Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suurten perheiden lapset
07.02.2023 |
Millaista teidän lapsuus oli? Monet vanhemmat sanoo, että suuressa perheessä sisarukset ovat rikkaus, mutta miltä tämä tuntuu lapsista? Kertokaa kokemuksenne
Kommentit (45)
Fakta on että Suomeen syntyy liian vähän lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kommentoi positiivista sitä ei uskota täällä
Vierailija kirjoitti:
Ketjun tarkoitus haukkua lapsiperheitä
No ei ollut. Ihan mielenkiinnosta kysyn. Koska omat kokemukset huonoja.
Hyvää sekä huonoa. Kiva kun oli seuraa, mutta teininä kyllä kaipasi omaa rauhaa ja ei jaksanut enää mitää taapero hommia
Minkä kokoinen on ap:n tarkoittama suuri perhe? Nykyisin suurperheeksi määritellään jo kolmelapsinen perhe. Tarkoitetaanko tässä jotain yli 8 lapsen perheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 5 lasta ja itse pidän sitä kyllä rikkautena. Rahasta oli pulaa, mutta jotenkin tuntui, ettei lapsuudessa puuttunut mitään. Sitäkin hienompaa oli, jos pääsi joskus ravintolaan, hotelliyöstä puhumattakaan. Telttailtiin ja myöhemmin mentiin vanhalla asuntovaunulla.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, tekivät niin hyvää työtä kuin osasivat ja pystyivät. Toivon vain, että omat lapseni voivat ajatella minusta samaa.
...ohiksena, mikä viestissäni herätti negatiivisia tunteita, että kolme henkilöä päätti laittaa alanuolta?
En tiedä mutta arvaan: 5 lasta ei ole kauhean iso perhe.
En voi kertoa omakohtaisia kokemuksia, kun meitä oli vain kaksi lasta perheessä. Ei minulla siltikään ollut omaa huonetta, ei käyty lomamatkoilla, eikä minun kanssani tehty mitään.
Parhaista ystävistäni toinen on viisi-, toinen kuusilapsisesta perheestä. Heillä on lapsuudesta, nuoruudesta ja nyt aikuisuudesta lähinnä vain hyviä muistoja ja kokemuksia. Toki heillä on lapsuudessa ollut riitoja sisarusten kanssa, mutta niitä saatiin kyllä aikaiseksi omankin ainoan sisaruksen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei omaa huonetta,ei omaa rauhaa,kotitöitä heti koukun jälkeen, vahtimista ,ei rahaa ikinä..lähdin jo 16vuotiaana pois,ja yhtään huonekalua enkä rahaa saanut mukaan..no ei se minun elämä hyvin lähtenyt menemään,tulin teininä äidiksi,3 lapsen yh,roska ihminen siis tuli..opiskelin 2 eri ammattia ja tein töitä paljon, rahasta oli pulaa..omat lapseni ovat aikuisia nyt ja olen kysynyt miten köyhyys heihin vaikutti,ei ne oo ainakaa vielä sanonut pahaa asiaa,tiedä sit koska rupee avautuu..mutta ei saa tehdä ihan hitokseen lapsia ja väittää että lapset tykkää kun on leikkikaveri, eivät tykkää
Oli ihan oma valintasi ryhtyä teiniäidiksi. Etkä voi yleistää, että lapset eivät tykkäisi sisaruksista suurperheessä. Itse kyllä tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
No, en ole yhdenkään sisarukseni, enkä äitini kanssa tekemisissä. Meitä oli 6, enää 4. Kaksi kuoli päihteisiin, kuten isänikin kun olin 12v. Äidistä minulla ei ole mitään sanottavaa. Pitkä ja sekava tarina.
Kahdesta eri isän :W.A- avioliitosta,meitä oli yht.9kpl. Minä nuorin ilta-tähti,Minun olessa 11v. ainut huoltajani isä kuoli Malmilla:69v.Sen jälkeen olen koko elämäni sisarrus sarjassame ollut se palapelin pala joka en kuulunut mihinkään kun kaikki elivät.Heistä kuollet jo 6kpl,Elossa minä ja 2 sisartani.Heidän kanssaan oma mahdotonta edes laiha sopu!Kierrän heidät kaukaa ja päiväkään, heitä ei ole ollut ikävä.Voin hyvin kun en kuule, en näe heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli perheessä vain kaksi lasta, mutta köyhyys oli samaa luokkaa kuin suurperheillä. Ehkä tuo köyhyys liittyy enemmän vanhempien tulotasoon ja rahankäyttöön kuin lapsien lukumäärään.
