Lue keskustelun säännöt.
Lapsen diabetes. Apua, olen shokissa.
11.02.2023 |
Eilen saatiin diagnoosi. Lapsi on sairaalassa. Kaikki tuntuu niin pelottavalta ja vaikealta. Entä jos en osaa? Miten koulussa menee kun mä en ole siellä? Kuka auttaa ja huolehtii, että kaikki menee hyvin? Kaikki sanoo koko ajan, että kaikki järjestyy, mutta ei tunnu siltä. Käyn ihan kierroksilla enkä ole saattanut nukkua ollenkaan.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä oli niin dramaattista? Etkö huomannut jatkuvaa kusihätää ja janoa?
Huomaa että olet vela, ja hyvä niin. Mut tiedoksi (jottei seuraavalla kerralla sun tarttis niin kovasti ihmetellä), et oman lapsen heikkoon kuntoon meno on jotain, joka saa äidin helposti raiteiltaan. Tämä on normaalia ja hyvä asia, näin sen pitää ollakin. Epäempaattinen äiti olisi hengenvaarallista lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun määrätään vastuussa oleva ohjaaja. Kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen aiheeseen. Suosittelen, että olet hetken mukana koulussa, jotta ehditte puhua ja nähdä erilaisia tilanteita.
Juuri aloitti luokassani 1. luokkalainen, jolla puhjennut diabetes. Hyvin on mennyt.
Missä näin hyvä tilanne, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen?
Meillä ei kukaan olisi ottanut koulussa vastuuta 1.luokkalaisista ja voinnin seurannasta. Lapselta jopa kiellettiin muiden nähden insuliinipistokset ja verensokerinmittaus.Itse sain opettajille ja keittiölle koulussa olla kertomassa mistä on kyse ja mitä pitää huomioida.
Kuitenkin käytännössä kukaan ei lapsen voinnin perään katsonut. Verensokerin laskiessa haettiin samassa koulussa oleva vanhempi sisarus 9v apuun!!Ap:lle tsemppiä, DM kanssa saa elää normaalia elämää ja lapset oppii nopeasti pumput ja libren käytön.
Mihin muuten perustuu tämä että mittaukset js pistokset kiellettiin?
Opettaja perusteli asiaa luokka-ja opetustilanteiden häiriintymisellä. Ja pienten lasten nähdessä neuloja tai verta, he voivat traumatisoitua.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun määrätään vastuussa oleva ohjaaja. Kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen aiheeseen. Suosittelen, että olet hetken mukana koulussa, jotta ehditte puhua ja nähdä erilaisia tilanteita.
Juuri aloitti luokassani 1. luokkalainen, jolla puhjennut diabetes. Hyvin on mennyt.
Missä näin hyvä tilanne, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen?
Meillä ei kukaan olisi ottanut koulussa vastuuta 1.luokkalaisista ja voinnin seurannasta. Lapselta jopa kiellettiin muiden nähden insuliinipistokset ja verensokerinmittaus.Itse sain opettajille ja keittiölle koulussa olla kertomassa mistä on kyse ja mitä pitää huomioida.
Kuitenkin käytännössä kukaan ei lapsen voinnin perään katsonut. Verensokerin laskiessa haettiin samassa koulussa oleva vanhempi sisarus 9v apuun!!Ap:lle tsemppiä, DM kanssa saa elää normaalia elämää ja lapset oppii nopeasti pumput ja libren käytön.
Mihin muuten perustuu tämä että mittaukset js pistokset kiellettiin?
Opettaja perusteli asiaa luokka-ja opetustilanteiden häiriintymisellä. Ja pienten lasten nähdessä neuloja tai verta, he voivat traumatisoitua.
Sama
Muistaakseni minun lapsuudessa välipalojen ottamista kouluun ja niiden syömisen kieltämistä perusteltiin sillä että muutkaan eivät saa syödä tunneilla. Jos esim koulu alkoi klo 8 ja ruoka oli klo 12 niin siinä välissä sokeri saattoi käydä matalalla parikin kertaa. Sain käydä hakemassa keittiöstä välipalaa mikä oli näkkäri tai maito ja omena. Minulla oli paljon hypoja joihin ei aina mikään maito riittänyt. En muista mikä oli kanta pistoksiin ja mittauksiin mutta niitä ei tehty minulle ollenkaan ala asteella koulupäivän aikana. Siihen aikana lääkkeet mitkä käytin riittivät koko koulupäivän ajaksi. Olen yllättynyt että yhäkin diabetekseen suhtaudutaan niin takapajulamaisesti.
Samoin yhä joillain työpaikoilla. Eräässä pyysin luppa joulun aikaan kun työpäivät olivat noin 10t mittaisia, saada pitää keksejä pomon "kopissa" joka oli samassa kerroksessa kuin missä työskentelin, sen sijasta että jouduin kävelemään, jos sokeri ylläten laski ,pukukopeille joille oli kahdet raput ylös ja siellä omalle kaapille vielä pitkähkö käytävä.
En saanut lupaa, juurikin sillä perusteella etteiväthän muutkaan voi niin tehdä.
