Mistä apua? Kyseessä 3,5v siskon tyttö...
En tiedä edes mistä aloittaa..
Olen jo pitkään joutunut katselemaan sivusta, kun siskoni ja hänen miehensä kohtelevat erittäin huonosti 3,5 vuotiasta tytärtään. Olen myöskin tytön sylikummi, joten tuntuu, että velvollisuudekseni kuuluu puuttua asiaan. Myös äitini, jonka luona tyttö on melkein joka arkipäivä hoidossa, on huolissaan tilanteesta.
Tässä vain murto-osa ongelmista:
Ensinnäkin vanhemmat huutavat lapselle jatkuvasti. Siis aivan pienimmistäkin asioista, esim. kun tyttö ei syö ruokaansa tarpeeksi nopeasti, ei mene vessaan kun käsketään, ei vaihda vaatteitaan kun käsketään, seisoo sohvalla tai on liian lähellä n. 1 vuotiasta serkkuaan (minun tytärtäni). Tyttö on luonteeltaan tosi kiltti ja mielestäni kaikki pienet riehumiset kuuluukin tuon ikäisen lapsen normaaliin käytökseen. Hän ei siis ole mikään erityisen vilkas yksilö..
Vanhemmat käyttävät huutamisen lisäksi rangaistuksena myös ns. jäähylle laittamista (käskevät tytön huoneeseensa n. 10-30 minuutiksi ja jos tyttö ei mene vapaaehtoisesti, hänet raahataan sinne ja ovi paiskataan nenän edestä kiinni ja huudetaan vaan " turpa kiinni" , jos tyttö jää itkemään) sekä ruumiillista kuritusta.
Tyttö on isänsä kehujen mukaan saanut selkäänsä jo viime kesänä (tytöllä tuolloin ikää siis vain reilu 2v). Ja syynä tähän oli se, kun kukaan ei ollut vahtinut tyttöä ja hän oli mennyt tahraamaan kaikki vaatteensa traktorin öljyyn, kun isä oli jättänyt öljypullon avonaisena pihalle.
Olen myös joutunut näkemään, kun äiti on lyönyt tyttöä kovaa päähän vain siksi, kun tyttö sattui olemaan tiellä, kun äiti etsi lakanoita liinavaatekaapista, ja kun tyttö kerran kaupassa ollessamme puraisi minua, niin äiti puraisi tyttöä takaisin niin kovaa, että kädestä tuli verta.
Viikko sitten olimme heidän luonaan käymässä ja tyttö konttasi lattialla (kun matki 1v serkkuaan) ja kun hän ei kuunnellut isän kieltoa, isä potkaisi tyttöä pepulle niin kovaa, että tyttö kaatui laattalattialle niin, että hampaan juuresta tuli verta...
Tyttö on todella usein yksin vahtimatta ulkona. (Siskoni asuu perheineen omakotitalossa melko syrjässä, mutta autotie on aivan talon vieressä). Tyttö käsketään siis isän mukaan " pihahommiin" kun todellisuudessa isä menee esim. liiteriin tai autotalliin tekemään jotain ja tyttö on aivan yksin pihalla - kävelee talon ympäri ja leikkii yksinään. Tällöin äiti lepäilee sisällä...
Vanhemmat eivät viikonloppuisin jaksa nousta ennen puoltapäivää (juovat alkoholia ainakin 5 pulloa/ilta viikonloppuisin ja joskus viikollakin) ja tyttö on sen ajan yksin talossa. Yksikin aamu oli kuulemma avannut keksipaketin veitsellä ja syönyt melkein koko paketin kun on ollut niin kova nälkä.
Ja syömisistä... Tyttö on aina ollut aika huono syömään. MUTTA hän saa ruokaa vain silloin kun vanhemmatkin syövät (eli aamulla leipää, (n. 3 vuoden ikäiseksi asti aamupala oli vain purkillinen maissivelliä!!!) päivän mittaan näkkäriä tai sipsiä ja lämmin ruoka n. 18 maissa ja iltapalaksi näkkäriä tai leipää). Tyttö on pieni ja laiha (viikko sitten 3,5v kasvukontrollissa 92cm ja 12kg). 2 vuotiaana tyttö painoi 10kg, eli puolessatoista vuodessa painoa on tullut vain 2kg!