Naapurissa oli perhe, jossa oli neljä lasta. Vanhimmalla lapsella ei ollut oikeutta omaan vapaa-aikaan vaan hänen täytyi hoitaa kahta nuorimpaa sisarusta. Toinen lapsi oli poika, joten perheen kuvioissa tällä pojalla ei ollut mitään kodinhoidollisia tai lapsenhoitovelvollisuuksia. Aika usein nuorin sisarus istutettiin vaunuihin ja siinä työnnettiin pitkin poikin kavereiden kanssa seurustellen. Ellen ole väärin ymmärtänyt, niin vaunuissa istuneen lapsen kehitys ei edennyt normaalisti. Syynä voi olla mikä tahansa, mutta se voisi olla myös "ihmiskontaktien puute", koska lapselle ei puhuttu eikä hänen kanssaan leikitty tai annettu hänen edes leikkiä itsekseen. Tosi julmaa vanhemmilta tehdä enemmän lapsia kuin kykenee hoitamaan, koska lasten kasvatusta ei pitäisi siirtää toiselle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Muistan , kun olin 8-vuotias ja äiti kertoi, että taas tulee uusi vauva. Muistan olleeni surullinen. Taas uusi vauva. Olin teini-iässä masentunut. Äiti ei antanut aikaansa minulle. Sitten itse uhriutui , kuinka hän tekee kaikkensa lapsien eteen. Äiti masentui myöhemmin itsekin.
Kuin omasta kynästäni. Meitä oli 5 lasta, ja minä keskimmäisenä ahdistuin suunnattomasti jo lapsena siitä että nuorempia sisaruksia pukkasi lisää, vaikka olimme jo valmiiksi köyhiä.
Vanhemmat olivat väsyneitä ja ahdistuneita, nuorempien hoito jäi vanhemmille, harrastuksiin ja reissuihin ei ollut rahaa. Sisarusten kesken tapeltiin vähistä resursseista ja tilasta. Lapsuus oli yhtä taistelua ja selviytymistä. Ehkä joskus pieninä leikimme keskenämme mutta siitä ei ole mitään muistikuvia. Lähinnä nyt aikuisena sisaruksista on ollut iloa.
Muutin kotoa 15 vuotiaana ja olen ikuisesti katkera vanhemmilleni, jotka luonnollisesti itkevät miksi kukaan ei käy ikinä kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 5 lasta ja itse pidän sitä kyllä rikkautena. Rahasta oli pulaa, mutta jotenkin tuntui, ettei lapsuudessa puuttunut mitään. Sitäkin hienompaa oli, jos pääsi joskus ravintolaan, hotelliyöstä puhumattakaan. Telttailtiin ja myöhemmin mentiin vanhalla asuntovaunulla.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, tekivät niin hyvää työtä kuin osasivat ja pystyivät. Toivon vain, että omat lapseni voivat ajatella minusta samaa.
...ohiksena, mikä viestissäni herätti negatiivisia tunteita, että kolme henkilöä päätti laittaa alanuolta?
En tiedä mutta arvaan: 5 lasta ei ole kauhean iso perhe.
Taidat olla oikeassa. Itse vaan pidin jotenkin tuota sisarusmäärää isona, kun sai suunnilleen aina olla sanomassa, ettei olla lestadiolaisia.
Meitä oli kahdeksan, yksi kuoli teininä synnynnäiseen sairauteensa. Nuorenpana sain olla perheen juoksutyttö, jolla saattoi teettää palveluksia. Mutta toisaalta isot sisarukset oli suuri turva, apu ja seura, varsinkin maalla asuessa. Ja itsellä oli helpompaa. Vanhimmat sisarukset muutti jo kotoa, kun olin vielä alle kouluiän, mutta me 5 nuorinta oltiin läheinen poppoo, varsinaiset muskettisoturit. Vanhempiin sisaruksiin lähennyin isompana, olin suosittu lapsenvahti, ja vietin aikaa heidän perheidensä kanssa. Me järjestetään edelleen vuosittain "sukujuhlia", ollaan matkusteltu yhdessä ( ei tosin koskaan ihan kaikki kerralla)meillä on whatsapp-ryhmä ja soitellaankin usein. Kyllä sisarukset on ja ovat olleet tosi tärkeitä. Vanhempani olivat suht ok, isän kanssa meillä oli hyvä suhde, mutta äiti katosi vuosiksi suruunsa, ja meillä kaikilla oli ehkä muustakin syystä vaikeahko äitisuhde. Äidille oli rakkaita ne kaksi vanhinta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli sopivasti. En tiedä lasketaanko 5 lapsista perhettä suurperheeksi, mutta aina oli leikkiseuraa omasta takaa. Aika tylsää olisi ollut yksin olla. Oma huone olisi varmaan päiväsaikaan ollut kiva, mutta öisin näin paljon painajaisia ja menin jonkun sisaruksen viereen nukkumaan keskellä yötä. Tykkäsin hoitaa pienempiä sisaruksia varsinkin vauvoina, mutta ei minua siihen pakotettu. Omia lapsiakin jo on. Ajattelen, että 4-5 lasta on vielä ihan sopiva määrä, mutta joku 16 lasta on jo aika hurja määrä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 5 lasta ja itse pidän sitä kyllä rikkautena. Rahasta oli pulaa, mutta jotenkin tuntui, ettei lapsuudessa puuttunut mitään. Sitäkin hienompaa oli, jos pääsi joskus ravintolaan, hotelliyöstä puhumattakaan. Telttailtiin ja myöhemmin mentiin vanhalla asuntovaunulla.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, tekivät niin hyvää työtä kuin osasivat ja pystyivät. Toivon vain, että omat lapseni voivat ajatella minusta samaa.
