Uuden puolisoni ylipaino häiritsee

Vierailija kirjoitti:

No sä vaan jätät sen tiätty. Tai petät sitä ku haluut sikspäkmieheltä kalua. Eikai tossa muuta, normaalia naisten meinikiä.

Hyvä ja rakastava mies ei riitä, sen pitää olla täydellinen.

Onko rakkaus hellyys niin tärkeitä ap?  Miehelle ruoka voi olla tärkeämpi kuin sinä.  Ei kärsi jos jätät mussuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä meni halu mieheeni, kun hän lihoi paljon. En voi sille mitään, läskit miehen lanteet on aina ollut mulle kova turn-off, samoin kaljamaha. Hänellä se tosin ei tullut kaljasta vaan energiajuomista. Halua ei voi käskeä, ymmärtäkää se, kehopositiiviset, jos haluatte ristiinnaulita minut.

Mies sai sitten syövän ja kuoli, laihtui kyllä luurangoksi ennen sitä.

.

Ja sinä silti viitsit kirjoittaa hänestä tänne ja vieläkin pohtia kuinka halut meni. Jokin raja nyt sentään. Ja kumpi oli sitten parempi se, että oli käski vai sairauden myötä "luurangoksi" laihtunut? Ei ilmeisesti kumpikaan. Minä en ole kehopositiivinen, enkä halua "ristiinnaulita" sinua sinua siitä, ettei seksi miehen kanssa maistunut vaan siitä, että kirjoitat syöpään kuolleesta tänne joka varmasti kärsi viimeisinä hetkinään ja mietit vieläkin hänen lihavuuttaan. Ei ole minua ok kirjoittaa kuolleesta niin. Anteeksi jos ylireagoin, mutta itse en kirjoittaisi kyilleesta läheisestäni tänne noin.

Alat laittaa sille terveellisiä ruokia. Näytä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina sitoutua avoliittoon vuoden tuntemisella. Sitten voi ihmetellä, miten tässä näin kävi.

Aapee tiesi kyllä mitä paketissa oli.

Luin ensin "suuren puolisoni ylipaino..."

Sehän on saletti, että parisuhteen alussa lihotaan. Sit nainen tsemppaa ja tukee miestään. Mies woimaantuu ja lähtee muun muijan mukaan. 😅

Osta sille kunnon disco datsun.

Kyllä syödä saa, mutta ruvetkaa liikkumaan yhdessä!

Se kiihdyttää aineenvaihduntaa, muutakin hyötyä kuin vain sen lenkin kuluttama energia.

Itse syön kuin norsulauma mutta hiihdänkin joka päivä pari tuntia. 🐘

Mun mies puhui ihan tapailun alussa ihan täysin oma-aloitteisesti, että on aikeissa aloittaa käymään salilla ja hankkiutua liikakiloista eroon. Tuolloin en ollut edes ajatellut ylipainoa häiritsevänä tekijänä, mutta kuulosti kivalta, että mies vaikutti siltä että oma terveys kiinnostaa.

Suhteen edetessä se paino lähtikin sitten ihan yllätyksenä kovaan nousuun. Päivän syömiset olivat sipsiä, keksiä, pizzoja, juoma aina limsaa. Alkuun ajattelin näiden olevan vain treffipäivien herkkuja, mutta olin väärässä, olivat koko ruokavalio.

Joskus sitten otin omien selkävaivojen myötä puheeksi, että olisi kivaa käydä yhdessä kokeilemassa jossakin salilla. Tulin muistuttaneeksi samalla, että hänkin oli haaveillut salilla käymisestä joskus. Hän vastasi, ettei kokonsa haittaa häntä eikä liikunta kiinnosta muutenkaan. Eli oliko alun puhe saliharrastuksen aloittamisesta ihan vain yritys maalata itsestään tavoiteltavampi kuva...

Suhteen lopussa mies painoi ainakin 30 kg enemmän kuin alussa. Näkyi kyllä jaksamisessa, kävely oli vaikeaa ja seksi myös.

Vierailija kirjoitti:

"Hei rakas, olet selkeästi saanut paljon lisää painoa lyhyessä ajassa ja ruuan kulutuksesi perusteella painoa on tulossa koko ajan lisää. Oletko miettinyt tätä asiaa? Minua tilanne huolestuttaa enkä näe tätä kehityskulkua hyvänä terveytesi ja suhteemme tulevaisuuden kannalta."

