Näin yli 10 vuotta työttömänä tukien varassa olleena Ihmettelen; Miten ihmeessä työssäkäyvillä on aikaa töiden ja työmatkojen lisäksi hoitaa kaikki asiat ja harrastaa?

En minäkään käsitä miten kummassa nuorena ehdin tehdä kaiken sen mitä tein. Koti aina todella siisti, kaksi hevosta, jotka hoidin ja ratsastin yhdessä tyttären kanssa, kaksi koiraa, jotka lenkkeilytin ja vietin vielä sosiaalista elämääkin. Joka päivä menin kyllä nukkumaan ennen klo 22 ja heräsin kuudelta.

Nyt kotirouvana ilman hevosia ja koiria ei kotikaan ole ihan yhtä siisti kuin ennen, vaikka ei ole koiria eikä lapsia sotkemassa. On aikaa lukea, kirjoittaa, maalata ja mietiskellä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käsitä miten kummassa nuorena ehdin tehdä kaiken sen mitä tein. Koti aina todella siisti, kaksi hevosta, jotka hoidin ja ratsastin yhdessä tyttären kanssa, kaksi koiraa, jotka lenkkeilytin ja vietin vielä sosiaalista elämääkin. Joka päivä menin kyllä nukkumaan ennen klo 22 ja heräsin kuudelta.

Nyt kotirouvana ilman hevosia ja koiria ei kotikaan ole ihan yhtä siisti kuin ennen, vaikka ei ole koiria eikä lapsia sotkemassa. On aikaa lukea, kirjoittaa, maalata ja mietiskellä.

Tähän vielä lisäys, että nautin todella paljon esimerkiksi pitkään nukkumisesta ja siitä, että saa siivota ja tehdä sen mitä tekee rauhassa ilman että pitää koko ajan miettiä miten ehtii tehdä kaiken tarvittavan.

Ei kaikkea ehdikään tai jaksa tai viitsi, kun käy töissä. Etätyöpäivän aikana pyöräytän pyykkikoneen tai pyyhin pölyt, jos vaikkapa teamskokouksessa riittää, että olen paikalla ja kuulemassa.

Kun arkiset velvollisuudet luovat aikaraamia, niin niitä niitä muitakin asioita saa tehtyä pakostakin vähän nopeammalla tahdilla. Silloin kun aikaa on niin tehokkuus laskee ja kaiken tekemiseen ja varsinkin aloittamiseen menee paljon enemmän aikaa.

Tehdastyö, neljä 12 tunnin työpäivää ja kuusi vapaapäivää. Hyvin kerkee tehdä vaikka mitä.

Ei siellä työelämässä pärjää siten, että istuu tunnin odottamassa peukaloitaan pyöritellen sen tunnin kun joku muu vaihtaa autoon suodattimia. Siinä odotellessa tilattaisiin netistä lapselle se tarvittava lahja ja sen jälkeen käytettäisiin loppu odotteluajasta lenkkeilyyn tai vierellä olevalla kuntosalilla. Kaiken tuon ehtisi tekemään tunnissa.

Sanos muuta. Itse teen nelipäiväistä työviikkoa ja ihmettelen, miten jotkut jaksavat täyttä viikkoa (ja ehkä lisävuoroja päälle), kun heillä on lapsia ja omakotitalo pihatöineen. Kuulostavat tapaavan ystäviä usein ja käyvän salilla ja muissakin harrastuksissa. Heillä tuntuu elämä etenevän usealla aikajanalla rinnakkain, eihän tuo muuten ole mitenkään mahdollista!

Ehkä kyse on sitten enemmän siitä, paljonko ihmisellä on energiaa ja kuinka paljon tarvitsee lepoa pysyäkseen toimintakykyisenä. Kun vielä tein täyttä työviikkoa, en todellakaan nähnyt ystäviä saati jaksanut harrastaa mitään. Hyvä että jaksoin edes itsestä ja kodista (kerrostaloasunto) huolehtia.

Jassoo taas aloitus työttömyydestä😁 ne vaalitko on tulossa😁 Monesko aloitus ? Uskottavuutesi on kärsinyt .yritä hommata itsellesi jokin harrastus ja koeta siinä menestyä .kirjoittelullasi et näemmä menesty.

Miten ne matematiikan kokeet sujui? Onko ensiviikolla kokeita ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelu.

Töistä tullessani menen kauppaan ja jätän alakerrassa olevaan autopesulaan auton ja menen hakemaan viikonlopun ruuat.

Menen kotiin. Laitan uuniin ruokaa tulemaan ja imuroin sillä aikaa.

Siivotaan keittiö ja vietetään iltaa.

Huomen aamulla otetaan 2. kerroksen sängystä lakanat. Siivotaan kerros. Poika harkkoihin ja tyttö tanssitunnille. Sillä aikana käyn lenkillä. J.n.e.

