Mistä apua? Kyseessä 3,5v siskon tyttö...
En tiedä edes mistä aloittaa..
Olen jo pitkään joutunut katselemaan sivusta, kun siskoni ja hänen miehensä kohtelevat erittäin huonosti 3,5 vuotiasta tytärtään. Olen myöskin tytön sylikummi, joten tuntuu, että velvollisuudekseni kuuluu puuttua asiaan. Myös äitini, jonka luona tyttö on melkein joka arkipäivä hoidossa, on huolissaan tilanteesta.
Tässä vain murto-osa ongelmista:
Ensinnäkin vanhemmat huutavat lapselle jatkuvasti. Siis aivan pienimmistäkin asioista, esim. kun tyttö ei syö ruokaansa tarpeeksi nopeasti, ei mene vessaan kun käsketään, ei vaihda vaatteitaan kun käsketään, seisoo sohvalla tai on liian lähellä n. 1 vuotiasta serkkuaan (minun tytärtäni). Tyttö on luonteeltaan tosi kiltti ja mielestäni kaikki pienet riehumiset kuuluukin tuon ikäisen lapsen normaaliin käytökseen. Hän ei siis ole mikään erityisen vilkas yksilö..
Vanhemmat käyttävät huutamisen lisäksi rangaistuksena myös ns. jäähylle laittamista (käskevät tytön huoneeseensa n. 10-30 minuutiksi ja jos tyttö ei mene vapaaehtoisesti, hänet raahataan sinne ja ovi paiskataan nenän edestä kiinni ja huudetaan vaan " turpa kiinni" , jos tyttö jää itkemään) sekä ruumiillista kuritusta.
Tyttö on isänsä kehujen mukaan saanut selkäänsä jo viime kesänä (tytöllä tuolloin ikää siis vain reilu 2v). Ja syynä tähän oli se, kun kukaan ei ollut vahtinut tyttöä ja hän oli mennyt tahraamaan kaikki vaatteensa traktorin öljyyn, kun isä oli jättänyt öljypullon avonaisena pihalle.
Olen myös joutunut näkemään, kun äiti on lyönyt tyttöä kovaa päähän vain siksi, kun tyttö sattui olemaan tiellä, kun äiti etsi lakanoita liinavaatekaapista, ja kun tyttö kerran kaupassa ollessamme puraisi minua, niin äiti puraisi tyttöä takaisin niin kovaa, että kädestä tuli verta.
Viikko sitten olimme heidän luonaan käymässä ja tyttö konttasi lattialla (kun matki 1v serkkuaan) ja kun hän ei kuunnellut isän kieltoa, isä potkaisi tyttöä pepulle niin kovaa, että tyttö kaatui laattalattialle niin, että hampaan juuresta tuli verta...
Tyttö on todella usein yksin vahtimatta ulkona. (Siskoni asuu perheineen omakotitalossa melko syrjässä, mutta autotie on aivan talon vieressä). Tyttö käsketään siis isän mukaan " pihahommiin" kun todellisuudessa isä menee esim. liiteriin tai autotalliin tekemään jotain ja tyttö on aivan yksin pihalla - kävelee talon ympäri ja leikkii yksinään. Tällöin äiti lepäilee sisällä...
Vanhemmat eivät viikonloppuisin jaksa nousta ennen puoltapäivää (juovat alkoholia ainakin 5 pulloa/ilta viikonloppuisin ja joskus viikollakin) ja tyttö on sen ajan yksin talossa. Yksikin aamu oli kuulemma avannut keksipaketin veitsellä ja syönyt melkein koko paketin kun on ollut niin kova nälkä.
Ja syömisistä... Tyttö on aina ollut aika huono syömään. MUTTA hän saa ruokaa vain silloin kun vanhemmatkin syövät (eli aamulla leipää, (n. 3 vuoden ikäiseksi asti aamupala oli vain purkillinen maissivelliä!!!) päivän mittaan näkkäriä tai sipsiä ja lämmin ruoka n. 18 maissa ja iltapalaksi näkkäriä tai leipää). Tyttö on pieni ja laiha (viikko sitten 3,5v kasvukontrollissa 92cm ja 12kg). 2 vuotiaana tyttö painoi 10kg, eli puolessatoista vuodessa painoa on tullut vain 2kg!
Tyttö saa arkipäivisin syödä äidilläni (ja joka aamu menee heti tullessaan jääkaapille) ja syökin hyvin, mutta viikonloppuisin tyttö joutuu seuraamaan vanhempiensa rytmiä.
Tyttö on siis viikot mummollaan hoidossa ja nyt viimeaikoina hän on alkanut käyttäytyä aggressiivisesti mummoaan kohtaan (mm. kun ei halua mennä päiväunille hän repii kaksin käsin mummoa tukasta tai lähtee makuuhuoneesta pois ja sulkee oven perässään ja huutaa mummolle " turpa kiinni, nyt nukut" ). Silloin tällöin tyttö saa myös itkukohtauksia - menee yht äkkiä mummon syliin ja itkee kun " äiti ei ole enää hänen ystävä" .
Tyttö on todella hyvin kehittynyt ikäisekseen. Puhuu todella hyvin, osaa numerot jne.