Tyttö saa arkipäivisin syödä äidilläni (ja joka aamu menee heti tullessaan jääkaapille) ja syökin hyvin, mutta viikonloppuisin tyttö joutuu seuraamaan vanhempiensa rytmiä.
Tyttö on siis viikot mummollaan hoidossa ja nyt viimeaikoina hän on alkanut käyttäytyä aggressiivisesti mummoaan kohtaan (mm. kun ei halua mennä päiväunille hän repii kaksin käsin mummoa tukasta tai lähtee makuuhuoneesta pois ja sulkee oven perässään ja huutaa mummolle " turpa kiinni, nyt nukut" ). Silloin tällöin tyttö saa myös itkukohtauksia - menee yht äkkiä mummon syliin ja itkee kun " äiti ei ole enää hänen ystävä" .
Tyttö on todella hyvin kehittynyt ikäisekseen. Puhuu todella hyvin, osaa numerot jne.
Mummo on nyt huomannut tytössä perfektionistisia piirteitä. Tyttö mm. järjestelee kyniä, kenkiä ja leluja. Ja piirtää ruutupaperille vain pieniä pisteitä ruutuihin. Jos mummo laittaa tussiin vääränlaisen tupin, hän suuttuu, lyö mummoa ja vaihtaa oikeanlaisen tilalle.
Esimerkkejä olisi vielä vaikka millä mitalla, mutta en viitsi niin kauhean pitkää viestiä kirjoittaa (tämäkin on jo niin pitkä)..
Voisi sanoa, että olen jo melkein ahdistunut tytön kohtalosta... MISTÄ VOISIN SAADA APUA? Neuvolasta? (asumme eri paikkakunnilla)..
Miten voisin auttaa tilanteessa? Äitinikin on aivan toivoton, eikä tiedä, mistä apua voisi pyytää. Emme halua, esim. että tyttö otettaisiin huostaan tai että vanhemmille tulisi ongelmia takiamme. Emmekä tietenkään haluaisi, että tytön vanhemmat suuttuisivat meille, mutta se lienee mahdotonta, jos haluamme muutosta heidän tilanteeseensa.
Auttakaa joku?
Kommentit (24)
vaikka olettekin eri paikkakunnilta, mutta ehkä sieltä osataan neuvoa eteenpäin. On niin vaikea tietää tosiaan minne ottaisi yhteyttä, kun ei ole ennen vastaavien asioiden kanssa ollut tekemisissä. Itse näin kerran, kun oli kylmä syysilma, hiukan jo lunta maassa, kauhea puhuri - pikkupoika avojaloin, collegepaita päällä, kaiveli roskiksia, etsiskeli kai pulloja, oli pyörällä liikkeellä. Siis ehkä 6-8 vuotias. Yritin jutella, olin itseasiassa kuvaajan kanssa tekemässä juttua kaupungilla. Poika ei oikein vastannut, mietin olisiko ruotsinkielinen, enkä tiennyt mitä tehdä. Poika pyöräili pois. Juttelin toimistolla asiasta ja työkaverin mukaan olisi pitänyt soittaa lastensuojeluun.
Sääliksi käy lapsia joita joutuvat kokemaan tuollaista käytöstä ja kaiken lisäksi omilta vanhemmilta. Minulla samanikäinen poika ja ei tulisi mieleenkään lyödä taikka huutaa " turpa kiinni" .
blue_:
Mummo on nyt huomannut tytössä perfektionistisia piirteitä. Tyttö mm. järjestelee kyniä, kenkiä ja leluja. Ja piirtää ruutupaperille vain pieniä pisteitä ruutuihin. Jos mummo laittaa tussiin vääränlaisen tupin, hän suuttuu, lyö mummoa ja vaihtaa oikeanlaisen tilalle.
i]Tuo ylläoleva kommentti perfektionismista voi johtua juuri siitä, että hän varoo jo tekemisiään koska pelkää vanhempansa suuttuvan ja lyövän tai huutavan. Kyllähän tuollainen jättää jäljet pieneen lapseen ja on jo ylläolevasta pääteleen jättänyt.
