Millaiset ihmiset katkoo välejä

Minä koska rasisteiksi haukkuvat MT feministit ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiseen ihmiseen katkaistaan välit, joka on huonoksi omalle hyvinvoinnille.

Silloinhan et kehity. Voit olla kade ja syrjit toista omien hankalien tunteittesi takia.

Ihminen joka ei ole kehittynyt jää roikkumaan suhteisiin mitkä nakertavat hänen hyvinvointiaan. Henkinen väkivalta ei kehitä ketään, se traumatisoi.

No, sanoisin, että todellakin on ihmisiä, joiden toimintatapa on mieluummin katkaista välit kuin yrittää korjata niitä.

Moni on maininnut jonkinlaisen herkkyyden, miellyttämisen halun ja avuliaisuuden, joka lopulta saa katkomaan välit tätä hyväksikäyttävän kaverin kanssa. Olen eri mieltä: avuliaat ja omasta tahdostaan uhriutuvat ihmiset eivät jätä hyväksikäyttäjiä, sillä se on vastoin tätä toimintatapaa. Toisen edun oman edun edelle laittaminen on niin syvässä, ettei semmoinen henkilö oma-aloitteisesti katko välejä.

Oma kokemukseni mukaan välien rikkojat ovat usein hyvin itsekeskeisiä ja itseriittoisia. He eivät "jaksa" käydä sitä prosessia itsensä kanssa, jossa joutuisivat tarkkailemaan omaa toimintaansa suhteessa muihin. Riita tai jokin särö kaveruudessa johtuu harvoin vain toisesta osapuolesta. Niinpä asioiden selvittely vaatisi omankin toiminnan arvioimista, ehkä jopa anteeksi pyyntöä. On helpompaa vain porskuttaa eteenpäin ja jättää hölmistynyt kaveri taakseen.

Minun piti ottaa yhteyttä. Minuun otettiin yhteyttä vain jos tarvitsi apua jossain. Muutaman vuoden jaksoin, sen jälkeen lakkasin pitämästä yhteyttä ja ei ole kuulunut mitään yli kymmeneen vuoteen mitä nyt kulunut aikaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

No, sanoisin, että todellakin on ihmisiä, joiden toimintatapa on mieluummin katkaista välit kuin yrittää korjata niitä.

Moni on maininnut jonkinlaisen herkkyyden, miellyttämisen halun ja avuliaisuuden, joka lopulta saa katkomaan välit tätä hyväksikäyttävän kaverin kanssa. Olen eri mieltä: avuliaat ja omasta tahdostaan uhriutuvat ihmiset eivät jätä hyväksikäyttäjiä, sillä se on vastoin tätä toimintatapaa. Toisen edun oman edun edelle laittaminen on niin syvässä, ettei semmoinen henkilö oma-aloitteisesti katko välejä.

Oma kokemukseni mukaan välien rikkojat ovat usein hyvin itsekeskeisiä ja itseriittoisia. He eivät "jaksa" käydä sitä prosessia itsensä kanssa, jossa joutuisivat tarkkailemaan omaa toimintaansa suhteessa muihin. Riita tai jokin särö kaveruudessa johtuu harvoin vain toisesta osapuolesta. Niinpä asioiden selvittely vaatisi omankin toiminnan arvioimista, ehkä jopa anteeksi pyyntöä. On helpompaa vain porskuttaa eteenpäin ja jättää hölmistynyt kaveri taakseen.

Tai sitten eivät vain näe arvoiseksi ns lyödä päätä betoniseinään vuosi tolkulla. On itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät näe itsessään ja omissa toimissaan mitään vikaa eikä käytöstään muuta, koska eivät halua. Saa ja pitää katkaista välit, jos itsestä siltä tuntuu eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä myöskään ottaa ulkopuolelta syyllistämistä vastaan. Jokainen itse tietää kyllä mikä on itselle hyväksi ja mihin vetää rajan.

Vierailija kirjoitti:

No, sanoisin, että todellakin on ihmisiä, joiden toimintatapa on mieluummin katkaista välit kuin yrittää korjata niitä.

Moni on maininnut jonkinlaisen herkkyyden, miellyttämisen halun ja avuliaisuuden, joka lopulta saa katkomaan välit tätä hyväksikäyttävän kaverin kanssa. Olen eri mieltä: avuliaat ja omasta tahdostaan uhriutuvat ihmiset eivät jätä hyväksikäyttäjiä, sillä se on vastoin tätä toimintatapaa. Toisen edun oman edun edelle laittaminen on niin syvässä, ettei semmoinen henkilö oma-aloitteisesti katko välejä.