Mummo on nyt huomannut tytössä perfektionistisia piirteitä. Tyttö mm. järjestelee kyniä, kenkiä ja leluja. Ja piirtää ruutupaperille vain pieniä pisteitä ruutuihin. Jos mummo laittaa tussiin vääränlaisen tupin, hän suuttuu, lyö mummoa ja vaihtaa oikeanlaisen tilalle.
Esimerkkejä olisi vielä vaikka millä mitalla, mutta en viitsi niin kauhean pitkää viestiä kirjoittaa (tämäkin on jo niin pitkä)..
Voisi sanoa, että olen jo melkein ahdistunut tytön kohtalosta... MISTÄ VOISIN SAADA APUA? Neuvolasta? (asumme eri paikkakunnilla)..
Miten voisin auttaa tilanteessa? Äitinikin on aivan toivoton, eikä tiedä, mistä apua voisi pyytää. Emme halua, esim. että tyttö otettaisiin huostaan tai että vanhemmille tulisi ongelmia takiamme. Emmekä tietenkään haluaisi, että tytön vanhemmat suuttuisivat meille, mutta se lienee mahdotonta, jos haluamme muutosta heidän tilanteeseensa.
Auttakaa joku?
Kommentit (24)
blue_:
Emme halua, esim. että tyttö otettaisiin huostaan tai että vanhemmille tulisi ongelmia takiamme. Emmekä tietenkään haluaisi, että tytön vanhemmat suuttuisivat meille, mutta se lienee mahdotonta, jos haluamme muutosta heidän tilanteeseensa.Auttakaa joku?
Se, että lapsen vanhemmille " tulee ongelmia teidän takianne" ei saa olla syy siihen, ettei asiaan puututtaisi. Kuvauksesi perusteella ongelma on kyllä täysin heidän mielivaltaisessa käytöksessään, ei siinä että siihen joku lopultakin puuttuu!
Näin ulkopuolisen silmin huostaanottokin olisi parempi vaihtoehto kuin jatkuva nälän näkeminen ja pahoinpidellyksi tulo omassa kodissa. Tietääkö joku huostaanotoista tarkemmin: jos viranomaiset katsovat, ettei lapsi voi elää vanhempiensa kanssa, onko hänet mahdollista sijoittaa esim. isovanhemmille vai onko ensisijainen vaihtoehto sijaiskoti?
Voimia teille, toivottavasti kauhea tilanne saa pian onnellisemman käänteen!
Silmiini pisti vain tuo lapsen " perfektionistinen" käytös; se kuulostaa aivan pakkoneuroottiselta psykiatriselta oireilulta ja tähän vielä lisättynä tuo muu oireileva väkivaltainen käytös lapsen taholta. Olen tosi huolissani kertomasi perusteella. Lapsi on alkanut jo oireilemaan voimakkaasti, ellei kukaan auta ja tilanteeseen puututa ulkopuolelta, lapsi löytyy todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin psykiatrisesta hoidosta ja toivottavasti silloin ei ole jo liian myöhäistä! Tuollaisten mielenterveydellisten oireiden vakiinnuttua niitä on paljon vaikeampi alkaa muuttamaan. Nyt näkisin että lapsella olisi vielä paljon toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Lapsi tarvitsee nyt apuasi kipeästi!!
Hyvänen aika sentään.... tee hyvä ihminen asialle jotain ja pian (tai toivottavsti olet jo sen tehnytkin, kaikkien näiden kommenttien jälkeen), aikuisen tehtävä on AINA puolustaa lasta, heikompaansa! Lapsihan on täysin aikuisten armolla, eihän hän voi itseään puolustaa. Olkoon vain kysymyksessä siskosi, ota asia reilusti puheeksi sisaresi kanssa! He ovat taatusti kyvyttömiä näkemään itse tilannettaan, mielestäni SINUN ON NYT TARTTTAVA TOIMEEN!
Herää kysymys, mutta miksi ihmeessä et ole aikaisemmin puuttunut asiaan????!!!!!
Olet ikävässä tilanteessa, mutta aikuisten tehtävä on suojella avutonta lasta. Pyydänkin, että äitinne ja sinä puututte tilanteeseen VÄLITTÖMÄSTI. Jos kohtelu on kuvaamaasi myös vieraiden läsnä ollessa, voit vain kuvitella, mitä pienelle tytölle tapahtuu kun kukaan sivullinen ei ole näkemässä.
Totta on, että välit perheeseen tulisi pysytä voida säilyttämään, jotta edes joku pystyy olemaan mukana lapsen elämässä turvallisena aikuisena. Kuitenkin, asian vatvominen täällä ei auta vaan nyt on oikeasti tartuttava toimeen HETI. Sinuna ottaisin yhteyden lastensuojeluviranomaisiin ja kertoisin, mitä perheessä tapahtuu. Ensimmäinen toimenpide ei liene huostaanotto, vaan tilanteen kartoitus ja keskustelu lapsen vanhempien kanssa.
Sinä ja äitisi tunnette sisaresi ja tyttärensä. Voisitteko ensin keskustella hänen kanssaan tilanteesta? Auttaisiko se mitään? Vai olisiko kuitenkin syytä tehdä (vaikka nimettömänä) ilmoitus lastensuojeluviranomaisille?
Kyyneleet tuli silmiin, kun mietin miten kauan pieni tyttö onkaan saanut jo kärsiä. Mitä nopeammin toimitte, sitä nopeammin viaton lapsi pelastuu tuolta perhehelvetiltä!