Sensaatiomainen havainto: koulujen luokkahuoneisiin kannattaa rakentaa seinät

Vierailija kirjoitti:

Jonkun oman egon ylistyslaulu viedä näitä omia keksintöjä eteenpäin ja tässä tulos. Koululaisten tulevaisuudella pelaajia. Näissä koulujen uudistajissa on selkeitä narsisteja.

Konsultit suosittelee ja päättäjät sitten uskovat

Melu ei ole kenellekään hyväksi!

Olen tölssä konttorissa, jossa työntekijät - ja omistajat - ovat kynsin hampain ja kaikkien trendien vastaisesti pitäneet kiinni työhuoneista aikana, jolloin vuokranantaja on useampaan kertaan tarjonnut "vuokraa vain vähän korottavaa" remonttia avokonttoriksi. En ikinä saisi tehtyä hommiani avokonttorin melussa, enkä tajua miksi kenenkään - lapset mukaan lukien - tarvitsisi.

Vaatikaa kunnon työtiloja!

Arkkitehdit ja pakko työllistetyt maisterit ministeriössä tuhosivat suomen koulut.

Onneksi tässä on jo otettu takapakkia niin, että opettajakin voi sanoa ääneen koko ajan inhonneensa avoimia oppimisympäristöjä ja pitäneensä niitä pedagogisesti toimimattomina. Koulussa, jossa opetan, tehtiin muutama vuosi sitten iso ja kallis, useita miljoonia maksanut remontti, jonka yhteydessä osa luokkahuoneista muutettiin avoimiksi oppimisympäristöiksi ja osaan luokista vaihdettiin tekniikka ja kalustus. Valkokankaat korvattiin siirrettävillä televisionäytöillä, tuolit pyörivillä ja keikkuvilla palleilla, sohvilla sekä säkkituoleilla. Koulua kävi delegaatio toisensa perään ihastelemassa.

Huomasin itse heti, että tiloissa, joissa ei ole "perinteistä" luokkahuoneen kalustusta, oppilaat ovat sekä paljon rauhattomampia että vetelämpiä. Osa vaeltaa ympäriinsä, osa hautautuu säkkituolin uumeniin. Tilannetta ei auta se, että sille säkkituoliin pesiytyneelle oppilaalle annetaan tabletti. Olin salaa tyytyväinen aina, kun tuntini sijoitettiin luokkiin, joihin uudistusta ei ollut tehty.

Uudistamisvimman ollessa kuumimmillaan olisi ollut ammatillinen itsemurha kritisoida muutoksia. Vuosia kouluja uudistettiin ikään kuin kaikki muut paitsi opettajat tietäisivät, mihin suuntaan opetusta ja koulurakennuksia pitäisi kehittää. Parikymppiset konsultit naureskelivat ylimielisinä vuosikymmeniä työtä tehneille opettajille suunnittelupalavereissa. Rehtori halusi esiintyä ulkopuolisille rohkeana uudistajana ja lähti mukaan kaikkiin älyttömiin uudistuksiin, henkilöstön näkemyksistä välittämättä.

Se, että uudistukset todettiin muutaman vuoden jälkeen toimimattomiksi, ei tullut varmasti yhdellekään opettajalle yllätyksenä. Jospa tästä olisi nyt opittu jotain. Tablettien ja modernien kalusteiden hinnalla olisi saatu palkattua aika monta lisäkättä kouluihin. Uskaltaisin väittää, että esimerkiksi yksi kouluavustaja lisää olisi edistänyt oppimista enemmän kuin oppilaille hankitut tabletit.

Vierailija kirjoitti:

En vaan voi ymmärtää kenen mielestä nämä avotilat on hyvä idea? Jatkuvassa älömössä monta tuntia. Stressaa jo pelkkä ajatuskin. Sit ihmetellään, kun homma ei pelaa.

Konsultit myyvät kyllä tyhmille melkein mitä vain ideoita. Iltasanomissa oli muutama päivä sitten hyvä juttu, joka sivusi myös näitä moderneja p-jauhantatöitä, joiden osuus kaikesta työstä on nousussa, kun hyödyllisen työn määrä vähenee. Samahan tietysti pätee Elizabeth Holmesiin ja Bernie Madoffiin, he myivät olemuksellaan sijoittajille pelkkiä mielikuvia, eikä kukaan edes vaivautunut tarkistamaan onko takana mitään muuta konkreettista kuin kulissit. 

Meidän kaupungissa remontoitiin 80-luvun puolivälissä rakennettu yhtenäiskoulu lattiasta kattoon siten, että käytännössä vesikatto ja ulkoseinät säilyivät. Näiden sisään tehtiin tätä hienoa avoratkaisua. Oma tytär oli yläkoulussa tuolla remontin aikaan, ja vaiheittain ottivat niitä uusia tiloja käyttöön. Tuli joskus kommentteja, että "varmaan kiva sillä äikän opettajalla verhon toisella puolella, kun meidän luokanvalvoja kailottaa meidän matikantunnilla". Joitain tiloja oli jopa tehty siten, että opetustilaan x piti kulkea opetustilan y läpi...

