Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Kuplasta ulostulo on helppoa - katselet ympärillesi, pohdit ihmisten valintoja - mietit, miksi esim. lasten kaverit ovat, keritä he ovat jne. Luokat ovat korostuneet ja selkiytyneet tällä vuosituhannella, mutta kyky tunnistaa ne on heikentynyt - tämän syytäkin kannattaa pohtia.
Sinä näet vain oman alueesi koulun lapsia, jotka ovat siellä samassa kuplassa kuin sinä.
Lähiöpena näkee vain sen oman alueen ostarin ja kelan, ei sillä ole mitään hajua miten ne Adlercretzit ja Franzenit elävät.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismaisteri. Mies on tavispoliisi. Meillä on paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, toiset enemmän, toiset vähemmin koulutettuja. En ole kyllä huomannut mitään luokkaeroja. Ihan taviselämää elävät kaikki, asutaan ympäri pääkaupunkiseutua ja kehyskuntia.
Tämä on juuri sitä yksinkertaisen ihmise pohdintaa. Katsotaan vaan pintaa ja kaikki on "ihan samanlaista". Varmaan se omassa kuplassa onkin, mutta jos katsot vähän hiekkalaatikon ulkopuolelle, huomaat kyllä että eroja on. Eroja on tulotasossa, koulutustasossa, harrastuksissa, terveydessä, elämänhallinnassa, mauissa, kaikessa. Näistä muodostuu yhteiskuntaluokat ja ne erot on hyvin selvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Eli et ymmärrä käsitettä luokkayhteiskunta. Kyllä luokkaretket ovat mahdollisia, mutta monet kokevat ne vaikeiksi.
Ja kaikkiin luokkiin ei pääse, ei riitä että käyt sen lääkiksen, oikiksen tai Hankenin, jos taustasi on väärä.
Oletteko nähneet naisia, jotka pukeutuvat kuin Kikka ja toisaalta naisia, jotka pukeutuvat hillitysti ja meikkaavat vain korostaen luonnollisuutta, ei tatuointeja, rakennekynsiä tai irtoripsiä? Siinä näkee selvästi kahden eri yhteiskuntaluokan eron. Toinen on duunari, toinen keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Eli et ymmärrä käsitettä luokkayhteiskunta. Kyllä luokkaretket ovat mahdollisia, mutta monet kokevat ne vaikeiksi.
Ja kaikkiin luokkiin ei pääse, ei riitä että käyt sen lääkiksen, oikiksen tai Hankenin, jos taustasi on väärä.
Ennemmin se luokkaretkeilijä itse kokee sen ulkopuolisuutensa kuin tulee määritellyksi nousukkaaksi.
Olet valinnut ympärillesi sellaisen söpön kombon neutraaleja ihmisiä. Se on mahdollista. Ei jokainen sairaseläkeläinen ole pa. reppana ilman elämänhallinnan kykyjä, osa on. Ei jokainen työtön ole juoppo. Osa on. Ei jokainen köyhä ole pikkurikollinen, osa on. Sinulla on jokaisen ryhmän parhaimmisto tai keskiverto elämässäsi. Siksi et huomaa luokkaeroja.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletkos ollut lakkiaisissa? Entäpä ammattikoulun valmistujaistilaisuudessa? Siinä oli kyllä itselle hyvin havainnollinen esimerkki.
Jälkimmäisessä ihmiset eivät edes vaivautuneet noudattamaan pyyntöä taputtaa vasta kaikille lopuksi, vaan mesottiin kuin lätkämatsissa. Myös juhlapukeutuminen oli hakusessa. Ihmisten habitus ja tunnelma ovat aivan erilaiset.
Lakkiaisissa on eniten ylempää keskiluokkaa, jonka juhlakäytös on hillittyä ja joille juhliin pukeutuminen on itsestään selvää. Ammattikoululaisia juhlivassa porukassa on paljon työväenluokkaa, jolle juhlat ovat syy mesota ja jolle juhlapukeutuminen on pellen hommaa.
Minulla itse asiassa ei ollut tällaista ennakkoasennetta, kun istahdin sinne kaupungin juhlasaliin, jossa olin useammat lakkiaiset istunut. Mutta lopuksi olin tullut siihen tulokseen, että täällä ammattikoululaisia juhlistamassa istuu osin eri kansanosa, jolla on eri kulttuuri kuin minulla.
Tästä tuli mieleen erään ystäväni lakkiaiset. Siellä oli vieraina ystäväni perhe ja sukulaiset, lukiokaverit sekä amistaustaiset baarikaverit. Lukiokaverit edustivat ihan asiallisesti, mutta nämä amiskaverit tulivat pienessä krapulassa paikalle rönttävaatteissa ja sukulaiset meinasivat saada slaagin :D
Luin tutkielmaa yli 50-vuotiaiden toimitusjohtajien taustoista. Lähes kaikki olivat ihan tavallisten perheiden lapsia. Eläkeikää lähestyvien vanhemmat olivat olleet tyypillisesti vähän koulutettuja, maanviljelijöitä tai palkkatöissä duunariammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Luin tutkielmaa yli 50-vuotiaiden toimitusjohtajien taustoista. Lähes kaikki olivat ihan tavallisten perheiden lapsia. Eläkeikää lähestyvien vanhemmat olivat olleet tyypillisesti vähän koulutettuja, maanviljelijöitä tai palkkatöissä duunariammateissa.
