Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä muistat omasta vanhojenpäivästäsi/wanhojen tansseista?
09.02.2023 |
Mitä wanhojen tansseista ja siihen liittyvästä päivästä on sinulla jäänyt mieleen?
Minä muistan, että omana aikanani wanhojen pukuihin ei todellakaan satsattu niin paljon kuin nykyään. Osalla oli selvästi "wanhanajan" tanssiaismekko eikä mikään moderni iltajuhlamekko. Muodissa oli tuolloin tummat värit: viininpunainen taisi olla isoin hitti.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli 70-luvun lopulla Helsingissä.
Silloin harvalla oli rahaa hienoihin pukuihin. Tapana oli pukeutua ns. vanhanaikaisiin asuihin, eli sellaisiin 1800-luvun tyylisiin. Mun kaveri oli saanut lainaksi joltakin tutultaan aika hienon puvun, joka oli oikeasti kuin sellainen historiallisen näköinen asu. Joillakin pojilla oli hauskat vanhan vaarin vaatteet, liivi ja muistaakseni myös taskunauris ketjuineen. Useimmilla tytöillä oli vaan tavalliset (äidin?) mekot ja pojilla ihan arkivaatteet.
Itse olin pienipalkkaisen yksinhuoltajan tytär, joten mulla oli äidin vanha viininpunaisesta sametista tehty suora pitkä hame, ei mitenkään erityisen "vanhan" tyylinen. Hameen kanssa oli luonnonvalkea leveähihainen paita jonka olin itse ommellut. Pitkät hiukset nutturalla. Olin sellaisen 1900-luvun alun kotiopettajattaren näköinen. En siis nätti, mutta teemaan sopiva.
Heti aamusta alkoi menkat. Makasin hirveissä kivuissa lattialla pitkään. Oli pakko ottaa montaa tablettia vahvaa kipulääkettä, että pääsin pystyyn kun kaverini haki minut.
Meillä oli koulussa kolme rinnakkaisluokkaa ja ne oli kaikki yhdistetty tanssia varten, joten jokaiselle riitti tanssipari ja opettajat määräsivät ne ("ihanaa"). Yleisesti kaikki tuntuivat vihaavan tansseja, ainakin suurin osa pojista ja mä. Mä sain pariksi oman luokkamme ujon pojan, joka hikoili ressukka koko ajan. (Tämä poika muuten valmistui myöhemmin insinööriksi ja päätyi töihin firmaan, jossa mun isä oli, ja lähetti mulle terveisiä isän kautta vielä kun olin jotain lähes 30-vuotias). Olin sen verran lääkepöhnässä, etten muista tanssista oikein mitään muuta kuin helpotuksen kun se loppui.
Illalla mentiin juhlimaan jonnekin kauas, ja muistan vaan kuin jouduttin seisomaan täydessä bussissa. Mulla oli edelleen kipuja ja inhottava olo ja odotin vain pääsyä perille ja vessaan vaihtamaan sidettä.
Loppuillasta en muista paljonkaan, ihmeesti kotiin päästiin. Itse en voinut edes juoda mitään, koska oli ne vahvat kipulääkkeet. Mitään kuvia ei kai edes otettu, mulla ei ainakaan koskaan ole ollut sellaisia.
Enemmänkin koko juttu oli sarjaa "paska homma, mutta tulipahan tehtyä" kuin kivat juhlat.
Katsoin mun äidin albumista hänen vanhojen päivien kuvia. Noin 20 vuodessa olivat juhlat muuttuneet paljon. Äidin aikana pukeuduttiin naamiasasuihin! Kaikilla oli hienot asut, peruukkeineen ja tekopartoineen, yms. Ja tämä tapahtui pikkukaupungissa Itä-Suomessa!(?) Mun äiti oli nuorena sellainen Suomi-versio Marilyn Monroesta ja hänellä oli Wanhojen päivän asuna cowboy-tytön asu, hattu oli ilkikurisesti vinossa ja hänellä oli ihan asevyö ja pistooli kotelossa lanteilla. 😁👍
Mun mielestä oli hauska kun näitä tansseja ei otettu niin vakavasti kuin nykyään ja pyntätty viimeisen päälle. Omalle isosiskolleni äiti ompeli asun joskus ysärin alussa. Se oli ihan hieno ja "wanha" röijyineen ja pönkkihameineen.