Yhäkin harmittaa moinen pöllöys. Käytännössä se tarkoitti elämistä vaarallisesti pari kuukautta, tavallista raskaampaa työtä, pitempiä päiviä jasilti varalla ei mitään jos hypo iskisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettehan saaneet keskusteluapua? Lapsen sairastuminen on aina järkytys. Diabetes on kuitenkin onneksi hoidettavissa ja kaikkia kauhukuvia ei kannata lukea. Hoitoväsymykseenkin on saatavilla vertaistukea ja apua. Alkuun voi hoitotasapainon hakeminen olla hankalaa, etenkin jos haima erittää vielä insuliinia hieman. Jos yhtään lohduttaa, elämäni suurimmat haasteet ja surut on tarjonnut ihan muut asiat kuin ykköstyypin diabetes, johon sairastuin viisivuotiaana. Nyt olen päälle 3 kymppinen ja ilman mitään lisäsairauksia (koputetaan puuta!) vaikka teini-iän hoitotasapaino oli järkyttävän huono monta vuotta. Ottakaa sensoroiva insuliinipumppu jos tarjotaan, siihen tottuu nopeasti.
Kaikki ei säästyy lisäsairauksilta. Minulla on ollut ihan hyvä hoitotasapaino mutta on lievää neuropatiaa ja sydänoireita mitkä tutkitaan. Vielä ei ole siis varmaa onko muutoksia sydämessä.Olen kuitenkin vasta 26 vuotias. Todella yksilöllistä. Diabetes vaikuttaa kaikkeen. Sori jos olen liian suora.
Se on totta, se on hyvin yksilöllistä tämän sairauden kanssa mutta joskus voi käydä suht hyvinkin. Kun aina puhutaan usein niistä negatiivisista seikoista. Toivottavasti sydämesi on kunnossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun syöttää niille joka päivä karkkia ja limua
Tyypin 1 diabetes ei ole itse aiheutettu!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun määrätään vastuussa oleva ohjaaja. Kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen aiheeseen. Suosittelen, että olet hetken mukana koulussa, jotta ehditte puhua ja nähdä erilaisia tilanteita.
Juuri aloitti luokassani 1. luokkalainen, jolla puhjennut diabetes. Hyvin on mennyt.
Missä näin hyvä tilanne, että kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat koulutuksen?
Meillä ei kukaan olisi ottanut koulussa vastuuta 1.luokkalaisista ja voinnin seurannasta. Lapselta jopa kiellettiin muiden nähden insuliinipistokset ja verensokerinmittaus.Itse sain opettajille ja keittiölle koulussa olla kertomassa mistä on kyse ja mitä pitää huomioida.
Kuitenkin käytännössä kukaan ei lapsen voinnin perään katsonut. Verensokerin laskiessa haettiin samassa koulussa oleva vanhempi sisarus 9v apuun!!Ap:lle tsemppiä, DM kanssa saa elää normaalia elämää ja lapset oppii nopeasti pumput ja libren käytön.
Mihin muuten perustuu tämä että mittaukset js pistokset kiellettiin?
Opettaja perusteli asiaa luokka-ja opetustilanteiden häiriintymisellä. Ja pienten lasten nähdessä neuloja tai verta, he voivat traumatisoitua.
Sama
Tätä säätöä tapahtui jo 2000-luvun alussa diabeetikkolapseni kanssa. Piti ottaa lastenklinikalta hoitaja mukaan palaveriin, jotta alkoi homma pelaamaan. Sama päiväkodissa ysärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun syöttää niille joka päivä karkkia ja limua
Tyypin 1 diabetes ei ole itse aiheutettu!!!
Tämä. Yleisin harhaluulo on tuo, että karkit ja makeat, limut ynnä muut aiheuttavat diabeteksen, ykkösen, kakkosen tai jonkun muun version. Naapurini, hoikka himourheilija sai kakkostyypin diabeteksen. Syö terveellistä puhdasta safkaa. Epäillään perintötekijöitä.
Tämä varmasti rassaa oikeasti sairastavia, joutuvat kohtaamaan tällaista täysin virheellistä oletusta ja kommentointia, ikäänkuin tuossa taudissa ei varmaan olisi jo tarpeeksi. Diabetes on oikeasti vakava sairaus.
Sitä se teettää kun on kaikenmaailman erityisherkkyyksiä ja muita selityksiä jonka varjolla sitten lapsen annetaan syödä vaikka suklaamuroja koko lapsuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kyllä aikamoinen äiti :D Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Diabeetikot elävät ihan tavallista elämää.
Ei nyt ihan näinkään. Tauti, johon voi kuulua raajojen amputoimista vanhalla iällä pitää ottaa todella vakavasti. Tunnen noin kolmikymppisenä kuolleen miehen, jolla oli juuri lapsuusiän diabetes. Hän söi ylimääräisiä aterioita kouluaikana, kyllä se vaikuttaa elämään. Verensokerin mittaus pistämällä on kammottavaa erityisesti lapselle. Siihen en itse ainakaan tottunut monen kuukaudenkaan jälkeen, vaan aina se oli yhtä hirveää.
Ei ketään kiinnosta sun epäonnistumises äitinä. Hae sääli muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun syöttää niille joka päivä karkkia ja limua
Tyypin 1 diabetes ei ole itse aiheutettu!!!
Eikä myöskään kaikki 2. tyypin diabeteksetkaan. Sehän voi olla hoikalla ja se on silloin perinnöllinen. Myöskään raskausdiabetes ei ole mikään lihavien tai väärinsyövien naisten sairaus. Kunpa edes lääkäri osaisivat nämä asiat, kun niin moni ei tunne diabeteksen eri tyyppejä.
Mitä tarkoittaa Ap?
Ei mitään ootko tyhmä kommenttia tähän kysymykseen!
Myöskään diabetes 2 ei ole aina mikään kakkujensyönnin tulos. Usein perintötekijät altistavat sekä myös muuta sairaudet.