Sensaatiomainen havainto: koulujen luokkahuoneisiin kannattaa rakentaa seinät

Avokoulujen rakentaminen on paljon halvempaa. Siksi niitä haluttiin. Ja kun ei kehdattu puoltaa huonoa päätöstä hinnalla, etsittiin sopiva koulupsykologi puhumaan avointen tilojen puolesta.

Onneksi, onneksi kaikki 4 lastani ovat saaneet käydä tavallista luokkakoulua. 

Ja viimeinenkin kirjoittaa nyt YO:ksi, joten olemme välttyneet avointen tilojen kiroukselta kokonaan.

Valitettavasti 2 lasta ehti muutaman vuoden ajan kärsiä uuden "itseohjautuvalapsi" paskaopetussuunnitelman alla. Mutta siitäkin selvittiin. Huh. 

Sääliksi käy nyt koulussa olevia ja koulunsa aloittavia lapsia.

Oppilaani seiskalla kertoi, kuinka heille neljännellä luokalla siirryttiin opiskelemaan isossa tilassa. Hän kommentoi kirjoituksessaan: "Tulihan siitä aika paljon melua ja oli vaikea keskittyä, mutta tutustuin kuitenkin yhteen uuteen ihmiseen." - Hyötysuhde siis aika kyseenalainen opiskelun kannalta.

Entä miksi arkkitehdeillä on pakkomielle lasiseiniin? Trendikästä nyt?

Eivätkö he tunne nykyajan teinien psykologiaa sen vertaa, että tajuaisivat: teinit eivät pysty keskittymään, jos he ovat käytävällä oleskelevien oppilaiden katseiden kohteena käytävään avautuvan lasiseinän lävitse. Tai sitten he itse vilkuilevat koko ajan, näkyykö tuttuja.

Oppilaat haluavat olla luokassa rauhassa ulkopuolisten katseilta. Esimerkiksi luovan ilmaisun harjoitukset improineen ovat ihan mahdottomia toteuttaa lasiseinäisessä luokassa, oppilaat eivät voi rentoutua ja heittäytyä, kun joku tiiraa ulkopuolelta. Eivät aikuisetkaan voisi!

Omaan kouluuni suunniteltiin remontissa lasiseiniä, äidinkielen opet yrittivät selittää arkkitehdille, että idea on huono. Arkkitehti piti työntekijöiden mielipiteitä "muutosvastarintana" ja vei tahtonsa läpi. Kolme kuukauden sisällä jouduttiin peittämään lasiseinät julisteilla ja lopulta arkkitehti suostui, että seinät päällystetään läpinäkymättömällä muovikalvolla.

Jos arkkitehtien henkilökohtaisen kunnianhimon saisi jotenkin aisoihin ja saisi heidät kuuntelemaan aidosti niitä, joille he tiloja suunnittelevat, tilanne voisi olla parempi.

Sama ilmiö arkkitehdin ylimielisyydestä käyttäjiä kohtaan ilmeni muuten uuden Jyväskylän keskussairaala Novan rakentamisessa, jossa  tilojen suunnittelussa ei huomioitu riittävästi henkilöstöä.

"Palautetta ja kommentteja annettiin rakennusvaiheessa, mutta ne eivät realisoituneet, ja jouduimme välittömästi käynnistämään suunnittelun ammattilaisten työtilojen parantamiseksi. Siinä henkilöstö on ollut vahvasti mukana ja teemme nyt korjauksia." Näin kertoi ylilääkäri Paloneva. Valmiiseen taloon heti korjauksia, surkeaa.

Miten arkkitehdit saisi oikeasti kuuntelemaan niitä, joille tiloja suunnittelevat?

