiset ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Naiset vapautui miesten holhouksen alta jo vuonna 1923. Olisiko jo aika lopettaa naisten kuvaaminen lapsen tasolle typistettynä viattomina uhreina?
Miksi kalastat niin ahkeraan. Tämä aloitus on ilmeisesti ollut ihan oikean ihmisen tuotos, sinä teet siitä jotain agendaa. Jos todellisuus on ollut se, että mies kohteli naista väkivalloin/huonosti vuosikausia, se on miehen vastuulla, nainen pääsi onneksi lähtemään, niin ei jäänyt hänen osavastuuksi sitä, että lapset olisivat altistuneet loputtomiin epäterveen kodin malliin/epävakaisiin oloihin.
Olen lopen kyllästynyt siihen, että aina näissä keskustelussa naista kuvataan usein viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina. Miehen käyttäytymistä ei tietysti voi puolustaa, MUTTA naisen kuvaaminen viattomana uhrina on kuitenkin naisen typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin nainen olisi tahdoton olento vailla vastuuta eikä itsenäinen toimiva subjekti, aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on myös naisen typistämistä lapseksi, joka ei itse ole aktiivinen subjekti.
Ap pitäisi nyt saada se viimeinen sana? Saada mies tuntemaan kuinka huonosti mies naista kohteli ja kuinka paha mies hän on? Ja näin äiti ja lapset elävät onnellisena elämänä loppuun asti, kun naisen sai "kostonsa"?
No jos mies on ollut enemmän syypää, miksi haraat tämän tapauksen mahdollista todellisuutta vastaan. Ja jos tämä mies on ollut esim. narsisti, kuten tekstin perusteella voisi olla mahdollista (on muitakin vaihtoehtoja, mutta mainittakoon), niin sellaiset hakevat kohdetta, nimenomaan hakevat kuin uhria, tarpeiden täyttäjää ns lähdettä kuten narsismikirjaliisuudessa käsittääkseni puhutaan. Asetelma on siis jo aika tekijä-uhri-akselilla, JOS toinen on narsisti.
Siitä ollaan samalla linjalla, (otaksun), että suhteeseen menijän tulisi ottaa huomioon varoitusmerkit , mutta esim narsistien suhteen puhutaan usein että he eivät näytä todellista narssiaan kuin vasta ajan päästä, ensiksi on love-bombing-kausi ja voivat olla vaikka puoli vuotta, vuodenkin ihanaa ja luotettavaa, sitten esim yhteenmuuton jälkeen alkaa toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu ja muu sellainen.
Mutta siis tapauksia on erilaisia, että voihan joku naista huonosti kohteleva mies toimia niin, koska on itsensä kanssa tiltissä eikä ns pahuudesta, MUTTA se on sama se, mistä syystä hän pahoinpitelee kumppania henkisesti ja/tai fyysisesti ja muutenkin, kun se mitä tekee on pahaa. Hänellä voi olla inhimillinen tarina taustallaan, äiti ja isä vaikka olleet alkoholisteja ja häntä hakattu lapsena, mutta entäpä se kumppani, entä hänen tarinansa, ja täytyisikö orpotyyppisten tarinoiden hahmoja ymmärtää niin pitkälle, että nainen enää vain pyllistää hakkaa lisää, saat anteeksi.
Ei. Oli tarinat mitä vain, niin ei.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?
Jos toinen on kokenut pitkään vääryyttä ja kärsimystä, niin miksi hänen tulisi ohittaa se kaikki, sellainen palvelee vain tekijän näkökulmaa. Todellisuuden ohittaminen ja sen vääristäminen, ei. Se jolle on tehty väärin, se on usein joutunut vaikenemaan ja kestämään, toinen on alistanut häntä, niin silloin on merkitystä että alistettu pystyy ottamaan äänensä/kokemuksensa/ihmisyytensä takaisin ja sanoa, mitä väärintekijä aiheutti eikä alistua ohittamaan kaikkea, koska kaikella OLI merkitystä. Se että sillä ei ollut merkitystä tekijälle, se ei tarkoita että merkitystä ei ollut kohteelle. Narsisti on yleensä "rajaton", mikä tarkoittaa juuurikin, ettei ymmärretä oman ja toisen ihmisen tunteiden ja oikeuksien erillisyyttä ja rajoja.
