Lue keskustelun säännöt.
Mika Aaltolan puheet menivät liian pitkälle toisin sanoen alkoi politikoimaan
08.02.2023 |
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009381214.html
Ei ole tarkoitus, että instituutin johto ja tutkijat yrittävät vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan.
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeää, että jonkinlainen poliittinen peli on hänen puoleltaan alkanut - olkoonkin, että sanoi pysyvänsä poissa presidentinvaaleista. Menee niin sanotusti liian lujaa ja julkkiksen, tutkijan ja poliitikon roolit ovat menneet iloisesti sekaisin. Tässä toki auttaa media: tekisi hyvää toimittajien pysähtyä ennen haastattelukutsun lähettämistä, että hetkinen, olisikohan joku muu välillä vähän freesimpi. Ihan UPI:n sisältäkin löytyy eri alojen tutkijoita.
Miten tutkijan ja poliitikon roolit muka voivat mennä sekaisin? Eikö ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan ja että poliitikolla on aitoa tietoa puhumastaan asiasta? Sitä paitsi myös Charly Salonius-Pasternak on esittänyt poliittisia mielipiteitä vähän väliä, ilman tällaista kohua. Mutta Aaltolasta voikin tulla seuraava presidentti, ja hänen suosionsa pelottaa vanhaa eliittiä.
Voi hyvin olla, että eliittiä pelottaa, mutta ongelmana on se, että Aaltolan analyysit asiasta kuin asiasta ovat osoittautuneet ajan kuluessa vääriksi. Se, että osaa kuulostaa fiksulta tai puhua ns. yli hilseen ei kyllä ainakaan minua vakuuta siitä, että hänen pitäisi olla presidentti. Ja ei, ei ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan. Hän voi tukea ja neuvoa poliittista päätöksentekoa, mutta häntä ei ole demokraattisesti valittu osallistumaan politiikkaan. Ja totta kai on hyvä, että poliitikot tietävät asioista - siksi juuri on instituutteja kuten UPI, joiden tehtävä on tuottaa tietoa ilman poliittista agendaa tai epäilystä siitä, että jokin agenda on. Yleensä muut tutkijat kertovat, kun kyse on mielipiteestä eikä tutkimuksesta.
Minäkin olen tutkija, tosin ihan eri alan kuin Aaltola. Meiltä tieteentekijöiltä edellytetään ja suorastaan vaaditaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Ei meitä ole pakko kuunnella, mutta meilläkin on sananvapaus. Milloin poliitikot kantavat vastuuta siitä, että sivuuttavat tieteellisen tiedon omassa päätöksenteossaan? Sellaisesta on esimerkkejä vaikka kuinka paljon, esimerkiksi Suomen metsäpolitiikassa. Aaltola on nyt poliittisen ajojahdin kohde mielipiteidensä takia niin kuin Päivi Räsänen omalla tahollaan.
Ei ole. Päinvastoin, hän on median suosikki jota pidetään joka alan asiantuntijana. Ja josta leivotaan väkisin Suomen presidenttiä.
Kansahan sen päättää, kenestä tulee seuraava presidentti. Leipäpoliitikkoja harmittaa Aaltolan esiin nousu.
On totta, että ns. status quon sekoittaminen on hyvä asia ja leipäpoliitikoilta ajan myötä katoaa jonkinlainen kosketus normielämään. On kuitenkin yksi duuni, jossa laajasta poliitikan kokemuksesta on ainoastaan hyötyä ja se on presidenttiys. Poliitikan tutkiminen ja sen teko ovat kaksi täysin eri lajia ja itse ainakin haluan presidentin, joka osaa politiikan pelin, edustaen koko maata puoluetaustasta riippumatta. Kokematon henkilö syödään elävältä kansainvälisissä pöydissä, vaikka ko. henkilö olisi lukenut tai kirjoittanut kuinka monta kirjaa tahansa tai esiintynyt televisiossa kuinka usein tahansa. Vrt. vaikka Ahtisaari, joka itse asiassa oli hyvä presidentti, mutta ikävä kyllä huono poliitikko, jonka omat syrjäyttivät lopulta. Tuli ns. politiikan ulkopuolelta. Aaltola on osoittanut jo nyt, että ei omaa ns. poliittista silmää ja niin se vain on.
