Lue keskustelun säännöt.
Jos aikuinen lapsesi saisi tuomion lapsen hyväksikäytöstä, hylkäisitkö hänet?
09.02.2023 |
Jos sinulla on aikuinen lapsi, joka saisi jossain välissä elämää tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin hylkäisitkö lapsesi etkä haluaisi olla missään tekemisissä vai tukisitko myös tuomiosta huolimatta?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
En hylkäisi ikinä. Miettisin varmasti, missä olen kasvatuksessa epäonnistunut ja miksi. En todellakaan hylkäisi.
Sama. Lisäksi miettisin missä kohdassa on joku pe do fiili koskemaan lastani, jotta hänestä pystyi kasvamaan samanlainen ihmishirviö. En hylkäisi, koska lapsen epäonnistuminen on osoitus minun epäonnistumisesta. Pohtisin kaikki sedät, tädit, serkut, yms sukulaiset ja kaikki ystäväni ja muut paikat missä lapseni oli mahdollisesti kylässä aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysytään toisinpäin: katkaisitko välisi isääsi, jos saisit tietää hänen järjestelmällisssti ja vuosikymmenten ajan käyttäneen hyväksi kymmeniä alle 12-vuotiaita toimiessaan arvostettuja urheiluvalmentajana?
Itselläni yhteydenpito jäisi siihen.
Oikeastaan kaikki omien vanhempieni tekemät seksuaalirikokset riittäisivät syyksi yhteydenpidon hiipumiseen. En haluaisi omien lasten altistuvan sellaisille ihmisille. Ei olisi edes lasten synttäreille tervetullut pedo-rikosten jälkeen.
En katkaisi välejä. Olisin kyllä varuillani. Vaikea kyllä kuvitella tuollaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on sellaista omakohtaista kokemusta että katkaisin lähes kokonaan välini veljeeni, joka sai tuomion teini-ikäisiin poikiin kohdistuneista rikoksista. Vanhempani pitävät välejä mutta viileitä välejä.
Ja tuohon että olisi jotenkin kasvatuksen tulos, niin kukaan muu meistä neljästä sisaruksesta ei ole syyllistynyt rikoksiin. Meitä lapsia ei koskaan lyöty tai henkisesti lannistettu / mitätöity, ei ollut seksuaalista hyväksikäyttöä (tämän veli sanoi itsekin kun vyyhdin alkuvaiheessa kysyin että onko isä tehnyt sulle jotain lapsena). Ei alkoholismia. Hyvin tavallinen keskiluokkainen perhe maalaispaikkakunnalla.
Veljeni selitti itse tekoaan sillä, että ei ole halunnut myöntää homouttaan, eikä saanut seuraa itsensä ikäisistä miehistä ja sitten siihen nuorten poikien houkutteluun jäi jotenkin koukkuun.
Emme ole kymmeneen vuoteen olleet kunnolla tekemisissä. Kyetään kyllä istumaan saman pöydän ääressä ja tervehtimään, kysymään mitä kuuluu. Ja joulukortit lähetämme. Mutta siinä kaikki.
Sisarus on eri asia ku sitä ei oo ite kasvattanu
En haluaisi nähdäkkään tuollaista pervoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hylkäisi ikinä. Miettisin varmasti, missä olen kasvatuksessa epäonnistunut ja miksi. En todellakaan hylkäisi.
Sama. Lisäksi miettisin missä kohdassa on joku pe do fiili koskemaan lastani, jotta hänestä pystyi kasvamaan samanlainen ihmishirviö. En hylkäisi, koska lapsen epäonnistuminen on osoitus minun epäonnistumisesta. Pohtisin kaikki sedät, tädit, serkut, yms sukulaiset ja kaikki ystäväni ja muut paikat missä lapseni oli mahdollisesti kylässä aikoinaan.
