Onnellinen uusioperhe, ihan tarua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Hieman ummehtunut tuo asenteesi näin vuonna 2023.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Hieman ummehtunut tuo asenteesi näin vuonna 2023.

Minä luulin, että minä olen ikäni puolesta (54) se ummehtunut täällä. Enpä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperhe, molemmilla omia isoja Tai aikuisia lapsia, ei yhteisiä. Homma toimii hyvin, ei ongelmia, mutta sitä olen monesti miettinyt, että surullisinta avioeron jälkeen on se, ettei lapset ole enää yhteisiä kenenkään kanssa. Tätä on vaikea selittää.

Olen kade heille, jotka lähettävät lapsensa esim vaihto-oppilaaksi tai ulkimaille opiskelemaan, tai lähtevät koko perheenä Malediiveille. Ei minulla ole varaa tehdä näitä lapsille, tuo kuvio tarvitsisi toisen maksajan. Ei aviomies siihen pysty, koska hänenhän pitäisi maksaa omansa sinne Malediiveille. Neljän (2+2) lapsen maksaminen on liikaa.

Eli vaikka me olemme me, niin loopupeleissä emme pysty ajamaan lasten etua niin kuin ydinperheessä. Ydinperheessä lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ajavat juuri hänen etuaan. Se edun ajaminen ei hajoa, vain kulminoituu juuri yhteen lapseen. Uusperheessä sitä etua yrittää kyllä ajaa, mutta sitä on kuitenkin yksin ajamassa sitä etua.

Siis tosi vaikea selittää. Tämä nyt kulminoituu rahaan, koska näitä esimerkkejä on ympärillä. Mutta varmaan löytyy henkisiäkin esimerkkejä. Ajankäytöllisesti haluaa satsata enemmän omaan lapseen, mutta se on aina jostain muusta pois.

Ei tuo raha-asia liity mitenkään ydinperhe vai eronneet vanhemmat -tilanteeseen. On köyhiä ydinperheitä ja on rikkaita yksinhuoltajia. Se on vain sinun näkemyksesi, että voisit miehen rahoilla elää leveämmin. Suurin osa ei ajattele noin, vaan tienaa itse riittävästi ja lasten isä voi jopa olla äitiä pienituloisempi.

Kyllä mä olen oppinut tykkäämään miehen lapsesta. Ikinä en ole ollut hänelle ilkeä ja olen ollut tasapuolinen hänen ja oman lapsen kanssa esim. heidän riidoissa. Mitä vanhemmaksi hän tuli niin huomasin et välitän enemmän. Hän sanoi mulle kerran et olen ollut parempi äiti hänelle kuin hänen oma äiti. Hän on siis asunut meidän kanssa alusta lähtien ja vieraillut säännöllisesti äitinsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperhe, molemmilla omia isoja Tai aikuisia lapsia, ei yhteisiä. Homma toimii hyvin, ei ongelmia, mutta sitä olen monesti miettinyt, että surullisinta avioeron jälkeen on se, ettei lapset ole enää yhteisiä kenenkään kanssa. Tätä on vaikea selittää.

Olen kade heille, jotka lähettävät lapsensa esim vaihto-oppilaaksi tai ulkimaille opiskelemaan, tai lähtevät koko perheenä Malediiveille. Ei minulla ole varaa tehdä näitä lapsille, tuo kuvio tarvitsisi toisen maksajan. Ei aviomies siihen pysty, koska hänenhän pitäisi maksaa omansa sinne Malediiveille. Neljän (2+2) lapsen maksaminen on liikaa.

Eli vaikka me olemme me, niin loopupeleissä emme pysty ajamaan lasten etua niin kuin ydinperheessä. Ydinperheessä lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ajavat juuri hänen etuaan. Se edun ajaminen ei hajoa, vain kulminoituu juuri yhteen lapseen. Uusperheessä sitä etua yrittää kyllä ajaa, mutta sitä on kuitenkin yksin ajamassa sitä etua.

Siis tosi vaikea selittää. Tämä nyt kulminoituu rahaan, koska näitä esimerkkejä on ympärillä. Mutta varmaan löytyy henkisiäkin esimerkkejä. Ajankäytöllisesti haluaa satsata enemmän omaan lapseen, mutta se on aina jostain muusta pois.