No miten Ukrainan nykyinen presidentti, entinen näyttelijä, on mielestäsi pärjännyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On USA:n tahtotila, että Suomi ja Ruotsi menevät yhdessä. Sieltä se kurinpalautus sooloilulle tuli Haavistollekin. Outoa, ettei suomalaiset/Aaltola tajua tätä, kun se on niin monesti julkisuuteen kun tuotu.
Mikä umpityperä puna-eki sieltä tuli ulisemaan?
Ulkopoliittisen instituutin tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa päättäjille. Sehän jo itsessään tarkoittaa sitä, että sen tarkoitus on sen tiedon kautta vaikuttaa politiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kannattaisi kohista Suomen turvallisuuspoliittisesta osaamisesta: miksi piti kellua 30 vuotta kuvitteellisen Nato-option varassa, kun kerran ensimmäinen reaktio Venäjän aggressiivisuuteen oli se, että presidentti säntää p*skat housussa Washingtoniin anelemaan apua ja pitää hysteerisen tiedotustilaisuuden ilman mitään antia ja sitten sekoillaan viikkoja kaiken maailman ally-sopimusfantasioiden kanssa ennen kuin päädytään jättämään Natolle jäsenhakemus - joka sitten jumiutuu, koska kaikki maat eivät ole samanlaisia kilttejä mallioppilaita kuin Suomi? Siis nimenomaan tästä Suomen turvallisuuspolitiikan haaksirikosta pitäisi puhua ja siitä, ketkä tästä tilanteesta ovat vastuussa. Ja niitä vastuullisia ei ole vain demareissa. Tässä on ollut oikeistohallituksiakin, joita ei kiinnostanut edes Nato-keskustelun aloittaminen.
Kuvauksesi ei vastaa sitä, mitä tapahtui. Niinistö oli tapansa mukaan harvinaisen rauhallinen, etkä sinä tiedä kaikkea, mitä kulisseissa mahdollisesti tapahtui. Hän yritti viimeiseen asti myös puhua Puttelle järkeä päähän estääkseen sodan syttymisen, samoin kuten Macron. Se ei auttanut, mutta yritys hyvä kymmenen.
Suomen turvallisuusilmapiiri oli erilainen 90-luvun alussa, kuin mitä se nyt on. Kukaan ei tiennyt, mihin suuntaan Venäjän kehitys tulisi menemään. Eipä tienneet monet muutkaan eurooppalaiset, kuten saksalaiset.
Ja 2010-luku mentiin laput silmillä korvat tukkien, myös Krimin valtauksen jälkeen. Kumma, että suurin osa muuta Eurooppaa ei jättäytynyt toiveajattelun varaan. Albaniakin liittyi Natoon vuosia sitten - eikä sillä ole maarajaa Venäjän kanssa.
Eipä ole Albanialla varmaan vastaavaa armeijaakaan, kuin mitä Suomella.
Suomella on tarvittaessa miljoona miestä omassa armeijassa.
Ei kannata kuitenkaan yliarvioida Suomen puolustuskykyä. Ukrainakin, joka on paljon Suomea isompi, pärjää vain ulkopuolisen avun turvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mika Aaltolalta paljastus HS:ssä: Oli mukana George Bushin vaalikampanjassa
"Mika Aaltola kertoo Helsingin Sanomissa olleensa mukana republikaanien vaalityössä Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3a3f63f2-ecda-404f-b693-e547909e5…
Mitä puoluetta Mika edustaisi Suomessa?
On muistaakseni puhunut myös uskostaan. Eli jokin konservatiivisempi? Tässähän hän aikalailla eroaa suomalaisten valtavirrasta ja siksi ei ehkä olekaan puhunut asiasta kovin paljon.
Hän kertoo olevansa tunnustuksellinen luterilainen, niin ymmärsin:
Aaltola tunnistaa yhdeksi suomalaisuuden vahvaksi rakennuspuuksi luterilaisen version kristillisyydestä.
Hän toteaa, että valistuksen ansiota ei ole kaikki hyvä ja edistyksellinen, kuten monesti ehkä luullaan.