Kyllä ehtii, kun suunnittelee.

Ahdistavaa. Jotkut nauttivat suunnitelmallisesta suorittamisesta vapaa-ajallaankin. Itse en kuulu heihin. Toki pakon edessä välillä niin joutuu tekemään.

Minä nautin siitä että on vara asua siellä missä haluan, on turvallisuudentunnetta mitä tulee siitä kun rahat riittää ja nautin myös siitä että voin tarjota lapsille vähän harrastuksia ja muuta, nautin siitä että on vara pitää autoa. Minusta elämä töissä käyden on huolettomampaa kuin työttömänä. Olen sitäkin kokenut.

Mies just tuskaili miten meidän autosta on öljyjen vaihtoaika pahasti mennyt yli jo aikapäiviä sit. Vaihtaa ne itse vanhempiensa luona, jossa kunnon autotalli monttuineen. Ei ole ollut aikaa eikä energiaa mennä sinne aikoihin. Viimeksi syyskuussa kyläilty siellä, matkaa 100km suunta. Mun isällä käyty nyt ennen joulua, sitä ennen viimeksi 1,5v sitten. Matkaa noin 200km suunta, ei ole ollut energiaa käydä sielläkään.

Harrastaa ei jakseta eikä olisi aikaakaan. Missään salilla ei käydä.

Käydään töissä, tullaan kotiin, ruokaa ja nukkumaan. Joinain iltoina oon niin väsy ja poikki, että nukahdan ennen ruokaa...

Sen verran koitan panostaa liikuntaan, että kävelen töistä kotiin muutaman kilometrin luontopolkua pitkin ennen kuin hyppään auton kyytiin. Työmatka 15km.

Ei hyvin mene ja joku joskus jossain ketjussa kommentoikin, että oon haudassa tällä menolla. Joo, sairautta on myös taustalla, mutta sairaslomaa ei heru. Työ imee kaiken energian. Usein oon miettinyt miksi käyn töissä, elämä tosiaan on viikonlopun odottamista ja seuraavan loman odottamista -jotka menee melkein aina koomassa. Joskus saa jotain tehtyä, mut harvoin. Palkka on nettona noin 1600-1800e käteen, oon tuntipalkalla ja riippuu paljonko on arkipäiviä kuukaudessa.

Koti on myös sen näköinen. Välillä saa jotain pestyä, mut esim. ikkunoita ei ole pesty muutamaan vuoteen eikä jääkaappia. Lakananvaihtoväli myös aina venähtää nolon pitkäksi. Aina ajattelee, että no ens vkolla sitten...

Vierailija kirjoitti:

Sanos muuta. Itse teen nelipäiväistä työviikkoa ja ihmettelen, miten jotkut jaksavat täyttä viikkoa (ja ehkä lisävuoroja päälle), kun heillä on lapsia ja omakotitalo pihatöineen. Kuulostavat tapaavan ystäviä usein ja käyvän salilla ja muissakin harrastuksissa. Heillä tuntuu elämä etenevän usealla aikajanalla rinnakkain, eihän tuo muuten ole mitenkään mahdollista!

Ehkä kyse on sitten enemmän siitä, paljonko ihmisellä on energiaa ja kuinka paljon tarvitsee lepoa pysyäkseen toimintakykyisenä. Kun vielä tein täyttä työviikkoa, en todellakaan nähnyt ystäviä saati jaksanut harrastaa mitään. Hyvä että jaksoin edes itsestä ja kodista (kerrostaloasunto) huolehtia.

Kyse on siitä että esimerkiksi itselleni puutarhatyöt ja salilla käynti on rentouttavaa vapaa-aikaa. Sama asia kuin jollekkin toiselle sohvalla makaaminen. Ei kai noita jaksaisikaan jos se olisi pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelu.

Töistä tullessani menen kauppaan ja jätän alakerrassa olevaan autopesulaan auton ja menen hakemaan viikonlopun ruuat.

Menen kotiin. Laitan uuniin ruokaa tulemaan ja imuroin sillä aikaa.

Siivotaan keittiö ja vietetään iltaa.

Huomen aamulla otetaan 2. kerroksen sängystä lakanat. Siivotaan kerros. Poika harkkoihin ja tyttö tanssitunnille. Sillä aikana käyn lenkillä. J.n.e.

Kyllä ehtii, kun suunnittelee.

Ahdistavaa. Jotkut nauttivat suunnitelmallisesta suorittamisesta vapaa-ajallaankin. Itse en kuulu heihin. Toki pakon edessä välillä niin joutuu tekemään.

