Olo on tuskainen: sekä minä että aviomieheni olemme taloudellisia ihmisiä, mutta 22-vuotias tyttäremme on tuhlaaja!

Luulette olevanne jotenkin parempia kuin tyttärenne.

Uuno Turhapuro?! Ylös ja äkkiä!

Toivottavasti ap:n tytär oppii hoitamaan talouttaan. Mun siskoni ei ole oppinut vieläkään vaikka hän on jo yli 40. Opintovelat edelleen pääosin maksamatta, on vuokrarästejä sinne tänne ym. luottoja. Lapsiakin on ja niistä on tulossa täyttä vauhtia äitinsä kaltaisia tuhlareita. Lakkasin lainaamasta sille rahaa jo aikoja sitten. Ei kannata.

Elämä ei yksinkertaisesti voi olla kivaa, jos ei saa menemään vähintään 1 000 € päivässä.

Mihin tyttärenne tuhlaa? Äitini piti minua parikymppisenä opiskelijana ihan kauheana tuhlaajana kun rahani menivät sitä mukaa kun tulivat. Todellisuudessa tuloni olivat vaan niin pienet, että ei sitä rahaa voinut kertyäkään. Pelkkään kuukauden bussikorttiin ja pakollisiin lääkkeisiin hulahti iso osa kuukausibudjetista.

Omasta puolestani voin todeta, että kitupiikkivanhempien lapsena päätin jo hyvin nuorena, että minusta ei tule samanlainen. Siksi siis lähes kaikki mitä tulee myös menee. Omistusasunto minulla kuitenkin on eikä sen maksuissa ongelmia, jonkin verran olen nyt vanhemmiten säästänyt myös rahastoihin, olen melkein viisikymppinen jo. Mutta voisin arvella, että ylenpalttinen säästäväisyys oli se, missä meni pieleen, kun on ollut muiden silmätikku esimerkiksi vähäisten ja huonolaatuisten vaatteiden takia ei enää aikuisena halua kokea samaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:n tytär oppii hoitamaan talouttaan. Mun siskoni ei ole oppinut vieläkään vaikka hän on jo yli 40. Opintovelat edelleen pääosin maksamatta, on vuokrarästejä sinne tänne ym. luottoja. Lapsiakin on ja niistä on tulossa täyttä vauhtia äitinsä kaltaisia tuhlareita. Lakkasin lainaamasta sille rahaa jo aikoja sitten. Ei kannata.

Annetaanko muuten rästiinjääneet opintovelat lopulta anteeksi?

Nuorena ajan-ja rahankäyttö on erilaista. Myös erilaiset asiat kiinnostaa kuin vanhempana.

Nuorena sitä usein panostaa enemmän oman identiteettinsä etsimiseen esim. vaatteita ja meikkejä ostamalla tai käyden keikoilla ja festareilla. Myös kaverit ovat tärkeämpiä, joiden kanssa usein menee rahaa.

Olen itse vain jossain vaiheessa kolmenkymmenen tienoilla havahtuneeni, etteivät nuo asiat enää kiinnosta. Sitä jo tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, joita kohti mennessä ymmärtää rahan merkityksen eri tavalla, koska niiden arvo konkretisoituu.

Se on elämää, ja useimmat nuoret kasvavat aikuiseksi. Erityisesti siinä vaiheessa, kun nuori tienaa itse rahansa ja ymmärtää velkaantumisen riskit niin sitä alkaa enemmän ymmärtämään se rahan arvoa yleisellä tasolla.

Itse havahduin ensimmäisen kerran nuorena asiaan, kun kesätyörahoista laskin, että kuinka monta tuntia jouduin tekemään töitä saadakseni Levikset, joita kinusin nuorena äidiltä ja isältä. Moni varmaan muistaa tämän ajan :D

Meillä kuopus oli höveli rahan kanssa kunnes muutti omilleen, lähti opiskelemaan ja tekemäön töitä opiskelun ohessa. Siperia opetti

Nyt on todella tarkan markan tyttö ja olen ylpeä tästä. Viikoittain tulee kuvia ruokakasseista jotka on ostanut hävikkilaatikoista tai tarjouksista. Tekee kaikki ruuat itse. Vaatehankinnat bongaa tarjouksista, odottaa pitkiäkin aikoja sopivaa tarjousta.

