Nyt puhuvat ei-binääriset nuoret

On aika surullista, jos koko persoona pyörii sukupuolen tai seksuaalisuuden ympärillä. Antaa todella pinnallisen kuvan ihmisestä.

Ainahan meitä on ollut jos miten erilaisia, mutta sitä ei ole tarvinnut erityisesti korostaa.

Entä sitten jos Antti haluaa pukeutua mekkoon vapaa-ajallaan ja Martti tuntee olevansa Martta. Ei se muuta kumpaakaan ihmisenä mitenkään.

Pyry-Tuisku on lähinnä säälittävä, kun haluaa joka tilanteessa korostaa tusinalumihiutalemaisuuttaan olemalla satojentuhansien kanssa täsmälleen samanlainen individuaali.

Vierailija kirjoitti:

Käy kyllä sääliksi tuollaisia aivopestyjä lapsia. Toivottavasti aikuistuvat ja heräävät todellisuuteen jossain vaiheessa. Ehkä ainakin osa heistä. Sitten kyllä häpeävät silmät päästään, kun ovat menneet omalla naamallaan jakamaan aivopieruiksi laskettavia mielipiteitään. Kultamurut, jos luette tätä niin kerron teille yhden jutun. Jo maailmanhistorian alkuajoista on ollut normaalia, että teinit kapinoivat ja kuvittelevat narsistisesti tietävänsä paremmin kuin muut ihmiset ja olevansa tärkeämpiä kuin muut. Kyseinen ikäjakso kestää noin 25-vuotiaaksi asti. Te ette ole maailman ensimmäisiä ernu-teinejä tai kapinallisia sukupuolettomia punkkari-gootteja. Siksi me täällä vähän säälimme hölmöilyjänne, koska olemme itsekin käyneet läpi saman sekoilun.

Sama. Eikä edes vaan teini-ikäiset vaan aikuiset 20- tai jopa yli 30-vuotiaat. Jos teini-ikä on jäänyt välistä, nyt sen voi elää sateenkaarikuplassa uudelleen. Sitten kun aikuistuu on ihan onnellinen, että ei ollut mediassa kaikesta avautumassa (kun silloin vielä ei ollut niin isoa mediakiinnostusta tähän). 

Vierailija kirjoitti:

On aika surullista, jos koko persoona pyörii sukupuolen tai seksuaalisuuden ympärillä. Antaa todella pinnallisen kuvan ihmisestä.

Ainahan meitä on ollut jos miten erilaisia, mutta sitä ei ole tarvinnut erityisesti korostaa.

Entä sitten jos Antti haluaa pukeutua mekkoon vapaa-ajallaan ja Martti tuntee olevansa Martta. Ei se muuta kumpaakaan ihmisenä mitenkään.

Pyry-Tuisku on lähinnä säälittävä, kun haluaa joka tilanteessa korostaa tusinalumihiutalemaisuuttaan olemalla satojentuhansien kanssa täsmälleen samanlainen individuaali.

Laitapa miehesi tai isäsi tai poikasi vaikka huomenna pukeutumaan mekkoon ulos lähtiessä niin näet, miten se ei ole yhtään stigmatisoitua. Tai jos olet mies, niin laita itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella sukupuolivähemmistön edustajalla tuntuu tässä menevän vähän puurot ja vellit sekaisin ja sekotetaan sekä transfobia että terve kriittisyys toimeenpiteitä kohtaan, jotka eivät välttämättä ole peruuttamattomia. Hormonihoidoista on niin verrattain lyhyt aika kokemusta että pitkän aikavälin vaikutuksia ei tiedetä vaan se tiedetään vaikkapa 10, 20 tai 50 vuoden kuluttua.

Moni meistä aikuisista haluaa suojella kehittyvää ja kasvavaa nuorta siltä, että joutuu loppuelämänsä kanssa elämään elämänvalinnan kanssa jonka tekee ehkä nuorena ja ajattelemattomana esim. juuri genitaalialueen kirurgian tai hormonihoitojen nimissä. Se on aika raskas taakka kantaa JOS kyseessä on kehityksellinen vaihe eikä pysyvä sukupuolidysforia. Siltä tragedialta tässä nuoria halutaan suojella, että menet ja teet jotain peruuttamatonta ja sen elämänvalinnan kanssa joudut elämään koko loppuelämän joka kieltämättä teininä tuntui niin kaukaiselta ettei sitä tullut ajateltua. Jos kyseessä on pysyvä sukupuolidysforia ehtii ne korjaavat toimenpiteet saada sitten pari-kolme vuotta myöhemminkin. 