Tolmitusjohtajaksi pääsee jokainen perustamalla pöytälaatikkofirman. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista saataisiin oikeaa infoa, kuinka moni heistä on kaupan kassan ja siivoojan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Vierailija kirjoitti:
minun tuntemani rikkaat elää ihan normaalia elämää, tehneet omaisuutensa vaimon pörssipelillä, harrastuksesta huvikseen. Aloitti joskus 1970 luvun alkupuolella leikkimään niilä osakkeilla ja huomasi niillä tekevänsä rahaa kunnolla. Nykyisin on useita kymmeniä miljoonia. Pääomatulot näytti viimevuonna olleen yli 350 000e vaikka ova jo valtaosan osakkeistaan luopuneet, kun jo yli 80-ikäisiä ovat.
Nuo on rikkaimmat tuntemani, sitten on vähemmän rikkaita mutta sama tyyli, ilman mitään pröystäilyä, jota sensijaan esittää sellaiset jotka velaksi elää.
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Vierailija kirjoitti:
Olet valinnut ympärillesi sellaisen söpön kombon neutraaleja ihmisiä. Se on mahdollista. Ei jokainen sairaseläkeläinen ole pa. reppana ilman elämänhallinnan kykyjä, osa on. Ei jokainen työtön ole juoppo. Osa on. Ei jokainen köyhä ole pikkurikollinen, osa on. Sinulla on jokaisen ryhmän parhaimmisto tai keskiverto elämässäsi. Siksi et huomaa luokkaeroja.
Tämä on varmaankin yksi selittävä tekijä. T.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuplasta ulostulo on helppoa - katselet ympärillesi, pohdit ihmisten valintoja - mietit, miksi esim. lasten kaverit ovat, keritä he ovat jne. Luokat ovat korostuneet ja selkiytyneet tällä vuosituhannella, mutta kyky tunnistaa ne on heikentynyt - tämän syytäkin kannattaa pohtia.
Sinä näet vain oman alueesi koulun lapsia, jotka ovat siellä samassa kuplassa kuin sinä.
Lähiöpena näkee vain sen oman alueen ostarin ja kelan, ei sillä ole mitään hajua miten ne Adlercretzit ja Franzenit elävät.
Jätkäsaaressa asuu samassa talossa sekä Supercellin multimiljönääri että lähihoitaja. Kun ajattelen lapsuuttani Joensuussa, niin en huomannut mitään luokkaeroja. Samassa Koulukadun talossa asui monenlaisia ihmisiä. Toiset olivat mukavia, toiset eivät. Tulotasosta se ei ollut kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minun tuntemani rikkaat elää ihan normaalia elämää, tehneet omaisuutensa vaimon pörssipelillä, harrastuksesta huvikseen. Aloitti joskus 1970 luvun alkupuolella leikkimään niilä osakkeilla ja huomasi niillä tekevänsä rahaa kunnolla. Nykyisin on useita kymmeniä miljoonia. Pääomatulot näytti viimevuonna olleen yli 350 000e vaikka ova jo valtaosan osakkeistaan luopuneet, kun jo yli 80-ikäisiä ovat.
Nuo on rikkaimmat tuntemani, sitten on vähemmän rikkaita mutta sama tyyli, ilman mitään pröystäilyä, jota sensijaan esittää sellaiset jotka velaksi elää.
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Niin, ei sieltä pohjalta kauas näe. Kyse ei ole vain rahasta, ei todellakaan.
Suomessa on kaksi luokkaa:
1. Keskituloiset ja tuilla elävät
2. Oikeasti rikkaat (perheen tulot 30ke/kk+)
Järkyttävä verotus pitää huolen ettei töissä kannata käydä keskituloista elämäntapaa varten. Tuilla saat saman, etenkin jos asut pk-seudulla ja sinulla on lapsia.
Kyllä aikamoisen eron huomaa kun asuu rauhallisella omakotitaloalueella vs menee käymään Vantaalla jonkun koivukylän aseman läheisyydessä.
emmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minun tuntemani rikkaat elää ihan normaalia elämää, tehneet omaisuutensa vaimon pörssipelillä, harrastuksesta huvikseen. Aloitti joskus 1970 luvun alkupuolella leikkimään niilä osakkeilla ja huomasi niillä tekevänsä rahaa kunnolla. Nykyisin on useita kymmeniä miljoonia. Pääomatulot näytti viimevuonna olleen yli 350 000e vaikka ova jo valtaosan osakkeistaan luopuneet, kun jo yli 80-ikäisiä ovat.
Nuo on rikkaimmat tuntemani, sitten on vähemmän rikkaita mutta sama tyyli, ilman mitään pröystäilyä, jota sensijaan esittää sellaiset jotka velaksi elää.
Et ymmärrä luokan käsitettä. Siihen liittyy todella paljon muutakin kuin raha. Jos työväenluokainen ihminen rikastuu, ei hän ala harrastaa kirjallisuutta ja oopperaa tai ala uida kuin kala vedessä akateemisissa tai kulttuuripiireissä. Hän on se sama Pertsa, joka nyt ostaa leviksien tilalle ehkäpä Hugo Bossin farkut ja korvaa vanhan moottoripyörän kaikkein kalleimmalla. Hänen taustansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa eivät muutu.
Ja sen ylemmän luokan Pertsan ei tarvitse vaihtaa vanhaa pyöräänsä mihinkään, kaikki tietävät muutenkin, että se olisi mahdollista, mutta yhteistä matkaa on jo takana sen verran, että kalliit remontitkin voi teettää vanhaan pyörään.
Eli et ymmärrä käsitettä luokkayhteiskunta. Kyllä luokkaretket ovat mahdollisia, mutta monet kokevat ne vaikeiksi.