"–Kristinuskon poistaminen historiastamme muuttaisi meitä niin paljon, ettemme enää voisi katsella itseämme ylpeydellä, Upin johtaja sanoo.
–Kirkko on ollut aina keskeisellä paikalla, ihmisten ja kansakunnan kriiseissä surun ja ikävän lievittäjä. Esimerkiksi Isovihan aikana, jolloin Venäjän armeija miehitti Suomea, kirkko oli ainoa instituutio, joka jäi paikallistasolla tarjoamaan ihmisille turvaa ja suojaa. Kaikki muu ympäriltä oli sortunut. Samanlaisia näkymiä todistamme tänään ikävä kyllä päivittäin Ukrainasta.
Perinteiden pirstominen ja pirstoutuminen heikentävät Aaltolan mukaan kansakuntien mahdollisuuksia seistä kalliolla, säilyä kansalaisilleen vakaina ja turvallisina yhteisöinä. Esimerkiksi hän ottaa valtiopäivien juhlajumalanpalveluksen, ja pitää sitä esimerkkinä perinteisiimme kuuluvista tilaisuuksista, joista on hyvä pitää kiinni."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeää, että jonkinlainen poliittinen peli on hänen puoleltaan alkanut - olkoonkin, että sanoi pysyvänsä poissa presidentinvaaleista. Menee niin sanotusti liian lujaa ja julkkiksen, tutkijan ja poliitikon roolit ovat menneet iloisesti sekaisin. Tässä toki auttaa media: tekisi hyvää toimittajien pysähtyä ennen haastattelukutsun lähettämistä, että hetkinen, olisikohan joku muu välillä vähän freesimpi. Ihan UPI:n sisältäkin löytyy eri alojen tutkijoita.
Miten tutkijan ja poliitikon roolit muka voivat mennä sekaisin? Eikö ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan ja että poliitikolla on aitoa tietoa puhumastaan asiasta? Sitä paitsi myös Charly Salonius-Pasternak on esittänyt poliittisia mielipiteitä vähän väliä, ilman tällaista kohua. Mutta Aaltolasta voikin tulla seuraava presidentti, ja hänen suosionsa pelottaa vanhaa eliittiä.
Voi hyvin olla, että eliittiä pelottaa, mutta ongelmana on se, että Aaltolan analyysit asiasta kuin asiasta ovat osoittautuneet ajan kuluessa vääriksi. Se, että osaa kuulostaa fiksulta tai puhua ns. yli hilseen ei kyllä ainakaan minua vakuuta siitä, että hänen pitäisi olla presidentti. Ja ei, ei ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan. Hän voi tukea ja neuvoa poliittista päätöksentekoa, mutta häntä ei ole demokraattisesti valittu osallistumaan politiikkaan. Ja totta kai on hyvä, että poliitikot tietävät asioista - siksi juuri on instituutteja kuten UPI, joiden tehtävä on tuottaa tietoa ilman poliittista agendaa tai epäilystä siitä, että jokin agenda on. Yleensä muut tutkijat kertovat, kun kyse on mielipiteestä eikä tutkimuksesta.
Minäkin olen tutkija, tosin ihan eri alan kuin Aaltola. Meiltä tieteentekijöiltä edellytetään ja suorastaan vaaditaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Ei meitä ole pakko kuunnella, mutta meilläkin on sananvapaus. Milloin poliitikot kantavat vastuuta siitä, että sivuuttavat tieteellisen tiedon omassa päätöksenteossaan? Sellaisesta on esimerkkejä vaikka kuinka paljon, esimerkiksi Suomen metsäpolitiikassa. Aaltola on nyt poliittisen ajojahdin kohde mielipiteidensä takia niin kuin Päivi Räsänen omalla tahollaan.
Ei ole. Päinvastoin, hän on median suosikki jota pidetään joka alan asiantuntijana. Ja josta leivotaan väkisin Suomen presidenttiä.
Kansahan sen päättää, kenestä tulee seuraava presidentti. Leipäpoliitikkoja harmittaa Aaltolan esiin nousu.