Toki silloinkin oli tehtaanjohtajan tms. tyttäriä joiden puku teetettiin ompelijalla ja meikit+tukka salongissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olin päättänyt olla osallistumasta, jouduin ns avustaviin tehtäviin. Tarkemmin sanottuna yhdeksi niistä neljästä sällistä joka joutui poikien pukkarissa pitämään aloillaan ns ykkösparin nuorta herraa joka oli saapunut tapahtumapaikalle aivan hirveessä kännissä.
Tehtäviin kuului myös pitää pukkarin ulkopuolella itkupotkuraivatihepulin vallassa oleva ykkösparin daami, joka vuorotellen kiljui tappavansa partnerinsa tai itki turhautuneena karua kohtaloaan.
Ikimuistettavat wanhojen päiwät josta vielä 32 vuoden jälkeen saa edelleen naurun aihetta.
Koko ajan oli mahdollisuus että yksi teistä neljästä olisi vetänyt releet niskaan ja ottanut juopon paikan. Ei ne tanssit niin monimutkaisia ole.
Toki, aika timangi kavaljeeri olisikin ollut siinä rinnuksille yrjötyssä puvussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olin päättänyt olla osallistumasta, jouduin ns avustaviin tehtäviin. Tarkemmin sanottuna yhdeksi niistä neljästä sällistä joka joutui poikien pukkarissa pitämään aloillaan ns ykkösparin nuorta herraa joka oli saapunut tapahtumapaikalle aivan hirveessä kännissä.
Tehtäviin kuului myös pitää pukkarin ulkopuolella itkupotkuraivatihepulin vallassa oleva ykkösparin daami, joka vuorotellen kiljui tappavansa partnerinsa tai itki turhautuneena karua kohtaloaan.
Ikimuistettavat wanhojen päiwät josta vielä 32 vuoden jälkeen saa edelleen naurun aihetta.
Koko ajan oli mahdollisuus että yksi teistä neljästä olisi vetänyt releet niskaan ja ottanut juopon paikan. Ei ne tanssit niin monimutkaisia ole.
Jos juoppo oli sen poikkis? Harvalle tytölle tulee noin käytännöllinen ratkaisu mieleen. Oma yrjö-kustaa se pitää olla vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olin päättänyt olla osallistumasta, jouduin ns avustaviin tehtäviin. Tarkemmin sanottuna yhdeksi niistä neljästä sällistä joka joutui poikien pukkarissa pitämään aloillaan ns ykkösparin nuorta herraa joka oli saapunut tapahtumapaikalle aivan hirveessä kännissä.
Tehtäviin kuului myös pitää pukkarin ulkopuolella itkupotkuraivatihepulin vallassa oleva ykkösparin daami, joka vuorotellen kiljui tappavansa partnerinsa tai itki turhautuneena karua kohtaloaan.
Ikimuistettavat wanhojen päiwät josta vielä 32 vuoden jälkeen saa edelleen naurun aihetta.
Koko ajan oli mahdollisuus että yksi teistä neljästä olisi vetänyt releet niskaan ja ottanut juopon paikan. Ei ne tanssit niin monimutkaisia ole.
Toki, aika timangi kavaljeeri olisikin ollut siinä rinnuksille yrjötyssä puvussa...
No siivoaa yrjöt vaikka märällä rätillä tms. Ei ne kosteat tahrat tummassa puvussa näy ja paidallekin olisi saanut kyllä tehtyä jotain.