Minä ottaisin yhteyttä juuri lastensuojeluun ja tekisin ilmoituksen asista.
Tuollaista käytöstä lapsen ei tarvitse sietää. Vaikeatahan se tulee olemaan kun on niin läheisestä ihmisestä kyse mutta täytyy ajatella lapsen parasta. Lapsi tarvitsee nyt turvallisen aikuisen, hellyyttä sekä sylin. Pahimmassa tapauksessa myös terapiaa.Tulepa kertomaan miten kävi.
Tsemppiä ja voimia toivottelen!
Tilanne on hankala. Et kertonut oletko sina tai aitisi jo keskustelleet sisaresi kanssa asiasta. Jos ette, niin minusta se kannattaisi ennen kuin ottaa yhteytta viranomaisiin. Mielestani se olisi reiluinta kaikkia osapuolia kohtaan. Nimeton puhelinsoitto viranomaisille on minusta se vihoviimeinen keino. Vaarana on se, etta jos valit menee vanhempiin, niin tytolle ei jaa enaa ketaan " suojelijaa" . Huostaanotto on kuitenkin viimeinen ratkaisu.
Onko sisarellasi (ja hanen miehellaan) alkoholiongelma. Sisaresi saattaa olla myos masentunut (pinna palaa herkasti). Tietenkaan lapsi ei saisi joutua karsimaan naista ongelmista, mutta kuulostaa kuin sisaresi kaipaisi apua.
heti yhteys sosiaalihuoltoon. Lapsi tarvitsee apua ja perhe tarvitsee nyt ulkopuolisen puuttumaan heidän tilanteeseensa ja uskon viranomaisen olevan tässä se oikea auttamiskohde. Lapsen turvallinen kehitys on jo pahasti pielessä tuollaisessa perheessä ja aikuisten pitää saada todellinen herätys tilanteeseen. Elleivät he oli sitä ihmistyyppiä, jotka kieltävät kaikki ongelmansa.
Myös lähisukulaiseltani on otettu lapset huostaan alkoholiongelmien vuoksi. Heidän tapauksessaan ei ollut mukana niinkään fyysistä eikä henkistä väkivaltaa, vaan kyvyttömyyttä aikuisilla huolehtia itsestään saati jälkikasvustaan. Ulkopuolisen puuttuminen lapsen turvattomaan perhe-elämään voi oikeasti olla lapsen onni ja pelastus, vaikka se sillä hetkellä kuinka pahalta tuntuisikin. Mielestäni aikuiset ovat tuossa tilanteessa toissijaisia tai välit sukulaisiin. Nyt pitää olla lapsen puolella!
Kyllä sydäntä raastaa kuulla tuollaisesta, etenkin kun oma tytär on saman ikäinen. Ei herrajumala sentään!
Ymmärrän että tilanteesi on tosi hankala, kyseessä kun on niinkin läheinen ihminen kuin siskosi ja hänen perheensä. Mutta siitä huolimatta lapsen etu pitää laittaa etusijalle.
Hyvä että haluat auttaa ja saada muutosta asiaan, sillä tuolla menolla lapsesta tulee todella häiriintynyt. Pahoinpitelyähän tuo on , sekä henkistä että fyysistä.
Onneksi lapsiparka sentään saa hieman hengähtää mummonsa luona hoidossa, mutta johan hänen käytöksestä huomaa että kaikki ei todellakaan ole hyvin. Huostaanotto (joka nyt tietysti on se viimeinen vaihtoehto) ei olisi tuossa tilanteessa mikään huono asia, paljon pahempi asia on jos sama tilanne jatkuu.
En osaa neuvoa kauhean hyvin kun ei ole kokemusta, mutta ottaisin itse yhteyttä ensin vaikka neuvolaan, josta varmasti osaavat ohjata eteenpäin ja neuvovat kehen ottaa yhteyttä.
Ja tietenkin, jos mahdollista keskustella vakavasti siskosi ja hänen miehensä kanssa asiasta. Siinä vaan voi olla kuitenkin helpomaa ja " tehokkaampaa" jos mukana olisi puolueeton ihminen (sosiaaliviranomainen tms?).
