Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!

Kuka muistaa makaronilaatikon? Syötiin ruskean soosin tai ketsupin kanssa. Soosin kanssa oli tosi hyvää.

Se oli lihamakaronilaatikko ilman lihaa. En ole syönyt kymmeniin vuosiin. Pitääpä tehdä joku päivä, puolukkahillo sopii hyvin kyytipojaksi.

Eihän yllämainitut ruuat mitään "köyhäilyruokia" ole, vaan tavallisia työläisperheiden normaaleita aterioita. 

Tuo läskisoosi ja sipatti ovat kyllä ihan eri ruokia, eikä mitään murrejuttuja. Sipatti tehdään savukyljestä valkoiseen kastikkeeseen.

Ja läskisoosintekohan täällä ollaan jo monesti kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet pilaa keskustelun kuin keskustelun.

Luultavasti noi 70-luvun ihannoijat on 50-luvun lopun boomereita, jotka muistaa 70-luvun jonkinlaisena nuoruutensa onnellisena kulta-aikana. 

Kyllä 70-luku oli kaikkee muuta kuin nuoruuteni kulta-aikaa.

Silloin just, ja sitä ennen 60-luvulla syötiin köyhästi ruskeaa soosia ja perunoita.

Olen kaupunkilainen.

Oliko ruskea soosi siis jo silloin 70-luvulla köyhästi syömistä? Vai onko siitä tullut vasta nyt myöhemmin köyhäilyruokaa?

Mä luulin että me oltiin aika köyhiä 70-luvulla, kun meillä oli mm. itse neulottuja vaatteita joissakin kuvissa, mutta ei me ehkä sen ajan mittapuun mukaan sit oltukaan. Tai ei me ainakaan siis syöty ruskeaa kastiketta ja perunoita. Kaupunkilainen myös. Mun lempiruokaa lapsena oli herneillä täytetyt makkarakupit. 

Me ei oltu köyhä (ei tosin varakkaitakaan)  edes 60-luvulla eikä koskaan syöty vain perunaa ja ruskeaa kastiketta. Aina oli kastikkeessa joko makkaraa, jauhelihaa, sianlihaa, naudanlihaa tai ainakin kastikkeen lisänä vielä lihapullia tai jauhelihapihvejä. Mutta oletan, että on ollut köyhiä, joilla ei ollut varaa laittaa ruskea kastikkeen sekaan eikä sen lisäksikään mitään vaan perunan kanssa ovat sitä syöneet. 60- ja 70-luvuilla Suomessa oli lapsiperheitä, joilla ei ollut vielä juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Jopa sellaisia, joilla ei ollut vielä sähköjäkään. Sen ajan köyhyys ei ollut verrattavissa nykypäivä köyhyyteen. 

Tässä on hyvin tiivistetty mitä oli olla köyhä 60-70 -luvuilla. Meillä oli kyllä sähköt, vesi ja vessa, eli vielä kurjemmissa oloissa oli joidenkin elettävä. Luokallani oli oppilas joka eli kaupungissa kantoveden ja ulkohuussin varassa. Sähköt heillä oli. Ruoka varmasti sitä samaa kuin meillä.

Eli ruskeata soosia ja perunaa.

Sisävessan ja juoksevan veden puute ei yksistään kerro 60- ja 70-lukujen köyhyydestä. On huomioitava että tuolloin ei vielä infra yksinkertaisesti ollut vielä kehittynyt niinkuin nyt ja oli paljon taloja, joissa ei ollut vielä sisävessoja tai vesijohtoja tuolloin. Tämä ei koskenut ainoastaan maaseutua vaan myös kaupunkalueita. Ihmisiä asui paljon sodan jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa, eikä niissä ollut sisävessoja ja juoksevaa vettä. Vasta myöhemmin kun taloja alettiin peruskorjaamaan 80-90- luvuilla, tuli niihin nämä mukavuudet.

Huolimatta sisävessojen puutteesta, perheillä kyllä oli varaa ruokaan. Toki oli varmasti niitäkin joilla ei varaa ollut. Mutta siihen aikaan osattiin elää metsän antimilla, leivottiin, ruoka valmistettiin itse peruselintarvikkeista.