...ohiksena, mikä viestissäni herätti negatiivisia tunteita, että kolme henkilöä päätti laittaa alanuolta?
En tiedä mutta arvaan: 5 lasta ei ole kauhean iso perhe.
Taidat olla oikeassa. Itse vaan pidin jotenkin tuota sisarusmäärää isona, kun sai suunnilleen aina olla sanomassa, ettei olla lestadiolaisia.
Nyt luin vastauksia uudestaan, niin huomasin, että mitä enemmän suurperhe-elämää haukkui vastauksessaan, niin sitä enemmän ylänuolia...
Meitä oli 6. Minä keskimmäisiä. Poikia 5 ja minä tyttö. Kaksi vanhempaa veljeäni saivat isännän kasvatuksen eli mitään ei tarvinnut tehdä. Kolme nuorempaa nuorempaa veljeäni saivat vauvan kasvatuksen eli mitään ei tarvinnut tehdä. Vanhemmat veljet kasvatti isäni pääasiassa ja nuoremmat äitini. Minut kasvatettiin piiaksi, joka hoiti ruokapuolen ja pyykkipuolen. Kavereita ei pahemmin ollut, koska en heitä kerennyt näkemään. Koulusta kotiin, söin, tein läksyt, hain nuoremmat veljet kotiin päivähoidosta, tein ruokaa ja vahdin, että pysyivät hengissä. Äiti tuli töistä kotiin, kävi isäni kanssa kaupassa. Jatkoin veljien vahtimista. Lähtivät viemään veljiä harrastuksiin niin tein iltapalan ja aloin pesemään pyykkiä ja siivoamaan ja vahdin niitä veljiä, jotka kotiin jäivät. Kieltäytymisestä tuli selkäsauna ja sen oppi jo 9-vuotiaana, että helpompi vain tehdä kuin sanoa vastaan. Tätä oli mun elämäni iässä välillä 8-17. Kun 17-vuotiaana pääsin muuttamaan pois niin en todellakaan ensimmäisiin vuosiin kokkaillut yhtään tai tehnyt muutakaan kuin lähinnä nukuin vapaalla. Kavereita ei ole näin 20 vuoden jälkeenkään pahemmin, koska en onnistu ihmissuhteissa. Perhettä ei ole myöskään. Äitini tosin usein moittii kun en lapsia saanut. Tosin ei ole ollut ikinä miestäkään siihen hommaan. Mutta kodinhoito onnistuu jos joku kysyy. Nykyään olen toisinaan edelleen piikana kun veljet tarvitsevat apua perheiden kanssa. Vihaan elämääni välillä.
kolme sisarusta, koskaan ei ole ollut omaa huonetta. muuten asiat ovat hyvin, mutta tämä yksityisyyden puuttuminen tuppasi haittaamaan. varsinkaan kun ei huvittanut nähdä toista.
Oli hyviä ja huonoja puolia. Kaikesta oli pulaa ja sain kulkea sisarusten rääsyissä. Välillä oli riitaa teini-iässä ja tapeltiin aika rajustikin. Mutta toisaalta muistan lapsuuden myös hyvin lämpimänä. Oli kiva kotoinen olo kun kaikki oli kotona. Ne perheen äänet oli rauhoittavia. Ja näin aikuisena olen hyvin kiitollinen monesta sisaruksesta. Vanhemmat alkavat olemaan huonossa kunnossa ja voimme sisarusten kanssa jakaa hoitovastuuta, puhumattakaan henkisestä vertaistuesta.
Vieläkin naurattaa tuo ett äoppii jakamaan :D :D
Minulla on vain yksi lapsi, jo aikuinen, ja hän ihmetteli lapsena usein kun juuri ne eivät osanneet(halunneet?) jakaa omastaan, jotka joutuivat kotonaan jakamaan ihan kaiken kaikkien kanssa. Omalla lapsellani ei ollut ongelmia jakamisen kanssa, koska hänellä oli aina mistä jakaa, eikä tarvinnut verissäpäin tapella omistuksistaan.
Vieläkin joksus hän kuulee sanottavan itsestään että onkohan hän ollenkaan oppinut jakamaan kun on ainoa lapsi. :D :D
Alue: Aihe vapaa
Ketjun tarkoitus haukkua lapsiperheitä