Jaksamista sinullekin, ja rohkeutta! Mutta pienen kummityttösi elämään täytyy saada muutos, voit vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa!!
Viimeisenä vaihtoehto huostaanotto on, kun kaikki muu mahdollinen on käyty läpi. tämä on pitkä projeksi ja lapselle ehtii karttua ikää ennen kuin se tapahtuu. Myös lapsen sukulainen voi halutessaan hakea kyseisen lapsen huoltajuutta tilanteessa.
Nyt kipin kapin soittamaan lastensuojeluun- voit tehdö ilmiannon myös nimettömänä.
Kerroit monta seikkaa, joiden perusteella lapsetnsuojeluilmoituksen voi tehdä:
kuten
- ruumiillinen ja henkinen väkivalta,
- suoranainen hoidon puute ( ruoka/ valvonta) ja
- vanhempien runsas alkoholin käyttö
Oletko valmis adoptoimaan lapsen? Sinulla voisi olla siihen edellytyiksiä- näin lapsi välttyisi mahdolliselta lastensuojelulaitos-/ sijaisperhe-rumbalta.
Kuullostit aidoista lapsesta välittävältä.
Voimia ja varaudu, että perhe suhtautuu sinuun vihamielisesti-jos tietävät, että teit lastensuojelulle ilmiannon.
He käyvät omaa kriisiään.
Ja saat halutessasi lähestymiskiellon vanhempiin liittyen, muista se myös.
Tottakai lapsen etu on kaikkein tarkein, mutta mina yrittaisin pitaa valit kunnossa myos vanhempiin. Kuten Ropina sanoikin huostaanotto voi olla aika pitka prosessi ja jos valit ovat vanhempiin menneet niin he pahimmassa tapauksessa kieltavat tyton kaynnit mummolassa tai sinun luonasi. Silloin tytto on yksin ja se tuskin on hanen etunsa. Olen ehka hieman skeptinen enka valttamatta usko viranomaisten kykyyn hoitaa asioita tehokkaasti ja siksi mielestani on tarkeaa, etta tytolla olisi joku turvallinen aikuinen.
Oli kyllä todella ikävää luettavaa! Ensinnäkin sanoisin, että huostaanotosta nyt ei vielä kannata puhua. On olemassa ns. avohuollontukitoimenpiteet, eli käytännössä nimettömästäkin vihjeestä sossu käy tarkistamassa tilanteen lapsen kotona ja sopii jatkotoimenpiteistä, yhteistyö esim neuvolan kanssa voi tulla kysymykseen jossa vaikka seurataan lapsen painon kehitystä ym (käytännöt voivat tietenkin vähän vaihdella paikkakunnittain). Jos vanhemmat ovat tällähetkellä kykenemättömiä turvaamaan lapsensa normaalia kehitystä, niin silloin voi tulla kyseeseen väliaikainen huostaanotto ja sukulaiset ovat siinä tilanteessa tietenkin etusijalla. Lapsi kärsii, tee niin että pystyt olemaan sinut päätöksesi kanssa.
Tuli paha mieli kirjoituksestasi, kenenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään tuollaisissa olosuhteissa.
Lapsen etu on tärkein.
Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, aina ensin yritetään auttaa perhettä. Itse ottaisin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Kerro kaikki miten meille kerroit ja muutakin, jos kerrottavaa on.
Et voi antaa tilanteen jatkua, tyttöhän oireilee jo nyt.
Syömiset, pari tapausta miten kohtelee mummoa...
Olen itse soittanut lastensuojeluviranomaisille hyvän ystäväni tilanteesta ja tyttärestä ja täytyy sanoa, että kyllä se oli vaikeaa.
Mutta ajattelin, mitä itse haluaisin itselleni tehtävän, jos tilanne olisi se mikä oli, miten haluaisin ihmisten omia lapsiani auttavan.
Oli kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltäni, kun soitin.