Olen lapsuudessani asunut kaupunkialueella ilman sisävessaa ja kaivovedellä. Ruokaa meillä aina oli pöydässä monipuolisesti emmekä koskaan nälkää nähneet vaikka iso perhe.

Vaatteet valmistettiin pitkälti itse eikä sekään mistään köyhyydestä kertonut, vaan siitä että tuohon aikaan oli yleistä, että vaatteita valmistettiin itse. Kaupoissa ei edes ollut tarjolla sellaista valikoimaa, mitä nykypäivänä.

Nykypäivänä monista on tullut niin mukavuudenhaluisia, että kaikki pitää saada valmiina, ruokaa ei viitsitä tai osata laittaa ja nykypäivä nuoret hassaavat rahaa jopa siihen että ruoka tilataan Woltin tmv kautta suoraan kotiin lähes päivittäin. Tämä ei kerro millään tavalla varakkuudesta vaan avuttomuudesta. Ja köyhyys on muutakin kuin vähävaraisuutta, se on myös osaamattomuutta ja sitä ettei pysty huolehtimaan itsestään vaikka rahaa olisi.

Voiko Suomessa olla noin eri kokemuksia. Olen maalta kotoisin, 60-luvun alussa syntynyt ja samana vuonna meille EI rakennettu rintamamiestaloa, vaan nykyaikainen kotitalo sisävessoineen ja vesiputkistoineen, sen rakensi omin käsin isäni yhdessä sukuun kuuluvan kahden rakennusammattilais nuoren miehen kanssa. Puhelin ja televisio hankittiin myös niihin aikoihin. Väritelevisio 70-80 luvun taitteissa. Tuon allekirjoitan, että vaatteita valmistettiin itse ja monet farkut kavensin teininä, kun en löytänyt sopivan kokoisia itselleni. Neuloin usein jotain niin itselleni, kuin sisaren lapsille. Käsityöt oli pakko oppia, sillä se oli myös mukavaa ajankulua. Ruoanlaitto, leipominen, ketä sattui kiinnostamaan, kotona opittua. 4H-kerhossa maanviljelyä.

No ei 60-luvulla rakennettu talo tietenkään ole rintamamiestalo. Ja sellaisiin varmasti saatiin jo kytkettyä rakennusvaiheessa kunnan vesijohtoverkoston, jos olivat alueella, missä siihen mahdollisuus oli. Mutta kyllähän Suomessa rintamamiestaloja on Suomessa kymmeniätuhansia ellei enemmänkin, eikä niihin sodan jälkeen mitään vesijohtoja tai sisävessoja rakennettu, kun ei ollut infraakaan. Kunnalliset viemäri- ja vesiverkot alkoivat kehittyä 60-luvulla, ja vanhoihin taloihin ne liitettiin, kun saatiin alueelle se mahdollisuus tai vasta peruskorjausten yhteydessä. Tosiaankin 70-80 luvuilla ja vielä 90-luvullakin oli taloja jotka vasta tuolloin liitettiin kunnallisiin vesi- ja viemäriverkostoihin, kun saatiin alueelle infra.

Olipa muuten vielä 90-luvulla keskellä Helsinkiäkin joissakin vanhoissa kerrostaloissa asuntoja, joissa vessa oli pihan perällä. Olen käynyt tuolloin asunnoissa, joissa vessa löytyi pihan toiselta puolelta kellarikerroksesta. Siellä oli rivi pieniä koppeja, joissa pönttö, jokaiselle asunnolle omansa. Ja tuo oli ja on edelleen kallista aluetta. Ehkäpä siellä jo nyt on vessat asunnoissa, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän yllämainitut ruuat mitään "köyhäilyruokia" ole, vaan tavallisia työläisperheiden normaaleita aterioita. 

Tässä oli järkevä kommentti niille jotka eivät usko että ilman sattumia. ei kukaan tehnyt ruskeaa kastiketta😋

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ei ole enää missään myynnissä niitä, oliko koskenlaskijan merkkisiä vai mitä, kuitenkin sulatejuustoja eri makuisina, pieninä annoksina, pyöreässä pakkauksessaan. Nykyisin on ostettava isohkoja juustoja, jotka jää kuitenkin jääkaappiin pilaantumaan.