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva koulupsykologi tällä kirjoittaa. Koulupsykologin työkokemusta lähes 10 vuotta monilta eri kouluilta pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Todella monta kertaa olen erinäisissä työkuvioissa avannut sanaisen arkkuni kaiken maailman suunnittelijoille, Opetusministeriön ja Opetushallituksen diipadaapailijoille, projektipäälliköille, hankevastaaville, jne. höpölöpöille siitä, miksi avomalliset tilat eivät sovellu lapsille. Olen perustellut niin kehityspsykologian, neuropsykologian kuin koulutuspsykologian kautta, lisäksi lasten ja nuorten omilla kommenteilla sekä omilla havainnoilla terästettynä. Lopputulema: olen kuulemma muutosvastarinainen, kannatan "aukeamapedagogiikkaa", haikailen takaisin 40-luvulle, en ole innovatiivinen, en ymmärrä mitä on tulevaisuuden koulu jne. jne. pas_-kaa. 

Mitä lapset ja nuoretkin tarvitsevat: tutut turvalliset tilat ja aikuiset, oman ergonomisen ja pysyvän paikan työskennellä, oman toimivan paikan säilyttää tavaroita (esim. pulpetti!), säännöllisesti toistuvat rutiinit ja johdonmukaiset struktuurit. Sitten kun nämä toimivat tarpeeksi hyvin ja riittävän pitkän aikaa, voidaan paikoitellen rikkoa rakenteita ja pitää vaikka koulupäivä pihalla. Kuitenkin lähtökohta pitäisi aina olla se, että lapsille ja nuorille tutut, säännönmukaiset rakenteet ja tilat luovat turvaa! Avokonttorimainen tila tai se, että joka oppitunti ollaan eri paikassa milloin missäkin kirjaston nurkassa tms, ei luo lapselle turvallista oloa, eikä todellakaan paranna kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

Noin se juurikin on. Lapsille koulussa oma paikka jossa kokee olevansa juuri se tärkeä henkilö, eikä joku paikkaansa ja opiskeluvälineitään etsivä haahuilija.

Lehmätkin palaa laitumelta navettaan omatoimisesti sille tutulle omalle paikalleen. Ei sielläkään heitä laiteta joka kerta minne sattuu, saati että itse menisivät.

Tämä avokonttorikoulu on ihan jonkun suunnittelija omista lähtökohdistaan eteenpäin markkinoima juttu ja todennäköisesti jo tuhonnut suomalaisen koulun ja oppimistuloksen tason pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli havainto Amerikan ICT-työpaikoilla, että kahvittelutilassa onnistuttiin ideoimaan, kun kavereita tapasi spontaanisti.

Kahvittelutilassa nyt aina lentää ideoita, välillä työhön liittymättömiäkin, ainakin tuotekehitysporukan tai tutkijoiden joukossa ihan kotimaassakin.

Jos jossain työpaikalla ehdotettaisiin että hei pidetään kuusi palaveria samaan aikaan samassa tilassa vain verhot välissä niin ehdottajalle ehdotettaisiin mielenterveyspalveluja.

Lasten kohdalla joku kuvitteli että konsepti toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva koulupsykologi tällä kirjoittaa. Koulupsykologin työkokemusta lähes 10 vuotta monilta eri kouluilta pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Todella monta kertaa olen erinäisissä työkuvioissa avannut sanaisen arkkuni kaiken maailman suunnittelijoille, Opetusministeriön ja Opetushallituksen diipadaapailijoille, projektipäälliköille, hankevastaaville, jne. höpölöpöille siitä, miksi avomalliset tilat eivät sovellu lapsille. Olen perustellut niin kehityspsykologian, neuropsykologian kuin koulutuspsykologian kautta, lisäksi lasten ja nuorten omilla kommenteilla sekä omilla havainnoilla terästettynä. Lopputulema: olen kuulemma muutosvastarinainen, kannatan "aukeamapedagogiikkaa", haikailen takaisin 40-luvulle, en ole innovatiivinen, en ymmärrä mitä on tulevaisuuden koulu jne. jne. pas_-kaa. 