Ongelma vain on, että p-e-dofilian syntyyn ei suinkaan aina tarvita omakohtaista hyväksikäyttöä. Geenit sekä ympäristö vaikuttavat, millainen ihmisestä tulee. Tämä selittää myös eroavaisuudet sisarusten välillä. On kolme sisarusta, he kasvavat perheessä jossa isä on viinaan menevä ja humalassa väkivaltainen. Kaikilla kolmella lapsella eri geenit. Yksi lapsi on resilientti ja psyyken rakenteiltaan joustava. Hänelle riittää äidin tarjoama kiintymyssuhde. Hänestä tulee ns normaali. Toinen lapsi on psyykeltään jäykempi mutta hänellä on hyviä korvaavia ominaisuuksia ja keinoja. Hänestä tulee normaali mutta kovasti toisten hyväksyntää hakeva, mikä johtaa tavaomaisen tasoisiin ongelmiin ihmissuhteissa.
Kolmas lapsi on psyykeltään jäykkä ja ominaisuuksiltaan paljon vahvistusta tarvitseva, hyvin herkkä ja helposti regressoituva. Hänellä ei ole keinoja selvitä perhetilanteesta eikä vuorovaikutus äidin kanssa riitä paikkaamaan ongelmia. Hänelle alkaa kehittyä dissosiatiivinen persoonallisuus, jonka yksi osa on kehittymätön, agressiivinen, omnipotenssiin taipuva ja narsistinen. Tietyt seksuaaliset ärsykkeet lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa - ei hyväksikäyttö vaan vaikkapa sedän pornokokoelman löytäminen, siitä kiihottaminen ja syyllistyminen - ohjaavat hänen seksuaalisuuttaan tiettyyn suuntaan. Kun hän on sattunut vielä saamaan alkoholisti-geenin isältään, hän saattaa aikuisiällä olla äärimmäisen estynyt ja syyllisyydentuntoinen, vetäytyvä lukuun ottamatta yhtä persoonan osaa, joka pääsee toteuttamaan itseään humalassa. Näin ollen henkilö päätyy etsimään seuraa netistä 1518-v teinitytöistä.
Pieniin lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö taas vaatii toisenlaisen psykopatologian, jossa tyypillisesti on selkeämpää järjestelmällistä kaltoinkohtelua, jonka ei välttämättä tarvitse olla seksuaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moinen hylkäämis ajatus ei kävisi mielessänikään. Vanhemmat ovat sitä varten, että tukevat lastaan. Hankkisin lapselle apua, jota hän todella tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytään toisinpäin: katkaisitko välisi isääsi, jos saisit tietää hänen järjestelmällisssti ja vuosikymmenten ajan käyttäneen hyväksi kymmeniä alle 12-vuotiaita toimiessaan arvostettuja urheiluvalmentajana?
Itselläni yhteydenpito jäisi siihen.
Oikeastaan kaikki omien vanhempieni tekemät seksuaalirikokset riittäisivät syyksi yhteydenpidon hiipumiseen. En haluaisi omien lasten altistuvan sellaisille ihmisille. Ei olisi edes lasten synttäreille tervetullut pedo-rikosten jälkeen.
En katkaisi välejä. Olisin kyllä varuillani. Vaikea kyllä kuvitella tuollaista tilannetta.
Minä luultavasti katkaisisin tai ainakin rajoittaisin yhteydenpitoa. Ei mitään lasten yökyläilyjä mummolassa tms. Muutenkin olisin varuillani lasten suhteen mutta varmaan jonkinlaiset välit jäisivät. Ei kylläkään luontevat. Vaikea se olisi jutella niitä näitä kun mielessä takoisi tehdyt rikokset.
Äitini tuomittiin pienehköstä kavalluksesta, joka oli harvinaisen selvä tapaus. Hän ei itse kuitenkaan koe tehneensä mitään väärää vaan hän koki että hänellä oli *oikeus* kavaltaa kun teki ko. yhdistyksen eteen vuosikymmeniä töitä ilman korvausta ja loppumetreillä ansiomerkkejäkin jaeltiin muille paitsi hänelle, joten hän otti sen mikä hänelle kuului. Tämä katumuksen puute ja suoranainen ymmärtämättömyys omasta teosta oli mulle kova pala. Helposti sitä tulee pohdittua, että mihinkähän kaikkeen muuhun hän kokee olevansa oikeutettu. Onneksi asumme hyvin kaukana toisistamme eli ei olla viikottain tai kuukausittain tekemisissä. Soitellaan kyllä joka viikko. Väkinäistä se vähän on.