Kunhan ap ei vaan ala hyysäämään ja makselemaan toisen kuluja! Aikuinen ihminen huolehtii itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:n tytär oppii hoitamaan talouttaan. Mun siskoni ei ole oppinut vieläkään vaikka hän on jo yli 40. Opintovelat edelleen pääosin maksamatta, on vuokrarästejä sinne tänne ym. luottoja. Lapsiakin on ja niistä on tulossa täyttä vauhtia äitinsä kaltaisia tuhlareita. Lakkasin lainaamasta sille rahaa jo aikoja sitten. Ei kannata.

Annetaanko muuten rästiinjääneet opintovelat lopulta anteeksi?

Ei. Niille ei käsittääkseni saa edes velkajärjestelyä. Ne on maksettava aina.

Vierailija kirjoitti:

No, itsepä päätyy. Ehkä siitä vihdoin oppii. Tai sitten ei, ei kaikki opi vaikka millaisen koulun kävisivät.

Älkää vain sitä virhettä tehkö, että alatte velkoja hänen puolestaan maksamaan.

Minun vanhempani maksoivat velkani kun olin saamassa luottotietomerkinnän. Teimme maksusuunnitelman ja maksoin kaiken heille takaisin vajaassa vuodessa. Sen jälkeen en ole mokaillut rahan kanssa.

Otaksun, että tyttärellä on työpaikka, kun tuohon malliin puhutte. Jos hän on vasta opiskelija, ei tietenkään voikaan säästää, koska opintotuki on niin pieni.

Mihin hän tuhlaa? Mihin hänen pitäisi säästää?

Nähnyt varmaan liikaa penninvenyttämistänne ja siihen liittyvää ankeutusta.

Oikein jos ei osaa säästää niin jossain vaiheessa alkaa velkoja kerääntyä. Olen säästänyt 13 vuotiaasta saakka kun menin ekan kerran kesätöihin. Säästin ekan vuoden aikana 7000 markkaa. Minun vanhemmat oli alkoholisteja eikä niille mitään säästöön jäänyt. Päätin nuorena että pakko säästää jos aikoo pärjätä elämässä. Olen yli satatonnia onnistunut säästämään 30 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin todeta, että kitupiikkivanhempien lapsena päätin jo hyvin nuorena, että minusta ei tule samanlainen. Siksi siis lähes kaikki mitä tulee myös menee. Omistusasunto minulla kuitenkin on eikä sen maksuissa ongelmia, jonkin verran olen nyt vanhemmiten säästänyt myös rahastoihin, olen melkein viisikymppinen jo. Mutta voisin arvella, että ylenpalttinen säästäväisyys oli se, missä meni pieleen, kun on ollut muiden silmätikku esimerkiksi vähäisten ja huonolaatuisten vaatteiden takia ei enää aikuisena halua kokea samaa.

Sun vanhemmilla oli siis runsaasti rahaa mutta sitä ei käytetty? Jännä katkeruus jäänyt tuosta.

Onhan se tietty eri kuin köyhissä perheissä missä sitä rahaa ei vaan ole vaan kaikki hankinnat mietitään tarkkaan. Sinä ei kiukuttelu eikä katkeruus auta vaikkei olekaan niitä muodikkaita vaatteita tai etelänlomia.

Luojan kiitos omat lapseni ymmärsivät tilanteen eivätkä katkeroituneet. Omassa elämässäänkin hyvätuloisina ovat hyvin tarkkoja siitä mihin käyttävät rahat. Välimme ovat erittäin hyvät

Kyllä elämä opettaa säästäväiseksi. Ette vaan anna kuin silloin tällöin rahaa, niin ehkäpä tyttö kohta tajuaa, ettei raha kasva puussa 👍🌞

Ja sitten me lähdetään ostoksille!

I feel I wanna cry.