Välit ystävääni ovat menneet (tein ilmoituksen ensin nimettömänä, mutta sitten soitin toisen kerrankin ja sillä kertaa omalla nimelläni, kun tiesin tekeväni oikein). Ystävälläni on vakavia mielenterveysongelmia, hän on yksinhuoltaja, ja tyttö joutui elämään äitinsä harhojen keskellä. Koululta sain sitten tietää (eivät kertoneet tarkemmin, eivätkä varmaan olisi tätäkään saaneet kertoa), että tyttö saa apua koulukuraattorilta ja koulupsykologilta.
Enpä ole ennen Vauva-palstaa lukiessani itkenyt, mutta nyt kyllä tuli itku silmään kun tämän luin. Eli, onko asia jo edennyt ap?
Oletko jaksanut laittaa asiaa eteenpäin?
Voimia sinulle, osaat varmasti tehdä oikeat ratkaisut tässä tilanteessa.
Tilanne on kriittinen ja jotain on PAKKO tehdä!
Jos kuitenkin teet ensimmäisenä ilmoituksen sosiaalitoimelle, niin valitettavasti sosiaalitoimen keinot ovat kovin pitkämieliset ja vanhempia ymmärtävät. Sieltä tulee " täti" käymään kerran pari, keskustellaan, ymmärretään, tuetaan,... Kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot kokeillaan ennen huostaanottoa, jonka kynnys on yleensä äärimmäisen korkea. Ja sittenkin jos lapsi huostaanotetaan, niin hänet hyvin herkästi palautetaan jossain vaiheessa takaisin vanhemmilleen ja jos sama meno jatkuu niin huostaanotetaan uudelleen ja ehkä eri paikkaan jne... Ja jos vanhemmat ovat fiksuja ja ovelia, niin he kyllä pystyvät hyvin pitkälle huijaamaan sosiaalitätejä ja pyörittämään heitä juuri niin kuin haluavat.
Useimmiten tästä on valitettavasti seurauksena se, että lapsen etu ei juurikaan toteudu. Lapsen elämästä tulee lähestulkoon yhtä kaoottista ja sekavaa kuin se olisi jos jätät tilanteen nykyiselleen.
Lisäksi jos vanhemmat saavat tietää, että sinulla tai äidilläsi on ollut jotain tekemistä ilmoituksen kanssa saattavat he laittaa välit poikki teihin ja silloin lapsen elämä muuttuu entistä kurjemmaksi kun menevät ne ainoatkin välittävät ja tukevat henkilöt.
Itse näkisinkin että jos vain suinkin mahdollista, niin kannattaisi ottaa ensimmäiseksi asia puheeksi vakavasti vanhempien kanssa. Heille kannattaa kertoa huolestaan rehellisesti ja kaunistelematta. Jos he eivät suostu ymmärtämään tai uskomaan, niin kannattaa myös rauhallisesti kertoa se, että jos he eivät itse tilanteelle mitään tee, niin teidän on pakko tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Tähän kertomiseen kannattanee ottaa mukaan useampia henkilöitä jotka ovat tilanteesta huolestuneita - esim. sinä ja puolisosi sekä isovanhemmat, onko muita läheisiä, esim. sisaruksia tms.?
Samalla kannattaa sitten tarjota vanhemmille myöskin tukea niin paljon kuin mahdollista tai tarvittaessa vaikka lapsen sijoittamista ainakin väliaikaisesti teille tai isovanhemmille jos suinkin siihen pystytte. Tuttu ja turvallinen paikka väliaikaisena kotina on taatusti parempi kuin sosiaalitoimen vaihtuvat ja sekavat tukitoimet ja sijoitukset.
