Uskotteko, että elätte nukkuessanne oikeasti aivan eri maailmassa? Todellisessa mutta toisessa todellisuudessa?

Kannattaa katsoa tubesta: Finntop5 - Oletko unessa?

Tämä nyt menee varmaan vähän oudoksi mutta tuli sellainen kokemus eräästä unesta mieleen kun palasin siihen, että olin "valinnut" vanhempani. 

Olin siis unessani jossain taivaan portailla kirjaimellisesti. Se oli valoisa paikka, joissa oli valkoiset upeat hienot leveät portaat. Olin valkoisella lavalla ja olin todella innoissani ja iloinen. Siellä paistoi aurinko tai oli ainakin todella valoisaa ja hienon näköistä. Oli minun syntympäpäiväni ja siellä olin niin riemuissani, ympärillä oli myös muita henkilöitä. Taisi olla isovanhempani, jotka siis edelleen elävät ja muitakin hahmoja. 

Samalla näin myös vanhempani hääpuvussa heidän hääautossaan istumassa nuorina, vähän kuin kauniina nukkeina mutta hääpuvut päällä ja heistä paistoi tyytyväisyys. Isosiskoni oli takapenkillä pienenä lapsena. Kuten olikin jo taapero kun menivät naimisiin. 

Siellä juhlistin sitä, että he ovat vanhempiani ja vietin syntympäivää "taivaassa". Olin kyllä lapsen hahmossa mutta tuo uni jäi mieleen. 

No joo, eihän tuo uni kerro mitään ja sitäkin voi spekuloida mutta tällaiset jää aina mieleen. Jotkut unet ovat erittäin vaikuttavia, tuo oli sieltä laimeammasta päästä. On paljon muitakin, jotka sitten tosiaan ovat toteutuneet tosielämässä. Ap

Jep

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan voisin uskoa tuon, koska olen huomannut, että samat ympäristöt toistuvat unissani. Saatan olla samalla tiellä kuin aiemmin tai samassa talossa, siellä saattaa olla niitä samoja ihmisiä ja hahmoja, joita ei tosielämässä ole. Toinen teoriani tosin on, että nuo mielikuvat ovat kenties vain osia muistoistani ja ne ovat fuusioituneet omiksi kokonaisuuksiksi. Tämä siksi, koska unissa on aina piirteitä, mitä tosielämässäkin on. Jokin yksityiskohta voi olla lapsuudesta ja toinen vaikka aikuisuudessa jostain entisestä asunnosta, mutta unessa ne esiintyvät samaan aikaan. Unitodellisuus koostuukin todennäköisesti muistojemme pirstaleista, joita emme ehkä edes aktiivisesti muistakaan.

Siihen en osaa antaa vastausta, miksi sama (tuntematon?) paikka toistuu unissa, mutta itse olen huomannut, että stressaantuneena näkee enemmän unia. Aivot yrittävät setviä asioita.

Kyllä spirituaalisessa maailmassa eli hengen maailmassa, peroaatteessa voi sano vaan että eri dimensiossa eli eri ulottuvuudessa kuitenkin omana itsenä samallailla kuten tässä hereillä ollessa. Moni ei ymmärrä mitään elämästä totuuksia näitä pieniäkään, että mikä se unimaailma on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt menee varmaan vähän oudoksi mutta tuli sellainen kokemus eräästä unesta mieleen kun palasin siihen, että olin "valinnut" vanhempani. 

Olin siis unessani jossain taivaan portailla kirjaimellisesti. Se oli valoisa paikka, joissa oli valkoiset upeat hienot leveät portaat. Olin valkoisella lavalla ja olin todella innoissani ja iloinen. Siellä paistoi aurinko tai oli ainakin todella valoisaa ja hienon näköistä. Oli minun syntympäpäiväni ja siellä olin niin riemuissani, ympärillä oli myös muita henkilöitä. Taisi olla isovanhempani, jotka siis edelleen elävät ja muitakin hahmoja. 

