Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.
Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).
Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.
En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.
Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.
Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )
Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.
Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.
Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).
Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.
Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syökää nyt vaikka kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta tätä köyhäilyruokaa ja tutkikaa sitten kehonne koostumusta ja terveyttänne. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä tekemätöntä.
En ole koskaan syönyt ns. "terveellistä" ruokaa, enkä vihanneksia.
Suuressa verenkuvassa ikätarkastuksessa kaikki veriarvot oli ihanteellisia. Lääkäri sanoi, että "älkää muuttako mitään ravinnossanne".
t. 70v terve mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.
Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).
Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.
Ekkös ikinä päässyt maalla käymään ja maalaistalon ruokapöytään? Kyllä sieltä apetta löytyi ja piru vie, ihan proteiiniakin kun kotijuustoa ja keitettyjä kananmunia oli aina pöydässä, maitoa, piimää ja viiliä myös. Lihaa oli tietysti jos oli eläimiä talossa, kanoja ja lehmiä, silloin syötiin hevosenlihaakin. Riistaa metsästettiin itse. Kasvimaalta ja puutarhan puolelta otettiin säilöön kaikki mahdollinen. Herneitäkin oli muutama säkillinen sekä erilaisia jauhoja, joista leivottiin leivät ja pullat. Kalassa käytiin jos oli järvi, meillä oli vain joki, mutta kalaa sieltäkin tuli omiin tarpeisiin onkimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ravintoköyhältä ja ympäristölle haitalliselta kuulostaa teidän kokkailut. Peruna hyvä, mutta liha ei, ja lisäksi tarvittaisiin kasviksia ja juureksia. Ketsupissa on paljon sokeria yleensä.
Kai nyt olet kartalla siitä ettei joka ateriaa koosteta noin? Syömme eri ruokia, eri määriä proteiinia, eri määriä vihanneksia ja sitä ja tätä ja tuota riippuen ateriasta. Ruoka on nykyään niin mielisairaan kallista ettei sitä voi koostaa täydellisesti joka aterialle! Ja miksi pitäisi? Ei koko ajan tarvitse lihaa ja vihanneksia hullun lailla pupeltaa.
Nykyään on kyllä varaa syödä muutakin kuin perunaa. Oli jopa niukkoina aikoina. Miksei nyt olisi. Ruokaan meni joskus lähes kaikki tulot. Nykyään ei juuri mitään.
Eli ei se ruoka mitään mielisairaan kallista ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökää nyt vaikka kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta tätä köyhäilyruokaa ja tutkikaa sitten kehonne koostumusta ja terveyttänne. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä tekemätöntä.
En ole koskaan syönyt ns. "terveellistä" ruokaa, enkä vihanneksia.
Suuressa verenkuvassa ikätarkastuksessa kaikki veriarvot oli ihanteellisia. Lääkäri sanoi, että "älkää muuttako mitään ravinnossanne".
t. 70v terve mies.
Isäni 1920-luvulla syntynyt oli samanlainen. Ei ollut mitään sairauksia eikä lääkkeitä koskaan. Oli kova puhumaan ja kertomaan entisajan juttuja, ei ollut muistisairauttakaan isällä. Kesken puhumisen sitten 94 vuotiaana menehtyi hymy huulilla. Hänen isänsä siis minun pappani eli 98 vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.
Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).
Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.
En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.
Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.
Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )
Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.
Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.
Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).
Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.
Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.
Ei tarvi muuttaa. Mutta tavallista tuo ei enää 70-luvulla ollut. Ei edes meillä, vaikka olimme köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ravintoköyhältä ja ympäristölle haitalliselta kuulostaa teidän kokkailut. Peruna hyvä, mutta liha ei, ja lisäksi tarvittaisiin kasviksia ja juureksia. Ketsupissa on paljon sokeria yleensä.
Kai nyt olet kartalla siitä ettei joka ateriaa koosteta noin? Syömme eri ruokia, eri määriä proteiinia, eri määriä vihanneksia ja sitä ja tätä ja tuota riippuen ateriasta. Ruoka on nykyään niin mielisairaan kallista ettei sitä voi koostaa täydellisesti joka aterialle! Ja miksi pitäisi? Ei koko ajan tarvitse lihaa ja vihanneksia hullun lailla pupeltaa.