Ei tuo raha-asia liity mitenkään ydinperhe vai eronneet vanhemmat -tilanteeseen. On köyhiä ydinperheitä ja on rikkaita yksinhuoltajia. Se on vain sinun näkemyksesi, että voisit miehen rahoilla elää leveämmin. Suurin osa ei ajattele noin, vaan tienaa itse riittävästi ja lasten isä voi jopa olla äitiä pienituloisempi.

Et ymmärtänyt.

pointti onkin, että jos olisin vielä ydinperheessä, niin meillä olisi varaa tehdä kaikki nuo esimerkit. Nyt kun olemme eronneet, niin minulla ei ole mahdollisuutta neuvotella mistään vaihto-oppilasvuosista.

Toinen pointti on, että Minun nykyinen mieheni on aivan yhtä hyvätuloinen kuin eksäni. Mutta uusperheessä se lapsiin sijoitus ei vain toimi samalla tavalla kuin ydinperheessä. Ja se minua surettaa: uusperheessä ensi sijassa ajatellaan oman lapsen etua. Ja niihån se pitääkin olla, en minä sitä sure. Vaan sitä, että uusperheessä on vain yksi vanhempi ajamassa lapsen etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Hieman ummehtunut tuo asenteesi näin vuonna 2023.

Ai sori, mä unohdin, että sukupuolet kuuluu häivyttää ja naisten on pakko esittää, että jalkapallo kiinnostaa nykyään. Trans saa sanoa olevansa sellainen, mutta nainen ei saa sanoa olevansa nainen. Edes lapsiperhekeskustelussa.

Nämä aikaisemmin eronneet ovat löytäneet toisensa. Nyt on pakko kestää, kun ei voi taas erota. Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Hieman ummehtunut tuo asenteesi näin vuonna 2023.

Ai sori, mä unohdin, että sukupuolet kuuluu häivyttää ja naisten on pakko esittää, että jalkapallo kiinnostaa nykyään. Trans saa sanoa olevansa sellainen, mutta nainen ei saa sanoa olevansa nainen. Edes lapsiperhekeskustelussa.

Miksi miehen tai pojan pitäisi olla kiinnostunut jalkapallosta? Minä en koskaan ole, ja kyllä ihan mies olen identiteetiltäni ja biologialtani.

On mahdollista silloin, jos aikuiset laittavat toistensa mielipiteet lasten mielipiteiden edelle. Eli aikuisten pitää toimia tiiminä ja yhtenä rintamana. Silloin lapset ottavat vanhemman uuden puolison tosissaan ja vältytään turhalta draamalta. Lapset myös kunnioittavat sellaista ihmistä, jota heidän vanhempansa kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperhe, molemmilla omia isoja Tai aikuisia lapsia, ei yhteisiä. Homma toimii hyvin, ei ongelmia, mutta sitä olen monesti miettinyt, että surullisinta avioeron jälkeen on se, ettei lapset ole enää yhteisiä kenenkään kanssa. Tätä on vaikea selittää.

Olen kade heille, jotka lähettävät lapsensa esim vaihto-oppilaaksi tai ulkimaille opiskelemaan, tai lähtevät koko perheenä Malediiveille. Ei minulla ole varaa tehdä näitä lapsille, tuo kuvio tarvitsisi toisen maksajan. Ei aviomies siihen pysty, koska hänenhän pitäisi maksaa omansa sinne Malediiveille. Neljän (2+2) lapsen maksaminen on liikaa.

Eli vaikka me olemme me, niin loopupeleissä emme pysty ajamaan lasten etua niin kuin ydinperheessä. Ydinperheessä lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ajavat juuri hänen etuaan. Se edun ajaminen ei hajoa, vain kulminoituu juuri yhteen lapseen. Uusperheessä sitä etua yrittää kyllä ajaa, mutta sitä on kuitenkin yksin ajamassa sitä etua.

Siis tosi vaikea selittää. Tämä nyt kulminoituu rahaan, koska näitä esimerkkejä on ympärillä. Mutta varmaan löytyy henkisiäkin esimerkkejä. Ajankäytöllisesti haluaa satsata enemmän omaan lapseen, mutta se on aina jostain muusta pois.