On totta, että ns. status quon sekoittaminen on hyvä asia ja leipäpoliitikoilta ajan myötä katoaa jonkinlainen kosketus normielämään. On kuitenkin yksi duuni, jossa laajasta poliitikan kokemuksesta on ainoastaan hyötyä ja se on presidenttiys. Poliitikan tutkiminen ja sen teko ovat kaksi täysin eri lajia ja itse ainakin haluan presidentin, joka osaa politiikan pelin, edustaen koko maata puoluetaustasta riippumatta. Kokematon henkilö syödään elävältä kansainvälisissä pöydissä, vaikka ko. henkilö olisi lukenut tai kirjoittanut kuinka monta kirjaa tahansa tai esiintynyt televisiossa kuinka usein tahansa. Vrt. vaikka Ahtisaari, joka itse asiassa oli hyvä presidentti, mutta ikävä kyllä huono poliitikko, jonka omat syrjäyttivät lopulta. Tuli ns. politiikan ulkopuolelta. Aaltola on osoittanut jo nyt, että ei omaa ns. poliittista silmää ja niin se vain on.
No miten Ukrainan nykyinen presidentti, entinen näyttelijä, on mielestäsi pärjännyt?
Älä nyt saakeli vertaa noita kahta! Vähän kun vertaisit terästä ja perunamuusia.
Instituutin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiminnassaan instituutti pitää yllä aktiivisia kansainvälisiä suhteita. Instituutin tutkijat osallistuvat ajankohtaiseen keskusteluun kirjoittamalla artikkeleita päivä- ja aikakauslehtiin, alan julkaisuihin, osallistumalla kotimaisiin ja kansainvälisiin seminaareihin, konferensseihin ja muihin tilaisuuksiin sekä toimimalla asiantuntijoina eri medioissa. Instituutin tutkijat kommentoivat medioissa ajankohtaisia kysymyksiä oman tutkimuksensa ja asiantuntemuksensa pohjalta samaan tapaan kuin kollegansa yliopistoissa. Instituutilla ei ole yhtenäistä kantaa kansainväliseen politiikkaan liittyvissä kysymyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kannattaisi kohista Suomen turvallisuuspoliittisesta osaamisesta: miksi piti kellua 30 vuotta kuvitteellisen Nato-option varassa, kun kerran ensimmäinen reaktio Venäjän aggressiivisuuteen oli se, että presidentti säntää p*skat housussa Washingtoniin anelemaan apua ja pitää hysteerisen tiedotustilaisuuden ilman mitään antia ja sitten sekoillaan viikkoja kaiken maailman ally-sopimusfantasioiden kanssa ennen kuin päädytään jättämään Natolle jäsenhakemus - joka sitten jumiutuu, koska kaikki maat eivät ole samanlaisia kilttejä mallioppilaita kuin Suomi? Siis nimenomaan tästä Suomen turvallisuuspolitiikan haaksirikosta pitäisi puhua ja siitä, ketkä tästä tilanteesta ovat vastuussa. Ja niitä vastuullisia ei ole vain demareissa. Tässä on ollut oikeistohallituksiakin, joita ei kiinnostanut edes Nato-keskustelun aloittaminen.
Kuvauksesi ei vastaa sitä, mitä tapahtui. Niinistö oli tapansa mukaan harvinaisen rauhallinen, etkä sinä tiedä kaikkea, mitä kulisseissa mahdollisesti tapahtui. Hän yritti viimeiseen asti myös puhua Puttelle järkeä päähän estääkseen sodan syttymisen, samoin kuten Macron. Se ei auttanut, mutta yritys hyvä kymmenen.
Suomen turvallisuusilmapiiri oli erilainen 90-luvun alussa, kuin mitä se nyt on. Kukaan ei tiennyt, mihin suuntaan Venäjän kehitys tulisi menemään. Eipä tienneet monet muutkaan eurooppalaiset, kuten saksalaiset.
