Lue keskustelun säännöt.
Yölliset paniikkikohtaukset ja miehen suhtautuminen niihin
08.02.2023 |
Elämäntilanteeni on ollut pitkään voimakkaasti stressaava, ja jaksaminen äärirajoilla. Aloin joitakin kuukausia sitten oireilla tilanteeseen siten, että saan yöllä paniikkikohtauksia. Aluksi luulin, että kuolen, kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa enkä saanut henkeä. Oireet toistuvat edelleen, mutta olen oppinut ettei niihin kuole (vaikka siltä tuntuukin).
Näistä paniikkikohtauksista on tullut nyt ongelmia parisuhteeseen, koska mieheni on niistä minulle "vihainen". Hänen mielestään reagoin teatraalisesti (en herätä häntä kohtauksen aikana, pääsen kyllä yksin tilanteesta ohi), koska kuvailen kohtauksen noin kuin tuossa yläpuolella - tuntuu siltä kuin kuolisin. Hän ei halua kuulla tätä.
Mies kysyy aina minulta, miten olen nukkunut, enkä enää uskalla sanoa, jos on ollut paniikkikohtaus. Tämä vaikuttaa parisuhteeseen, koska koen mieheni epäempaattiseksi ja suhteen vähemmän läheiseksi kuin ennen.
Onko vinkkejä, miten edetä tämän kanssa niin, että parisuhde ei kärsisi tämän vuoksi?
Kommentit (45)
Onko mahdollista, että mies aiheuttaa myös stressiä? Itse suhtaudun kylmiin, epäempaattisiin, narsistisiin ihmisiin todella vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaat siis lapsen tilannetta niin, että lietsot itsellesi paniikkikohtauksia?
Toivon,että käyt lääkärissä ja pyydät jotain rauhoittavaa. Tuohan on kamalaa. Sä olet varmaan jatkuvasti uupunut niin henkisesti kuin fyysisesti?
Itsellä ainakin paniikkikohtauksen aikana on auttanut eniten toisen läsnäolo, halaus ja rauhoittelu. Kun niitä asioita joutuu yksinään päässään pyörittelemään ja heitetään siihen päälle vielä tunne siitä, että niitä pitää hävetä, kasvattaa vain stressiä ja panikointia.
Mies ei ilmeisesti sit oikein stressaa mistään?
Eiköhän se mies stressaa myös, mutta ihmiset ilmaisevat stressiään eri tavoin. Mielestäni tässä ap kuormittaa miestä epäreilusti, sillä he ovat kummatkin ihan samalla tavalla tuossa stressaavassa tilanteessa, ja ap vaatii miestä kannattelemaan myös häntä. Aikuinen ja vastuullinen tapa toimia olisi, että ap etsisi apua ja tukea itselleen ulkopuolisista, jotta pariskunnan kummatkin puolet jaksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan pysty ymmärtämään miksi et hankkiudu avun piiriin, jos tunnet säännönmukaisesti öisin "kuin kuolevasi".
No onhan se vähän outoa. Jos ei saa nukuttua öisin vaan saa kauheita paniikkikohtauksia, niin kyllä silloin avun hakeminen on järkevää. Kyllä se kuormittaa läheistäkin että tietää toisen kärsivän mutta ei suostu tekemään asialle mitään eikä hakea apua. Jos tilanne on se, että lapsi on sairas, niin tietysti se kuormittaa miestäkin. Ja nyt sitten ap kuormittaa miestä vielä lisää omalla pahalla olollaan. Kyllä tuossa vastuullinen teko olisi hakea apua. Miksi ap kieltäytyy siitä täysin?
Samaa ihmettelen. Kyseessä ei ole edes mikään harvinainen juttu ja lääkäri ja/tai terapeutti voi auttaa. Omituista kieltäytyä hoitamasta itseään.
En yleensä suosittele mt-ongelmiin tarkoitettuja myrkkyjä kuin pakon edessä, mutta tässä tapauksessa Ketipinorista tai muusta unta syventävästä lääkkeestä voisi olla apua. Ei muuta kuin lääkäriin. Ja tietysti pitkällä tähtäimellä stressin vähentäminen.
Stressaat siis lapsen tilannetta niin, että lietsot itsellesi paniikkikohtauksia?
Toivon,että käyt lääkärissä ja pyydät jotain rauhoittavaa. Tuohan on kamalaa. Sä olet varmaan jatkuvasti uupunut niin henkisesti kuin fyysisesti?
Itsellä ainakin paniikkikohtauksen aikana on auttanut eniten toisen läsnäolo, halaus ja rauhoittelu. Kun niitä asioita joutuu yksinään päässään pyörittelemään ja heitetään siihen päälle vielä tunne siitä, että niitä pitää hävetä, kasvattaa vain stressiä ja panikointia.
Mies ei ilmeisesti sit oikein stressaa mistään?