Lidlistä saa niitä pieniä kolmionmuotoisia paloja, tosin paketissa on niitä useita mutta säilyvät viikkotolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet pilaa keskustelun kuin keskustelun.

Luultavasti noi 70-luvun ihannoijat on 50-luvun lopun boomereita, jotka muistaa 70-luvun jonkinlaisena nuoruutensa onnellisena kulta-aikana. 

Kyllä 70-luku oli kaikkee muuta kuin nuoruuteni kulta-aikaa.

Silloin just, ja sitä ennen 60-luvulla syötiin köyhästi ruskeaa soosia ja perunoita.

Olen kaupunkilainen.

Oliko ruskea soosi siis jo silloin 70-luvulla köyhästi syömistä? Vai onko siitä tullut vasta nyt myöhemmin köyhäilyruokaa?

Mä luulin että me oltiin aika köyhiä 70-luvulla, kun meillä oli mm. itse neulottuja vaatteita joissakin kuvissa, mutta ei me ehkä sen ajan mittapuun mukaan sit oltukaan. Tai ei me ainakaan siis syöty ruskeaa kastiketta ja perunoita. Kaupunkilainen myös. Mun lempiruokaa lapsena oli herneillä täytetyt makkarakupit. 

Me ei oltu köyhä (ei tosin varakkaitakaan)  edes 60-luvulla eikä koskaan syöty vain perunaa ja ruskeaa kastiketta. Aina oli kastikkeessa joko makkaraa, jauhelihaa, sianlihaa, naudanlihaa tai ainakin kastikkeen lisänä vielä lihapullia tai jauhelihapihvejä. Mutta oletan, että on ollut köyhiä, joilla ei ollut varaa laittaa ruskea kastikkeen sekaan eikä sen lisäksikään mitään vaan perunan kanssa ovat sitä syöneet. 60- ja 70-luvuilla Suomessa oli lapsiperheitä, joilla ei ollut vielä juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Jopa sellaisia, joilla ei ollut vielä sähköjäkään. Sen ajan köyhyys ei ollut verrattavissa nykypäivä köyhyyteen. 

Tässä on hyvin tiivistetty mitä oli olla köyhä 60-70 -luvuilla. Meillä oli kyllä sähköt, vesi ja vessa, eli vielä kurjemmissa oloissa oli joidenkin elettävä. Luokallani oli oppilas joka eli kaupungissa kantoveden ja ulkohuussin varassa. Sähköt heillä oli. Ruoka varmasti sitä samaa kuin meillä.

Eli ruskeata soosia ja perunaa.

Sisävessan ja juoksevan veden puute ei yksistään kerro 60- ja 70-lukujen köyhyydestä. On huomioitava että tuolloin ei vielä infra yksinkertaisesti ollut vielä kehittynyt niinkuin nyt ja oli paljon taloja, joissa ei ollut vielä sisävessoja tai vesijohtoja tuolloin. Tämä ei koskenut ainoastaan maaseutua vaan myös kaupunkalueita. Ihmisiä asui paljon sodan jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa, eikä niissä ollut sisävessoja ja juoksevaa vettä. Vasta myöhemmin kun taloja alettiin peruskorjaamaan 80-90- luvuilla, tuli niihin nämä mukavuudet.

Huolimatta sisävessojen puutteesta, perheillä kyllä oli varaa ruokaan. Toki oli varmasti niitäkin joilla ei varaa ollut. Mutta siihen aikaan osattiin elää metsän antimilla, leivottiin, ruoka valmistettiin itse peruselintarvikkeista.

Olen lapsuudessani asunut kaupunkialueella ilman sisävessaa ja kaivovedellä. Ruokaa meillä aina oli pöydässä monipuolisesti emmekä koskaan nälkää nähneet vaikka iso perhe.

Vaatteet valmistettiin pitkälti itse eikä sekään mistään köyhyydestä kertonut, vaan siitä että tuohon aikaan oli yleistä, että vaatteita valmistettiin itse. Kaupoissa ei edes ollut tarjolla sellaista valikoimaa, mitä nykypäivänä.