Eipä näitä omia reaktioitaan oikein etukäteen pysty ennakoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hylkäisi ikinä. Miettisin varmasti, missä olen kasvatuksessa epäonnistunut ja miksi. En todellakaan hylkäisi.
Täällä oli pitkä ketju äidistä johon lapsi oli katkaissut välit. Siellä vallitsi konsensus, että kaikki viat ja heikkoudet aikuisessa lapsessa ovat kasvatuksen syytä tai sen ettei vanhemmat ole hakeneet lapselle apua jos hänellä on henkisiä ongelmia.
Tämän pohjalta ei voi muuta sanoa, kuin että ei kukaan katkaisisi välejään lapseensa, vaan menisi itseensä.
En hylkäisi mistään syystä. Toki olisin järkyttynyt ja aika paljon asioita pitäisi selvittää hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katkaissut välit poikaani, joka parikymppisenä alkoi pyöriä Hgin pintaporukoissa ja prätkäjengien liepeillä. Vähitellen tuli selväksi että oli alkanut välittää huumeita, lähinnä kokaiinia. Tästä tuli tuomiokin. Sanoi parantavansa tapansa kun oli vankilassa mutta saman tien vapauduttuaan sama meno jatkui. Sit tuli meta kuvioihin, hän siis alkoi käyttää sitä paljon ja kaikki, ihan kaikki muuttui. Yritettiin ohjata hoitoon, ulkomaillekin kerran jo maksettiin kallis hoitopaikka ja saateltiin sisään asti. Oli 2 päivää ja hävisi, meni Espanjaan. Oli siellä vuoden, tuskin kuultiin hänestä, käytiin kahteen kertaan etsimässä mut ei löydetty.
No sit tuli Suomeen ja alkoi rahan kinuaminen meiltä. Aluksi annettiin tyhmyyttämme, aineisiinhan ne meni. Kämpät meni alta, omaisuus hävisi, asui meillä jonkin aikaa mut siitä ei tullut mitään. Taas yritettiin hoitoon. Terapiaan, ei mennyt.
No sit lähti meidän lukitusta autotallista auto, mönkijä, uusi ruohonleikkuri ja pienempää tavaraa. Oli selvää kenen vika. Vaihdettiin talon lukot eikä annettu uusia avaimia, mistä hän riehaantui. Uhkaili ym. kohta taas kerjäsi ja pyrki yhteyteen. Yllättävän hyvin meni pari kuukautta sit varasti meidän kodista kaiken arvokkaan tauluja myöten, jopa Muumi-kuppikokoelma lähti. Oltiin silloin poissa ja oli varmaan käynyt salaa teettämässä avaimen joskus aiemmin, meillä oli siis monta avainta samassa laatikossa.
Aloitettiin itse terapia, minä ja mies yhdessä ja sit minä yksin. Terapeuttien yksiselitteinen ohje oli, että välit jäähylle siihen asti kunnes huumeet poissa kuvioista. Niin teimme. Suunnaton helpotus valtasi mielen.
Ollaan niin paljon mietitty mikä meni vikaan. Sisaruksensa kasvoivat normaaleiksi. Tätä yhtä lasta EI kohdeltu eri tavoin, ehkä jopa autettiin
Keskimääräistä enemmän. Sillä hän oli muita herkempi ja häntä kiusattiin melkein koko kouluaika. Terapeuttini mukaan pojalla on varmaan suuri tarve hyväksynnälle ja oman porukan tarve, harmi vaan että se löytyi rikollisista. Sisarukset sanovat, että mitään emme ole tehneet pojalle väärin mutta koko ajan sitä miettii että autettiinko häntä jotenkin väärin vai mikä meni vikaan.