Ei tuo raha-asia liity mitenkään ydinperhe vai eronneet vanhemmat -tilanteeseen. On köyhiä ydinperheitä ja on rikkaita yksinhuoltajia. Se on vain sinun näkemyksesi, että voisit miehen rahoilla elää leveämmin. Suurin osa ei ajattele noin, vaan tienaa itse riittävästi ja lasten isä voi jopa olla äitiä pienituloisempi.

Et ymmärtänyt.

pointti onkin, että jos olisin vielä ydinperheessä, niin meillä olisi varaa tehdä kaikki nuo esimerkit. Nyt kun olemme eronneet, niin minulla ei ole mahdollisuutta neuvotella mistään vaihto-oppilasvuosista.

Toinen pointti on, että Minun nykyinen mieheni on aivan yhtä hyvätuloinen kuin eksäni. Mutta uusperheessä se lapsiin sijoitus ei vain toimi samalla tavalla kuin ydinperheessä. Ja se minua surettaa: uusperheessä ensi sijassa ajatellaan oman lapsen etua. Ja niihån se pitääkin olla, en minä sitä sure. Vaan sitä, että uusperheessä on vain yksi vanhempi ajamassa lapsen etua.

En todellakaan ymmärrä. Miten sun uuden miehen tulot liittyy mihinkään? Jos haluat lapsesi vaihto-oppilaaksi, miksi et itse tienaa rahojasi? Ihan yhtä paljon tienaatte yhdessä exäsi kanssa kuin yhdessä ollessakin. Elättekö niin yli varojenne, ettei sukan varteen ole jäänyt mitään, jos yhdessä ollessa jäisi?

Minun kuluni laskivat erossa kasvaneesta asumiskulusta huolimatta. Miehet tulee tosi kalliiksi, ihan jo lähtien siitä, että syövät niin paljon. Kyllä minulla eron jälkeenkin on varaa lasten kalliisiin juttuihin, kun tienaan itse n. 100keur/v ja olen kerryttänyt varallisuutta. Miksi laskit miehen varaan (ja eikö se lasten isä siis enää osallistu mitenkään?) tai mikset osaa suhteuttaa kulutustasi omiin tuloihisi siten, että jää lasten tärkeisiin juttuihinkin rahaa?

Olen kasvanut uusioperheessä. Isäpuoleni on lähes aina kohdellut mua kuin omaa lastaan. Hän on mulle läheisempi kuin kumpikaan vanhemmistani. Lisäksi hän kyllä tuntee mut parhaiten. Joskus olen huomannut, että äitiäni ärsyttää meidän läheiset välit. Isäpuoleni kuitenkin aina tiedosti sen, ettei ole isäni. Hän ei ikinä puuttunut liikaa asioihini, vaan antoi vanhempieni hoitaa ne. se ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta turvallinen aikuinen minulle.  Meillä oli alusta lähtien kunnioitus toisiamme kohtaan.  Isäpuoleni on myös aina kunnioittanut isääni ja tukenut häntä vanhemmuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut uusioperheessä. Isäpuoleni on lähes aina kohdellut mua kuin omaa lastaan. Hän on mulle läheisempi kuin kumpikaan vanhemmistani. Lisäksi hän kyllä tuntee mut parhaiten. Joskus olen huomannut, että äitiäni ärsyttää meidän läheiset välit. Isäpuoleni kuitenkin aina tiedosti sen, ettei ole isäni. Hän ei ikinä puuttunut liikaa asioihini, vaan antoi vanhempieni hoitaa ne. se ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta turvallinen aikuinen minulle.  Meillä oli alusta lähtien kunnioitus toisiamme kohtaan.  Isäpuoleni on myös aina kunnioittanut isääni ja tukenut häntä vanhemmuudessa. 

Tällaisista kuvioista tosiaan voi tulla ihan kaikille osapuolille onnellisuutta lisääviä asioita. Esim. näitä tapauksia, joissa isäpuoli vielä vanhanakin toimii bonusvaarin roolissa bonuslapsenlapsille, vie heitä kalaan jne. jossain mökillä vielä sittenkin, kun puolisonsa ja noiden lastenlasten mummi on jo kuollut. Jotenkin mua aina ihmetyttää kuinka negatiivisesti uusperheisiin suhtaudutaan. Yleensä se ei ole haitta, vaan etu, että elämään tulee lisää läheisiä ihmisiä. Ihan kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Hieman ummehtunut tuo asenteesi näin vuonna 2023.