Minä nautin siitä että on vara asua siellä missä haluan, on turvallisuudentunnetta mitä tulee siitä kun rahat riittää ja nautin myös siitä että voin tarjota lapsille vähän harrastuksia ja muuta, nautin siitä että on vara pitää autoa. Minusta elämä töissä käyden on huolettomampaa kuin työttömänä. Olen sitäkin kokenut.

Minäkin nautin noista asioista ja teen työtä joka päivä vähintään 8 tuntia. On myös auto. En ole ollut työtön. Lapsiakin vuoroviikoin, mutta onneksi ovat jo isompia. Oma tapani vain vapaa-aikana on ihan muuta. Pyrin olemaan täysin rennosti, niin paljon kuin mahdollista, vailla aikataulutusta ja vailla pakonomaisia velvollisuuksia.

Mulla on normaali työaika, kaksi vielä kotona asuvaa lasta ja yksi muuttanut omilleen, on koira, hevonen, piha ja iso talo. Jotenkin sitä vaan ehtii kaiken tehdä. Onneksi on etätyömahdollisuus, usein tulee hoidettua esim. omat hammaslääkäriajat tai vaikka eläinlääkärissä käynti tai lasten kuljetuksia siten, että työpuhelin on mukana ja vastaan siihen tarvittaessa. Eihän virka-aikana auki oleviin paikkoihin muuten mitenkään ehtisi, paitsi ottamalla vapaapäiviä ja ne haluan todellakin säästää lomailuun. Etätyöpäivinä pyykkikone ja kuivuri pyörii jatkuvasti. Muut kotityöt tehdään viikonloppuna, vapaa-ajan vieton merkeissä. Miinustunteja en voi tehdä koska en ikinä pystyisi tekemään niitä pois. Näillä mennään, onneksi palkka on kohtuullisen hyvä.

Minä taas haluan että vastikkeeton yritystukeni on moninkertaistettava .nyt lähden piakkoin etelän lämpöön kuukausiksi.paras sviitti,parhaat ruoat ja juomat,konjakkia ,valkoviiniä ,katkarapu leipiä. Eikä maksa mitään yhteiskunta maksaa .mm tämä se on elämää 🥰👌🥳😍

Minulla on sama asia yritystukieni kanssa🥰

Mä tilaan ruokaa woltilla tai syön valmisruokaa kun ei ehdi tai jaksa kokata. Kotityöt jää joskus pitkiksi ajoiksi tekemättä (en halua meille yllätysvieraita kun voi olla sotkuista). Harrastuksista en tingi. Kyllä tämä näin menee mutta en osaa kuvitella itselleni lapsia. Missä välissä niille ehtisi olla läsnä ja pitäisi jatkuvasti siivota ja laittaa ruokaa. Pidän lapsista mutta en jaksaisi työt + lapsiperhearki yhdistelmää. Jos voisi olla kotiäiti olisi asia toinen.

Ei olekaan.

Minulla on 8h/pvä työ ja työmatka "vain" 45 min suuntaansa, sekä mahdollisuus tehdä etätyötä osa viikosta. Lapsia tai lemmikkejäkään ei ole, jotka söisivät vapaa-aikaa. Silti tuntuu, että oma elämä vain vilisee ohi. Töiden jälkeen käyn kaupassa, teen ruoan, syön ja oho, kello on jo kuusi. Ja vaikka kaikkina päivinä ei tarvitsekaan tehdä ruokaa tai käydä kaupassa, siivotakin kumminkin pitää viikoittain. Yhtenä päivänä tiskit ja keittiö, yhtenä pyykit, yhtenä imurointi, yhtenä lakanoiden vaihto jne... Yhdeksän aikaan alkaa jo väsyttää todella, eli päivään jää 3 tuntia aikaa tehdä oikeasti jotakin itseään varten. Ennen kokopäivätyön aloittamista olin taiteilija (maalasin) ja kirjoitin kirjoja, mutta nyt en ole avannut Wordia kuukausiin, pensselit pölyttyvät hyllyyn ja tuntuu, että edes mielikuvitus ei virtaa entiseen malliin. Lauantai menee tyhjäkäynnillä työviikosta palautuessa, sunnuntaina ehtii ehkä jotakin.

Katson kyllä joskus monttu auki kollegaa, jolla on vuoden ikäinen lapsi, gradu työn alla, ja käy töissä 2,5h junamatkan päästä ja harrastaa viikoittain ja matkustelee monta kertaa vuodessa. Ehkä me ihmiset ollaan sitten vain erilaisia.