Mitä lapset ja nuoretkin tarvitsevat: tutut turvalliset tilat ja aikuiset, oman ergonomisen ja pysyvän paikan työskennellä, oman toimivan paikan säilyttää tavaroita (esim. pulpetti!), säännöllisesti toistuvat rutiinit ja johdonmukaiset struktuurit. Sitten kun nämä toimivat tarpeeksi hyvin ja riittävän pitkän aikaa, voidaan paikoitellen rikkoa rakenteita ja pitää vaikka koulupäivä pihalla. Kuitenkin lähtökohta pitäisi aina olla se, että lapsille ja nuorille tutut, säännönmukaiset rakenteet ja tilat luovat turvaa! Avokonttorimainen tila tai se, että joka oppitunti ollaan eri paikassa milloin missäkin kirjaston nurkassa tms, ei luo lapselle turvallista oloa, eikä todellakaan paranna kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

Aamen!!

Mietipä itse jos töihin mennessäsi sun kamat olisi missä sattuu ja joutuisit etsimään itsellesi työpisteen jostain sohvannurkasta, kirjoittamaan läppäri polvien päällä koko päivän tai makaamaan lattialla.

On tätä konseptia työelämässäkin toteutettu - mm. Kalasataman terveysasema oli alkuun ihan täysi kaaos missä lääkärit juoksenteli potilaiden kanssa ympäri ämpäri taloa omat tarvikkeet ostoskorissa etsimässä työhuonetta :D Siellä ei tiennyt ei lääkärit, ei potilaat, että missä kuuluu olla. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä mutta olettaisin että jonkunlaisia pysyvämpiä ratkaisuja sinne kehitettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan silkkaa idiotismiahan tuollaisiin avotiloihin meneminen on ollut. Edes moni aikuinen ei pysty keskittymään avokonttorissa ja sellaiset on tyhjillään ympäri maata, kun ketään kiinnosta moisissa häiriöllisissä avotiloissa päiväänsä viettää ja etätyö on vaihtoehto. Konttorille tullaan vain kasvotusten pidettäviin työpajoihin (vrt. koulussa ryhmätyöskentely), eli käytössä on vain neuvotteluhuoneet. Muutoin jokainen haluaa hiljaisen ja häiriöttömän paikan työskennellä.

Ja joku toope sitten ajatteli, että alaikäiset pystyisi keskittymään jossain 120 hengen jatkuvasti muuntojoustavassa kaaostilassa. Tuollaisten palkka sitten maksetaan verovaroista. Jostain sillan altakin löytyisi varmaan järkevämpiä päätöksiä.

Selitys on varmaan siinä, että kuten yleensäkin, korkeille paikoille siellä hallinnossa pyrkii pätemishaluiset pyrkyrit. Jotka ovat vielä vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan, koska ovat pärjänneet opinnoissa.

Ja lisäksi on rehellisyyden nimissä sanottava (olen ollut valtiolla töissä hetken), että sinne ajautuu paljon porukkaa, joka ei yritysten tehokkuuspaineissa pärjäisi, haluaa vain turvalliset edut ja jolla on sellainen "tehdään mitä käsketään" -asenne. Kyseenalaistaminen ja ylempien haastaminen ei ole hallinnossa työskentelevien vahvuus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva koulupsykologi tällä kirjoittaa. Koulupsykologin työkokemusta lähes 10 vuotta monilta eri kouluilta pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Todella monta kertaa olen erinäisissä työkuvioissa avannut sanaisen arkkuni kaiken maailman suunnittelijoille, Opetusministeriön ja Opetushallituksen diipadaapailijoille, projektipäälliköille, hankevastaaville, jne. höpölöpöille siitä, miksi avomalliset tilat eivät sovellu lapsille. Olen perustellut niin kehityspsykologian, neuropsykologian kuin koulutuspsykologian kautta, lisäksi lasten ja nuorten omilla kommenteilla sekä omilla havainnoilla terästettynä. Lopputulema: olen kuulemma muutosvastarinainen, kannatan "aukeamapedagogiikkaa", haikailen takaisin 40-luvulle, en ole innovatiivinen, en ymmärrä mitä on tulevaisuuden koulu jne. jne. pas_-kaa. 