Nykypäivänä monista on tullut niin mukavuudenhaluisia, että kaikki pitää saada valmiina, ruokaa ei viitsitä tai osata laittaa ja nykypäivä nuoret hassaavat rahaa jopa siihen että ruoka tilataan Woltin tmv kautta suoraan kotiin lähes päivittäin. Tämä ei kerro millään tavalla varakkuudesta vaan avuttomuudesta. Ja köyhyys on muutakin kuin vähävaraisuutta, se on myös osaamattomuutta ja sitä ettei pysty huolehtimaan itsestään vaikka rahaa olisi.

Voiko Suomessa olla noin eri kokemuksia. Olen maalta kotoisin, 60-luvun alussa syntynyt ja samana vuonna meille EI rakennettu rintamamiestaloa, vaan nykyaikainen kotitalo sisävessoineen ja vesiputkistoineen, sen rakensi omin käsin isäni yhdessä sukuun kuuluvan kahden rakennusammattilais nuoren miehen kanssa. Puhelin ja televisio hankittiin myös niihin aikoihin. Väritelevisio 70-80 luvun taitteissa. Tuon allekirjoitan, että vaatteita valmistettiin itse ja monet farkut kavensin teininä, kun en löytänyt sopivan kokoisia itselleni. Neuloin usein jotain niin itselleni, kuin sisaren lapsille. Käsityöt oli pakko oppia, sillä se oli myös mukavaa ajankulua. Ruoanlaitto, leipominen, ketä sattui kiinnostamaan, kotona opittua. 4H-kerhossa maanviljelyä.

No ei 60-luvulla rakennettu talo tietenkään ole rintamamiestalo. Ja sellaisiin varmasti saatiin jo kytkettyä rakennusvaiheessa kunnan vesijohtoverkoston, jos olivat alueella, missä siihen mahdollisuus oli. Mutta kyllähän Suomessa rintamamiestaloja on Suomessa kymmeniätuhansia ellei enemmänkin, eikä niihin sodan jälkeen mitään vesijohtoja tai sisävessoja rakennettu, kun ei ollut infraakaan. Kunnalliset viemäri- ja vesiverkot alkoivat kehittyä 60-luvulla, ja vanhoihin taloihin ne liitettiin, kun saatiin alueelle se mahdollisuus tai vasta peruskorjausten yhteydessä. Tosiaankin 70-80 luvuilla ja vielä 90-luvullakin oli taloja jotka vasta tuolloin liitettiin kunnallisiin vesi- ja viemäriverkostoihin, kun saatiin alueelle infra.

Olipa muuten vielä 90-luvulla keskellä Helsinkiäkin joissakin vanhoissa kerrostaloissa asuntoja, joissa vessa oli pihan perällä. Olen käynyt tuolloin asunnoissa, joissa vessa löytyi pihan toiselta puolelta kellarikerroksesta. Siellä oli rivi pieniä koppeja, joissa pönttö, jokaiselle asunnolle omansa. Ja tuo oli ja on edelleen kallista aluetta. Ehkäpä siellä jo nyt on vessat asunnoissa, en tiedä.

Näinhän se on, en halunnut levennellä, vaikka tuon kuvan valitettavasti sai ja tietämättömän leiman. Kuitenkin täällä on ollut aiemmin kummallista kaupunkiajattelua, jossa väheksytään maaseutua ja suurinpiirtein kuvitellaan että 70-luvulla vielä hevoskärryillä kuljettiin, sekä syötiin jotenkin epäterveellisesti. 60-luvulla kyllä bussit olivat kieltämättä bensahajuisia oksennuspusseineen, tiet asfaltoimattomia ja kuoppaisia. Meilläkin se ulkohuussi oli navetan perällä olemassa, lähinnä päähänpistosta, lapsena sitä joskus käytin:)

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi "proteiinilähde" on luultavasti iltalehden keksimä sana ja niin 2010-lukua. Proteiinia ylistetään joksikin ihme aineeksi, joka tekee sitä ja tätä, sekä hiukan totakin.

Liika proteiini on pahasta ja muuttuu kropassa läskiksi. Vaikka olisit mikä tahansa kuntosali hirmu, niin 1g/painokg on aivan riittävästi. Ei ne lihakset kasva yhtään sen enempää, vaikka vetäsit sitä tuplaten.

Ei aiemmin tarvinnut miettiä proteiinilähteitä, koska ruokajuomana oli maito tai piimä. 