Aion tiputtaa työpäivien määrän kolmeen viikossa heti, kun pomo sen vain sallii, ja jos ei salli, olen kyllä vakavasti pohtinut irtisanoutumista. Nykyisestä palkasta jää 2000 kuussa säästöön, koska en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa käyttää rahaa muuhun kuin ruokaan ja asunnon vastikkeeseen. Lomallakin olen niin onnellinen siitä, että saan vain olla kotona ja maata ja mietiskellä, että minua ei saisi kirveelläkään varaamaan mitään lomamatkaa. Tuntuu hölmöltä raataa rahan vuoksi, jolla ei sitten kumminkaan pääse tekemään mitään, vaikka säästöjä onkin hyvä olla.

Siksihän rahaa jää säästöön, kun sitä ei ehdi edes tuhlaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei olekaan.

Minulla on 8h/pvä työ ja työmatka "vain" 45 min suuntaansa, sekä mahdollisuus tehdä etätyötä osa viikosta. Lapsia tai lemmikkejäkään ei ole, jotka söisivät vapaa-aikaa. Silti tuntuu, että oma elämä vain vilisee ohi. Töiden jälkeen käyn kaupassa, teen ruoan, syön ja oho, kello on jo kuusi. Ja vaikka kaikkina päivinä ei tarvitsekaan tehdä ruokaa tai käydä kaupassa, siivotakin kumminkin pitää viikoittain. Yhtenä päivänä tiskit ja keittiö, yhtenä pyykit, yhtenä imurointi, yhtenä lakanoiden vaihto jne... Yhdeksän aikaan alkaa jo väsyttää todella, eli päivään jää 3 tuntia aikaa tehdä oikeasti jotakin itseään varten. Ennen kokopäivätyön aloittamista olin taiteilija (maalasin) ja kirjoitin kirjoja, mutta nyt en ole avannut Wordia kuukausiin, pensselit pölyttyvät hyllyyn ja tuntuu, että edes mielikuvitus ei virtaa entiseen malliin. Lauantai menee tyhjäkäynnillä työviikosta palautuessa, sunnuntaina ehtii ehkä jotakin.

Katson kyllä joskus monttu auki kollegaa, jolla on vuoden ikäinen lapsi, gradu työn alla, ja käy töissä 2,5h junamatkan päästä ja harrastaa viikoittain ja matkustelee monta kertaa vuodessa. Ehkä me ihmiset ollaan sitten vain erilaisia.

Aion tiputtaa työpäivien määrän kolmeen viikossa heti, kun pomo sen vain sallii, ja jos ei salli, olen kyllä vakavasti pohtinut irtisanoutumista. Nykyisestä palkasta jää 2000 kuussa säästöön, koska en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa käyttää rahaa muuhun kuin ruokaan ja asunnon vastikkeeseen. Lomallakin olen niin onnellinen siitä, että saan vain olla kotona ja maata ja mietiskellä, että minua ei saisi kirveelläkään varaamaan mitään lomamatkaa. Tuntuu hölmöltä raataa rahan vuoksi, jolla ei sitten kumminkaan pääse tekemään mitään, vaikka säästöjä onkin hyvä olla.

Mä kans tykkäsin ennen reissata, mut nykyään tuntuu, ettei jaksa ja halua sitäkään, vaikka mieli tekisi.

Ihan hullu tunne oikeasti. Sitä ajattelee eka, että oi kun ois kiva päästä reissuun. Sit miettii, miten pitäisi pakata, raahautua jonnekin, olla siellä, kävellä ympäriinsä, kotona taas kauhea lisäpyykkirumba.

Ei jaksa, ei haluakaan.

Saisiko tällä sairaslomaa, kun tuntuu, että on uupumus koko elämästä?

t. Tuo yllä kirjoittanut, joka ei jaksa edes isälläänkään enää käydä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelu.

Töistä tullessani menen kauppaan ja jätän alakerrassa olevaan autopesulaan auton ja menen hakemaan viikonlopun ruuat.

Menen kotiin. Laitan uuniin ruokaa tulemaan ja imuroin sillä aikaa.

Siivotaan keittiö ja vietetään iltaa.

Huomen aamulla otetaan 2. kerroksen sängystä lakanat. Siivotaan kerros. Poika harkkoihin ja tyttö tanssitunnille. Sillä aikana käyn lenkillä. J.n.e.

Kyllä ehtii, kun suunnittelee.

Ahdistavaa. Jotkut nauttivat suunnitelmallisesta suorittamisesta vapaa-ajallaankin. Itse en kuulu heihin. Toki pakon edessä välillä niin joutuu tekemään.

Eipä tuo kenellekkään mikään toiveiden täyttymys varmasti ole aikatauluttaa elämää, mutta kun ne on kuitenkin merkityksellisiä asioita kaikki, niin se tekee siitä palkitsevaa. Itse inhoan esimerkiksi lasten harrastuskuskaamisia töiden jälkeen aivan yli kaiken, mutta rakastan lapsiani ja haluan suoda heille harrastuksia, niin kestän ne.

Eri