Mitä lapset ja nuoretkin tarvitsevat: tutut turvalliset tilat ja aikuiset, oman ergonomisen ja pysyvän paikan työskennellä, oman toimivan paikan säilyttää tavaroita (esim. pulpetti!), säännöllisesti toistuvat rutiinit ja johdonmukaiset struktuurit. Sitten kun nämä toimivat tarpeeksi hyvin ja riittävän pitkän aikaa, voidaan paikoitellen rikkoa rakenteita ja pitää vaikka koulupäivä pihalla. Kuitenkin lähtökohta pitäisi aina olla se, että lapsille ja nuorille tutut, säännönmukaiset rakenteet ja tilat luovat turvaa! Avokonttorimainen tila tai se, että joka oppitunti ollaan eri paikassa milloin missäkin kirjaston nurkassa tms, ei luo lapselle turvallista oloa, eikä todellakaan paranna kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

Aamen!!

Mietipä itse jos töihin mennessäsi sun kamat olisi missä sattuu ja joutuisit etsimään itsellesi työpisteen jostain sohvannurkasta, kirjoittamaan läppäri polvien päällä koko päivän tai makaamaan lattialla.

On tätä konseptia työelämässäkin toteutettu - mm. Kalasataman terveysasema oli alkuun ihan täysi kaaos missä lääkärit juoksenteli potilaiden kanssa ympäri ämpäri taloa omat tarvikkeet ostoskorissa etsimässä työhuonetta :D Siellä ei tiennyt ei lääkärit, ei potilaat, että missä kuuluu olla. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä mutta olettaisin että jonkunlaisia pysyvämpiä ratkaisuja sinne kehitettiin. 

Entisessä työpaikassani oli juuri noin. Asiantuntija/toimistotyöstä kyse. Ennen remonnttia jokaisella oma työhuone, juuri sellaiseksi sisustettu mitä kukin piti itselleen sopivampana. Remontin jälkeen ei ollut omia työhuoneita, kuten aiemmin, mutta ei edes omaa pistettä avokonttorilla. Oli ihan ihmeellinen hybridimalli. Joitain päiväksi lunastettavia pienenpieniä työhuoneita oli, mutta niitä ei voinut eikä saanut varata etukäteen, ei vaikka olisi ollut tarvetta. Sinne pääsi, kuka ekana ennätti. Monet kärkkyi jo seitsemän aikaan omaa huonetta. Huoneiden sisustus oli todella pelkistetty, työpöytä, työtuoli, toinen tuoli kollegan/asiakkaan/muun henkilön istuttavaksi. Mitään henkilökohtaisia esineitä työhuoneessa ei saanut olla näkyvillä. Omat tavarat laitettiin ostoskorien tapaiseen koriin, joissa vain sain kuljetella. 

Suurimmalle osalle ei aamun "varaa työhuone" tuolileikissä jäänyt kuitenkaan työhuonetta. Oli siis eri vaihtoehtoja: perinteinen avokonttori, jossa sermejä työpisteiden välillä (ei kaikille tilaa sielläkään), pyöreät ja korkeat baaripöytä-tyyppiset työpisteet, joiden tarkoitus "luoda hyvää pöhinää ja verkostoitumista", säkkituoleilla työskentely, tai ihmeellisellä nousevalla katsomolla polvet koukussa pienen lapsen asennossa istuen työskentely. Ihan jäätävää. Etätyö oli yksi vaihtoehto, mutta ei suositeltu ja etätyöt piti anoa ja suunnitella erikseen, viikossa maksimissaan 2 etäpäivää ja nekin vain poikkeustapauksissa. 