Ai sori, mä unohdin, että sukupuolet kuuluu häivyttää ja naisten on pakko esittää, että jalkapallo kiinnostaa nykyään. Trans saa sanoa olevansa sellainen, mutta nainen ei saa sanoa olevansa nainen. Edes lapsiperhekeskustelussa.

Miksi miehen tai pojan pitäisi olla kiinnostunut jalkapallosta? Minä en koskaan ole, ja kyllä ihan mies olen identiteetiltäni ja biologialtani.

Tosi vaikeahan se on tietysti käsittää, että tuohon tilalle voi vaihtaa ihan minkä tahansa asian, mikä ei ole yhteistä biovanhemman kanssa, mutta yhdistää bonusvanhemman kanssa. Noh, ehkä se bioisä nyt ei jostain menkkakivuista tai e-pillereistä tajua uutta naista enempää, kuin ehkä jos on gynekologi, mutta noin muuten.

En tunne yhtäkään edes etäisesti toimivaa tai onnellista uusperhettä. Sen sijaan tiedän monta uusperhettä, jossa vanhemmat toivoo ettei olisi erottu. Erotaan seuraavasta ja seuraavasta ja lopulta lapsia kolmelle eri isälle/äidille ja mikään ei toimi. Lapset oireilee ja inhoaa uusia kumppaneita. Kellään ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut uusioperheessä. Isäpuoleni on lähes aina kohdellut mua kuin omaa lastaan. Hän on mulle läheisempi kuin kumpikaan vanhemmistani. Lisäksi hän kyllä tuntee mut parhaiten. Joskus olen huomannut, että äitiäni ärsyttää meidän läheiset välit. Isäpuoleni kuitenkin aina tiedosti sen, ettei ole isäni. Hän ei ikinä puuttunut liikaa asioihini, vaan antoi vanhempieni hoitaa ne. se ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta turvallinen aikuinen minulle.  Meillä oli alusta lähtien kunnioitus toisiamme kohtaan.  Isäpuoleni on myös aina kunnioittanut isääni ja tukenut häntä vanhemmuudessa. 

Kuullostaa hieman vinoutuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut uusioperheessä. Isäpuoleni on lähes aina kohdellut mua kuin omaa lastaan. Hän on mulle läheisempi kuin kumpikaan vanhemmistani. Lisäksi hän kyllä tuntee mut parhaiten. Joskus olen huomannut, että äitiäni ärsyttää meidän läheiset välit. Isäpuoleni kuitenkin aina tiedosti sen, ettei ole isäni. Hän ei ikinä puuttunut liikaa asioihini, vaan antoi vanhempieni hoitaa ne. se ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta turvallinen aikuinen minulle.  Meillä oli alusta lähtien kunnioitus toisiamme kohtaan.  Isäpuoleni on myös aina kunnioittanut isääni ja tukenut häntä vanhemmuudessa. 

Kuullostaa hieman vinoutuneelta.

Millä tavalla vinoutuneelta?  Minä en pidä tota vinoutuneena. On ollut hyvä, että isälläni ja isäpuolellani on myös hyvät välit. Äitini kanssa minulla on aina ollut etäiset välit, joten mielestäni lapsena minua auttoi paljon se, että kotona oli myös se läheisempi ihminen. Isääni näin muutaman kerran vuodessa hänen omista ongelmistaan johtuen.  Pidän isäpuoltani ns kolmantena vanhempana.  Arvostan sitä, että isäpuoleni kohtelee minua tasapuolisesti siskopuoleni , joka on hänen biologinen lapsensa, kanssa.

Uusperheessä kasvaneena voin vastata: on olemassa onnellisia uusperheitä. Nyt olen jo kolmekymppinen, mutta edelleen isäpuoleni on kolmas vanhempani ja aivan yhtä rakas kun äitini ja isäni. Meillä on omat jutut ja lämmin suhde.