Aika moni tiesi. Vaikka toivoinkin toisin, meitä oli 90-luvullakin monta, jotka eivät luottaneet hetkeäkään siihen, että venäjästä tulisi millään tasolla luotettava valtio, mitä se ei koskaan historiansa aikana ole ollut ja että siitä tulisi jotain muuta, kuin pohjattoman vaarallinen paskala ja ongelmien lähde kaikille naapureilleen. Toivoa oli, mutta odotukset tuon rotanpesän historia huomioiden erittäin matalat ja äärimmäisen valitettavasti en ollut väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kannattaisi kohista Suomen turvallisuuspoliittisesta osaamisesta: miksi piti kellua 30 vuotta kuvitteellisen Nato-option varassa, kun kerran ensimmäinen reaktio Venäjän aggressiivisuuteen oli se, että presidentti säntää p*skat housussa Washingtoniin anelemaan apua ja pitää hysteerisen tiedotustilaisuuden ilman mitään antia ja sitten sekoillaan viikkoja kaiken maailman ally-sopimusfantasioiden kanssa ennen kuin päädytään jättämään Natolle jäsenhakemus - joka sitten jumiutuu, koska kaikki maat eivät ole samanlaisia kilttejä mallioppilaita kuin Suomi? Siis nimenomaan tästä Suomen turvallisuuspolitiikan haaksirikosta pitäisi puhua ja siitä, ketkä tästä tilanteesta ovat vastuussa. Ja niitä vastuullisia ei ole vain demareissa. Tässä on ollut oikeistohallituksiakin, joita ei kiinnostanut edes Nato-keskustelun aloittaminen.
Kuvauksesi ei vastaa sitä, mitä tapahtui. Niinistö oli tapansa mukaan harvinaisen rauhallinen, etkä sinä tiedä kaikkea, mitä kulisseissa mahdollisesti tapahtui. Hän yritti viimeiseen asti myös puhua Puttelle järkeä päähän estääkseen sodan syttymisen, samoin kuten Macron. Se ei auttanut, mutta yritys hyvä kymmenen.
Suomen turvallisuusilmapiiri oli erilainen 90-luvun alussa, kuin mitä se nyt on. Kukaan ei tiennyt, mihin suuntaan Venäjän kehitys tulisi menemään. Eipä tienneet monet muutkaan eurooppalaiset, kuten saksalaiset.
Ja 2010-luku mentiin laput silmillä korvat tukkien, myös Krimin valtauksen jälkeen. Kumma, että suurin osa muuta Eurooppaa ei jättäytynyt toiveajattelun varaan. Albaniakin liittyi Natoon vuosia sitten - eikä sillä ole maarajaa Venäjän kanssa.
Eipä ole Albanialla varmaan vastaavaa armeijaakaan, kuin mitä Suomella.
Suomella on tarvittaessa miljoona miestä omassa armeijassa.
Ei kannata kuitenkaan yliarvioida Suomen puolustuskykyä. Ukrainakin, joka on paljon Suomea isompi, pärjää vain ulkopuolisen avun turvin.
Ukrainalla ei ennen sotaa ole ollut sellaista systemaattisesti harjoittelevaa ammattimaista armeijaa ja asevelvollisuusjärjestelmää, kuin mitä Suomessa on. Suomalaiset ovat auttaneet kouluttamaan ukrainalaisia vapaaehtoisia ja kuulemma Suomen varusmiespalveluksen opeista oli siellä suuri apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Aaltola on julkisuudessa, sitä vähemmän hänestä pidän. Olkoonkin että monesti olen samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta hänessä on jotain joka pistää jarruja mieleen ja häläreitä soimaan. Hän ottaa hieman liikaa vapauksia, astuu toisten tonteille ja tunkee omia asioitaan (kuten tuo Geo-poika) keskusteluihin joihin ne eivät kuulu. Siksi näkisin lafkansakin johdossa jonkun muun kuin hänet.
Tämä. Liian ekstrovertti, puhelias ja avoin. Olen itse samanlainen, eikä tällaisella luonteella vaan suomalaisessa yhteiskunnassa voi oikeasti saada mitään aikaan. Pitää osata antaa toisille hirveästi tilaa ja odotella sopivaa hetkeä vienosti ehdottaa omaa kantaansa, eikä jyrätä menemään kuten vaikka Aaltola.
Kyllä tähän maahan mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta Aaltola on asemassa jossa ei pitäisi sooloilla ja esittää tietävänsä kaikki. Sellainen voi koitua jopa kohtalokkaaksi maallemme. Tutkijan tulisi pysytellä lestissään.