Lähdin pois tuosta helvetistä ennen koronaa, mutta myöhemmin kuulin, että koronan jälkeen juuri kukaan ei ole halunnut palata lähitöihin, vaikka työnantaja yrittänyt painostaa. Kerrottakoon, että työnantaja on muuten kunnallinen toimija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun oman egon ylistyslaulu viedä näitä omia keksintöjä eteenpäin ja tässä tulos. Koululaisten tulevaisuudella pelaajia. Näissä koulujen uudistajissa on selkeitä narsisteja.

Konsultit suosittelee ja päättäjät sitten uskovat

Melu ei ole kenellekään hyväksi!

Mä "vihaseuraan" Twitterissä muutamia suomalaisia opetusalan konsultteja, jotka ovat ylimielisyydessään jo koomisella tasolla. He tietävät paremmin kuin pitkän linjan opettajat, miten koulumaailma toimii, mitä kouluun tarvitaan ja mitä ei tarvita. He kyseenalaistavat oikeiden ammattilaisten näkemykset ja vieläpä pilkkaavat näitä, syyttävät taantumuksellisuudesta, kiistävät nykyperuskoulun ongelmat (joita itse ovat olleet luomassa), sekä käärivät itselleen mukavat voitot ja työuran tuosta kaikesta. En tajua, miten kehtaavat omalla nimellään ja naamallaan pokkana heittää sellaista shaissea.

Vierailija kirjoitti:

Uudistamisvimman ollessa kuumimmillaan olisi ollut ammatillinen itsemurha kritisoida muutoksia. Vuosia kouluja uudistettiin ikään kuin kaikki muut paitsi opettajat tietäisivät, mihin suuntaan opetusta ja koulurakennuksia pitäisi kehittää. Parikymppiset konsultit naureskelivat ylimielisinä vuosikymmeniä työtä tehneille opettajille suunnittelupalavereissa. Rehtori halusi esiintyä ulkopuolisille rohkeana uudistajana ja lähti mukaan kaikkiin älyttömiin uudistuksiin, henkilöstön näkemyksistä välittämättä.

Tämä on yleinen oletus että kehitys kulkee vain eteenpäin ja uusi on aina parempaa. Ne 20-v konsultit olivat varmasti intopiukkoina että heillä on alan uusimmat kehityssuunnat tiedossa ja nyt kouluja viedään kohti uudenlaista oppimistapaa. Aivan varmana nämä konsultit ajattelivat että millainen oppiympäristö olisi heistä, aikuisista, se paras, sillä eikös 2010-luvulla ollut trendiä nämä avokonttorit missä oli ihania oleskelutiloja säkkituoleineen missä ihmiset saivat mennä minne itse halusi tekemään omia projekteja. Vähän mitä Googlen tiloissa oli. Joten heidän näkökulmasta tuollainen olisi ollut ihana paikka olla koululaisena , mutta eivät tainneet muistaa että lapset eivät ole rauhallisia, opiskeluilleen omistautuneita 18 vuotiaita korkeakoululaisia vaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen nyt näkee, että veronmaksajien rahaa voi tuhlata holtittomasti.

Tällä oli tarkoitus saada kunnat rakentamaan uusia kouluja. Rahat konsulteille ja rakennusfirmoille.

Samoin digimateriaaleilla ja -laitteilla rahastus. Kirjat takaisin!

Kyllä tätä harrastetaan myös yrityksissä. Sitä enemmän haaskataan rahaa, mitä suurempi yritys on kyseessä. Viulut maksaa lopulta kuluttaja.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tässä on jo otettu takapakkia niin, että opettajakin voi sanoa ääneen koko ajan inhonneensa avoimia oppimisympäristöjä ja pitäneensä niitä pedagogisesti toimimattomina. Koulussa, jossa opetan, tehtiin muutama vuosi sitten iso ja kallis, useita miljoonia maksanut remontti, jonka yhteydessä osa luokkahuoneista muutettiin avoimiksi oppimisympäristöiksi ja osaan luokista vaihdettiin tekniikka ja kalustus. Valkokankaat korvattiin siirrettävillä televisionäytöillä, tuolit pyörivillä ja keikkuvilla palleilla, sohvilla sekä säkkituoleilla. Koulua kävi delegaatio toisensa perään ihastelemassa.