Jättäisin pois lopusta tuon "suhteemme tulevaisuuden kannalta" ellen olisi varma, että voisin jättää miehen ylipainon takia. Ap sanoi, ettei halua erota. Tuollainen olisi ihan turhaa mielipahaa ja kiristämistä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä meni halu mieheeni, kun hän lihoi paljon. En voi sille mitään, läskit miehen lanteet on aina ollut mulle kova turn-off, samoin kaljamaha. Hänellä se tosin ei tullut kaljasta vaan energiajuomista. Halua ei voi käskeä, ymmärtäkää se, kehopositiiviset, jos haluatte ristiinnaulita minut.

Mies sai sitten syövän ja kuoli, laihtui kyllä luurangoksi ennen sitä.

.

No tuliko syöpävaiheessa sinulle sitten turn-on, kun mies kerran laihtui ennen kuolemaa? Sellainenhan on sinulle tärkeintä, eikö vain olekin? Ottaisit koska tahansa ennemmin kuolemansairaan laiheliinin kuin pulskahkon, terveen miehen? Way to go!

Vierailija kirjoitti:

No sä vaan jätät sen tiätty. Tai petät sitä ku haluut sikspäkmieheltä kalua. Eikai tossa muuta, normaalia naisten meinikiä.

Hyvä ja rakastava mies ei riitä, sen pitää olla täydellinen.

Itke nyt vielä vähän enemmän katkeruuttasi katkarapu kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina sitoutua avoliittoon vuoden tuntemisella. Sitten voi ihmetellä, miten tässä näin kävi.

Eihän nyt avoliitto ole kolmikymppiselle mikään iso juttu. Miten lihominen edes liittyy avoliittoon? Se alkoi jo ennen tätä, mutta nyt häiritsee se, että mies syö myös minun ruokani.

Ap

Ja lasten vanukkaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä meni halu mieheeni, kun hän lihoi paljon. En voi sille mitään, läskit miehen lanteet on aina ollut mulle kova turn-off, samoin kaljamaha. Hänellä se tosin ei tullut kaljasta vaan energiajuomista. Halua ei voi käskeä, ymmärtäkää se, kehopositiiviset, jos haluatte ristiinnaulita minut.

Mies sai sitten syövän ja kuoli, laihtui kyllä luurangoksi ennen sitä.

.

Ja sinä silti viitsit kirjoittaa hänestä tänne ja vieläkin pohtia kuinka halut meni. Jokin raja nyt sentään. Ja kumpi oli sitten parempi se, että oli käski vai sairauden myötä "luurangoksi" laihtunut? Ei ilmeisesti kumpikaan. Minä en ole kehopositiivinen, enkä halua "ristiinnaulita" sinua sinua siitä, ettei seksi miehen kanssa maistunut vaan siitä, että kirjoitat syöpään kuolleesta tänne joka varmasti kärsi viimeisinä hetkinään ja mietit vieläkin hänen lihavuuttaan. Ei ole minua ok kirjoittaa kuolleesta niin. Anteeksi jos ylireagoin, mutta itse en kirjoittaisi kyilleesta läheisestäni tänne noin.

Huomio, katsokaa! Hurskaan ihmisen malliesimerkki! Vatun yliherkkä...

Vierailija kirjoitti:

Alat laittaa sille terveellisiä ruokia. Näytä mallia.

Ei hyvää päivää. Ja ukko vaan löhöö sohvalla ja palvella pitäis ruuat nokan alle, että laihtuis. Kuitenkin syö salaa herkkuja yksin ollessaan piilotettuaan niitä.  Jollei ite ymmärrä tilaansa, niin peli poikki ja uus mies kiikariin.  Syököön niin kauan, et pamahtaa.  Nää on kyllä toivottomia tapauksia.  

Naisena voit jättää miehen ylipainon vuoksi. 

