Yölliset paniikkikohtaukset ja miehen suhtautuminen niihin
Elämäntilanteeni on ollut pitkään voimakkaasti stressaava, ja jaksaminen äärirajoilla. Aloin joitakin kuukausia sitten oireilla tilanteeseen siten, että saan yöllä paniikkikohtauksia. Aluksi luulin, että kuolen, kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa enkä saanut henkeä. Oireet toistuvat edelleen, mutta olen oppinut ettei niihin kuole (vaikka siltä tuntuukin).
Näistä paniikkikohtauksista on tullut nyt ongelmia parisuhteeseen, koska mieheni on niistä minulle "vihainen". Hänen mielestään reagoin teatraalisesti (en herätä häntä kohtauksen aikana, pääsen kyllä yksin tilanteesta ohi), koska kuvailen kohtauksen noin kuin tuossa yläpuolella - tuntuu siltä kuin kuolisin. Hän ei halua kuulla tätä.
Mies kysyy aina minulta, miten olen nukkunut, enkä enää uskalla sanoa, jos on ollut paniikkikohtaus. Tämä vaikuttaa parisuhteeseen, koska koen mieheni epäempaattiseksi ja suhteen vähemmän läheiseksi kuin ennen.
Onko vinkkejä, miten edetä tämän kanssa niin, että parisuhde ei kärsisi tämän vuoksi?
Kommentit (45)
No en ole hakenut apua, kun pärjään asian kanssa. Oletan, että menee ajan kanssa ohi.
En tiedä.
Mulla on paniikkihäiriö, ja miehet on joutuneet nii kohtauksia todistamaan, vaikka koetaan viimeiseen asti olla niitä näyttämättä. Jotkut on olleet oikein empaattisia, halamneet ja rauhoitelleet. Yksi suhtautui niin kuin ei olis isokaan juttu(jota se nyt ei olekaan) ja lähinnä kohautti hartioita ja ärsyyntyneenä odotteli, että menee ohi.
Jotkut on myös tosissaan suuttuneet ja tulee syytöstä säälin kerjäämisestä ja esittämisestä, joka nyt ei auta ainakaan. Kohtaus ns lukittautuu ja dissosioin itseni sit tilanteesta pois ja olen pihalla pitkän aikaa.
Miehet on kovin erilaisia. Joillekin on tosi kova paikka kun ei osaa ratkaista tilannetta ja se purkautuu suuttumuksena. Sit onnäitä mulkkuja, joiden mielestä naisella ei saa olla mitään negatiivisia tuntemuksia.
Pitäskö sun jutella miehesi kanssa?
On vaarana että tuo pahentuu ja kroonistuu, jos et pääse sitä purkamaan ja käsittelemään.
Kannattaisi varmaan yrittää ratkoa sitä stressin aihetta elämässä. Ei noin voi elää. Yövalvominen vaan pistää entistä pahemmille kierroksille stressin, kun ei lepää. Ei se ihme, jos miestä saamattomuutesi kiukuttaa.
Väistelet pääaihetta: mikä stressaa ja pistää äärirajoille? Nämä asiat pitäisi käsitellä. Kun et tee niin, häiritset koko perheen yötä ja levon tarvetta.
Miten miehesi voi ottaa lisää vastuuta kohtauksistasi, ja ilmeisesti terveytesi riittää vielä ettet saa sydänkohtausta tai tajuttomuutta joten apu ei sinänsä ole tarpeen?
Naiset käyttää niin usein kuolemaa vertauksena mutta siinähän on kyse siitä että kun kehosta syke loppuu niin loppuu tuskakin. Kaikki. Vain se kehon kokema kipu, tuska ja epätoivo ennen sykkeen loppumista on se mitä pelkäätte.
Moni pakottaa itsensä ylittäviin asioihin #koskamävoin, aiheuttaen itselleen niin fyysisiä kuin psyykkisiä toimintahäiriöitä vain oman kunnianhimoisuutensa takia rahaan, uraan, menestykseen you name it. Ehkä alitajuntasi tietää miten kaltoinkohdeltuna nyt elää.
Kannattaa käydä lääkärissä. Minulla oli myös öisiä tykytyskohtauksia ja syyksi paljastui ongelmat kilpirauhasessa.
Vierailija kirjoitti:
Väistelet pääaihetta: mikä stressaa ja pistää äärirajoille? Nämä asiat pitäisi käsitellä. Kun et tee niin, häiritset koko perheen yötä ja levon tarvetta.
En väistele pääaihetta, mutta siihen ei ole nopeaa ratkaisua. Kyseessä on lapsen sairaus, jota hoidetaan parhaan taidon mukaisesti. Ikuisesti lapsi ei sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan yrittää ratkoa sitä stressin aihetta elämässä. Ei noin voi elää. Yövalvominen vaan pistää entistä pahemmille kierroksille stressin, kun ei lepää. Ei se ihme, jos miestä saamattomuutesi kiukuttaa.
