3 lasta, 2 eri lukujärjestystä, väsyneet aivot. Tänään (taas) yksi meni etuajassa ja yksi myöhässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset eivät itse osaa tulkita omaa lukujärjestystään?

8 ja 7vuotiaat eivät vielä osaa, eikä mielestäni noin pienten edes tarvitse tietää monelta heidän pitää olla koulussa, herätän aamupalalle ja sanon kun pitää lähteä. Teen etätöitä ja hoidan mielelläni pikkuiset kouluun.

11v taas nukkuu vaikka katto tippuisi alas ja kun lopulta nousee ei häntä kiinnosta mitään lukkaria katsella,tekee vaan nopeasti leivän ja luikkii huoneesnsa .  Ap

Nyt kuulostaa kyllä hyvin erikoiselta. Suosittelen oikeasti, että ekaluokalla opetellaan jo pitämään huoli omaata kouluunlähdöstä harjoitellaan kelloa, tulkitsemaan lukujärjestystä ja laitetaan puhelimern hälytykset kun aika valmistautua lähtöön ja kun on viimeistään aika lähteä. Suosittelen esim. Timetimeria lisäksi ja kuvallisia toimintaohjeita, jos haasteita. Muuten "pikkuiset" ovat 11 vuotiaana samanlaisia, kuin vanhin lapsesi nyt.

Hänen kohdallaan kannattaa pikaisesti olla yhteydessä kouluterveydenhuoltoon ja koulupsykologiin, että saa tarvittavan tuen ja tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itsellä oli kolme lasta ja kolme lukujärjestystä plus yhteensä 7:n harrastuksen aikataulut hallittavana, tein kerta viikkoon sunnuntaisin jääkaapin oveen seuraavan viikon kalanterin: kuka menee moneksi, kuka pääsee monelta, misää pitää olla ja mihin aikaan illalla. Sitä sit aamulla tavattin kaikki. Espoossa Wilmakin aukeaa vasta ylakoululaiselle eli sitä nuoremmat eivät edes sen kautta näe lukujärjestystään eikä varsinkaan viestejä,  jos siihen on tullut jotain muutoksia. 

Tämä tuntuu olevan monessa perheessä käytäntö. Voisiko tätä valaista minulle, suurperheen äidille. Kun lapsilla on yleensä lukujärjestys voimassa puoli vuotta, miksi nähdä vaivaa ja kirjoittaa joka viikko kalenteriin kaikkien kouluunmenoajatkin ja milloin pääsee, näin moni tuntuu tekevän. Ne ajathan näkee siitä lukkarista, miksi nähdä vaivaa ja kirjoittaa niitä aina uudestaan. Tai harrastukset. Aika monella on harrastus, missä treenit tai soittotunti, orkesteri tai joku muu kuviskerho on joka viikko samaan aikaan. Eikö sekin riitä, että on kerran jossain samassa paikassa näkyvillä kuin lukujärjestyksetkin.  Ja vinkiksi, jos alakoululaiset eivät näe wilmasta lukkariaan, sen voi ihan perinteisesti tehdä niinkuin ennen wilmaa, kirjoittaa paperiversion lukkarista ja laittaa johonkin kaapin oveen tms.

Miksi kirjoittaa? Minä tulostelin sen wilmasta paperille. Nykyään voi laittaa kaiken vaikka kännykän kalenteriin ja hälytykset tiettyihin juttuihin.

Tiedättekö että muualla kuin Suomessa vanhemmat huolehtivat lapsistaan mielellään ja rakkaudella? Ei ole ollenkaan tätä eetosta että 6-vuotiaana jo pärjäsin ihan yksin. Sellainen olisi heitteillejättö.

Mitä oppii lapsi joka jätetään yksin pärjäämään? No se oppii pärjäämään, yksin. Mitä oppii lapsi josta huolehditaan? Oppii että elämässä toiset auttaa ja huolehtii sitten isona muista.

Kyllä meidän ekaluokkalainen muistaa minä aamuna pitää mennä mihinkin aikaan ja monelta pitää lähteä. Ja kännykän herätyskello soimassa, ohjelmoitu niin että herättää oikeaan aikaan oikeina aamuina. Vaikka meilläkin on aina etätöitä tekevä vanhempi aina aamuisin kotona, on lapsen ihan hyvä opetella itsekin huolehtimaan asioistaan.

Siis nyt en tajunnut. Lapset ei osaa itse katsoa kelloa ja mennä kouluun oikeaan aikaan?