Ja sinne sosiaalitoimeenhan voi ottaa yhteyttä myös yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa niiden tukitoimien saamiseksi, ei sen ole aina pakko olla nimetön ilmoitus. Paljon parempihan se on jos lapsen koko tukiverkko saadaan yhteistuumin tekemään asialle jotain!
että siksi jotenkin niin toivoisi että äitiä juuri voisi auttaa ongelmissaan, jolloin ei tarviisi niitä purkaa lapseen ja lapsi saisi äitinsä takaisin
että jos tapahtuisi joku huostaanotto (luulen ettei sellaiseen ruveta vielä noilla persteilla), tämä kokemus että " äiti ei ole minun ystävä" vain vahvistuisi kun menettäisi äidin kokonaan
mitä jos pyytäisit siskon ja tytön kahdestaan luoksesi vaikka viikonlopuksi...voisitte jutella rauhassa ja ehkä vahvistaisi äidin ja tytön suhdetta.
soita ensin neuvolaan jne. ja selvitä miten voisi äiti saada apua, ja mitkä on keinot jos ei sinun keskustelu äidin kanssa tuota tulosta
ainakin minun pieni tyttö tykkää kovasti jos lähdetään hänen kanssaan johonkin " kahlestaan"
kiitos kun välität
(lisäksi minua vähän ärsytti jossain käytetty sana " ilmianto" huh tulee joku DDR mieleen)
addalmiina:
Nyt kipin kapin soittamaan lastensuojeluun- voit tehdö ilmiannon myös nimettömänä.Kerroit monta seikkaa, joiden perusteella lapsetnsuojeluilmoituksen voi tehdä:
kuten
- ruumiillinen ja henkinen väkivalta,
- suoranainen hoidon puute ( ruoka/ valvonta) ja
- vanhempien runsas alkoholin käyttöOletko valmis adoptoimaan lapsen? Sinulla voisi olla siihen edellytyiksiä- näin lapsi välttyisi mahdolliselta lastensuojelulaitos-/ sijaisperhe-rumbalta.
Kuullostit aidoista lapsesta välittävältä.
Voimia ja varaudu, että perhe suhtautuu sinuun vihamielisesti-jos tietävät, että teit lastensuojelulle ilmiannon.
He käyvät omaa kriisiään.
Ja saat halutessasi lähestymiskiellon vanhempiin liittyen, muista se myös.
Todella kauheaa luettavaa oli. Tarinan hyvä puoli on se, että lapsi on arkipäivisin hoidossa äidilläsi, eli hänen elämässään on ainakin yksi turvallinen aikuinen.
Olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, koska pelkään, että jos vanhemmilta joskus menee överiksi alkoholin kanssa, he voivat saada aikaan korvaamatonta vahinkoa. Tyttö on pieni ja heiveröinen, jos häntä paiskotaan ja potkitaan, tuloksena voi olla ainakin aivovamma. Minusta välien rikkoutuminen sisaresi perheeseen on siihen verrattuna varsin pieni pulma.
Ymmärrän kyllä toisaalta tilanteen arkaluontoisuuden. Mitä jos pyytäisit äitisi kanssa sisaresi puhumaan asiasta? Yrittäisitte yhdessä sanoa, että olette tosi huolestuneita ja lapsi selkeästi jo oireilee. Jos tämä ei auta, lastensuojelusta voisi joku viranomainen tulla keskusteluun mukaan. Voisitte myös ottaa äitisi kanssa yhteyttä lapsen neuvolaan ja kertoa kotioloista. Ihme, ettei siellä ole huolestuttu lapsen painon huonosta kehityksestä.
Lehdissä yms. on niin paljon juttuja siitä, että lapsia ei enää opeteta eikä heille pidetä kuria, että olen ennenkin huomannut, että jotkut sitten katsovat olevansa hyvinkin fiksuja ja ihanteellisia vanhempia, kun hakkaavat ja paiskovat lapsiaan. Oikea kasvatus ja kurin opettaminen on kumminkin niin ihan muuta!
Voi hitsiläinen, kun itse voisin olla jotenkin avuksi!
hänen hampaastaan tuli verta etkä sinä TÄTI suojellut lasta ja soittanut poliisia paikalle? Pientä lyötiin päähän etkä ilmoittanut asiasta? Jos joku vieras olisi tehnyt noin kadulla sinun lapsellesi, olisit varmaan tehnyt rikosilmoituksen? Millä lailla sisarentyttäresi ansaitsee vähemmän suojelua sinulta kuin oma lapsesi?