Samalla näin myös vanhempani hääpuvussa heidän hääautossaan istumassa nuorina, vähän kuin kauniina nukkeina mutta hääpuvut päällä ja heistä paistoi tyytyväisyys. Isosiskoni oli takapenkillä pienenä lapsena. Kuten olikin jo taapero kun menivät naimisiin. 

Siellä juhlistin sitä, että he ovat vanhempiani ja vietin syntympäivää "taivaassa". Olin kyllä lapsen hahmossa mutta tuo uni jäi mieleen. 

No joo, eihän tuo uni kerro mitään ja sitäkin voi spekuloida mutta tällaiset jää aina mieleen. Jotkut unet ovat erittäin vaikuttavia, tuo oli sieltä laimeammasta päästä. On paljon muitakin, jotka sitten tosiaan ovat toteutuneet tosielämässä. Ap

Ihana

Henkinen maailma on yhtä totta kuin tämä minkä me näemme myös. Se hengellinen maailma elää myös sillonkin kun oot hereillä etkä nukkuessa. Niinsanottu näkymätön maailma tähän tietosuuden tilaan mikä hereillä ollessa. Mutta tuntea sen kyllä voi.

Se on jännä tunne, kun välillä todellisuus tuntuu unenomaiselta ja unet tuntuvat eläviltä. Sairastan toistuvaa masennusta, eli johtunee vaan aivosumusta.

Se mikä mua ihmetyttää unissa on se että, vaikka unet ois ihan omituisia, niin miks sitä ei kyseenalaista unessa että miten he.lvetissä tää on mahollista. Se on normaalia unessa esim lennellä ja muuta.

Mulla on ainakin ihan omat elämät öisin. Näen paljon unia ja tapaa ihmisiä joita en näe juuri koskaan päiväelämässä.

Uskon että on toinen todellisuus.

enneunet unissani kertovat  symboolisesti  tulevista tapahtumista

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä tunne, kun välillä todellisuus tuntuu unenomaiselta ja unet tuntuvat eläviltä. Sairastan toistuvaa masennusta, eli johtunee vaan aivosumusta.

Voi johtua siitäkin mutta luultavasti henkisen maailman asioista. Voi olla hallusinaatioita myös mutta en ole varma onko nämä hallusinaatiot sitten yhteydessä tähän henkimaailmaan ns. Mielenkiintosia juttuja kyllä miettiä näitä mistä oikeasti johtuu, meillä on vielä ihmisinä paljon opittavaa ja maailma on mysteeri mutta jokaisen mysteerin voi aina selvittää.

itselle ei ole noin käynyt, mutta tiedän erään jolle käynyt. herättyään puhui jotain vierasta kieltä ja sitten vaihtoi suomeksi. sitten alkoi kertomaan seikkailuistaan toisessa maailmassa. toisessa paikassa joku haltia olisi käyttäytynyt häntä kohtaan kylmästi.

Toivottavasti ei. Viimeisimmässä unessani nimittäin pakenin ylitsemme lentäviä ohjuksia itse Sauli Niinistön ja vanhan isäni kanssa. Tosin jäin haikailemaan karviaismarjapensaan perään, enkä ollut varma, juoksisinko turvaan muiden mukana vai pelastaisinko sen pienen mutta vihreitä marjoja täynnä olevan marjapensaan.

Kyllä uskon, että "sielu" (tai jokin sieluista, joissain perinteissä ihmisellä uskotaan olevan kolme sielua, joilla on jokaisella omat roolinsa) voi siirtyä astraali- tms. tasolle ihmisen nukkuessa. Yleensä tätä ei hereillä ollessa muista. Astraaliprojektiotahan voi myös harjoitella, jos kiinnostaa nämä jutut. Jotkut ovat sitä mieltä, että astraaliprojektio on vain selkouni, toiset taas uskovat, että siinä voi oikeasti poistua kehosta.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä mua ihmetyttää unissa on se että, vaikka unet ois ihan omituisia, niin miks sitä ei kyseenalaista unessa että miten he.lvetissä tää on mahollista. Se on normaalia unessa esim lennellä ja muuta.