Ota asia varovasti esiin siltä kannalta, että olen huolissasi miehen terveydestä ja kysy, onko kokeiltu/harkittu muita lääkevaihtoehtoja tai onko terveydenhuollossa mietitty mitään apua lihomisen vähentämiseeen. On järkkyä, miten huolettomasti ihmisille määrätään lääkkeitä, jotka lihottavat, ilman että saa mitään apua painonhallintaan ja syyllistetään vaan lihomisesta. Tietenkin joskus niitä lääkkeitä tarvitaan välttämättä, mutta ison ylipainon riskit pitäisi ottaa myös huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Et tainnut kertoa, että kuinka paljon miehesi suurinpiirtein painaa tällä hetkellä tai minkä ikäisiä olette, mutta jäi kyllä kuva, että kyse on oikeasti sairaalloisesta lihavuudesta ja että ette ole vielä mitään eläkeläisiä.

Kannattaa todellakin miettiä elämää vähän pidemmällä aikajänteellä: näyttääkö tilanne siltä, että miehesi on vielä 10 vuoden päästä todennäköisesti kykenevä huolehtimaan itsestään? Oletko valmis jäämään 200 kiloisen jalka-amputoidun diabeetikon omaishoitajaksi? Suhteesta on erittäin vaikea päästä eroon, jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että toinen on täysin riippuvainen sinusta.

Nyt olisi vielä aikaa huolehtia, että tuollaiseen tilanteeseen ei jouduta, joko miehen käyttäytymisen muutoksen myötä tai ääritapauksessa suhteen lopettamisella. 

Mitkään lääkkeet eivät taio ylipainoa ilmasta. Jotkut saattavat lisätä ruokahalua ja toiset hidastaa aineenvaihduntaa ja siten vähentää kulutusta, mutta painon muutokset riippuvat aina syömisen ja kulutuksen erotuksesta. Jotkut ottavat lääkityksensä lupana syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, koska heidän mielestään sillä lääkityksellä painon nousulle ei vaan voi mitään. 

Tämä on niin totta. Sairaalloinen lihavuus rupeaa hyvin helposti rajoittamaan elämää erittäin paljon, vaikka ei sairastuisikaan vakavasti ainakaan ihan heti. Kaikki kotoa lähtemistä vaativa alkaa muuttumaan koko ajan raskaammaksi ja todennäköisesti ensin vapaa-aika rajoittuu vain kotioloihin ja kohta töissäkin käyminen käy vain fyysisesti liian raskaaksi. 

Siihen on syynsä, että jos kaupungilla näkee todella lihavan ihmisen (siis 150+ kg), hän on todennäköisesti suhteellisen nuori. Vanhat ovat joko kuolleet pois tai eivät pysty enää poistumaan kotoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä millainen huuto täällä olisi, jos aloituksessa puhuttaisiinkin sirkusnorsun kokoisesta naisihmisestä.

Vastenmielisyys näitä kommentteja kohtaan tulee ainakin omalla kohdallani siitä, miten rumasti puhutaan kumppanista. Tästä aloituksesta arvasin heti otsikon nähdessäni, että aloittaja on nainen, hän puhui ylipainoisesta puolisosta. Miesten aloituksissa ja kommenteissa läskeistä, mätisäkeistä, selluliittikasoista ja sotanorsuista. 

Minä näen tälläkin sivulla vähintään yhden läski-kommentin joten aivan samaan tapaan puhutaan myös miehistä, äläpä viitti. Ja sekin kommentti valtaisasti yläpeukutettu, joten eipä näytä naisia kauheasti haittaavan puhetapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kuinka jotkut ihmiset päästävät itsensä lihomaan parisuhteessa. Ei se kumppani ole itsestäänselvyys, pitäisi muistaa se. Itseään pitää hoitaa itsensä vuoksi ja miksei vähän kumppaninkin vuoksi.

No kyllä tälläkin palstalla on monessa keskustelussa tuomittu kirjoittaja jos joku valittaa että vaimo on lihonut 20kg lasten saamisen jälkeen tai vastaavaa. Onhan se selvä että äidille kertyy kiloja, mutta kyllähän tuollainen painonnousu vaikuttaa parisuhteeseen.

Jos ihminen muuttuu M koosta XL kokoon niin onko hän enää sama ihminen? Ehkä henkisesti, mutta kyllä se muutos vaikuttaa koko ihmiseen.

Tästä päästään taas siihen, että ihmisen ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä jos sisimpään on ihastuttu. Hmmmmh no, aina se ei mene niin sitten kuitenkaan loppupeleissä tällainen satufantasia ja ihminen tuppaa olemaan pinnallinen olento.