Mitä elämä on?
On aikamoinen aihe lauantai-aamuun. Tiedänhän minä että YP poistelee nämä ns pohdinta-aloitukset, mutta purkaanpa ajatuksiani kuitenkin.
Me olemme eläimiä, nisäkkäiden huonetta ja kädellisten apinoiden sukua. Meidät erottaa muista apinoista kaksi asiaa, eli karvattomuutemme ja aivotoimintamme.
Elämä alkaa syntymästä. En ota kantaa abortteihin, mielestäni olento on elävä vasta syntymän/kuoriutumisen tms jälkeen. Kaikilla nisäkkäillä elämän alku etelee samalla tavalla, saa ruokansa nisästä/nännistä ja kehittyy perheen jäsenten toimintoja seurailemalla ja toistamalla.
Elämä päättyy kuolemaan, ainakin siinä muodossa kuin me sen ymmärrämme. Kun kuolema koittaa, on ihmisapina toivottavasti täyttänyt elämänsä tarkoituksen joka on lisääntyminen. Kun jälkikasvu on saatu itsenäiseksi, jäädään odottamaan kuolemaa.
Ihmismieli on kehitellyt kaikenlaisia ihmeellisiä väittämiä ihmisestä ja uskomuksista eri asioihin. Niille ei löydy mitään pohjaa, mutta kuin korostaakseen ihmisen ainutlaatuisuutta me itse ylläpidämme ajatusta siitä että me yksilöinä olemme jotenkin erityisiä.
No. Nämä ovat minun mielipiteitäni, sinulla on varmasti toinen käsitys asiasta... Kerro se ...
Kommentit (52)
Elämä on iloa ja valoa synkkien pilvien keskellä.
Elämä on holtiton kusivana synnytyslaitoksen ja krematorion välissä.
Elämällä ei ole mitään yleistä, eikä erityistä tarkoitusta. Objektiivinen todellisuus on olemassa, mutta ei ole olemassa objektiivista totuutta todellisuudesta. 1+1 ei ole 2, niinkuin koulussa opetaan, eikä aikaa ole olemassa, niinkuin fyysikot näin luulevat.
Tieteelliset väittämät ovat todennäköisyysväittämiä, mutta itse todennäköisyyttä ei ole olemassa.
Objektiivisia arvoja ei ole olemassa, eikä objektiivista moraalia.
Nihilismi on tosiasia.
Elämän tarkoitus on rakkaus. Jumala on rakkaus.
Emme ole eläimiä, vaan ihmisiä. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala rakastaa luotujaan. Luotu on turmeltunut, joten pakenee Luojaansa luonnostaan. Mutta jos antaa Luojan tulla ja rakastaa, elämä saa tarkoituksen.
Minun sieluni kaipaa kotiin Jumalan luo. Kuolemassa ihminen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Mieti missä tulet viettämään ikuisuutesi, Jumalan luona, vai Saatanan luona.
Raamattu antaa kaiken tarvittavan ihmiselle.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Luotu on turmeltunut...........
Olisiko pientä ristiriitaa havaittavissa :-)
Vierailija kirjoitti:
Wikipedia sanoo: Elämä on syntymän ja kuoleman rajaama eliön biologinen tila, johon liittyy sellaisia piirteitä kuin itsenäisyys, aineenvaihdunta, moduulirakenne, kasvu, mukautuvuus ja lisääntyminen. Elämää ei ole helppoa määritellä ja kuvailla.
Eli tiukan biologisesti noin, mutta eihän tieteelle ole aina selvää onko joku elollinen vai ei.
Moni mainitsi lapset ja onhan ainakin nisäkkäillä tärkein tehtävä lisääntyä ja turvata jälkikasvun ensimmäiset vuodet. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät lisäänny, joko fyysisen tai henkisen rajoituksen takia. Ihminen on kuitenkin ns sosiaalinen eläin, eli viihtyy parhaiten laumassa. Lauma muodostaa yhteisön ja joskus myös yhteisö pyrkii rajoittamaan joidenkin lauman jäsenten lisääntymistä.
Tuo on ehkä osittain turhan yksinkertaistettu tapa tarkastella asiaa. Ihmiset kun voivat jättää lisääntymättä myös muista moraalisista ja henkilökohtaisista syistä, jotka eivät johdu psyykkisestä tai fyysisestä vajavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Luotu on turmeltunut...........
Olisiko pientä ristiriitaa havaittavissa :-)
Ei ole ristiriitaa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen lankesi syntiin ja turmeltui.
Jumala on suuri ja kaikkivaltias, ihminen on pieni siinä rinnalla. Ei luotu ole Luojaansa suurempi.
Kyllä käyttäytymisemme on samanlaista kuin muillakin eläimillä. Syntymä, matkimalla opettelu, vallan haku (taistelemaan opettelu), myöhemmin puolison etsintä (ja taistelu tms), pesän (kodin) rakentaminen, lisääntyminen, jälkeläisistä huolehtiminen, kuolema.