Nykyään on kyllä varaa syödä muutakin kuin perunaa. Oli jopa niukkoina aikoina. Miksei nyt olisi. Ruokaan meni joskus lähes kaikki tulot. Nykyään ei juuri mitään.
Eli ei se ruoka mitään mielisairaan kallista ole!
Olkoon vaan varaa, minullakin on varaa, mutta tykkään perunoista ja syön niitä ainakin 2-3 kertaa viikossa. Peruna on monipuolinen, siitä saa monenlaista tehtyä jos osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puurosiisiin tomaattitonnikalaa,päälle juustoraastetta,käytän puuroriisiä paljon ruuanlaitossa jasmin ym. riisien sijaan,esim. kokonainen valmiiksi maustettu kana uuniin ja puuroriisiä mukaan,miten ihanan maustunut ja pehmeä riisistä tulee
Minulle tulee mieleen mm.
- makaronivelli: jos oikein muistan, sain sitä koulussa aivan eka luokilla
- pinaattikeitto ja munanpuolikkaat lisänä
- keitetyt perunat, valkokastike ja muna
- kaupan makaronilaatikko pannulla paistettuna, ketsupin kanssa
- purkkihernekeitto, mausteena sopivasti sinappia ja ehkä vielä loraus kermaa
- paistetut perunat, sekaan lisätään kananmunaa
Näitä yllä mainituista harrastan enää makaronilaatikkoa ja hernekeittoa pari kertaa vuodessa. Niitten kanssa ilman muuta näkkäriä ja voita. Tulee mieleen kouluruoka.
Tämän päivän tekemäni köyhisruoka: fusilli-makaroneja impro-kastikkeessa (valkosipulia, pakasteherneitä, tomaattipyreetä, reilusti kermaa, sekaan raastettua mozzarellaa, päälle pari lastua grana padano -juustoa, mausteena yrttivoi).
Ei voita terveellisen aterian pokaalia, mutta antoi hyvän mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ravintoköyhältä ja ympäristölle haitalliselta kuulostaa teidän kokkailut. Peruna hyvä, mutta liha ei, ja lisäksi tarvittaisiin kasviksia ja juureksia. Ketsupissa on paljon sokeria yleensä.
Ihmettelin miksi mielestäsi liha ei ole hyvä? Luulisin, että luomuliha paikkansa ansaitsee lautasella. Esim. nauta, lammas, riistakin.
Nykyään on niin monta eri "ravintokuntaa". Vegaanit, paleon kannattajat, low carb, keto jne. On myös mm. vegaaneja, jotka eivät syö mitään rasvoja, eli ei margariinia (ei ole kyllä terveellistäkään) eikä edes natiiveja öljyjä. Kun seurailee eri keulahahmojen esiintymistä (esim. youtubessa), tulee selväksi, että näitten eri "uskontokuntien" edustajat pitävät jokainen omaa suuntausta sinä ainona oikeana.
Yritän syödä melko puhtaasti (ei sokeria, liha ja munat mahdollisesti aina luomua, leipää vain vähän, kasviksia ja salaattia paljon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.
Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).
Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.
En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.
Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.
Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )
Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.
Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.
Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).
Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.
Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.
Ai kerran viikossa ei ollut lihaa ruuassa? No ei tuo vielä kovin köyhää ole, pikemminkin vähän saitaa ja terveellistä. Teillä on ollut monipuolinen ruokavalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin, että ranskisten päällä ruskea kastike "räjäyttää" makunautinnon. Englannissa on joku suosittu ruoka ja sieltä lähtöisin. Oli seassa jotain lihaa mutta tehköön jokainen oman version. Pointti olikin tuo ruskean kastikkeen ja ranskisten liitto. Joku kerta kokeilen.
Kanandan poutine on ranskalaisia, ruskeaa kastiketta ja juustoraastetta.