Onpa onnettomia vätyksiä. Itse opettelin lukemaan ja laskemaan sekä tulkitsemaan kellotaulua hyvissä ajoin ennen ala-astetta. Kun saimme tietää oppitunnit, tein itse hienon koristeellisen lukujärjestyksen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että muualla kuin Suomessa vanhemmat huolehtivat lapsistaan mielellään ja rakkaudella? Ei ole ollenkaan tätä eetosta että 6-vuotiaana jo pärjäsin ihan yksin. Sellainen olisi heitteillejättö.

Mitä oppii lapsi joka jätetään yksin pärjäämään? No se oppii pärjäämään, yksin. Mitä oppii lapsi josta huolehditaan? Oppii että elämässä toiset auttaa ja huolehtii sitten isona muista.

No sinäkö sen kotona olon sitten maksat kaikille vanhemmille?

Ap on curling vanhempi ja ei pysty laittamaan rajoja lapsille tai edes opettamaan rutiineja.

Opettajien vika, koska eivät tule hakemaan lapsiani aamulla. Lapseni ovat yleensä hyvin virkeitä, jaksavat valvoa aamuyöhön jatkuvasti.

Nyt en jaksa enempää, täytyy ottaa päikkärit. ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että muualla kuin Suomessa vanhemmat huolehtivat lapsistaan mielellään ja rakkaudella? Ei ole ollenkaan tätä eetosta että 6-vuotiaana jo pärjäsin ihan yksin. Sellainen olisi heitteillejättö.

Mitä oppii lapsi joka jätetään yksin pärjäämään? No se oppii pärjäämään, yksin. Mitä oppii lapsi josta huolehditaan? Oppii että elämässä toiset auttaa ja huolehtii sitten isona muista.

Elämässä on vaan se vika, ettei aikuisena kukaan huolehdi. Ja vaikka ulkomailla seitsemänvuotiaat monesti pitääkin saattaa kouluun, ei se tarkoita, ettei lapsen tarvitse itse ymmärtää mistään mitään, esim. milloin koulu alkaa, paljonko kello on jne.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö että muualla kuin Suomessa vanhemmat huolehtivat lapsistaan mielellään ja rakkaudella? Ei ole ollenkaan tätä eetosta että 6-vuotiaana jo pärjäsin ihan yksin. Sellainen olisi heitteillejättö.

Mitä oppii lapsi joka jätetään yksin pärjäämään? No se oppii pärjäämään, yksin. Mitä oppii lapsi josta huolehditaan? Oppii että elämässä toiset auttaa ja huolehtii sitten isona muista.

Tiesitkö että on muitakin vaihtoehtoa kuin paapoa joka asiassa tai jättää heitteille? Lapsille voi esim opettaa sitä vastuunottoa ollen itse tukena, katsoa yhdessä lapsen kanssa minä aamuina mennään mihinkin aikaan ja autella vain tarvittaessa. Lapsi saa onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia, kun vanhempi ei aina tee kaikkea valmiiksi, mutta tietää että apua saa jos tarvitsee.

Ei ihme että aivot on väsyneet jos haalit kaiken aikataulunhallinnan ja mikromanageroinnin itsellesi, etkä luota lastesi kykyihin huolehtia itsekin asioistaan. Luotatko edes miehesi kykyihin hoitaa asioita vai teetkö mielestäsi itse kaiken paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään anneta lapsille mitään vastuuta? Itse osasin kellon ja päivämäärät ja 5-vuotiaana. Itsenäisesti kouluunmeno 6-vuotiaana ei ollut vaikeaa. Tein itse aamupalanikin. 16-vuotiaana olin jo yrittäjä.

Kumma kun palsta on täynnä entisiä teholapsia. Totuus taitaa olla aika toisenlainen. Hyvin harva alle kouluikäinen osaa kelloa ja ennakointia niin, että osaisi itse huolehtia aikatauluistaan. Harva ekaluokkalainenkaan siihen pystyy ilman aikuisen tukea.

Tai sitten nykylapsetkin olisivat näitä teholapsia jos vanhemmat vaan opettaisivat ja antaisivat vastuuta jälkikasvulleen näinkin pienissä asioissa kuin oman lukujärjestyksen seuraamisessa. Minulla on keskivaikealukihäiriö ja siksi opin esim. Lukemaan vasta 2. Luokalla sekä katsomaan kelloakin verrattain myöhään mutta tunsin minä kelloa sen verran jotta tiesin missä kellon viisarit ovat jos kouluun piti keretä 9:00 (eli piti lähteä puoli yhdeksältä). Ei nykyajan lapset voi olla järjestäen minua avuttomampia koska minulla oli asioiden ymmärtämisen kanssa ongelmia, eikä minua aina edes kiinnostanut oppia asioita. Mutta kun vanhemmat vaativat että minun täytyy itse pitää huoli kouluun lähdöstä koska he ovat töissä niin kyllä jopa minun päähäni oppi meni perille. Samoin opin lukemaan ja katsomaan kelloa kun ymmärsin että olin muita pahasti jäljessä joten tässäkin minä itse pidin huolen että opin nämä asiat.