Oma kokemukseni mukaan välien rikkojat ovat usein hyvin itsekeskeisiä ja itseriittoisia. He eivät "jaksa" käydä sitä prosessia itsensä kanssa, jossa joutuisivat tarkkailemaan omaa toimintaansa suhteessa muihin. Riita tai jokin särö kaveruudessa johtuu harvoin vain toisesta osapuolesta. Niinpä asioiden selvittely vaatisi omankin toiminnan arvioimista, ehkä jopa anteeksi pyyntöä. On helpompaa vain porskuttaa eteenpäin ja jättää hölmistynyt kaveri taakseen.

Olet mielestäni väärässä.

Avuliaat ja muita auttavat ihmiset jotka tekevät sitä oman kustannuksen kautta kyllä saavuttavat sen seinän tai pohjan jossain vaiheessa. Siinä kestää useimmiten kauemmin kuin normaalisti, mutta kyllä se saavutetaan jossain vaiheessa.

Minä katsoin ensimerkiksi paljon henkistä väkivaltaa mitä sain muutamalta kaverilta (nuorena kun en osannut valita kaverita oikein), ennen kuin jotenkin tuli vain seinä vastaan ja totesin ,että ei enää, en jaksa tätä enää, tuo toinen henkilö ei muutu vaikka minä taivun kuinka paljon ja muutan omaa käyttäytymistäni.

On tottakai niitä, jotka katkaisevat välit pienestäkin asiasta. Mutta kyllä ne avuliaat ja herkät ihmiset myös jossain vaiheessa saavuttavat sellaisen vaiheen, etteivät yksinkertaisesti jaksa enää olla sen henkisen väkivallan kohteena aina kun se hyväksikäyttäjä päättää sellaiseksi ruveta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiseen ihmiseen katkaistaan välit, joka on huonoksi omalle hyvinvoinnille.

Silloinhan et kehity. Voit olla kade ja syrjit toista omien hankalien tunteittesi takia.

Ihminen joka ei ole kehittynyt jää roikkumaan suhteisiin mitkä nakertavat hänen hyvinvointiaan. Henkinen väkivalta ei kehitä ketään, se traumatisoi.

Tämä on totta.

Ihminen ei kehity lainkaan huonossa seurassa ja ihminen tuppaa tulemaan samanlaiseksi, kuin mitä kaverit on.

Jos suurin osa sun kavereita on esim henkilöitä, joita ei kiinnosta työnteko, itsensä kehittäminen ja ovat tosi ilkeitä muille ihmisille, on todennäköisempää että sun kehittyminen hidastuu tai katoaa, jos pyörit heidän kanssa tosi paljon.

Sisko on tälläinen . Monta kertaa vuodessa välit poikki minuun ja äitiin. Saa kohdella muita miten sattuu ja loukkaantuu milloin mistäkin. Syytä ei ikinä kerro. Sitten on taas kuin ei mitään olisikaan ja tätä kestää kuukauden max.kaksi ja taas ollaan mieli pahoitettu jostain.

Vierailija kirjoitti:

No, sanoisin, että todellakin on ihmisiä, joiden toimintatapa on mieluummin katkaista välit kuin yrittää korjata niitä.

Moni on maininnut jonkinlaisen herkkyyden, miellyttämisen halun ja avuliaisuuden, joka lopulta saa katkomaan välit tätä hyväksikäyttävän kaverin kanssa. Olen eri mieltä: avuliaat ja omasta tahdostaan uhriutuvat ihmiset eivät jätä hyväksikäyttäjiä, sillä se on vastoin tätä toimintatapaa. Toisen edun oman edun edelle laittaminen on niin syvässä, ettei semmoinen henkilö oma-aloitteisesti katko välejä.

Oma kokemukseni mukaan välien rikkojat ovat usein hyvin itsekeskeisiä ja itseriittoisia. He eivät "jaksa" käydä sitä prosessia itsensä kanssa, jossa joutuisivat tarkkailemaan omaa toimintaansa suhteessa muihin. Riita tai jokin särö kaveruudessa johtuu harvoin vain toisesta osapuolesta. Niinpä asioiden selvittely vaatisi omankin toiminnan arvioimista, ehkä jopa anteeksi pyyntöä. On helpompaa vain porskuttaa eteenpäin ja jättää hölmistynyt kaveri taakseen.