Poutaine on Kanadan kansallisruoka. Tosin ainakin enemmistö tekee soosin lihaliemeen siellä, eli se ei ole ihan oikeaan ruuhun (roux) tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuberkuloosin kukistaminen pidensi elinikää kerralla 10 vuotta. Verenpaine- ja sydänlääkkeet, sekä pallolaajennus- ja ohitusleikkaukset, sekä nopeat ambulanssikyydit, mammografia yms. Lääketieteellinen kehitys toiset kymmenen vuotta, vaikka nykyruuat elinajanodotetta laskevatkin. Tupakoinnin väheneminen lisää myös vuosia ja kestää syödä mitä sokerimoskaa tahansa kun homma hoituu lääkkein ja hoidoin.
Ei kai tubia sentään 70-luvulla kukistettu?
Syödäänkö Suomessa nykyään oikeasti enemmän sokeria kuin ennen?
Suomessa syödään nykyään paljon eineksiä ja eineksissä on paljon lisättyä sokeria.
Oletteko esimerkiksi katsoneet, paljonko Turun tai Auran sinapissa on lisättyä sokeria`?
Aivan helvetisti. Lähes kaikkiin tuotteisiin lisätään nykyään sokeria.
Lautaselliselle makaronilootaa laitetaan desi ketsuppia. 10g on sellainen annospussi, joita normaalikokoisia ranskalaisiin tarvitaan ainakin viisi.
Kyllähän se sokeri tulee muusta , kuin eineksistä. Nykyään syödään karkkia/suklaata/herkkuja/vanukkaita/makeita mehuja/limpsoja/tuoremehuja /smoothie/maustetuja rahkoja/ ym sellaiseen tahtiin, että eihän sellaisesta vielä tietetty mitään .
Eihän joku sinapin syöminen ole varmaan syy liialliseen sokerin saantiin, vaikka siinä olisi puolet sokeria:D
Vaikka moni tuote nykyään on jo sokeritonkin ja makeus tulee vain hedelmistä/marjoita, mutta sokeria se on se hedelmän makeuskin ja kun syödyt määrät on isoja ja herkkuja syödään paljon, kyllä sitä sokeria saadaan ihan erilailla, kuin menneinä vuosikymmeninä.
Plus se, että tuotteitten saatavuus on ihan eriluokkaa, kuin ennen. Kaupat oli sunnuntaisin kiinni ja herkkuja et saanut mistään vaikka olisit halunnut ja sama koski pienenpiä paikkoja iltaisin. Kaupat oli kiinni jo kuudelta viimeistään jne.
Ketsupissa on myös hyvin paljon sokeria ja sitä käytetään Suomessa surutta paljon päivittäin.
Tuskin kukaan syö ketsuppia joka päivä, tai edes paljon.
Runsaskin annos ketsuppia on noin 10g, eli ei juuri mitään kaloreiden tai sokerin kannalta. Lisäksi Suomessa ei kokata ketsupin kanssa lämpimiä ruokia, kuten vaikkapa Japanissa, jossa se on hyvin suosittu ainesosa arkiruoassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuberkuloosin kukistaminen pidensi elinikää kerralla 10 vuotta. Verenpaine- ja sydänlääkkeet, sekä pallolaajennus- ja ohitusleikkaukset, sekä nopeat ambulanssikyydit, mammografia yms. Lääketieteellinen kehitys toiset kymmenen vuotta, vaikka nykyruuat elinajanodotetta laskevatkin. Tupakoinnin väheneminen lisää myös vuosia ja kestää syödä mitä sokerimoskaa tahansa kun homma hoituu lääkkein ja hoidoin.
Ei kai tubia sentään 70-luvulla kukistettu?
Syödäänkö Suomessa nykyään oikeasti enemmän sokeria kuin ennen?
Suomessa syödään nykyään paljon eineksiä ja eineksissä on paljon lisättyä sokeria.
Oletteko esimerkiksi katsoneet, paljonko Turun tai Auran sinapissa on lisättyä sokeria`?
Aivan helvetisti. Lähes kaikkiin tuotteisiin lisätään nykyään sokeria.
Lautaselliselle makaronilootaa laitetaan desi ketsuppia. 10g on sellainen annospussi, joita normaalikokoisia ranskalaisiin tarvitaan ainakin viisi.