Siis ekaluokan syksyllähän monet lapset tarvitsee apua että osaa oikeaan aikaan lähteä, mutta kyllä useimmat oppii muutamassa viikossa muistamaan lukujärjestyksestä sen verran, että monelta mikäkin päivä alkaa ja mihin aikaan on lähdettävä. Siis jos vanhemmat antaa hänelle sen mahdollisuuden eikä kohtele kuin pikkulasta. Hienoa että on mahdollisuus olla kotona auttamassa, mutta ap vie kyllä sen auttamisen jo pikkuisen liian pitkälle.

Eskarissa ollessaan lapsenlapsi huolehti itse reppunsa ja seuraavan päivän vaatteet ja aikataulun. Kun yritin hillitä omatoimisuutta, vastauksena oli: Oltsalla on aina merkintöjä, kun äiti ei muista tai ehdi. Eskarilaista jo stressasi huolimattomuus niin, että huolehti ennemmin itse asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään anneta lapsille mitään vastuuta? Itse osasin kellon ja päivämäärät ja 5-vuotiaana. Itsenäisesti kouluunmeno 6-vuotiaana ei ollut vaikeaa. Tein itse aamupalanikin. 16-vuotiaana olin jo yrittäjä.

Kumma kun palsta on täynnä entisiä teholapsia. Totuus taitaa olla aika toisenlainen. Hyvin harva alle kouluikäinen osaa kelloa ja ennakointia niin, että osaisi itse huolehtia aikatauluistaan. Harva ekaluokkalainenkaan siihen pystyy ilman aikuisen tukea.

Niin, moni tarvitsee aikuisen tukea pysyäkseen aikataulussa. Sen tuen ei vaan tarvitse olla sitä, ettei lapsi itse huolehdi mistään. Normaaliperheissä se on esim sitä, että yhdessä katsotaan missä asennossa viisarien pitää olla kun täytyy lähteä, laitetaan yhdessä kännykkään hälytys oikeaan aikaan, vanhempi tarvittaessa käy hoputtamassa jos lapsi jää haahuilemaan eikä huomaa seurata kelloa tms. Se ei ole tukea ettei lapsen tarvitse itse edes tietää monelta koulu alkaa, se on paapomista ja puolesta tekemistä.

Ei meillä. Ekaluokkalaisia tarvinnut herätellä eikä huolehtia koulutarvikkeista. Vaadimme alusta asti omaa vastuuta koulunkäyntiin läksyjä myöten. Heille oli ihan kunnia-asia pärjätä itse. Hyvät aamiaiset tietysti oli vanhempien tehtävänä . Ihmettelen kun olen lukenut, että joitain yläasteikäisiäkin pitää herätellä kouluun. Jotain on pielessä vanhempien kasvattusvastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset eivät itse osaa tulkita omaa lukujärjestystään?

8 ja 7vuotiaat eivät vielä osaa, eikä mielestäni noin pienten edes tarvitse tietää monelta heidän pitää olla koulussa, herätän aamupalalle ja sanon kun pitää lähteä. Teen etätöitä ja hoidan mielelläni pikkuiset kouluun.

11v taas nukkuu vaikka katto tippuisi alas ja kun lopulta nousee ei häntä kiinnosta mitään lukkaria katsella,tekee vaan nopeasti leivän ja luikkii huoneesnsa .  Ap

No mitä helvettiä, kyllä minä ainakin osasin lukujärjestyksen numerot tulkita jo eskarissa.

Silloin kun minä menin kouluun, oli helppoa kun kaikki päivät alkoi samaan aikaan ja koulutaksi haki pihasta, sen verran aikaisin että äiti oli vielä kotona silloin. Ei tarvinnut paljon miettiä. Mutta nyt omalla ekaluokkalaisella on lukkari muuttunut jo pariin kertaan, joinain aamuna mennään kahdeksaan ja joinain yhdeksään. Hyvin tuo kyllä ne itsekin muistaa, ihan alkuun syksyllä oli avun tarvetta, mutta tänäkin aamuna itse huomautti minulle että äiti hei, kello on jo puoli joten mun pitää nyt alkaa pukemaan, kun juttelin sille jotain.

Mielestäni pikkukoululaisille on turvallista ja mukavaa, kun kotona on vanhempi auttamassa ja katsomassa aamuisin perään. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Minullakaan ei ollut ja monesti oli huoli, kuinka ekaluokkalainen pärjää.