En ymmärrä mitä tekemistä millään yliluonnollisella (kutsuttiinpa sitä jumalaksi, jumaliksi tai millä nimellä vain) on tässä perusasiassa, sama toimii koirilla, kissoilla, hevosilla, karhuilla, jäniksillä hirvillä jne jne.
Ihmis-eläimen menestys ja toisaalta tuho tulee olemaan kykymme ajatella. Jotkut sotkevat tähän kaikenlaisia yliluonnollisia kuvitelmia, jotkut levittävätkin tätä palvontaa, osa rikastuakseen, saadakseen valtaa tms. syystä.
"Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää koita ymmärtää..."
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käyttäytymisemme on samanlaista kuin muillakin eläimillä. Syntymä, matkimalla opettelu, vallan haku (taistelemaan opettelu), myöhemmin puolison etsintä (ja taistelu tms), pesän (kodin) rakentaminen, lisääntyminen, jälkeläisistä huolehtiminen, kuolema.
En ymmärrä mitä tekemistä millään yliluonnollisella (kutsuttiinpa sitä jumalaksi, jumaliksi tai millä nimellä vain) on tässä perusasiassa, sama toimii koirilla, kissoilla, hevosilla, karhuilla, jäniksillä hirvillä jne jne.
Ihmis-eläimen menestys ja toisaalta tuho tulee olemaan kykymme ajatella. Jotkut sotkevat tähän kaikenlaisia yliluonnollisia kuvitelmia, jotkut levittävätkin tätä palvontaa, osa rikastuakseen, saadakseen valtaa tms. syystä.
Ero on ainakin siinä, että sinä ihminen, mietit että miksi, ja pohdit tarkoitusta kaikelle. Sinulle ei riitä vain tämä pinnallinen ja maanpäällinen touhu. Ymmärtääkseni sinulta puuttuu jotain, tai kaipaat jotain muutakin. Se mikä sinulta puuttuu on yhteys Luojaasi. Etsi Häntä, niin löydät.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat elämän tarkoitus
Aikas yksinkertainen näkemys.
Kyllä on yksipuolinen ja köyhä elämä jos lapset ovat ainoa tarkoitus. Eihän ne aikuista ihmistä korvaa.
Lapsia on helppo ohjata omiin tarkoituksiinsa ellei ne sitten ala oman tahdon tullessa kapinoimaan auktoriteettia vastaan mutta aikuisen ihmisen kanssa onkin haastavampaa kun sillä on oma tahto eikä viedä kuin litran mittaa.
Elämän tarkoitus on löytää oma onni itsestään eikä sitä kukaan muu tuo tarjottimella eteen. Muut vain täydentävät sitä. Hoiva viettiin ei tarvitse välttämättä lapsia vaan sitä voi kohdentaa aikuisiin lähiomaisiinkin, puolisoon tai hoivata jotain lemmikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Wikipedia sanoo: Elämä on syntymän ja kuoleman rajaama eliön biologinen tila, johon liittyy sellaisia piirteitä kuin itsenäisyys, aineenvaihdunta, moduulirakenne, kasvu, mukautuvuus ja lisääntyminen. Elämää ei ole helppoa määritellä ja kuvailla.
Eli tiukan biologisesti noin, mutta eihän tieteelle ole aina selvää onko joku elollinen vai ei.
Moni mainitsi lapset ja onhan ainakin nisäkkäillä tärkein tehtävä lisääntyä ja turvata jälkikasvun ensimmäiset vuodet. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät lisäänny, joko fyysisen tai henkisen rajoituksen takia. Ihminen on kuitenkin ns sosiaalinen eläin, eli viihtyy parhaiten laumassa. Lauma muodostaa yhteisön ja joskus myös yhteisö pyrkii rajoittamaan joidenkin lauman jäsenten lisääntymistä.
Omalla kohdalla ajatus laumasta ei ole toteutunut.
Kumpikin vanhempani hylkäsivät minut lapsena, sukulaisnainen kasvatti minut puoliväkisin. En ole kuulunut perheeseeni enkä sukuuni.
Yritin luoda oman lauman ja epäonnistuin koska turvallista kiintymyssuhdetta minulla ei ole koskaan ollut.
En tätänykyä viihdy laumassa koska olen se ulkopuolinen.
Mitä siis elämä on?
Ei harmainta hajua. Kyllä tämä vauva olisi saanut mennä pesuveden mukana joka ei kuulu mihinkään.
Ymmärtääkseni lauma pitää huolta omistaan joten ihminen ei ole laumaeläin. Miksi muuten meillä on niin paljon yksinäisyyttä?
Lauma-ajattelulla syyllistetään taas yksinäisiä että meissä on jotain vialla omasta syystämme koska lauma puuttuu. Omasta kokemuksesta tiedän että vauvana en ole pystynyt syyllistymään muuhun kuin syntymän syyllisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat elämän tarkoitus
Aikas yksinkertainen näkemys.