Katsoin juuri kylän sodan Suomi, ja jännästi toi kulttuuri aina vaan punkee pintaan. Siis se, että on vaarallista, jos joku jotain sanoo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeää, että jonkinlainen poliittinen peli on hänen puoleltaan alkanut - olkoonkin, että sanoi pysyvänsä poissa presidentinvaaleista. Menee niin sanotusti liian lujaa ja julkkiksen, tutkijan ja poliitikon roolit ovat menneet iloisesti sekaisin. Tässä toki auttaa media: tekisi hyvää toimittajien pysähtyä ennen haastattelukutsun lähettämistä, että hetkinen, olisikohan joku muu välillä vähän freesimpi. Ihan UPI:n sisältäkin löytyy eri alojen tutkijoita.
Miten tutkijan ja poliitikon roolit muka voivat mennä sekaisin? Eikö ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan ja että poliitikolla on aitoa tietoa puhumastaan asiasta? Sitä paitsi myös Charly Salonius-Pasternak on esittänyt poliittisia mielipiteitä vähän väliä, ilman tällaista kohua. Mutta Aaltolasta voikin tulla seuraava presidentti, ja hänen suosionsa pelottaa vanhaa eliittiä.
Voi hyvin olla, että eliittiä pelottaa, mutta ongelmana on se, että Aaltolan analyysit asiasta kuin asiasta ovat osoittautuneet ajan kuluessa vääriksi. Se, että osaa kuulostaa fiksulta tai puhua ns. yli hilseen ei kyllä ainakaan minua vakuuta siitä, että hänen pitäisi olla presidentti. Ja ei, ei ole hyvä, että tutkija osallistuu politiikkaan. Hän voi tukea ja neuvoa poliittista päätöksentekoa, mutta häntä ei ole demokraattisesti valittu osallistumaan politiikkaan. Ja totta kai on hyvä, että poliitikot tietävät asioista - siksi juuri on instituutteja kuten UPI, joiden tehtävä on tuottaa tietoa ilman poliittista agendaa tai epäilystä siitä, että jokin agenda on. Yleensä muut tutkijat kertovat, kun kyse on mielipiteestä eikä tutkimuksesta.
Minäkin olen tutkija, tosin ihan eri alan kuin Aaltola. Meiltä tieteentekijöiltä edellytetään ja suorastaan vaaditaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Ei meitä ole pakko kuunnella, mutta meilläkin on sananvapaus. Milloin poliitikot kantavat vastuuta siitä, että sivuuttavat tieteellisen tiedon omassa päätöksenteossaan? Sellaisesta on esimerkkejä vaikka kuinka paljon, esimerkiksi Suomen metsäpolitiikassa. Aaltola on nyt poliittisen ajojahdin kohde mielipiteidensä takia niin kuin Päivi Räsänen omalla tahollaan.
Ei ole. Päinvastoin, hän on median suosikki jota pidetään joka alan asiantuntijana. Ja josta leivotaan väkisin Suomen presidenttiä.
Kansahan sen päättää, kenestä tulee seuraava presidentti. Leipäpoliitikkoja harmittaa Aaltolan esiin nousu.
On totta, että ns. status quon sekoittaminen on hyvä asia ja leipäpoliitikoilta ajan myötä katoaa jonkinlainen kosketus normielämään. On kuitenkin yksi duuni, jossa laajasta poliitikan kokemuksesta on ainoastaan hyötyä ja se on presidenttiys. Poliitikan tutkiminen ja sen teko ovat kaksi täysin eri lajia ja itse ainakin haluan presidentin, joka osaa politiikan pelin, edustaen koko maata puoluetaustasta riippumatta. Kokematon henkilö syödään elävältä kansainvälisissä pöydissä, vaikka ko. henkilö olisi lukenut tai kirjoittanut kuinka monta kirjaa tahansa tai esiintynyt televisiossa kuinka usein tahansa. Vrt. vaikka Ahtisaari, joka itse asiassa oli hyvä presidentti, mutta ikävä kyllä huono poliitikko, jonka omat syrjäyttivät lopulta. Tuli ns. politiikan ulkopuolelta. Aaltola on osoittanut jo nyt, että ei omaa ns. poliittista silmää ja niin se vain on.