Useampi luokka survottu yhdeksi isoksi tilaksi, eritelty verhoilla joissa ei äänieristystä, joka "luokassa" opiskellaan täysin eri asioita ja oppilaat eivät pysty keskittymään. Eikä kukaan missään kohtaa ajatellut että tämä on aivan älyvapaa idea?

Mihin se kuuluisa maalaisjärki on pudonnut? Onko kukaan nähnyt?

Vau.

Olis kiva tietää miten nämä avokouluoppilaat menestyy Pisa-kokeissa.

Suomi menestyi ennen hyvin, tämän hienon upean koulu-uudistuksen jälkeen varmaan huomattavasti paremmin!!??

Tuo lehtijuttu on kuin suoraan omien lasten koulutaipaleelta. Kehittyvä asuinalue, jossa alun perin arvioitu alueelle muuttavien lasten määrä ihan pieleen. Sen vuoksi pääkoulun lisäksi rakennettiin vielä useaan otteeseen viipalekouluja, joissa aina vain toistettiin samat virheet. En tajua, miten tuolla lapset järjissään pystyivät opiskelemaan vuosikaudet, koska itselleni jo pelkät vanhempainillat olivat haastavia. Ei ne jälkikäteen rakennetut lasiseinät todellakaan kokonaan blokanneet ääntä viereisistä luokista. Sen lisäksi näit koko ajan, mitä muissa luokissa tapahtuu ja se vei huomiota muualle myös. Voin vain kuvitella, millaista on yrittää opiskella tuollaisessa rakennuksessa, jos sattuu olemaan vähän vilkkaampi lapsi tai jos omaa vaikkapa jonkun keskittymishäiriön. 

En voi millään ymmärtää sitä miten jonkun mielestä iso kaikille luokille yhteinen luokkahuone olisi muka hyvä idea. Jos minun peruskouluaikoina olisi ollut tuollainen käytäntö, niin opiskelusta ei olisi (silloinkaan) tullut yhtään mitään. Koulun pösilöt olisivat vain mellastaneet ja aiheuttaneet jatkuvaa häiriötä opiskeluun. Se olisi ollut täysi kaaos, kuten nykyään. Tosin siihen aikaan opettajilla oli vielä paljon auktoriteettia, joten pösilöt olisi saatu aina hetkellisesti kuriin, mutta jossain vaiheessa meno olisi taas yltynyt. Minun kouluaikoinani pösilöt usein vielä "eristettiin" omiin erityisiin opiskeluryhmiinsä jotta he eivät häiritsisi niin paljoa parempien oppilaiden opiskelua (kyllä, käytän tässä ilmaisua "paremmat oppilaat").

Se olisi hyvä! Ja palautettavat tuntitehtävät ja läksyt. Ja miinuksia, jos ei tee niitä.

Varsinainen neronleimaus laittaa kakaralauma avokonttoriin.

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva koulupsykologi tällä kirjoittaa. Koulupsykologin työkokemusta lähes 10 vuotta monilta eri kouluilta pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Todella monta kertaa olen erinäisissä työkuvioissa avannut sanaisen arkkuni kaiken maailman suunnittelijoille, Opetusministeriön ja Opetushallituksen diipadaapailijoille, projektipäälliköille, hankevastaaville, jne. höpölöpöille siitä, miksi avomalliset tilat eivät sovellu lapsille. Olen perustellut niin kehityspsykologian, neuropsykologian kuin koulutuspsykologian kautta, lisäksi lasten ja nuorten omilla kommenteilla sekä omilla havainnoilla terästettynä. Lopputulema: olen kuulemma muutosvastarinainen, kannatan "aukeamapedagogiikkaa", haikailen takaisin 40-luvulle, en ole innovatiivinen, en ymmärrä mitä on tulevaisuuden koulu jne. jne. pas_-kaa. 

Mitä lapset ja nuoretkin tarvitsevat: tutut turvalliset tilat ja aikuiset, oman ergonomisen ja pysyvän paikan työskennellä, oman toimivan paikan säilyttää tavaroita (esim. pulpetti!), säännöllisesti toistuvat rutiinit ja johdonmukaiset struktuurit. Sitten kun nämä toimivat tarpeeksi hyvin ja riittävän pitkän aikaa, voidaan paikoitellen rikkoa rakenteita ja pitää vaikka koulupäivä pihalla. Kuitenkin lähtökohta pitäisi aina olla se, että lapsille ja nuorille tutut, säännönmukaiset rakenteet ja tilat luovat turvaa! Avokonttorimainen tila tai se, että joka oppitunti ollaan eri paikassa milloin missäkin kirjaston nurkassa tms, ei luo lapselle turvallista oloa, eikä todellakaan paranna kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

Aamen!!