No, hän on aikuinen ja aikuisuuteen kuuluu kantaa vastuuta teoistaan. Välit palautuvat heti kun on ollut kuivilla tarpeeksi pitkään. Olemme kuvanneet maksaa vaikka minkä tahansa vieroituksen ja hoidon jos tosimielellä lähtee. Mutta ei vaan halua. Aina joskus lupaa, tulee viesti haluan hoitoon mutta seuraavana päivänä kerjää taas rahaa tai haistattelee. Ollaan äärimmäisen surullisia tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin vastauksista. Lapsiinsekaantujat kun yleensä herättävät pahimman luokan kuvotusta ihmisissä.
Tutkitusti ovat lähes poikkeuksetta itse seks hyväksikäytettyjä lapsina eli siten hylättyjä. Aina hyväksikäyttäjä ei ole oma vanhempi, tyypillisempää isä/äitipuoli tai muu tuttava/sukulainen. Ja kun näistä tapahtuneista vannotetaan lasta vaikenemaan usein uhkailemalla, siitä alkaa persoona kieroutua pahasti.
Eli aloittaja on aika hukassa sen suhteen mikä on pedoilun psykologinen tausta. Edellyttää aina välinpitämättömän kasvuympäristön joka voi olla sekä tukahduttava että hylkäävä. Silmät suljetaan kieltämällä hyväksikäyttö.
Aikuinen siirtää tämän traumakokemuksen toistamispakkona lapseen, tällä kertaa hyväksikäyttäjänä. Hän ei yleensä ymmärrä sitä miksi kiihottuu, koska oma hyväksikäyttö torjuttu tietoisuudesta/muistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaankaan kokonaan hylkäisi, mutta ottaisin etäisyyttä. Todella vaikea tuollaisessa tilanteessa olisi rakastaa, mutta luultavasti kokisin äitinä jotain vastuuta tähän maailmaan tuomastani ihmisestä, enkä täysin hylkäisi.
Ajatuksena kyllä todella kamala, ei siinä voisi välttyä syvältä inholta omaa lasta kohtaan. Myös häpeää varmasti tuntisin, ja vastuuta siitä että kasvatin ihmisen joka pystyi satuttamaan niin pahasti jotain toista ihmistä ja vieläpä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin vastauksista. Lapsiinsekaantujat kun yleensä herättävät pahimman luokan kuvotusta ihmisissä.
Tutkitusti ovat lähes poikkeuksetta itse seks hyväksikäytettyjä lapsina eli siten hylättyjä. Aina hyväksikäyttäjä ei ole oma vanhempi, tyypillisempää isä/äitipuoli tai muu tuttava/sukulainen. Ja kun näistä tapahtuneista vannotetaan lasta vaikenemaan usein uhkailemalla, siitä alkaa persoona kieroutua pahasti.
Eli aloittaja on aika hukassa sen suhteen mikä on pedoilun psykologinen tausta. Edellyttää aina välinpitämättömän kasvuympäristön joka voi olla sekä tukahduttava että hylkäävä. Silmät suljetaan kieltämällä hyväksikäyttö.
Aikuinen siirtää tämän traumakokemuksen toistamispakkona lapseen, tällä kertaa hyväksikäyttäjänä. Hän ei yleensä ymmärrä sitä miksi kiihottuu, koska oma hyväksikäyttö torjuttu tietoisuudesta/muistista.
Olet väärässä, päivitä tietämyksesi 2000-luvulle. Vain noin 20-40% hyväksikäyttäjistä on kokenut itse seksuaalista hyväksikäyttöä.
Ja suurimmasta osasta hyväksikäytettyjä ei tule hyväksikäyttäjiä.
Kaikki hyväksikäyttäjät eivät ole pedo-tai efebofiilejä.