No miten Ukrainan nykyinen presidentti, entinen näyttelijä, on mielestäsi pärjännyt?
Ensinnäkin toivotaan, että Suomessa ei jouduta sotatilaan missään vaiheessa. Zelenskyi sai itse asiassa paljon kritiikkiä ennen sotaa ja olisi luultavasti menossa vaihtoon ilman poikkeustilaa. On tutkittu asia, että poikkeustilanteissa, kuten sodassa tai vaikka pandemiakriisissä ihmiset ryhmittäytyvät johtajiensa taakse. Toisaalta yhteiskuntia ei voi suoraan verrata: Ukraina oli jo Z:n valitessaan kärsinyt kauan korruptiosta sekä Venäjän ahdistelusta ja on poliittiselta systeemiltään ja kulttuuriltaan erilainen kuin vaikka Suomi. Hyvin on pärjännyt, mutta se ei tarkoita että meidän kannattaisi valita vaikka poliittista satiiria tehnyt Jukka Lindström. Hänhän on myös tumma, pitkä ja komea sekä fiksu, kun se tuntuu joillekin riittävän :) Lisäksi vielä hauska, mitä MA ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tuo oman yksityiselämän esille tuominen a-studiossa, siis ajankohtaisia maailmantapahtumia käsittelevässä ohjelmassa osoittaa kyllä Aaltolan itsekritiikin puutteen.
Melko pelottavaa ulkopoliittisen instituutin johtajalta.
(!!!)
Tuo sen koska häneltä kysytään
Ei todellakaan kysytty a-studiossa. Aaltola itse ymppäsi kommentin Gro-pojasta täysin muuta käsittelevään kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tuo oman yksityiselämän esille tuominen a-studiossa, siis ajankohtaisia maailmantapahtumia käsittelevässä ohjelmassa osoittaa kyllä Aaltolan itsekritiikin puutteen.
Melko pelottavaa ulkopoliittisen instituutin johtajalta.
(!!!)
Tuo sen koska häneltä kysytään
Ei todellakaan kysytty a-studiossa. Aaltola itse ymppäsi kommentin Gro-pojasta täysin muuta käsittelevään kysymykseen.
...Geo.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Aaltola on julkisuudessa, sitä vähemmän hänestä pidän. Olkoonkin että monesti olen samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta hänessä on jotain joka pistää jarruja mieleen ja häläreitä soimaan. Hän ottaa hieman liikaa vapauksia, astuu toisten tonteille ja tunkee omia asioitaan (kuten tuo Geo-poika) keskusteluihin joihin ne eivät kuulu. Siksi näkisin lafkansakin johdossa jonkun muun kuin hänet.
Paavo Lipponen? Hän on myös ollut UPI:n vetäjä.
Mitä Aaltola kysyisin Jesseltä:
"–Se kysymys tulisi aika lailla harkita tarkkaan. En tiedä tarvitsisiko hänen vastata minulle enää mitään. Raamatussa hän on sanoittanut sen, mitä ylipäätään on tarpeellista.
– Lähinnä mieleen nousee ajatus siitä, että Jeesus ei tainnut kysyttäessä antaa kaikkiin asioihin suoria vastauksia, vaan kertoi usein vastaukseksi tarinan tai vertauksen. Hän vei tematiikan johonkin täysin uuteen suuntaan. Vastauksia on meille ihmisille annettu vain sen verran, kuin on tarpeellista ja hyödyllistä."
https://www.lehteri.fi/henkijaelama/kansakunta-kalliolla/
Aaltola ei kuitenkaan itse taida noudattaa tuota, häneltä kun löytyy vastaukset kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kai tuon Aaltolan ulkomaan matkan on joku hyväksynyt. Ei pomoktkaan noita matkoja omin päin tee, kai? Onko jollain tämän matkan suhteen parempaa tietoa?