Kun ihminen kokee vääryyttä, hän ei sano ei syyllisellä väliä (ellei pelkää tai koe uhkaa) tai että kaikkihan tässä niin ja näin, hehhe. Niin sanoo vain tekijä, joka haluaa ohittaa, päästä helpolla jne. Sitten hän pääsee yli, kun häneltä ei viedä sitäkin oikeutta, vaan kuullaan eikä vääristellä. Asiat todetaan, syyllisiä oli ja näin meni asiat. Se on ok.
Ketä se palvele kun sitä omaa asemaa suhteessa kuvaa vain sen toisen kautta? On helpompaa syyttää miehiä kuin esimerkiksi pureutua siihen, millaisista taustoista henkistäväkivaltaa kokenut nainen tulee? Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Läheisriippuva usein odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi.
Läheisriippuvainen tarvitsee tiedostamista läheisriippuvuudestaan, totta. Narsisti tarvitsee myös tiedostamista ja halua olla erilailla. Narsistien kynsiin voi päätyä myös muitakin kuin läheisriippuvaisia ja sitä paitsi, narsisti tekee toisesta läheisriippuvaisen, että edelleen peräänkuulutan lähtökohtaisesti enemmän narsistin/tekijän vastuuta. Alistuuko vai alistetaan. Olen lukenut tapauksista, joissa narsisti on pitkän työn tuloksena, prosessina ajan kuluessa alistanut kumppaninsa, ei niin että tämä olisi alkujaan ollut alistettu. Pahimmillaan pahuutta, mitä sitä kaartelemaan. Kun toinen ihminen tuhotaan, se ei ole mitään kahden ihmisen 50-50-suhdetta.
Jokaisen ihmisen kannattaa tiedostaa ja olla varovainen. Jos tiedostaa jotain riippuvuuksia tai epäterveitä suhtautumisia tms, niin työstää niitä ja päättää, ettei tee niin ja jos on älyä, niin pystyy miettimään ja toimimaan ok.
Aiemmin hyvin kirjoitettu: "narsistin uhrin ainoa vika ja virhe on se, että ei ole lähtenyt pois ajoissa. Niin täydellistä ihmistä ei ole olemassa, etteikö narsisti saisi niitä ongelmiaan aikaiseksi. Jos ei muuta löydy, niin ne keksitään väkisin. "
Jos kyse on narsistista, niin sellaiseen suhteeseen liittyy todellisuuden vääristäminen ja kaasuvalottaminen, mm. syyllisyyksien ja vastuiden osalta. Joten jo siksikin on tärkeää, että kumppani pääsee lopultakin sinuiksi todellisen todellisuuden kanssa ja sanomaan, ei se niin mennyt ja näkemään kaasuvalottamisen ja muun pelaamisen läpi. Eikä ota manipuloitua vastuuta harteilleen.
Asiantuntijat neuvovat että jos kyse on narsistista, niin kannattaa vain erota ja lähteä. Jos on pakko asioida esim lasten takia, niin ei reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävää, että aina tällaisissa ketjuissa joku/jotkut? reagoivat todella aggressivisesti ihan neutraaliin kuvaukseen asioiden tilasta.
Kuin olisi henkilökohtaisesti juuri häntä/heitä moitittu toisten huonosta kohtelusta. Näinkö se siis onkin?
Yleisellä tasolla. Mitä kovempi elämä, sitä kovemmat arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää, että aina tällaisissa ketjuissa joku/jotkut? reagoivat todella aggressivisesti ihan neutraaliin kuvaukseen asioiden tilasta.
Kuin olisi henkilökohtaisesti juuri häntä/heitä moitittu toisten huonosta kohtelusta. Näinkö se siis onkin?
Jep. Sitä paitsi tuo "molemmissa syytä" -asettelu on muutenkin täysin absurdi. Sillä tavoin ajattelevahan on sitä mieltä, että toista saa kohdella rumasti, jos siihen on jokin syy. Aivan kuin olisi jossain tilanteessa oikeutettua esimerkiksi huutaa jo valmiiksi itkevälle ihmiselle. Sairasta se on eikä sitä voi puolustella millään.
Niinpä. Nuo jotka pitävät kynsin hampain kiinni tuosta 50/50- asetelmasta, nimenomaan oikeuttavat pahat teot.
Jos vaikka parisuhteessa toinen on lyönyt, pettänyt, haukkunut, nolannut ja solvannut se on ihan ok sillä perusteella, ettei se toinenkaan täydellinen ole. Huoh.
Mitä väliä sillä on kumpi on enemmän syypää?