Wanhojen päivänä oli paikkakunnalla tapana, että poika hankki kyydin tanssisalilta lounasravintolaan itselleen ja daamilleen. Matkaa oli n. 1,5 km. Suurin osa sopi jonkun läheisen kuskiksi tai osa maksoi taksin.
Arvasin jo etukäteen, että minulle pariksi määrätty poika ei tule tuota kyytiä järjestämään. Kun poika tuli nolona luokseni lounaalle lähdettäessä ja sanoi, ettei ole kyytiä, niin kerroin isäni odottavan jo autossa ulkona. Kyydissämme pääsi toinenkin pari, jonka osapuoli oli unohtanut kyydin järjestämisen.
Isäni on kyllä ihana, kun jaksaa auttaa.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olin päättänyt olla osallistumasta, jouduin ns avustaviin tehtäviin. Tarkemmin sanottuna yhdeksi niistä neljästä sällistä joka joutui poikien pukkarissa pitämään aloillaan ns ykkösparin nuorta herraa joka oli saapunut tapahtumapaikalle aivan hirveessä kännissä.
Tehtäviin kuului myös pitää pukkarin ulkopuolella itkupotkuraivatihepulin vallassa oleva ykkösparin daami, joka vuorotellen kiljui tappavansa partnerinsa tai itki turhautuneena karua kohtaloaan.
Ikimuistettavat wanhojen päiwät josta vielä 32 vuoden jälkeen saa edelleen naurun aihetta.
Koko ajan oli mahdollisuus että yksi teistä neljästä olisi vetänyt releet niskaan ja ottanut juopon paikan. Ei ne tanssit niin monimutkaisia ole.
Toki, aika timangi kavaljeeri olisikin ollut siinä rinnuksille yrjötyssä puvussa...
No siivoaa yrjöt vaikka märällä rätillä tms. Ei ne kosteat tahrat tummassa puvussa näy ja paidallekin olisi saanut kyllä tehtyä jotain.
Ei, mutta ödööri ei lähde ihan helposti, olisitko itte vetänyt yrjötyt vaatteet päälle. Ja aivan oikein sinne takariviin, nuoripari olivat tuohon aamuun asti, jostain syystä bänet oli voimassa jo ennen tanssien alkua...
Terveisiä vaan tutuille:
Olin vuosia todella ihastunut yhteen poikaan luokallani. En koskaan kertonut tunteistani ja yläasteen lopussa ihastus hiipui. Taisi olla elämän huumorintajua, kun liikunnan opettaja arpoi ko. pojan wanhojen tanssiparikseni. Olisin nuorempana varmaan pyörtynyt onnesta, jos olisin kuullut pääseväni tuon pojan pariksi. Sitten kun tanssit koitti, niin ei tuntunut yhtään missään tanssia pitkäaikaisen ihastuksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olin päättänyt olla osallistumasta, jouduin ns avustaviin tehtäviin. Tarkemmin sanottuna yhdeksi niistä neljästä sällistä joka joutui poikien pukkarissa pitämään aloillaan ns ykkösparin nuorta herraa joka oli saapunut tapahtumapaikalle aivan hirveessä kännissä.
Tehtäviin kuului myös pitää pukkarin ulkopuolella itkupotkuraivatihepulin vallassa oleva ykkösparin daami, joka vuorotellen kiljui tappavansa partnerinsa tai itki turhautuneena karua kohtaloaan.
Ikimuistettavat wanhojen päiwät josta vielä 32 vuoden jälkeen saa edelleen naurun aihetta.
Koko ajan oli mahdollisuus että yksi teistä neljästä olisi vetänyt releet niskaan ja ottanut juopon paikan. Ei ne tanssit niin monimutkaisia ole.
Toki, aika timangi kavaljeeri olisikin ollut siinä rinnuksille yrjötyssä puvussa...
No siivoaa yrjöt vaikka märällä rätillä tms. Ei ne kosteat tahrat tummassa puvussa näy ja paidallekin olisi saanut kyllä tehtyä jotain.