Ei kai tuossa reissussa sinänsä mitään kyseenalaista ollutkaan, vaan sen tiimoilta tulleista Aaltolan lausunnoista. Ihan hyvä että joutui puhutteluun, hän ylitti valtuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mika Aaltohan on tehnyt sitä ( eli politikointia) jo alusta lähtien, kun on asemassaan ollut. Lisäksi myös ollut selkeästi USA, ja NATO myönteinen. Kaikki hänen lausuntonsa ovat aina heitä myötäileviä. Paljon hän ollut esille, ehkä vähän liian paljonkin ja ollut kärkäs ilmaisemaan oman mielipiteensä. Se, että ovatko hänen mielipiteensä aina tutkijan näkökulmasta tehtyjä, niin ei ehkä. Henkilökohtaiset vaikuttimet ovat tainneet painaa enemmän hänen argumenteissaan. Vaikka hän nyt on toki mennyt politikoimaan, niin silti olen hänen kanssaan joissakin asioissa samaa mieltä. Viimeksi sanomansa asian suhteen, eli että Suomen pitää hakea jäsenyyttä erikseen, eikä yhdessä Ruotsin kanssa. Siinä hän on aivan oikeassa.
Igorkin löysi ketjun.
Ikävä tuottaa sinulle paha pettymys, mutta olen ihan supisuomalainen. Anteeksi, jos edellisessä mielipiteessäni oli kirjoitusvirheitä. Se, että en fanita Mika Aaltolaa, tai kaadu hänen eteensä jokaisen naisen tapaan ei tarkoita sitä, että olisin venäläinen, saatika mikään mies.
Kaadu hänen eteensä, kuin jokainen nainen...voi luoja. Jos siis joku nainen hänestä pitäisi, se ei tarkoita, että naiset osaisivat ajatella omilla aivoillaan? Tätäkö siis tarkoitat? Aikamoinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä Aaltola kysyisin Jesseltä:
"–Se kysymys tulisi aika lailla harkita tarkkaan. En tiedä tarvitsisiko hänen vastata minulle enää mitään. Raamatussa hän on sanoittanut sen, mitä ylipäätään on tarpeellista.
– Lähinnä mieleen nousee ajatus siitä, että Jeesus ei tainnut kysyttäessä antaa kaikkiin asioihin suoria vastauksia, vaan kertoi usein vastaukseksi tarinan tai vertauksen. Hän vei tematiikan johonkin täysin uuteen suuntaan. Vastauksia on meille ihmisille annettu vain sen verran, kuin on tarpeellista ja hyödyllistä."
https://www.lehteri.fi/henkijaelama/kansakunta-kalliolla/
Aaltola ei kuitenkaan itse taida noudattaa tuota, häneltä kun löytyy vastaukset kaikkeen.
Mutta erittäin usein antaa tarinan tai vertauksen kunnon analyysin sijasta, että olisiko sittenkin ottanut mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänet pyydettiin ohjelmaan ja hän välitti tietoa, jota oli matkallaan saanut, kuten riippumattoman kyseisen laitoksen tutkijan tuleekin.
Pitäisikö kysyä lupa ensin, mitä saa sanoa. Jokin suurempi hyshys-konsensushan tuossa asiassa taitaa olla.Jo aiemmin kertoi tästä Haavisto, ja kohta hänet laitettiin ruotuun. Sittemmin hän palaili samoille linjoille vähän varovammin. Totuus pyrkii pintaan.
Eikö tässä ole kaksi eri maata hakemassa erillisillä hakemuksillaan, jotka jätettiin samana päivänä. On luonnollista, jos välillä halutaan varmistaa, onko niissä jokin salainen liima, joka ei näy päällepäin. Siis Turkki kyseli niin. Olisihan se kiva, jos molemmat mast hyväksyttäisiin yhtä aikaa. Mutta jos se ei ole mahdollista, niin sitten toinen hieman myöhemmin.
Aalto on täydellinen hupsu, lähtenyt täysin laukalle, ei minkäänlaisia käytöstapoja. Tuosta typerykseltä jotkut huutaa pressaa. Narsisti vimosen päälle.
Tuo narsismin hokeminen joka paikassa tekee hallaa koko käsitteelle. Eikö narsistit yleensä anna itsestään äärimmäisen miellyttävän kuvan? Eivät paljasta itseään julkisesti.
Joo, mutta Aaltolan nyt politiikan tutkijana pitäisi vielä noita kahta vähemmän antaa kommentteja rokotteiden turvallisuudesta.