Kiitos näkemyksestäsi. Mielestäni olet oikeassa sanoessasi että ystävän jättäminen on avuliaan ihmisen toimintatavan vastaista, mutta väärässä sen suhteen, että ihminen ikään kuin pysyisi aina samana eikä kykenisi reflektoimaan omaa toimintaansa ja myös muuttamaan toimintatapaansa. Tiettyyn pisteeseen asti se "avulias" ihminen todellakin laittaa sen toisen ihmisen tarpeet oman hyvinvointinsa edelle - ja tätä jatkuu aina siihen saakka, haitallisen dynamiikan vain pahentuen ajan oloon, kunnes se "avulias" ihminen tajuaa voivansa niin huonosti, että viimeisenä vaihtoehtona katkaisee välit. Monet tätä aihetta käsitelleet kommentit tällä palstalla ja median juttujen yhteydessä käydyissä keskusteluissa osoittavat, että tämä on yleistä.

Annat kommentisssasi ymmärtää, että välit katkaiseva osapuoli olisi henkisesti laiska eikä viitsi käydä omaa sisäistä keskusteluaan. Olen sekä itse ollut tilanteessa - ja kuullut muidenkin olleen - jossa oman hyvinvoinnin vuoksi on pakko ottaa puheeksi ystävän käytös ja puhetapa. Olen aina aloittanut, aivan iltapäivälehtien oppien mukaisesti sanomalla, että "MINUA" vaivaa (eli että ei ole absoluuttinen totuus) ja että arvostan ihmistä ja ettei hänessä ole mitään vikaa mutta hänen käytöksessään on jotain, joka haittaa minua, ja että mielestäni vuorovaikutuksessamme on tullut ongelmia. Haluttaako arvata, millaisen vastaanoton olen saanut? Olen typerä, kun keskityn epäolennaisiin asioihin, olen ärsyttävä, kun lätisen kuin lapselle, että toisessa ei ole vikaa mutta hänen käytöksessään on, ja että tämän toisen osapuolen näkökulmasta suhteessamme ja vuorovaikutuksessamme ei ole mitään vikaa ja olen vain yliherkkä ja hankala ihminen, kun väitän moista.

Kun pitkässä ystävyyssuhteessa tilanne meni useasti tuohon ja "ystävän" näkökulma oli, että kitisen turhasta kun yritän ottaa mielestäni suhteen ja ystävän käytöksen epäkohtia ja vuorovaikutuksemme vinoutuneisuutta esille, ja kun yritykseni päättyivät aina välirikkoon, jonka ystäväni marttyyrinomaisesti katkaisi, en vuosien saatossa jaksanut enää. Ystävä marisi yksinäisyydestään, siitä, että ihmiset olivat jo nuoruudesta asti hylänneet hänet, ja hän puhui hyvin tuomitsevasti muista ihmisistä - tämä viimeisin oli yksi niistä seikoista, jotka sotivat omaa arvomaailmaani vastaan. Lopulta en jaksanut välittää tuosta jo entisestä ystävästäni ja hänen tekemisistään, sanomisistaan tai ylipäänsä olemassaolostaan enää ollenkaan. Jossain kohtaa, sosiaalisen velvoitteen vuoksi, tapasimme ja päädyimme viimeiseen keskusteluun, jonka jälkeen vietin hyvän tovin itseni kanssa keskustelua käyden, omia heikkouksiani laskien (ml. sitä miettien, ettei oma seurani voinut tehdä ystävälleni hyvää, jos hän kerran käyttäytyi jatkuvasti seurassani tavalla, jota en voinut sulattaa) ja tein tilit selviksi itseni kanssa. Sen jälkeen en ole ollut ex-ystävän kanssa tekemisissä, ja tunnen suunnatonta vapauden tunnetta. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö muistelisi myös hyvällä yhteistä aikaamme ja niitä mukavia hetkiä, joita etenkin ystävyyden alkuvaiheessa oli paljon.

Jos tämä tekee minusta itsekeskeisen ja itseriittoisen, olkoon niin. Oma hyvinvointini kuitenkin parani huomattavasti, ja toivon sen näkyvän myönteisesti muissa läheisissä ihmissuhteissani. Toisaalta en ehkä sovi esittämääsi malliin, koska vuosien saatossa useita selitysyrityksiäni eri tavoin torpanneena (kieltäytynyt kuuntelemasta, lukemasta, keskustelemasta) ex-ystäväni ei voi olla "hölmistynyt" siitä, että välit katkesivat ja tällä kertaa lopullisesti.  Hänelle olisi sopinut sellainen "ystävyys"suhde, jossa minä voin jatkuvasti huonosti. Minulle se ei sopinut. Emme siis enää sopineet toistemme ystäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeampi kysymys olisi, millaisiin ihmisiin katkotaan usein välejä. Jännästi aina samojen tyyppien ympäriltä ystävät vain jotenkin kaikkoavat. Kumma juttu.

Juuri näin.