Stressin aihetta kyllä ratkaistaan, mutta tämä prosessi vie aikansa.
Vähentäisikö stressiäsi jos pääsisit noin epäempaattisesta miehestä eroon?
Monet miehet ovat tuollaisia. He suuttuvat, kun tulee jotain sellaista, mille eivät voi mitään, mutta se asia kuitenkin huolestuttaa heitä. Tällainen tyyppillinen asia on esim. oman naisystävän sairastaminen. Jotkut kypsät miehet, joilla on tunnetaidot hallussa osaavat esim. lohduttaa ja haluavat auttaa, mutta ikävä kyllä suurin osa miehistä ovat jotenkin tuon suhteen keskenkasvuisia. Kun heidän naisystävä tai jopa lapsi sairastaa, niin he muuttuvat avuttomiksi ja kärttyisiksi. He tulevat silmin nähden ärtyneiksi, kun eivät saa "ongelmaa" loppumaan ja he usein vähättelevät koko asiaa. Eli just sellaista täysin typerää ja lapsellista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
No en ole hakenut apua, kun pärjään asian kanssa. Oletan, että menee ajan kanssa ohi.
No ethän pärjää. Lue ketju uusiksi. Miksi ne kohtaukset tulee öisin?
Mulla kans mies vähän kuin ivaa paniikkikohtausta joka lisää kuolemanpelkoa. Hän luulee, että esitän teatraalisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole hakenut apua, kun pärjään asian kanssa. Oletan, että menee ajan kanssa ohi.
No ethän pärjää. Lue ketju uusiksi. Miksi ne kohtaukset tulee öisin?
Koen pärjäämiseksi sen, että kohtauksen tullessa tiedän sen menevän pian ohi, ja niin se meneekin. Ikäviähän nuo ovat tietenkin. En tiedä, miksi kohtaukset tulevat öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vähentäisikö stressiäsi jos pääsisit noin epäempaattisesta miehestä eroon?
Rakastan miestäni eikä hän minusta muulloin ole epäempaattinen. Minusta tämä ei ole riittävä syy eroon.
Jos se lapsen sairaus on ohimenevä, niin mikä tuossa on ongelma?
No mies on epäempaattinen, täysin ymmärtämätön, eikä siitä muutu. Pitää olla aika tyhmä jos ei tajua miten paha kohtaus on ja vähättelee sitä, eikä ole toisen turvana millään tavalla. Eroa? Vähennä stressiä. Jätä alkoholi pois, kofeiini, e-pillerit, säädä ruutujen valoisuutta, vähennän tekijöitä jotka voivat laukaista kohtauksen aivoissa. Ehkä löydät ideoita. -Joillakin se voi johtua myös miehen vaikutuksesta suoraan valitettavasti, ei pelkkä stressi edes. Jos aiot jatkaa, selittääkö sitten joku pariterapeutti miehelle asiat, muttei se muuta empaattiseksi silti ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vähentäisikö stressiäsi jos pääsisit noin epäempaattisesta miehestä eroon?
Niin justiinsa! Jätä Se Sika
Jos se on sinun miehesi, joka sinulle aiheuttaa turvattomuuden tunteen?
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ovat tuollaisia. He suuttuvat, kun tulee jotain sellaista, mille eivät voi mitään, mutta se asia kuitenkin huolestuttaa heitä. Tällainen tyyppillinen asia on esim. oman naisystävän sairastaminen. Jotkut kypsät miehet, joilla on tunnetaidot hallussa osaavat esim. lohduttaa ja haluavat auttaa, mutta ikävä kyllä suurin osa miehistä ovat jotenkin tuon suhteen keskenkasvuisia. Kun heidän naisystävä tai jopa lapsi sairastaa, niin he muuttuvat avuttomiksi ja kärttyisiksi. He tulevat silmin nähden ärtyneiksi, kun eivät saa "ongelmaa" loppumaan ja he usein vähättelevät koko asiaa. Eli just sellaista täysin typerää ja lapsellista käytöstä.
Eivät todellakaan ole kaikki tuollaisia. Ei ole normaalia. Suomessa ehkä "normaalia". Jokainen normaalijärkinen mies tajuaa asioita. Heivatkaa tyyppi ulos jos on tunnevammainen. Ei naisten tehtävä ole avustaa keskenkasvuisia tyyppejä millään tavalla, tehkööt sen itse muualla.
Oletko hakenut siihen apua? Jos vaan valitat etkä tee asialle mitään niin mies saattaa siitä syystä hermostua. Tai sitten mies tajuaisi paremmin oireilusi jos lääkäri on siihen ottanut kantaa?