Olen täysin varma, että muutaman vuoden kuluttua meillä on kaksi ryhmää. jotka tulevat asiansa kanssa esiin:

1) entiset transnuoret, jotka haluavat takaisin syntymäsukupuoleensa ja ovat katkeria siitä mitä heille on tehty

2) aikuisiksi kasvaneet sateenkaariperheiden lapset, jotka tahtovat tietää kuka heidän isänsä on, keitä ovat isän puoleiset sukulaiset, miksi heiltä on riistetty oikeus oikeisiin vanhempiin jne.

Kun translaki hyväksyttiin, niin ajattelin, että samantien voisivat ulottaa sen noihin mieltään osoittaviin teineihin. Mennään sitten oikein kunnolla päin h e l v e t t i ä. Tällä hetkellä kiinnostaa vain suojella omia ja korkeintaan muita läheisiä lapsia tältä lgbt-touhulta. Toisaalta en haluaisi olla näin kyyninen, koska lapset ja nuoret tulevat eri taustoista. Kyse on myös sosioekonomisesta asemasta. Ei nämä vihreätukkaiset trans- ja muunsukupuolislapset tule mistään Etelä-Helsingin yläluokkaisista hienostokodeista. 

Entisiä transnuoria ja aikuisenakin transitioituneita ja sitten detransitioituneita, on jo nyt. Heidän äänensä pääsee laajemmin kuuluviin vasta, kun perustavat järjestön ja alkavat järjestelmällisemmin tuottaa tietoa kokemuksistaan. Nettisivut, kirjat, taidenäyttelyt jne. Niin kuin transititoituvatkin tekevät. Nykyiset Setan linjaukset (trans on jos ei aina noudata sukupuolirooleja) perustuvat siihen, mitä aktivistit ovat elämässään kokeneet ja päässään miettineet. Ei mihinkään verifioituun tietoon tai laajemman porukan kokemuksiin. 

Mitä nopeammin detrans-porukka aktivoituu, sitä nopeammin saadaan järkeä keskusteluun ja nuorille aitoa vertaistukea myös siltä puolelta, että miksei todennäköisesti kannata.

Detransseja vaan vainotaan transsien toimesta ja heille on oikeasti vaarallista tulla julkisuuten tai kertoa somessa detransitiostaan.

Transporukka on kuin joku kultti, josta eroaminen johtaa hyljeksintään ja vainoamiseen kultin jäsenten toimesta.

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Jos kuvittelisin, että minulla on jalka poikki ja menisin ruikuttamaan sairaalaan siihen kipsiä, en varmasti saisi siihen kipsiä uskomukseni perusteella. Sen sijaan saisin apua mielenterveysongelmiini.

Ei myöskään sukupuolen vaihtoa pidä saada, jos taustalla on mielenterveysongelmia. Turha rutista, että prosessi olisi pitkä tai pysähtyy, kun todellisia ongelmia selvitetään.

Vierailija kirjoitti:

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Terveydenhuollossa on tuhottomat jonot julkisella puolella aika kaikilla aloilla. Tuossa taitaa olla vain se ero, että transhoitoja ei voi mennä suoraan hakemaan yksityiseltä omalla rahalla ainakaan laillisesti? Vai voiko? Niinhän kaikkien muiden terveydenhuoltoalojen jonot puretaan, että ne keillä on rahaa menee yksityiselle kun ei halua odottaa, ja rahattomat on jonossa. Sitten palveluja vähennetään niin, että köyhimmätkin alkaa kannattaa yksityistä, kun ei muuta hoitoa saa. 

Suomessa ei yksityistä transihmisten lääkehoitoa ole käytännössä ollenkaan, koska hormonihoitoon tarvitaan transpolin määräämä diagnoosi. EU:n lainsäädännön perusteella reseptilääkkeitä voidaan lääkäreiden toimesta määrätä muissa EU-maissa ja toimittaa Suomeen kolmen kuukauden annoksina, mutta tälläinen lääkehoito maksaa halvimmilla lääkkeillä ja minimikontaktilla 100€/kk eivätkä nämä säännöt koske tiukemmin kontrolloitua testosteronia, jota ei saa ollenkaan. Viime kesänä tulli takavarikoi kuukausien ajan myös estrogeenilähetykset täysin odottamatta, eli hoitoon voi tulla yllättäviä katkoja. Hoidon laatukin on vähän mitä on, kun tapaamiset tehdään Teamsin kautta ja yksityisten verikokeiden tulokset lähetetään sähköisesti tarkistettaviksi. Olisi ihan kiva pitää nuokin rahat Suomessa ja saada laadukkaampaa hoitoa, mutta minkäs teet.

v ttu mä en ymmärrä enää mistään m itään? mikä binääri ja ei-binääri?? mä olen vaan heteromies en tiedä muusta eikä paskaakaan kiinnosta. kyllä on nuoretkin jo ihan sekaisin näiden sukupuolien kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ja ei-binäärisellä tarkoitetaan

tavallista, muista poikkeavaa yksilöä, joka on ihan erilainen kun muu massa ympärillä.