Pedofilian taustalla on yllättävän harvoin omaa hyväksikäyttötaustaa. Pedofilialle on löydetty mahdollisia biologisia ja jopa periytyviä syitä, mutta niiden tutkimus on hankalaa kun aihe on niin latautunut.
Virallisen tautiluokituksen mukaisia pedofiilejä on vähemmän kuin hyväksikäyttäjiä. On ehkä yllättävää mutta aika ajoin hyväksikäyttäjän *ensisijainen* seksuaalinen kiinnostus ei edes kohdistu lapsiin.
Jotta joku hyväksikäyttää lasta, tarvitaan esimerkiksi narsistinen tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tai vahvoja viitteitä niistä. Kumpikaan persoonallisuushäiriö ei kuitenkaan tee kenestäkään hyväksikäyttäjää suoraan, tietenkään! Joskus hyväksikäyttäjän persoonan osat ovat hieman tai enemmänkin erillään, ja jokin tarvitseva ja kehittymätön persoonan osa kokee saavuttavansa tasaveroisen suhteen lapsen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti teot tuovat kokemuksen vallantunteesta. Taustalla voi siis olla hyvin monenlaisia häiriöitä persoonassa ja tunne-elämässä.
Nämä häiriöt voivat syntyä monenlaisesta traumatisoitumisesta. Usein taustalla on merkittäviä ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteessa ja hoitavan aikuisen taholta lapsen tunnepuolen vakavaa laiminlyöntiä mutta ei aina. Traumatisoituminen voi syntyä vaikka vaikeasta ja pitkäkestoisesta koulukiusaamisesta, sota-alueen raakuuksien näkemisestä jne.
Hirveän monet asiat vaikuttavat siihen, miksi joku toinen traumatisoituu joissain olosuhteissa ja joku toinen taas ei. Korvaavat ja korjaavat kokemukset, geenit ja biologia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin hylkäisin. Hylkäisin myös aikuisen raiskauksesta, pahoinpitelystä, taposta, murhasta..
Kaffebulla kirjoitti:
Koskelan tekijöiden kohdalla sitä miettii, että mitenköhän vanhemmat ovat asian käsitelleet. Tekijäthän ovat jo kai vapaalla? Onkohan perheissä otettu pojat takaisin kotiin vai onko pojille etsitty omat kämpät uusilla nimillä.
Ei luulisi olevan vapautunut,tämähän tapahtui 4.12.2020
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeusjärjestelmän tehtävä on tuomita. Omien arvojeni vastaista on, että omat vanhemmat hylkäisivät, teosta riippumatta. Vanhemmat ovat kasvatusvastuullisia olleet, he ovat maailmaan ihmisen tuoneet ja sen kasvattaneet. On epäloogista, että epäonnistuneen kasvatuksen seurauksena vanhemmat vielä hylkäisivät lapsensa. Moninkertainen epäonnistuminen.
Se ois myös vähä vastuunpakoilua. "Ei tuo ole minun lapsi, en tunne sitä"
Voiko kyse olla epäonnistuneesta kasvatuksesta? Voiko kasvatusta aina syyttää? Itselleni en moista taakkaa ottaisi. Oletus: Missään vaiheessa kasvatuksessa en ole vihreää valoa pedofilialle näyttänyt tai sitä hyväksynyt, vaan tuominnut. Kotiolotkin normaalit. On myös yksilön -tässä tapauksessa oletetun pedofililapseni- oma valinta, mille tielle elämässään lähtee.
Isoäitini valitsi oman poikansa kuullessaan, että tämä on järjestelmällisesti hyväksikäyttänyt seksuaalisesti omia lapsiaan. Rikostuomiota hyväksikäytöstä lähipiirissä on vaikea saada todisteiden puuttuessa. Usein hyväksikäyttö tapahtuu lähipiirin sisällä. Sitä ei tunnu kukaan ajattelevan näissä skenaarioissa.
Moni lapsien hyväksikäyttäjä ei joudu koskaan vastuuseen teoistaan, ja oma äiti jää rinnalle viimeiseen asti.
En todellakaan olisi tekemisissä.