Huomasin itse heti, että tiloissa, joissa ei ole "perinteistä" luokkahuoneen kalustusta, oppilaat ovat sekä paljon rauhattomampia että vetelämpiä. Osa vaeltaa ympäriinsä, osa hautautuu säkkituolin uumeniin. Tilannetta ei auta se, että sille säkkituoliin pesiytyneelle oppilaalle annetaan tabletti. Olin salaa tyytyväinen aina, kun tuntini sijoitettiin luokkiin, joihin uudistusta ei ollut tehty.

Uudistamisvimman ollessa kuumimmillaan olisi ollut ammatillinen itsemurha kritisoida muutoksia. Vuosia kouluja uudistettiin ikään kuin kaikki muut paitsi opettajat tietäisivät, mihin suuntaan opetusta ja koulurakennuksia pitäisi kehittää. Parikymppiset konsultit naureskelivat ylimielisinä vuosikymmeniä työtä tehneille opettajille suunnittelupalavereissa. Rehtori halusi esiintyä ulkopuolisille rohkeana uudistajana ja lähti mukaan kaikkiin älyttömiin uudistuksiin, henkilöstön näkemyksistä välittämättä.

Se, että uudistukset todettiin muutaman vuoden jälkeen toimimattomiksi, ei tullut varmasti yhdellekään opettajalle yllätyksenä. Jospa tästä olisi nyt opittu jotain. Tablettien ja modernien kalusteiden hinnalla olisi saatu palkattua aika monta lisäkättä kouluihin. Uskaltaisin väittää, että esimerkiksi yksi kouluavustaja lisää olisi edistänyt oppimista enemmän kuin oppilaille hankitut tabletit.

Kirjoituksesi on hyvä ja vahvistaa omia käsityksiänikin koulujen surkeasta nykytilasta (en ole opettaja). Sitä minä vain olen pohtinut, että saavatko oppilaat ihan oikeasti nykyään lähteä vaeltelemaan kesken opetuksen? Vielä parikymmentä vuotta sitten se ei tullut kuuloonkaan. Oppilaat joko istuivat paikoillaan tai sitten hänet heitettiin kuvaannollisella niska-perseotteella ulos luokasta ja mahdollisesti rehtorin puhutteluun, joka ei koskaan ollut hyvä asia. Eihän opetuksesta ja oppimisesta tule mitään jos yksikin sooloilee omiaan muiden joukossa häiriten muita.

Miksi ihmeessä näistä ei tule ikinä seuraamuksia syyllisille? Voisiko joku selvittää kenen idea oli tuoda avokonttorit kouluun ja viedä hänet häpeäpaaluun kaiken kansan nähtäville? Vanhassa vara parempi tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva koulupsykologi tällä kirjoittaa. Koulupsykologin työkokemusta lähes 10 vuotta monilta eri kouluilta pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Todella monta kertaa olen erinäisissä työkuvioissa avannut sanaisen arkkuni kaiken maailman suunnittelijoille, Opetusministeriön ja Opetushallituksen diipadaapailijoille, projektipäälliköille, hankevastaaville, jne. höpölöpöille siitä, miksi avomalliset tilat eivät sovellu lapsille. Olen perustellut niin kehityspsykologian, neuropsykologian kuin koulutuspsykologian kautta, lisäksi lasten ja nuorten omilla kommenteilla sekä omilla havainnoilla terästettynä. Lopputulema: olen kuulemma muutosvastarinainen, kannatan "aukeamapedagogiikkaa", haikailen takaisin 40-luvulle, en ole innovatiivinen, en ymmärrä mitä on tulevaisuuden koulu jne. jne. pas_-kaa. 