Ei, mutta ödööri ei lähde ihan helposti, olisitko itte vetänyt yrjötyt vaatteet päälle. Ja aivan oikein sinne takariviin, nuoripari olivat tuohon aamuun asti, jostain syystä bänet oli voimassa jo ennen tanssien alkua...
Ei nestemäinen yrjö paljon haise. Ja döröä ja parfyymia vaan runsaasti. Vaikka ollutta ja mennyttä eikä asia minulle kuulu.
Menkää jankkaamaan yrjöistä muualle ja antakaa toisten muistella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin jo toiseen ketjuun:
Minä inhosin teennäisyyttä wanhojen tanssien ja penkkarien osalta. Koko muun lukioajan kauniit ja suositut olivat omassa porukassaan, eivätkä jutelleet meille erikoisemmille oppilaille lainkaan. Katsoivat vain nenäänsä pitkin. Sitten noina parina päivinä tultiin juttelemaan ja teeskenneltiin jotain ryhmähenkeä, jota ei muuten ollut olemassakaan.
Olen törmännyt joihinkin noista oppilaista vieraillessani entisellä kotipaikkakunnalla. Hyvä katsovat nenäänsä pitkin ja pyörivät samoissa porukoissa kuin lukioaikoina.
En tuntenut oloani oikein kotoisaksi vanhojen mekossa vuosituhannen alussa. Myöskään tanssiminen ei ollut oma juttu. Tanssin vanhat lähinnä äitini mieliksi. Tuntui kiusalliselta kun äiti oli koko päivän kameran kanssa perässäni kuin mikäkin paparazzi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näyttänyt yhtään itseltäni nutturassa ja mekossa pönöttäessä.
Vuonna yksi ja kaksi ei ollut kumaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin koko hommaa. Silloin vaan kaikkien piti tanssia, bos ei ollut uskonnollisia syitä. Pojat oli humalassa ja tanssi meni miten meni.
Tanssin 2007 pikkukaupungin ainoassa lukiossa, kaukana pk-seudusta. Silloin vain muutamilla oli nykyään tavalliset, todella hienot mekot haettuna Helsingistä. Muutamilla oli oikeasti vanhat tanssiaismekot. Suurimmalla osalla oli pitkä juhlamekko, mutta eivät olleet läheskään niin näyttäviä kuin nykyään. Hiukset oli laitettu ja itse meikattiin. Ei ollut mitään suihkurusketuksia tai tekokynsiä. Kuvia otettiin digikameroilla kaverien kanssa.
Minulla oli ompelijalla teetetty lainapuku, joka oli tosi hieno (sen aikaiseksi puvuksi). Yksityiskohdat oli upeasti toteutettu. Ihan eri tasoinen kuin ne joidenkin itse vinoon ommellut puvut ;) Kampaus oli järkyttävä korkkiruuvihässäkkä, joka tosin sopi sen aikaiseen tanssityyliin. Korkkarit oli pakko olla vaikka en osannut niissä tanssia ja koulun salin lattia oli järkyttävän liukas. Illan bileissä oli sietämättömän humalassa.
Kävelin kaverille päin niin ihmettelin että mitä meteliä kaupungilta kuuluu ennen kuin muistin että nyt on vanhojen päivät. Ei ollu mun kakun pala.
Kaverini oli tyttöystäväni tanssiparina, koska mua ei kiinnostanut tanssia.
Nykyään 20v myöhemmin, olen kyseisen tyttöystävän aisuripuoliso ja onnellinen.
M40
En tanssinut, ei kiinnostanut ja kun liikunnasta oli vapautus, en ajautunut sinne muiden mukana. Illalla käytiin "hienosti" syömässä paikallisen amiksen harjoitusravintolassa. Muutamaa vuotta vanhempi poikakaveri nurisi koko edeltävän viikon että miksi mun pitää sinne iltajuhlaan mennä. 1990
Skippasin vanhat, koska tanssiminen ei kiinnostanut. Oli hyvä ratkaisu.