Kyllähän se sokeri tulee muusta , kuin eineksistä. Nykyään syödään karkkia/suklaata/herkkuja/vanukkaita/makeita mehuja/limpsoja/tuoremehuja /smoothie/maustetuja rahkoja/ ym sellaiseen tahtiin, että eihän sellaisesta vielä tietetty mitään .
Eihän joku sinapin syöminen ole varmaan syy liialliseen sokerin saantiin, vaikka siinä olisi puolet sokeria:D
Vaikka moni tuote nykyään on jo sokeritonkin ja makeus tulee vain hedelmistä/marjoita, mutta sokeria se on se hedelmän makeuskin ja kun syödyt määrät on isoja ja herkkuja syödään paljon, kyllä sitä sokeria saadaan ihan erilailla, kuin menneinä vuosikymmeninä.
Plus se, että tuotteitten saatavuus on ihan eriluokkaa, kuin ennen. Kaupat oli sunnuntaisin kiinni ja herkkuja et saanut mistään vaikka olisit halunnut ja sama koski pienenpiä paikkoja iltaisin. Kaupat oli kiinni jo kuudelta viimeistään jne.
Ketsupissa on myös hyvin paljon sokeria ja sitä käytetään Suomessa surutta paljon päivittäin.
Tuskin kukaan syö ketsuppia joka päivä, tai edes paljon.
Runsaskin annos ketsuppia on noin 10g, eli ei juuri mitään kaloreiden tai sokerin kannalta. Lisäksi Suomessa ei kokata ketsupin kanssa lämpimiä ruokia, kuten vaikkapa Japanissa, jossa se on hyvin suosittu ainesosa arkiruoassakin.
Desi on runsas annos. Annospussi on 10g ja niitä menee normaaliranskiksiin vähintään viisi.
Vierailija kirjoitti:
puurosiisiin tomaattitonnikalaa,päälle juustoraastetta,käytän puuroriisiä paljon ruuanlaitossa jasmin ym. riisien sijaan,esim. kokonainen valmiiksi maustettu kana uuniin ja puuroriisiä mukaan,miten ihanan maustunut ja pehmeä riisistä tulee
lisään: siihen maustuneeseen riisiin tulee himo,sitä vois syödä ja syödä :) ja nyt tuli nälkä
Ruoassa voi helposti säästää jättämällä viljat perunat riisin alkoholin ja sokeri hötön pois.
Tällöin puhutaan ketosta tai pienin säädöin Vhh,sta joka on terveyden-ja painon hallinnan kannalta erittäin järkevä ja kokonais taloudellinen ruokavalio, siis huomattavasti järkevämpi kun vege hörhöily.
On vaan tyhmää syödä itsensä laihaksi läskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää myöntää näin nelikymppisenä, mutta ai että makaroni tai spagetti ketsupilla maistuu ihan taivaallisen hyvältä. 😅
On jäänyt verkkokalvolle eräs brittitositv-ohjelma, jossa nuori äiti valmisti lapselleen aterian: keitti ihan itse spagetin, iski ketsuppipullon pöytään ja kutsui lapsen syömään spagettibolognesea.
Tuota samaa tositeeveetä on tänä päivänä sadoissa suomalaiskodeissa. Lapset ovat heitteillä! Ei sitä tarvitse briteistä asti hakea.
Kesäkurpitsaa pannulla öljyn, suolan ja valkosipulin kanssa. Hyvää!
edullinen herkku: maustamattomaan jogurttiin sekoittaa hieman kaakaojauhoa,vie makeanhimoa
Alue: Aihe vapaa
Älä jauha caccaa, syö sushisi ja avocadosi soijarouheen ja chilikastikkeen kanssa ja anna muiden syödä mitä haluavat. Kenelläkään täällä ei ole aikomus syödä vuosia ja vuosikymmeniä 50-60 luvun ruokia, mutta niitä on kiva muistella ja välillä kokata, vaikka muuten kokkaisi harva se päivä ankkaa appelsiinkastikkeella. No, pääsit edes vähän nälvimään tätä ketjua. Tuliko hyvä mieli?