Tää on totta ja vaikka kuinka omituista settiä näkee, se on jotenkin normaalia. Seikkailen usein samoissa paikoissa kuin arkenakin, mutta paikat tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Taloista löytyy esim. lisäovia, joista pääsee vaikka mihin. Kaupunki näyttää hieman erilailla rakennetulta.

Joskus olen tuntenut pahuuden. Siis en ole nähnyt mitään, mutta on tullut tunne että nyt pois täältä. En sellaista tunnetta ole tuntenut normielämässä.

Uskon siihen että aivot askartelee öisin mieltä vaivaavien tapahtumien parissa. Siis ihan oikeiden ihmisten ja oikeiden tai mahdollisesti tulevien tapahtumien parissa. Haikailevat menetettyjen rakkauksien perään ja murehtisivat murheet ja huolet oikeiksi tapahtumiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt menee varmaan vähän oudoksi mutta tuli sellainen kokemus eräästä unesta mieleen kun palasin siihen, että olin "valinnut" vanhempani. 

Olin siis unessani jossain taivaan portailla kirjaimellisesti. Se oli valoisa paikka, joissa oli valkoiset upeat hienot leveät portaat. Olin valkoisella lavalla ja olin todella innoissani ja iloinen. Siellä paistoi aurinko tai oli ainakin todella valoisaa ja hienon näköistä. Oli minun syntympäpäiväni ja siellä olin niin riemuissani, ympärillä oli myös muita henkilöitä. Taisi olla isovanhempani, jotka siis edelleen elävät ja muitakin hahmoja. 

Samalla näin myös vanhempani hääpuvussa heidän hääautossaan istumassa nuorina, vähän kuin kauniina nukkeina mutta hääpuvut päällä ja heistä paistoi tyytyväisyys. Isosiskoni oli takapenkillä pienenä lapsena. Kuten olikin jo taapero kun menivät naimisiin. 

Siellä juhlistin sitä, että he ovat vanhempiani ja vietin syntympäivää "taivaassa". Olin kyllä lapsen hahmossa mutta tuo uni jäi mieleen. 

No joo, eihän tuo uni kerro mitään ja sitäkin voi spekuloida mutta tällaiset jää aina mieleen. Jotkut unet ovat erittäin vaikuttavia, tuo oli sieltä laimeammasta päästä. On paljon muitakin, jotka sitten tosiaan ovat toteutuneet tosielämässä. Ap

Ihana <3 Olen joskus kuunnellut kuolemanraja-kokemuksia ja rajakokemuksia, ja moni on sanonut muistavansa sen, että valitsivat omat vanhempansa. Juurikin killuivat jossain valoisassa onnellisessa paikassa, missä oli muita ihmisiä. Kuulostaa Taivaalta!

Tämä tuntuu olevan yleinen uskomus eri perinteissä, että ihminen tosiaan valitsee vanhempansa. Eräs henkilö sanoi lisäksi, että on yleistä, että isovanhemmat syntyvät uudelleen lastenlastensa lapsiksi. Siksi isovanhemmat usein hemmottelevat ja hoivaavat lapsenlapsia, jopa ne, jotka olivat huonoja vanhempia omille lapsilleen. Alitajuisesti pohjustavat hyvää tulevaa lapsuutta itselleen :).

Luin joskus teininä siskoni lainaamasta kirjasta ajatuksen, joka jäi pysyvästi mieleeni: Niin kauan kuin uni kestää, se ei ole unta. En muista tarkkaa muotoa enkä ole varma, oliko kirja Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa.

Usein kun olen unessa, tiedän näkeväni unta. Olen sitten myös ihmetellyt, että voinko todella itse kuvitella tämän kaiken - siis ne unimaailmat. Kun tiedän näkeväni unta, usein hyppään ilmaan ja lähden lentelemään siinä unimaailmassa. En ole vielä selvittänyt, ovatko ne oman mieleni tuotosta, mikä tuntuu kyllä uskomattomalta, vai oikeita olemassaolevia maailmoja hienompivärähtelyisillä aineen tasoilla.