Usein näitä keskusteluja lukiessa tuntuu, että osa kommentoijista projisoi omia pelkojaan: jos onnellinen uusperhe on mahdollista saavuttaa, tarkoittaa se että oma lapseni saattaa joskus rakastaa jotain kolmatta henkilöä yhtä paljon kuin minua.

Voi kun aikuiset osaisivat laittaa omat kateuden tunteet syrjään ja ajatella sitä mikä rikkaus lapselle on kolme rakastavaa vanhempaa.

Tiedän tapauksen, jossa lapsen biologinen äiti kuoli (sairauteen) lapsen ollessa teini ja isäpuoli sitten äidin kuoltua adoptoi ja kasvatti tuon lapsen aikuiseksi. Biologinen isä ei ollut kovin läheinen ja asui toisella paikkakunnalla. Kyllä siinä aika läheiset välit on oltava lapsella ja isäpuolella, että tuohon lähdetään. Nyt lapsi siis jo reilusti aikuinen ja läheisissä väleissä isäpuoleensa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperhe, molemmilla omia isoja Tai aikuisia lapsia, ei yhteisiä. Homma toimii hyvin, ei ongelmia, mutta sitä olen monesti miettinyt, että surullisinta avioeron jälkeen on se, ettei lapset ole enää yhteisiä kenenkään kanssa. Tätä on vaikea selittää.

Olen kade heille, jotka lähettävät lapsensa esim vaihto-oppilaaksi tai ulkimaille opiskelemaan, tai lähtevät koko perheenä Malediiveille. Ei minulla ole varaa tehdä näitä lapsille, tuo kuvio tarvitsisi toisen maksajan. Ei aviomies siihen pysty, koska hänenhän pitäisi maksaa omansa sinne Malediiveille. Neljän (2+2) lapsen maksaminen on liikaa.

Eli vaikka me olemme me, niin loopupeleissä emme pysty ajamaan lasten etua niin kuin ydinperheessä. Ydinperheessä lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ajavat juuri hänen etuaan. Se edun ajaminen ei hajoa, vain kulminoituu juuri yhteen lapseen. Uusperheessä sitä etua yrittää kyllä ajaa, mutta sitä on kuitenkin yksin ajamassa sitä etua.

Siis tosi vaikea selittää. Tämä nyt kulminoituu rahaan, koska näitä esimerkkejä on ympärillä. Mutta varmaan löytyy henkisiäkin esimerkkejä. Ajankäytöllisesti haluaa satsata enemmän omaan lapseen, mutta se on aina jostain muusta pois.

Ei tuo raha-asia liity mitenkään ydinperhe vai eronneet vanhemmat -tilanteeseen. On köyhiä ydinperheitä ja on rikkaita yksinhuoltajia. Se on vain sinun näkemyksesi, että voisit miehen rahoilla elää leveämmin. Suurin osa ei ajattele noin, vaan tienaa itse riittävästi ja lasten isä voi jopa olla äitiä pienituloisempi.

Et ymmärtänyt.

pointti onkin, että jos olisin vielä ydinperheessä, niin meillä olisi varaa tehdä kaikki nuo esimerkit. Nyt kun olemme eronneet, niin minulla ei ole mahdollisuutta neuvotella mistään vaihto-oppilasvuosista.

Toinen pointti on, että Minun nykyinen mieheni on aivan yhtä hyvätuloinen kuin eksäni. Mutta uusperheessä se lapsiin sijoitus ei vain toimi samalla tavalla kuin ydinperheessä. Ja se minua surettaa: uusperheessä ensi sijassa ajatellaan oman lapsen etua. Ja niihån se pitääkin olla, en minä sitä sure. Vaan sitä, että uusperheessä on vain yksi vanhempi ajamassa lapsen etua.

En todellakaan ymmärrä. Miten sun uuden miehen tulot liittyy mihinkään? Jos haluat lapsesi vaihto-oppilaaksi, miksi et itse tienaa rahojasi? Ihan yhtä paljon tienaatte yhdessä exäsi kanssa kuin yhdessä ollessakin. Elättekö niin yli varojenne, ettei sukan varteen ole jäänyt mitään, jos yhdessä ollessa jäisi?