Minun silmissäni ei-binäärinen siis tarkoittaa kylläkin nuorta joka kulkee siisti vaatteet päällä, käy koulua kunnolla, ei välitä päihteistä eikä mistään teinikotkotuksista, vaan tähtää arvostettuun ammattiin ja harrastaa shakkia ja tennistä. 

Siinä olisi sitä fressiä, kauan kaivattua oikeata erilaisuutta.

Noita queer-nuoria tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Kaupungilla suunnilleen joka toinen nuori pukeutunut queer-tyyliin.

Ovat erittäin ennalta-arvattavia ja kaikki ihan samannäköisiä/tyylisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei-binäärisellä tarkoitetaan

tavallista, muista poikkeavaa yksilöä, joka on ihan erilainen kun muu massa ympärillä.

Minun silmissäni ei-binäärinen siis tarkoittaa kylläkin nuorta joka kulkee siisti vaatteet päällä, käy koulua kunnolla, ei välitä päihteistä eikä mistään teinikotkotuksista, vaan tähtää arvostettuun ammattiin ja harrastaa shakkia ja tennistä. 

Siinä olisi sitä fressiä, kauan kaivattua oikeata erilaisuutta.

Noita queer-nuoria tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Kaupungilla suunnilleen joka toinen nuori pukeutunut queer-tyyliin.

Ovat erittäin ennalta-arvattavia ja kaikki ihan samannäköisiä/tyylisiä.

Niin, eli se on melkein täysin muoti-ilmiö. Kyllä jos lapsen aivoihin rummutetaan jotain sanomaa, niin se yleensä saa tarttumapintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt kerran on tuhottu nais ja mies sukupuolet niin pitäisikö niille keksiä jotkut uudet käyttönimet?

Eli biologisille sukupuolille. Koska pakkohan niistäkin on edelleen puhua ja niistä on pakko tehdä tutkimuksia ym.

Esimerkiksi kun jatkossa lasketaan naisten keskipituus niin sitä on ihan turha enää lain mukaan naisista koska siellähän on ihan ketä sattuu mitattavana. Pitäisikö siis olla joku muu nimitys ketä me sitten mitataan jotta saadaan biologisten naisten keskipituus ym.

Tää on muuten totta. Biologiset sukupuolet on kuitenkin hyvin tärkeitä kun puhutaan lääketieteestä ja sairauden hoidosta ym kehityksestä.

Joo. Onhan miessukupuolella ihan eri sairaudet yleisempiä kuin naissukupuolella. Kohdunkaulansyöpää ei miessukupuolella voi olla ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa Suomessakin median tuputus ja pakkosyöttö.

Arvaa mitä. Nobody actually cares.

Näin boomerina (eli kasarilla syntynyt) ei voi käsittää tätä lokerointia. Jokainen pitää tunkea ihan ihmeen lokeroon muka "suvaitsevaisuuden" nimissä.

Edes monet Transit ei tajua eikä halua noita "sateenkaariperheeseensä".

Muistattake, kun joskus oli muotia muka olla bisse?

Todella moni oli aikuisena ihan hetero.

Lokeroista - et ole boomeri, jos olet syntynyt 80-luvulla.

Ei se kato "boomerius" ikää katso..😂

(Tiedän olevani milleniaali.)

Tää on kieltämättä totta. Nykyään boomer nähdään ihmisenä joka on yli 35-vuotias ja jolla on väärä mielipide. :D

Nuorilla nyt noita vouhotuksia riittää : )!

Vierailija kirjoitti:

Meitä aivopestään nielemään kaikki ns. transoikeudet.  Siten rikotaan jälleen yksi "luomisjärjestys" ja siten pilkataan Jumalaa. Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi.

Rappeutumista tuosta toki on tapahtunut, mutta se mikä oli hyvää, on yhä hyvää. Hyvät aikuiset, isät ja äidin älkää olko sokeita tälle agendalle, älkääkä palvelko sen ideologiaa. Jos saitte tytön, tukekaa sitä hänessä. Jos pojan tukekaa häntä poikana, älkää tarjoilko koko kirjoa lapselle, joka ei voi osata päättää moisesta asiasta alaikäisenä varsinkaan.