Kyllä on yksipuolinen ja köyhä elämä jos lapset ovat ainoa tarkoitus. Eihän ne aikuista ihmistä korvaa.
Lapsia on helppo ohjata omiin tarkoituksiinsa ellei ne sitten ala oman tahdon tullessa kapinoimaan auktoriteettia vastaan mutta aikuisen ihmisen kanssa onkin haastavampaa kun sillä on oma tahto eikä viedä kuin litran mittaa.
Elämän tarkoitus on löytää oma onni itsestään eikä sitä kukaan muu tuo tarjottimella eteen. Muut vain täydentävät sitä. Hoiva viettiin ei tarvitse välttämättä lapsia vaan sitä voi kohdentaa aikuisiin lähiomaisiinkin, puolisoon tai hoivata jotain lemmikkiä.
Jos elämän tarkoitus olisi löytää onni itsestään...... Miksi näin olisi ja mitä sitten? Entä ihminen, jolla on elämä pelkkää kärsimystä, löytyykö onni ihmisestä itsestään silloin sisältä, jos vain etsii tarpeeksi?
Aika köyhä tarkoitus mielestäni, jos se tuo olisi.
Onni yksinään, ohikiitävä tunne.
Sellainen onni, joka kestää elämässä ja kuolemassa, ilossa ja kärsimyksessä, löytyy Jumalasta. Syvä onni ja rauha, jota ei voi verrata tämän maailman iloon ja onneen.
Minä pysyn kyllä edelleen siinä näkökannassa että me olemme vain eläimiä eläinten joukossa, tarkoitus on selviytyä ja jatkaa sukuaan.
Kykymme ajatella, suunnitella, ymmärtää on sellaista mitä muilla eläimillä ei ole. Onko siis selviytymistarpeen vähentyminen johtanut siihen, että me manipuloimme toinen toisiamme ajattelemaan ns hengellisiä asioita tai päästämme ahneuden irti? En ala niistä väittelemään, onhan pahuuskin vain suunnitelmallista toimintaa.
Yksinäisyys ja onnellisuus ovat päässämme syntyviä tunnetiloja, eivät biologisia toimintoja, vaikka ne voivat johtaa joihinkin biologisiin/fysiologisiin reaktioihin.
Mielenkiinnolla kaivelen netistä alan sepustuksia, monessa vain näyttää biologia ja ajattelun tulokset, joskus uskonnolliset, seksuaaliset ja tunnereaktiot on sotkettu iloisesti keskenään....
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käyttäytymisemme on samanlaista kuin muillakin eläimillä. Syntymä, matkimalla opettelu, vallan haku (taistelemaan opettelu), myöhemmin puolison etsintä (ja taistelu tms), pesän (kodin) rakentaminen, lisääntyminen, jälkeläisistä huolehtiminen, kuolema.
En ymmärrä mitä tekemistä millään yliluonnollisella (kutsuttiinpa sitä jumalaksi, jumaliksi tai millä nimellä vain) on tässä perusasiassa, sama toimii koirilla, kissoilla, hevosilla, karhuilla, jäniksillä hirvillä jne jne.
Ihmis-eläimen menestys ja toisaalta tuho tulee olemaan kykymme ajatella. Jotkut sotkevat tähän kaikenlaisia yliluonnollisia kuvitelmia, jotkut levittävätkin tätä palvontaa, osa rikastuakseen, saadakseen valtaa tms. syystä.
Ihmisen evoluution tarkoitus on kehittyä niin pitkälle, että pystyy vähitellen näkemään suuremman kuvan kaikessa. Evoluutio alkaa lisääntymisestä ja perustarpeiden tyydyttämisestä, mutta etenee ihmisyydessä eksistentiaalisia kysymyksiä ja potentiaaleja kohti. Perimmäinen todellisuus ohimenevien ilmiöiden, taistelun, pesimisen, kuolevaisten kehojen ja niistä tehtyjen tulkintojen taustalla on jotain muuta hienovaraisempaa kuin tulemme yleensä arjessa ajatelleeksi. Se on vaikeasti luonnehdittavissa oleva kokonaisuus, jonka jokainen näkee vakaumuksestaan käsin omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole eläimiä, vaan ihmisiä.
Joo, uskovaiset ovat kyllä lähinnä kasvisten tasolla älyllisiltä ominaisuuksiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole eläimiä, vaan ihmisiä. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala rakastaa luotujaan. Luotu on turmeltunut, joten pakenee Luojaansa luonnostaan. Mutta jos antaa Luojan tulla ja rakastaa, elämä saa tarkoituksen.
Minun sieluni kaipaa kotiin Jumalan luo. Kuolemassa ihminen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Mieti missä tulet viettämään ikuisuutesi, Jumalan luona, vai Saatanan luona.
Raamattu antaa kaiken tarvittavan ihmiselle.
Amen!
Whou wou wou wou, elämä on juhlaa,
Nyt on pakko tverkkaa,
Jotta mä saisin fyrkkaa.
Kaikki on matrixia.