Minun kuluni laskivat erossa kasvaneesta asumiskulusta huolimatta. Miehet tulee tosi kalliiksi, ihan jo lähtien siitä, että syövät niin paljon. Kyllä minulla eron jälkeenkin on varaa lasten kalliisiin juttuihin, kun tienaan itse n. 100keur/v ja olen kerryttänyt varallisuutta. Miksi laskit miehen varaan (ja eikö se lasten isä siis enää osallistu mitenkään?) tai mikset osaa suhteuttaa kulutustasi omiin tuloihisi siten, että jää lasten tärkeisiin juttuihinkin rahaa?

Koska minulla ei ole rahaa siihen.  Minulla on kaksi lasta, enkä repäise 40 000 tonnia tästä vaihto-oppilasvuosiin ja sen jälkeen laittaa 15000, että pääsemme kaikki Malediiveille. 

Mutta en puhu vain rahasta, vaan siitä, että ydinperheessä ne lapset ovat _todella_ yhteiset, ja uusperheessä siinä vain on ero. 

Vrt. 

Minulla on 10 tuntia aikaa antaa lapsille henkilökohtaista aikaa. Annanko 10 h omalle lapselleni, vai jaanko sen miehen lasten kesken niin, että annan jokaiselle lapselle 2 tuntia? 

Tai minulla on x määrä energiaa. Jaanko sen kaikille lapsille, vai annanko energiastani enemmän omalle lapselleni? 

Totta kai annan omalle lapselleni, ja mies antaa omalleen. Mutta ydinperheessä minulla olisi puoliso, joka on samalla puolella minun ja minun lapseni kanssa. Tästä on kyse. 

En yhtään hauku aviomiestäni, vaan totean vain, että näin se menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki olisi varmaan ideaalia, jos tulisi tunne, että toisen lapset ovat yhteisiä, mutta mun mielestä se on aika outo lähtökohta uusioperheessä. Varsinkin jos lapset jo teinejä (ehkä eri asia, jos lapset ihan pieniä ja muutetaan yhteen). Teinien kohdalla tuskin kukaan olettaakaan, että se vanhemman uusi puoliso nyt äidiksi/isäksi rupeaa. Ihan onnellisia voi kaikki olla, vaikka uusi puoliso oliskin vain kaverihenkinen turvallinen aikuinen, eikä mikään uusi isä/äiti.

Juu, seuraan vierestä tilannetta, jossa nainen jolla teinityttöjä petti puolisoansa miehen kanssa, jolla myös teinityttöjä. Nainen erosi puolisostaan, mies edelleen perheensä ja vaimonsa kanssa. Kuvittelevat, että tästä syntyy joku hieno uusperhe, jossa teinitytöt ottavat uudet "kumppanit" vastaan. Vaikea ajatella, ettei teineille tekisi pahaa katsoa tuota pettämistouhua ja tuntea iloa tai edes kohteliaita ajatuksia näitä uusia "vanhempia" kohtaan.

Tuollainen pettämiskuvio nyt ei kyllä mitenkään liity varsinaisesti uusperheisiin, eikä tuossa seuraamassasi tilanteessa edes olla uusperheessä, vaan mies on edelleen ydinperheessään.

Normaali uusperhe on sellainen, että on erottu esim. lasten ollessa pieniä, lapset eivät edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä ja vuosia myöhemmin vanhempi löytää uuden puolison. Se voi olla lapselle jopa kiva juttu, että uusi puoliso tulee kuvioon. Varsinkin pojalle uusi mies, jonka kanssa katsoa jalkapalloa, kun äitiä ei siitä mitään ymmärrä, tai tytölle uusi nainen, jonka kanssa sparrata tyttöjen juttuja, joista isä ei tajua mitään.

Tai ihan vaan siis toinen aikuinen, jonka kanssa voi jakaa kokemuksia ja joka on myös kiinnostunut lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Ihan ilman näitä tiukkoja roolituksia.

Meillä esim tyttö 9v on ihan innoissaan kun harrastaa yhdessä mieheni kanssa kickboxingia. Minä taas jaan kiinnostukseni joogaan miehen jo aikuisen pojan kanssa.