Mistä sinä haluaisit valittaa täällä Maailman onnelassa?

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Aloittajana kommentoin, että itselläni ei ole suvusta ollut ikinä mitään sosiaalista saati ekonomista tukea, en ole saanut levennyskaistoja kouluihin enkä ole ikinä saanut hyvää, valituista työpaikkaa. On ollut sairauksia ja vaikeuksia. Silti pärjään, ja tiedän, että omistamani asiat ovat työlläni ansaittuja. En huuda yhteiskunnan epäreiluutta, vaan mietin, mitä voin missäkin tilanteessa tehdä, ja teen sen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Alati laajeneva (some)kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Alati laajeneva (some)kiusaaminen.

Kyllä, tuo virallinen köyhä kiusaa muita. Tuntuu ilkeältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Valitan siitä, että se vanha suomalainen sisu on kadonnut täysin. Laiskuus, saamattomuus ja aloitekyvyttömyys on tullut tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Olisin kiitollinen siitä, että joku ylipäätään oli antanut minulle tikkarin tai vaihtoehtoisesti iloinen siitä, että olin sen itse työlläni ansainnut. Sen järveen pudottaminen oli oma mokani, joten turha siitä olisi yhteiskuntaa syyttää. Toisen tikkarin tarinaa en tunne, mutta jos hänkin mokasi ja pudotti sen itse, niin omapa oli syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Kohdehenkilön kyvyt ylittävät omasi kirkkaasti. Näin sivusta katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Olisin kiitollinen siitä, että joku ylipäätään oli antanut minulle tikkarin tai vaihtoehtoisesti iloinen siitä, että olin sen itse työlläni ansainnut. Sen järveen pudottaminen oli oma mokani, joten turha siitä olisi yhteiskuntaa syyttää. Toisen tikkarin tarinaa en tunne, mutta jos hänkin mokasi ja pudotti sen itse, niin omapa oli syynsä.

On kysymys vain tikkarista.

Olet selvästi niitä lusikalla saaneita ihmisiä, jotka lohduttavat kaikkensa tulipalossa menettänyttä ihmistä sillä, että jäihän tälle se kylpytakki, joka oli yllä paetessa.

Siitä että Suomessa on joillekin pätevä argumentti mille tahansa kritiikille, että kehitysmaissa on huonommin.

Mieti nyt. Kyllähän jossain Valko-Venäjälläkin voi kaikkeen sanoa että "no ei sentään eletä Pohjois-Koreassa". Siitäkö sitten pitäisi olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Kohdehenkilön kyvyt ylittävät omasi kirkkaasti. Näin sivusta katsottuna.

Unohditko perustelut vai jätitkö ne pois tarkoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Siitä että Suomessa on joillekin pätevä argumentti mille tahansa kritiikille, että kehitysmaissa on huonommin.

Mieti nyt. Kyllähän jossain Valko-Venäjälläkin voi kaikkeen sanoa että "no ei sentään eletä Pohjois-Koreassa". Siitäkö sitten pitäisi olla kiitollinen.

Ja että Biafrassa joku kuolee nälkään on se syy, että Suomessa pitää maistaa kaikkea, mitä tarjotaan, ja syödä lautanen tyhjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonosti voivan ja köyhyysloukkuun päätyneen suomalaisen pitäisi iloita tai olla tyytyväinen sen vuoksi, että intialaisilla kastittomilla on huonot olot? Mikä logiikka tässä piilee? Vahingoniloko?

Kiiyollisuus siitä, mitä on?

Jos sinulta katkaistaan yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että ei katkaistu kumpaakin kättä?

Syyttäisin siitä sitä käden katkaissutta, en kuvitteellista kädenkatkaisijakeskiluokkaolkiukkoa.

No, yksinkertaistetaanpa. Sinulta katkeaa yksi käsi ja molemmat jalat, oletko kiitollinen siitä, että kumpikin käsi ei katkennut?

Olinko itse jotenkin osallisena näiden raajojen katkeamiseen? Olisinko voinut ehkäistä sen? Miten se tapahtui? Oliko minulla vaarana menettää myös se viimeinenkin käsi? Olettaako joku, että joku muu on syypää siihen? Syyllistänkö minä siitä yhteiskuntaa?

Ei ole kyse yhteiskunnasta, vaan käsistä ja jaloista. Miten on, oletko kolme raajaa katkaisseena tyytyväinen sen vuoksi, että joku muu on katkaissut neljä?

Vai pitäisikö minun itkeä lehdistössä, ja syyllistää kaikkia muita ihmisiä, että heidänkin kätensä tulisi katkaista, kun minunkin käsi on poikki.

Onpa vaikea kysymys, kun pitää kiemurrella tuolla tavalla. Pitää ilmeisesti muotoilla esimerkkiä paremmin kohdehenkilön kykyjä vastaavaksi.

Sinulla on yksi tikkari. Pudotat sen järveen. Oletko tyytyväinen tikkarittomuuteesi sen vuoksi, että joku muukin on pudottanut tikkarinsa järveen ja on nyt ilman?

Olisin kiitollinen siitä, että joku ylipäätään oli antanut minulle tikkarin tai vaihtoehtoisesti iloinen siitä, että olin sen itse työlläni ansainnut. Sen järveen pudottaminen oli oma mokani, joten turha siitä olisi yhteiskuntaa syyttää. Toisen tikkarin tarinaa en tunne, mutta jos hänkin mokasi ja pudotti sen itse, niin omapa oli syynsä.

On kysymys vain tikkarista.

Olet selvästi niitä lusikalla saaneita ihmisiä, jotka lohduttavat kaikkensa tulipalossa menettänyttä ihmistä sillä, että jäihän tälle se kylpytakki, joka oli yllä paetessa.

Tulkitset liikaa