Sekä janojuomana. Fillarilenkin jälkeen litra kylmää maitoa! ah!

Kierrekorkillinen maitotölkki on yhä hyvä eväs salin jälkeen. Jo pukkarissa ennen kotiinlähtöä. Sopii myös kasvaville urheilijanuorille.

Punainen maito lämpimänä suoraan tölkistä. Siinäpä vasta herkkujuoma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet pilaa keskustelun kuin keskustelun.

Luultavasti noi 70-luvun ihannoijat on 50-luvun lopun boomereita, jotka muistaa 70-luvun jonkinlaisena nuoruutensa onnellisena kulta-aikana. 

Kyllä 70-luku oli kaikkee muuta kuin nuoruuteni kulta-aikaa.

Silloin just, ja sitä ennen 60-luvulla syötiin köyhästi ruskeaa soosia ja perunoita.

Olen kaupunkilainen.

Oliko ruskea soosi siis jo silloin 70-luvulla köyhästi syömistä? Vai onko siitä tullut vasta nyt myöhemmin köyhäilyruokaa?

Mä luulin että me oltiin aika köyhiä 70-luvulla, kun meillä oli mm. itse neulottuja vaatteita joissakin kuvissa, mutta ei me ehkä sen ajan mittapuun mukaan sit oltukaan. Tai ei me ainakaan siis syöty ruskeaa kastiketta ja perunoita. Kaupunkilainen myös. Mun lempiruokaa lapsena oli herneillä täytetyt makkarakupit. 

Me ei oltu köyhä (ei tosin varakkaitakaan)  edes 60-luvulla eikä koskaan syöty vain perunaa ja ruskeaa kastiketta. Aina oli kastikkeessa joko makkaraa, jauhelihaa, sianlihaa, naudanlihaa tai ainakin kastikkeen lisänä vielä lihapullia tai jauhelihapihvejä. Mutta oletan, että on ollut köyhiä, joilla ei ollut varaa laittaa ruskea kastikkeen sekaan eikä sen lisäksikään mitään vaan perunan kanssa ovat sitä syöneet. 60- ja 70-luvuilla Suomessa oli lapsiperheitä, joilla ei ollut vielä juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Jopa sellaisia, joilla ei ollut vielä sähköjäkään. Sen ajan köyhyys ei ollut verrattavissa nykypäivä köyhyyteen. 

Tässä on hyvin tiivistetty mitä oli olla köyhä 60-70 -luvuilla. Meillä oli kyllä sähköt, vesi ja vessa, eli vielä kurjemmissa oloissa oli joidenkin elettävä. Luokallani oli oppilas joka eli kaupungissa kantoveden ja ulkohuussin varassa. Sähköt heillä oli. Ruoka varmasti sitä samaa kuin meillä.

Eli ruskeata soosia ja perunaa.

Sisävessan ja juoksevan veden puute ei yksistään kerro 60- ja 70-lukujen köyhyydestä. On huomioitava että tuolloin ei vielä infra yksinkertaisesti ollut vielä kehittynyt niinkuin nyt ja oli paljon taloja, joissa ei ollut vielä sisävessoja tai vesijohtoja tuolloin. Tämä ei koskenut ainoastaan maaseutua vaan myös kaupunkalueita. Ihmisiä asui paljon sodan jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa, eikä niissä ollut sisävessoja ja juoksevaa vettä. Vasta myöhemmin kun taloja alettiin peruskorjaamaan 80-90- luvuilla, tuli niihin nämä mukavuudet.

Huolimatta sisävessojen puutteesta, perheillä kyllä oli varaa ruokaan. Toki oli varmasti niitäkin joilla ei varaa ollut. Mutta siihen aikaan osattiin elää metsän antimilla, leivottiin, ruoka valmistettiin itse peruselintarvikkeista.

Olen lapsuudessani asunut kaupunkialueella ilman sisävessaa ja kaivovedellä. Ruokaa meillä aina oli pöydässä monipuolisesti emmekä koskaan nälkää nähneet vaikka iso perhe.

Vaatteet valmistettiin pitkälti itse eikä sekään mistään köyhyydestä kertonut, vaan siitä että tuohon aikaan oli yleistä, että vaatteita valmistettiin itse. Kaupoissa ei edes ollut tarjolla sellaista valikoimaa, mitä nykypäivänä.