Mietipä itse jos töihin mennessäsi sun kamat olisi missä sattuu ja joutuisit etsimään itsellesi työpisteen jostain sohvannurkasta, kirjoittamaan läppäri polvien päällä koko päivän tai makaamaan lattialla.

Meidän koululaitoksen suurin ongelma ja syy oppimistulosten tippumiseen on se, että opettajia ei kuuntele kukaan. Kaikki uudistukset tehdään joidenkin konsulttien ehdotuksista jossain norsunluutorneissa. Päättäjistä ja konsulteista kukaan ei ole ikinä työskennellyt koulussa päivääkään, mutta tietävät mielestään kaiken paremmin kuin opettajat. Ja jos opettajat uskaltavat sanoa jotakin vastaan, heidät vaiennetaan haukkumalla muutosvastarintaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kävin kouluni 90-luvulla. Olisin seonnut avokonttori-tilassa! Häiriinnyn helposti ja unohdun kuuntelemaan kaikenlaisia ääniä, jalan heilutusta, kynän teroitusta, ihmisten hengitystä jne tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä. Nykystandardein minulla olisi varmaan jokin diagnoosi ja ehkä lääkityskin. 90-luvulla mitään sellaisia ei tarvittu, kun jokainen tunti vietettiin omalla pulpetilla, oman luokan kesken eikä missään avotilassa 130 muun oppilaan kanssa. Noi avotilat ovat varmasti painajaista kaikille, kenellä on joku diagnoosi tai muuten ovat taipuvaisia haaveilemaan ja tarkkailemaan jatkuvasti ympäristöään.

Tämä.

Usein ihmetellään, miksi nykyään on niin paljon erityislapsia.

Oli niitä ennenkin, mutta strukturoitu ympäristö ja opettajavetoinen opetus piti lievät aspergerit, adhd:t ja add:t matkassa.

Sama oli työpaikoilla.

Hierarkkisella systeemillä oli huonot puolensa, mutta monelle se sopi, että pomo sanoi, mitä tehdään ja milloin, eikä organisaatioita mulkattu jatkuvasti uusiksi.

Työskentelin 2000- luvun alussa eräässä tietoliikennealan yrityksessä ja organisaatiokaaviota ei ehtinyt oppia ennen kuin se taas muutettiin.

Avokonttori oli toisinaan yhtä helvettiä.

Kaikki normaalijärkiset ihmiset ymmärsi kyllä noiden uudistusten aivottomuuden silloin kun niitä tehtiin. Jo 2000-luvulta on vaikka kuinka paljon tutkimustietoa siitä, kuinka paljon työteho, työviihtyvyys ja myös työterveys kärsii avokonttoritiloissa - siis ihan tutkimustietoa, eikä mitään konsulttien maalailia siitä, että vautsi tää vois olla sitä ja tätä. Omalla alallakin näitä höpöhöpö-työhuoneettomuusjuttuja sössötettiin jotenkin hienona tulevaisuutena ja kaikki oman alan ammattilaiset pyöritteli silmiä tälle typeryydelle. Jonkun helppoheikin muistan innostuneen, kun oli tarve jotenkin nuoleskella jtn kaupungin edustajaa tms. itse sanoin samassa kokouksessa, että jos minulla ei ole työhuonetta, ei tarvitse odottaa että tulen töihinkään. Meidän työmme sopii avotoimintaan vähintään yhtä huonosti kuin opetus.

Aina kun joku konsultti tulee neuvomaan jonkin alan ammattilaisia, miten heidän alalla asiat pitäisi houtaa, vaikkei itse ole alan töitä tehnyt hetkeäkään, niin pitäisi kyllä jokaisella kellot soida. Ikävä kyllä kuntien johtoportisiin valitaan usein näitä taitavasti puhuvia innovaattoreita, jotka veronmaksajien rahoilla kyllä syövät etanoita, mutta menevät konsulttien ansoihin ja hypetyspuheeseen kuin kärpänen pskaan. Enpä voi tuota paremmin kuvailla.

Tämä avokouluuudostus oli juuri tällainen ilmiö. Hypettäjien, innovaattoreiden ja tallukoiden pskakekkerit, joista maksetaan pitkä lasku. Jotenkin hirveää, että edellämainitut saavat enemmän valtaa yhteiskunnassa kuin tervejärkiset ihmiset.

Tässä sen nyt näkee, että veronmaksajien rahaa voi tuhlata holtittomasti.

Tällä oli tarkoitus saada kunnat rakentamaan uusia kouluja. Rahat konsulteille ja rakennusfirmoille.

Samoin digimateriaaleilla ja -laitteilla rahastus. Kirjat takaisin!

Oli havainto Amerikan ICT-työpaikoilla, että kahvittelutilassa onnistuttiin ideoimaan, kun kavereita tapasi spontaanisti.

Tarvittiinko päättäjille tekoälyä avuksi tämän nerokaan oivalluksen aikaansaamiseksi?