Jos sinulle on vain yksi rassaava asia, kuten se vaikea henkilö, niin jaksat ehkä sitä katsella välillä. Mutta jos stressaavia asioita on kasaantunut enemmän, ei jaksa enää yhtäkään lisää. Se on hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiseen ihmiseen katkaistaan välit, joka on huonoksi omalle hyvinvoinnille.

Aika ytimekkäästi määritelty. Just noinhan se on.

Olen elämässäni katkaissut välejä vain sellaisiin ihmisiin jotka ovat yrittäneet petosta tai valehdelleet raha-asioita hoidettaessa tai joilta olen saanut tappouhkauksia.

Tietysti seurustelusuhteet erikseen.

Minä. En vaan jaksa ihmisiä ja varmaan sitten olen myös itse luonnevikainen . Mä en tykkää että mua vertaillaan. Esimerkiksi kun jäin lapsettomaksi niin sitä sitten ihmeteltiin ja vähän naureskeluakin, kun olen yksin. Suutuin ja erääseen ja välit poikki . Mä en ymmärrä miksi ei voinut suhtautua normaalisti vaan mua piti verrata erääseen henkilöön jolla on 5 lasta ja niin hauskaa niin hauskaa että.

Tässä varmaan haettiin sitä että millainen ihminen katkoo herkästi useisiin ihmisiin välit. Eli toimintatapa on katkaista välit ennemmin kuin tehdä jotain muuta. Mielestäni sellaiset ihmiset ovat lapsellisia, itsekkäitä ja impulsiivisia

Eräs hyväksi ystäväkseni luulemani puukotti minua pahasti selkään, annoin kuitenkin anteeksi ja yritin ymmärtää.

Minä siis sitä suhdetta yritin parannella vaikka hän oli iskenyt minua selkään.

Kun huomasin, että hän vain yhä enemmän halveksii minua ja pitää minua tyhmänä, niin ajattelin että mitä ihmettä minä tässä vaivaudun kun häntä ei tekonsa yhtään näy haittaavan ja tulee vain lisää p*skaa niskaan.

Silloin kyllä pistin välit poikki.

Samoin olen lakannut olemasta tekemisissä parin kaverin kanssa kun liittyivät lahkoon ja rupesivat minuakin sinne värväämään. Ei kiitos. Pitävät minua hirveän syntisenä vaikka olen ihan tavallinen ihminen vikoineni. Itse ovat menossa taivaaseen. Tervemenoa vaan.

Yksi kaveruus hiipui jatkuvaan vippailuun ja tekosyihin miksi ei nyt juuri voinut maksaa takaisin mutta uuden vipin tarpeessa oli vähän väliä.

En ole pankki ja omatkin tulot aika vähissä. Säästeliäs täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulle on vain yksi rassaava asia, kuten se vaikea henkilö, niin jaksat ehkä sitä katsella välillä. Mutta jos stressaavia asioita on kasaantunut enemmän, ei jaksa enää yhtäkään lisää. Se on hei hei.

Juuri näin. Lisäksi - ja olen tästä kirjoittanut joihinkin palstan keskusteluihin jo aiemmin - jos useammalla läheisellä ihmisellä on mt-ongelma päällä pahana ja/tai hoitamatta samaan aikaan, se voi oikeasti sairastuttaa sen ystävän, joka yrittää olla avuksi siinä onnistumatta (kun ei ole psykologian alan ammattilainen). Epäilen, että hoitamattomat mt-ongelmat voivat olla yksi suurimmista syistä siihen, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä. Kun ne ei-ongelmaiset eivät välttämättä jaksa kannatella ihmisiä, jotka tarvitsisivat ammatillista apua. Ja se raja sen ammattiavun tarvitsemisen ja itsekseen pärjäämisen välillä on usein veteen piirretty viiva, ja riippuu täysin tilanteesta. Myös siitä, onko ihmisellä ympärillä riittävästi ns. normaaleja ihmisiä, vai ovatko läheiset ihmiset itsekin kamppailemassa omien ongelmiensa kanssa.

Juuri niin kuin kommentoija sanoi: kokonaiskuormitus ratkaisee.

Olen huomannut että aikuiset ihmiset joilla on ADHD katkaisevat herkästi välejä toisiin.

Oon laittanut jatkuvasti harmia aiheuttaviin ihmisiin, selkäänpuukottajia, juoruilijoita, arvostelevat heille kuulumattomia asioita kuten ulkonäköä, sairauksia (joille ei mitään itse voi). Sellaisia "ronkkijoita" joille on pakko laittaa itsen suhteen rajat, kun ei pelkkä asiasta mainitseminen ei ole riittänyt. Näin kysymykseen vastamatta