Ehkä jonain päivänä häntä potkaistaan niin, että hän lyö päänsä seinään ja ei sen jälkeen aiheuta enää mitään harmia vanhemmilleen, koskaan. Ehkä sen päivän jälkeen heität ruusun hänen haudalleen ja ajattelet: kunpa olisin puuttunut tähän aikaisemmin.
Minä olisin tehnyt heti poliisiasian siitä. Kun katsot asioita sormien läpi, sallit lapsen huonon kohtelun ja pahoinpitelyn. Tuo on rikosasia, ei pelkästään sosiaaliasia!!!!! Puutu siihen ja heti!
Niinkuin kaikki lapset. Väkivalta on väkivaltaa, oli tekijänä sitten lapsen vanhemmat tai joku ulkopuolinen. Lapsi ei pysty itse pitämään puoliaan ja senpä takia jonkun aikuisen on puututtava asiaan. Toivottavasti voit unohtaa nyt hetkeksi välisi siskosi kanssa ja puuttua lapsen tilanteeseen. Siskosi osaa kyllä pitää omia puoliaan, mutta hänen tyttärensä ei.
Väkivalta ei itsekseen katoa mihinkään. Tuskin sellaista ihmettä tapahtuu, että siskosi ja hänen miehensä tajuavat, että voi ei, olemme pahoinpidelleet tytärtämme ja nyt me sen lopetamme. Heillä on omat vääristyneet motiivinsa ja selityksensä asialle, eikä mikään muu kuin ulkopuolinen väliintulo saa heitä lopettamaan. Jos väliintuloa ei tee, väkivalta todennäköisesti vain pahenee.
Apua tarvitsee tietysti koko perhe, mutta tärkeintä on, että pieni tyttö saadaan turvalliseen paikkaan, missä hänen ei tarvitse pelätä vanhempiensa väkivaltaisia purkauksia.
Onpa hyvä kun aloit kirjoittaa ja haluat auttaa kummityttöäsi!
Lyhyesti: Ensinnä, hienoa, että olet huolissasi ja haluat auttaa! Toiseksi: kertomasi on ilmiselvää lapsen kaltoinkohtelua ja myös pahoinpitelyä, eli lapsen kehitys on vaarassa ja hän tarvitsee apua. Auttaminen on aikuisten tehtävä. Kolmanneksi: kuvaamassasi tilanteessa tarvitaan sosiaaliviranomaisten selvittelyä. Noin vakavasta kaltoinkohtelusta tietävän aikuisen tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Sen voi yksityishenkilö tehdä nimettömästi puhelimitse ko. paikkakunnan sosiaaliviranomaiselle. Minusta neuvola ei ole tässä oikea tie, sillä tilanne on vakava ja vaatii siksi järeämpiä toimia.
Asia on vaikea, mutta aikuisten on ennen kaikkea ajateltava lapsen etua, sillä lapsi on meitä heikompi. Viittaan tällä siihen, ettet halua hankaluuksia siskollesi. Lapsen etu on kuitenkin nyt tärkeämpi, sillä hänellä on edessä vielä koko elämä, ja kuvaamasi kohtelu vaurioittaa häntä koko ajan.
Toivon sinulle rohkeutta! Kiitos siitä, että välität.
Ensinnäkin, oli tulla itku silmään tätä lukiessa :(. Minun mielestä tuollainen on jo täysin lapsen pahoinpitelyä, niin henkisesti kuin fyysistekkin.
Ehdottomasti nyt kyselemään tarkempaa infoa vaikka sieltä neuvolasta ja ilmoitus, valitettavasti, sosiaalitoimeen ja poliisille. Ihan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi.
Tämäkin on minun mielipide, mutta minusta tyttö pitäisi jo huostaanottaa vanhemmiltaan ja tarkkailla tilannetta uusiksi. Eikä sosiaalitoimi kai heti lasta huostaanota vaan keskustelevat vanhempien kanssa eri mahdollisuuksista, huostaanotto on ilmeiseti aikalailla viimeinen ja tradikaalein toimi.
Ja hyvä että olette puuttuneet asiaan. Näinhän velvollisuudet kuuluu hoitaa, pitää huolta niistä heikommistaan.
Voimia teille ja pikkuneidille, ilmoittelethan miten asia etenee?