Mitä lapset ja nuoretkin tarvitsevat: tutut turvalliset tilat ja aikuiset, oman ergonomisen ja pysyvän paikan työskennellä, oman toimivan paikan säilyttää tavaroita (esim. pulpetti!), säännöllisesti toistuvat rutiinit ja johdonmukaiset struktuurit. Sitten kun nämä toimivat tarpeeksi hyvin ja riittävän pitkän aikaa, voidaan paikoitellen rikkoa rakenteita ja pitää vaikka koulupäivä pihalla. Kuitenkin lähtökohta pitäisi aina olla se, että lapsille ja nuorille tutut, säännönmukaiset rakenteet ja tilat luovat turvaa! Avokonttorimainen tila tai se, että joka oppitunti ollaan eri paikassa milloin missäkin kirjaston nurkassa tms, ei luo lapselle turvallista oloa, eikä todellakaan paranna kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

Tähän sekoiluun osallistuneille opetushallituksen virkahenkilöille potkut. Tulos tai ulos kun ovat hyysänneet turhia konsulttifirmoja. Jos siellä opetushallituksessa istutaan hyvin koulutetulla perseellään isolla palkalla hyvissä viroissa niin ei pitäisi tarvita mitään konsulttifirmoja.

Ostettiin koti uudelta alueelta ja ajateltiin, että lapsemme välttyvät koulussaan sisäilmaongelmilta, kun alueelle oli rakentumassa uusi koulukin. Eipä tosin tiedetty, että koulu tulee olemaan juuri tämmöinen avokonttorikoulu. Nyt tuntuu, että ehkä se sisäilmaongelma ois ollut pienempi paha..

Eiköhän syyllisiä ole ylimieliset arkkitehdit, jotka eivät korvaansa lotkauta tilan käyttäjien tarpeille. Vaikka kokeneet opettajat, joille on annettu tehtäväksi kertoa mitä vaatimuksia opetustilalle on ja kommentoida suunnitelmia ovat tehneet parhaansa. Niin ei, sieltä tulee ties mitä lasiseinää ja epäkäytännöllistä tilaa.

Ainakin Espoossa Verstas Arkkitehtien suunnittelemissa kouluissa käynyt näin vaikkeivät viimeisintä huutoa olevia avokonttorikouluja olekkaan. Samasta pajasta tuli myös Aallon taideopiskelijoiden rakennus, josta oli juttua Hesarissa ettei se sovi lainkaan oppilastöiden tekoon. Jätkäsaaren avokoulu myös heidän tekosiaan.

Ohhoh, tätä ei olisikaan millään arvannut. Toki jos yhdeltäkään opettajalta olisi kysytty niin vastaus olisi voitu saada, mutta kun opettajia ei suomessa kuunnella yhtään, ihmetellään vaan putoavia pisatuloksia. 

No tietenkin! Ihan itsestään selvää, että kunnolliset luokkahuoneet on hyviä. Eihän avokonttoristakaan kukaan tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän syyllisiä ole ylimieliset arkkitehdit, jotka eivät korvaansa lotkauta tilan käyttäjien tarpeille. Vaikka kokeneet opettajat, joille on annettu tehtäväksi kertoa mitä vaatimuksia opetustilalle on ja kommentoida suunnitelmia ovat tehneet parhaansa. Niin ei, sieltä tulee ties mitä lasiseinää ja epäkäytännöllistä tilaa.

Ainakin Espoossa Verstas Arkkitehtien suunnittelemissa kouluissa käynyt näin vaikkeivät viimeisintä huutoa olevia avokonttorikouluja olekkaan. Samasta pajasta tuli myös Aallon taideopiskelijoiden rakennus, josta oli juttua Hesarissa ettei se sovi lainkaan oppilastöiden tekoon. Jätkäsaaren avokoulu myös heidän tekosiaan.

Ei muuten ollut vaan Jätkäsaareen oli syyllinen AOR Arkkitehdit.