Nykypäivänä monista on tullut niin mukavuudenhaluisia, että kaikki pitää saada valmiina, ruokaa ei viitsitä tai osata laittaa ja nykypäivä nuoret hassaavat rahaa jopa siihen että ruoka tilataan Woltin tmv kautta suoraan kotiin lähes päivittäin. Tämä ei kerro millään tavalla varakkuudesta vaan avuttomuudesta. Ja köyhyys on muutakin kuin vähävaraisuutta, se on myös osaamattomuutta ja sitä ettei pysty huolehtimaan itsestään vaikka rahaa olisi.

Voiko Suomessa olla noin eri kokemuksia. Olen maalta kotoisin, 60-luvun alussa syntynyt ja samana vuonna meille EI rakennettu rintamamiestaloa, vaan nykyaikainen kotitalo sisävessoineen ja vesiputkistoineen, sen rakensi omin käsin isäni yhdessä sukuun kuuluvan kahden rakennusammattilais nuoren miehen kanssa. Puhelin ja televisio hankittiin myös niihin aikoihin. Väritelevisio 70-80 luvun taitteissa. Tuon allekirjoitan, että vaatteita valmistettiin itse ja monet farkut kavensin teininä, kun en löytänyt sopivan kokoisia itselleni. Neuloin usein jotain niin itselleni, kuin sisaren lapsille. Käsityöt oli pakko oppia, sillä se oli myös mukavaa ajankulua. Ruoanlaitto, leipominen, ketä sattui kiinnostamaan, kotona opittua. 4H-kerhossa maanviljelyä.

No ei 60-luvulla rakennettu talo tietenkään ole rintamamiestalo. Ja sellaisiin varmasti saatiin jo kytkettyä rakennusvaiheessa kunnan vesijohtoverkoston, jos olivat alueella, missä siihen mahdollisuus oli. Mutta kyllähän Suomessa rintamamiestaloja on Suomessa kymmeniätuhansia ellei enemmänkin, eikä niihin sodan jälkeen mitään vesijohtoja tai sisävessoja rakennettu, kun ei ollut infraakaan. Kunnalliset viemäri- ja vesiverkot alkoivat kehittyä 60-luvulla, ja vanhoihin taloihin ne liitettiin, kun saatiin alueelle se mahdollisuus tai vasta peruskorjausten yhteydessä. Tosiaankin 70-80 luvuilla ja vielä 90-luvullakin oli taloja jotka vasta tuolloin liitettiin kunnallisiin vesi- ja viemäriverkostoihin, kun saatiin alueelle infra.

Olipa muuten vielä 90-luvulla keskellä Helsinkiäkin joissakin vanhoissa kerrostaloissa asuntoja, joissa vessa oli pihan perällä. Olen käynyt tuolloin asunnoissa, joissa vessa löytyi pihan toiselta puolelta kellarikerroksesta. Siellä oli rivi pieniä koppeja, joissa pönttö, jokaiselle asunnolle omansa. Ja tuo oli ja on edelleen kallista aluetta. Ehkäpä siellä jo nyt on vessat asunnoissa, en tiedä.

Asun Helsingin ydinkeskustassa, asunnossani ei ole suihkua. Ei ole koskaan ollut sataan vuoteen.

Siinä sitä ökyilyä kokoomuslaisille. Kun kuulemma työttömät asuvat Helsingissä hienoissa asunnoissa.

No tietylla tavalla satavuotias talo on kivan rustiikki kyllä. Laastit tippuvat katosta päähän, yms.

Herkullista jälkiruokaa saa kun vispaa kerman ja rahkan, siihen sekoittaa marjoja tai hedelmiä. Se kylmään odottamaan ja sitten vain nauttii. Riittää useammalle tai itselle useampaan herkutteluhetkeen.

Vähän aiheesta poiketen mutta maito-mehupurkin korkit sopivat istutusruukkujen pohjalle estämään kasvien juuria mätänemästä. Soraa ei välttämättä tarvitse. Tämä neuvo on ammattilaisen, ei minun, joka tappaa aina kasvit liikakasteluun. Kokeilen tuota ensitilassa, kun uuden kasvin hankin. Entiset näyttääkin jo roikkuvan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muistaa makaronilaatikon? Syötiin ruskean soosin tai ketsupin kanssa. Soosin kanssa oli tosi hyvää.