 Jos ihan hurjan harvinainen poikkeama olisi se selviää sitten aikanaa ja sen kanssa sitten varovasti harkiten ja tarkkaan miettien jne. Alle 18v voi olla vain sitä miksi on syntynyt, sitten vasta se 0,02% voi alkaa miettimään kuinka haluaa elää jne.

Uskonto on ihan yhtälailla ideologiaa, agendaa ja aivopesua. Sukupuolia on kaksi koska se on tieteellinen fakta. Ei jonkun vanhan paimenuskonnon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison typeriä oikkuja, kyllä varmaan muutaman vuoden kuluttua hävettää että on mennyt tällaisia päättömyyksiä julkisesti sanomaan. Sukupuoli on fakta eikä mikään mielipidekysymys. On vain naisia tai miehiä, eikä mitään muita, se on biologinen fakta joka ei muutu millään paskapuheilla yhtään miksikään!!

Nukuitko biologian tunneilla? Ei ole vaan naisia ja miehiä. Aika moni syntyy niin, että on sekä että. Ajaa koska niin iso tabu, siitä ei uskalleta puhua.

He ovat aina olleet hermafrodiitteja. Ainoa ja törkein asia heidän kohdallaan on ollut automaattinen määrittäminen ja leikkaaminen tytöksi.

Todellisia "hermafrodiitteja", jotka olisivat oikeasti sekä että, ei ihmisissä edes ole: hermafrodiitti tarkoittaa eliöitä, jotka tuottavat molempia sukusoluja. Se on ihmisillä mahdotonta. On erilaisia kehityshäiriöitä, joista KAIKKI lasketaan biologisesti joko miehiksi tai naisiksi. Mies on mies, vaikka hänelle kehityshäiriön vuoksi ei kasvaisi penistä, aivan kuten ihminen on ihminen vaikka hän syntyisi ilman jalkoja.

Jep. Hermafrodiitti nähdään itseasiassa haukkumasanana interseksuaaleista. Kannattaa käyttää tuota jälkimmäistä termiä heistä puhuttaessa.

Ainakin saatiin vihdoinkin artikkeli missä itse nuoria haastatellaan. Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan Päivi Räsäsen tai toisella puolella Veronika Honkasalon väittelyä asiasta :D 

Ei boomerit tajua näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Onneks nää nuoret tunnistaa jo ulkonäöltä - varoitusvärit hiuksissa, huomiota hakevia meikkauksia, silmiin pistäviä koristuksia niin kuin tuon Sasun kaulapanta, vaateyhdistelmät joissa ei ole mitään järkeä.

Ehkä Suomessa, mutta jenkkilässä ihan taviskin voi jo kutsua itseään they/them. Twitterissä joku toinen nainen kommentoi kauniin mustan naisen kuvaan (tällä naisella oli hiukan paljastavat naisen vaatteet ja tarkka meikki) että "she is so beautiful! 😍" ja tämä ärähti että etkö nähnyt että profiilissani lukee they/them!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella sukupuolivähemmistön edustajalla tuntuu tässä menevän vähän puurot ja vellit sekaisin ja sekotetaan sekä transfobia että terve kriittisyys toimeenpiteitä kohtaan, jotka eivät välttämättä ole peruuttamattomia. Hormonihoidoista on niin verrattain lyhyt aika kokemusta että pitkän aikavälin vaikutuksia ei tiedetä vaan se tiedetään vaikkapa 10, 20 tai 50 vuoden kuluttua.

Moni meistä aikuisista haluaa suojella kehittyvää ja kasvavaa nuorta siltä, että joutuu loppuelämänsä kanssa elämään elämänvalinnan kanssa jonka tekee ehkä nuorena ja ajattelemattomana esim. juuri genitaalialueen kirurgian tai hormonihoitojen nimissä. Se on aika raskas taakka kantaa JOS kyseessä on kehityksellinen vaihe eikä pysyvä sukupuolidysforia. Siltä tragedialta tässä nuoria halutaan suojella, että menet ja teet jotain peruuttamatonta ja sen elämänvalinnan kanssa joudut elämään koko loppuelämän joka kieltämättä teininä tuntui niin kaukaiselta ettei sitä tullut ajateltua. Jos kyseessä on pysyvä sukupuolidysforia ehtii ne korjaavat toimenpiteet saada sitten pari-kolme vuotta myöhemminkin. 

Olen täysin varma, että muutaman vuoden kuluttua meillä on kaksi ryhmää. jotka tulevat asiansa kanssa esiin:

1) entiset transnuoret, jotka haluavat takaisin syntymäsukupuoleensa ja ovat katkeria siitä mitä heille on tehty

2) aikuisiksi kasvaneet sateenkaariperheiden lapset, jotka tahtovat tietää kuka heidän isänsä on, keitä ovat isän puoleiset sukulaiset, miksi heiltä on riistetty oikeus oikeisiin vanhempiin jne.