Se oli lihamakaronilaatikko ilman lihaa. En ole syönyt kymmeniin vuosiin. Pitääpä tehdä joku päivä, puolukkahillo sopii hyvin kyytipojaksi.

Makaronilaatikko on makaronia, jauhelihaa, ja juustoa. Eli toisin sanoen täynnä kovaa rasvaa ja sokeria. 

Köyhäilyruokaketju on kaapattu kasarin ruokahaaveiluketjuksi jossa boomerit kilvan muistelevat kaikkea lihottavaa ja epäterveellistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää mitä se köyhäilyruoka sitten EI ole? avokadoa, graavilohta? Meillä on ainakin ihna normaalia ruokaa joku jauhelihakastike perunoilla tai makaronilaatikko, tai kesäkeitto, hernekeitto, kananmunakastike. Toki noiden kanssa on aina salaattia/raastetta/leipää, mikä nyt minkäkin kanssa sopii, joten ehkä se sitten tekee ruuasta "rikkaiden ruokaa".

köyhäilyruoka ei ole sitä kalliimpaa ruokaa,vaikka lohta,sushia,kaviaaria,paistijauhelihaa,lihojen rintapaloja,parempia ja kalliimpia raaka-aineita....köyhäilyruoka on mm. hernekeittoa,perunoita,edullisimpia vaihtoehtoja

Köyhäilyruoka on siis normaalia kotiruokaa :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää mitä se köyhäilyruoka sitten EI ole? avokadoa, graavilohta? Meillä on ainakin ihna normaalia ruokaa joku jauhelihakastike perunoilla tai makaronilaatikko, tai kesäkeitto, hernekeitto, kananmunakastike. Toki noiden kanssa on aina salaattia/raastetta/leipää, mikä nyt minkäkin kanssa sopii, joten ehkä se sitten tekee ruuasta "rikkaiden ruokaa".

köyhäilyruoka ei ole sitä kalliimpaa ruokaa,vaikka lohta,sushia,kaviaaria,paistijauhelihaa,lihojen rintapaloja,parempia ja kalliimpia raaka-aineita....köyhäilyruoka on mm. hernekeittoa,perunoita,edullisimpia vaihtoehtoja

Juu, noita. Lisäksi tuohon määritelmään, että kaikki ei hyväksy köyhäilyruoaksi ihan mitä tahansa edullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi soijarouheen käyttö lihan sijasta, kasvisminestronekeitto, tomaatti-pennepasta ja linssikeitto on tyrmätty tässä ketjussa. Ehkä ainakin joidenkin mielestä köyhäilyruoka pitää olla sekä edullista että jotenkin liittyä 70-luvun köyhien suomalaisten ruokailuun. 

Jostain syystä pakastesei on herättänyt hyväksyntää, mutta lohi leimattu rikkaitten ruoaksi. Ehkä se lohi nyt tällä hetkellä onkin kalliimpaa kuin sei, mutta ei siitä kauaa ole kun lohi oli tarjouksessa halvinta kalaa. Edelleenkin taitaa kuitenkin olla ahven-, hauki- ja kuhafileet kalliimpia kuin lohifileet. 

Ahventa ja kuhaa meillä on syöty iät ja ajat, kun köyhiä oltiin niin varsinkin silloin. S eoli näes ilmaista, onki vain matkaan, tai ikivanha verkko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muistaa makaronilaatikon? Syötiin ruskean soosin tai ketsupin kanssa. Soosin kanssa oli tosi hyvää.

Se oli lihamakaronilaatikko ilman lihaa. En ole syönyt kymmeniin vuosiin. Pitääpä tehdä joku päivä, puolukkahillo sopii hyvin kyytipojaksi.

Makaronilaatikko on makaronia, jauhelihaa, ja juustoa. Eli toisin sanoen täynnä kovaa rasvaa ja sokeria. 