Kun translaki hyväksyttiin, niin ajattelin, että samantien voisivat ulottaa sen noihin mieltään osoittaviin teineihin. Mennään sitten oikein kunnolla päin h e l v e t t i ä. Tällä hetkellä kiinnostaa vain suojella omia ja korkeintaan muita läheisiä lapsia tältä lgbt-touhulta. Toisaalta en haluaisi olla näin kyyninen, koska lapset ja nuoret tulevat eri taustoista. Kyse on myös sosioekonomisesta asemasta. Ei nämä vihreätukkaiset trans- ja muunsukupuolislapset tule mistään Etelä-Helsingin yläluokkaisista hienostokodeista. 

Adoptiolapselta ei ole "riistetty" oikeutta biologisiin vanhempiinsa adoptoi heidät heteropari tai homopari. Koska nämä biologiset vanhemmat ovat joko kuolleet tai eivät halua olla yhteydessä lapseensa. Siksi lapsi adoptoidaan. Voin sanoa että mieluummin olisin kasvanut kasvattiperheessä kuin laitoksessa huostaanotettuna.

Vierailija kirjoitti:

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Jos kuvittelisin, että minulla on jalka poikki ja menisin ruikuttamaan sairaalaan siihen kipsiä, en varmasti saisi siihen kipsiä uskomukseni perusteella. Sen sijaan saisin apua mielenterveysongelmiini.

Ei myöskään sukupuolen vaihtoa pidä saada, jos taustalla on mielenterveysongelmia. Turha rutista, että prosessi olisi pitkä tai pysähtyy, kun todellisia ongelmia selvitetään.

Kai ymmärrät että vielä 80-luvulla jopa homoseksuaalisia pidettiin sairaina / hulluina jotka tarvitsevat apua mielenterveysongelmiin? totta kilvetissä trans-ihminen kokee että sukupuolidysforia EI ole mielenterveysongelma vaan ihan normaalia.

Samoin nämä trans-ihmisten masennus ja ahdistustilat johtuvat pääasiassa siitä miten julmasti ympäröivä maailma heitä kohtelee, varsinkin jos esimerkiksi omat vanhemmat hylkäävät / vähättelevät kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen nuo olisivat olleet punkkareita tai gootteja ja höpisseet vaate-aatteista.

80 luvun punkkarimuijast rokkas ja oli kuumia. Pimpissä oli rhelliset pissinhajut, kiroilivat, syljeskelivät ja antoivat kyllä myös perseeseen. Asenne oli juuri kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Terveydenhuollossa on tuhottomat jonot julkisella puolella aika kaikilla aloilla. Tuossa taitaa olla vain se ero, että transhoitoja ei voi mennä suoraan hakemaan yksityiseltä omalla rahalla ainakaan laillisesti? Vai voiko? Niinhän kaikkien muiden terveydenhuoltoalojen jonot puretaan, että ne keillä on rahaa menee yksityiselle kun ei halua odottaa, ja rahattomat on jonossa. Sitten palveluja vähennetään niin, että köyhimmätkin alkaa kannattaa yksityistä, kun ei muuta hoitoa saa. 

Suomessa ei yksityistä transihmisten lääkehoitoa ole käytännössä ollenkaan, koska hormonihoitoon tarvitaan transpolin määräämä diagnoosi. EU:n lainsäädännön perusteella reseptilääkkeitä voidaan lääkäreiden toimesta määrätä muissa EU-maissa ja toimittaa Suomeen kolmen kuukauden annoksina, mutta tälläinen lääkehoito maksaa halvimmilla lääkkeillä ja minimikontaktilla 100€/kk eivätkä nämä säännöt koske tiukemmin kontrolloitua testosteronia, jota ei saa ollenkaan. Viime kesänä tulli takavarikoi kuukausien ajan myös estrogeenilähetykset täysin odottamatta, eli hoitoon voi tulla yllättäviä katkoja. Hoidon laatukin on vähän mitä on, kun tapaamiset tehdään Teamsin kautta ja yksityisten verikokeiden tulokset lähetetään sähköisesti tarkistettaviksi. Olisi ihan kiva pitää nuokin rahat Suomessa ja saada laadukkaampaa hoitoa, mutta minkäs teet.

Nämä vahingolliset hormonihoidot tulisi kieltää kokonaan ja tehdä hormonien käytöstä sekä hallussapidosta rangaistavaa.