Köyhäilyruokaketju on kaapattu kasarin ruokahaaveiluketjuksi jossa boomerit kilvan muistelevat kaikkea lihottavaa ja epäterveellistä

Et jaksanut lukea lyhyttä viestiä? Makaronilaatikko ILMAN lihaa. Eikä mitään juustoja sinne laitettu.

Lihamakaronilaatikko on eri ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää mitä se köyhäilyruoka sitten EI ole? avokadoa, graavilohta? Meillä on ainakin ihna normaalia ruokaa joku jauhelihakastike perunoilla tai makaronilaatikko, tai kesäkeitto, hernekeitto, kananmunakastike. Toki noiden kanssa on aina salaattia/raastetta/leipää, mikä nyt minkäkin kanssa sopii, joten ehkä se sitten tekee ruuasta "rikkaiden ruokaa".

köyhäilyruoka ei ole sitä kalliimpaa ruokaa,vaikka lohta,sushia,kaviaaria,paistijauhelihaa,lihojen rintapaloja,parempia ja kalliimpia raaka-aineita....köyhäilyruoka on mm. hernekeittoa,perunoita,edullisimpia vaihtoehtoja

Köyhäilyruoka on siis normaalia kotiruokaa :D :D :D

Voi olla, mutta siitä edullisemmasta päästy. Aiemmin jo todettiin, että vaikka kokolihan ostaminen lihakeittoon tekee annoksesta helposti turhan kalliin köyhäilyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän yllämainitut ruuat mitään "köyhäilyruokia" ole, vaan tavallisia työläisperheiden normaaleita aterioita. 

Tässä oli järkevä kommentti niille jotka eivät usko että ilman sattumia. ei kukaan tehnyt ruskeaa kastiketta😋

Jos ihmiset kirjoittavat ja kertovat, että heillä kotona tai puolison kotona ei laitettu ruskean kastikkeen sekaan sattumia, niin asia varmasti heillä oli juuri niin. Toiset puolestaan laittoivat aina sattumia. Minä taas kuulun niihin, joiden kotona ei syöty ruskeaa kastiketta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten peruskastikkeesta on tehty köyhäilyruokaa?

Uusavuttomatko tätä ihmettelee?

Yksi sadasta osaa tehdä hyvän ruskean kastikkeen. Hyvin harva kokkikaan osaa. Loput joutuvat lisäämään lihalientä, soijaa tai vaikka sitä makkaraa.

Helpointa tehdä näin, ruskistettu liha pataan, kun on kypsää, jauhot liemeen ja keitä 10 min. 

Ruskeaan soosiin ei tule lihaa. Lihan kanssa se on lihakastike.

Ennen sen nimi oli läskisoosi. Nykyään sianlihasipatti. Nimeä vaihtamalla uppoaa nirsoilevaankin sakkiin paremmin.

naudasta tehtynä tietty lihakastike.

Nää nimityksetkin vaihtelee murteen mukaan.

Sipatti on keskisessä suomessa ainakin maitokastiketta, johon lisätty kinkkurouhe, tai suikale. Maitokastikken jauhojen ei anneta ruskistua. Munakastike saadaan, kun maitokastikkeeseen lisätään pienittyä ja keitettyä kananmunaa. Läskikastike on, kuten joku kertoikin possun kylkiviipaleista sulaneeseen läskiin jauhoilla ruskistettu kastike. Ennen kastike oli maukkaampaa, koska nykyään sikaloissa käytetään rehuruokintaa. Raskasta ruokaa, ehkä pari kertaa vuodessa tulee tehtyä.

Käyttäkää kauden kasviksia ja juureksia, ei ole köyhäilyä vaan talouden järkevää hallintaa. Kotimaisessa perunassa on vähemmän hiilareita, kuin riisissä ja pastassa, pitää nälkää ja on lisäksi näitä edullisempaa.

Köyhäillyt olen yhä hartaammin toistakymmentä vuotta. En siksi, että se olisi hauskaa, vaan siksi, että on pakko. Aivan pakko! Haen pakon edessä apua kelasta, josko edes lääkkeet saisi, kun näin alkuvuodesta omavastuuosuuden täyttyminen on vielä kaukana. Sisälämpötilaa laskettu 2 astetta. Sydänsairaana palelen. Pipo päässä sisälläkin, joskus jopa hanskat, ainakin nukkuessa.