Lue keskustelun säännöt.
En saa koskaan olla rauhassa kotona :( mies ja lapsi
06.02.2023 |
Haluaisin olla yksin kotona välillä muutaman tunnin. Lapsi täyttää kohta 2v ja kokonaiset 2 kertaa mies on ottanut hänet mukaan johonkin max tunnin reissulle. Kun pyydän mieheltä omaa aikaa, hän sanoo että tottakai tee mitä haluat, hän kyllä vahtii lasta. No menee ehkä minuutti ja lapsi roikkuu lahkeessani. On siis minun perään täällä kotona 24/7. Jos menen eri huoneeseen ja suljen oven, lapsi hakkaa ovea ja itkee naama punaisena. Mies saa kyllä kaikessa rauhassa vaikka nukkua sohvalla. Väsyttää, en ole pariin vuoteen tehnyt siis mitään omaa juttua. Mulla kun olisi mieluisia harrastuksia mitä teen kotona. Onko muilla tällaista?
Kommentit (106)
Kannattaa varmaan rautalangasta vääntää. Käykö hän koskaan lapsen kanssa missään kylässä? Jää silloin sitten kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma. Mies ei lähde paria tuntia pidemmäksi aikaa minnekään lapsen kanssa ja en siten koskaan saa kotona omaa aikaa niin paljon, että rentoutuisin.
Itse järjestän miehelle säännöllisesti perhevapaita. Mielelläni vietän aikaa heidän kanssaan, mutta ei yhtään omaa päivää kotona 5v aikana alkaa jo syömään naista.
APlle suosittelisin säännöllisesti omia menoja, niin isä alkaa rutinoitumaan hoitajana. Meillä se ei pitempiä reissuja mahdollistanut vielä, mutta ehkä joku päivä.
Minkä ihmeen takia jårjeståt miehelle yksinolomahdollisuuksia, vaikka hän ei jörjestä sinulle? Lopeta se heti. Jatkossa samat säännöt molemmille.
Mullakin menee hermot!!!!!!! Olen jo toisella kierroksella ja meillä on uusioperhe ja minulla vielä neljävuotias lapsi. Olen aina ollut todella itsenäinen ja vaatinut paljon omaa aikaa. Olen hyväksynyt, että kyseessä ei ole vika, vaan ominaisuus (tosin uusi puolisoni lienee eri mieltä). Lasteni isän kanssa se puoli sujui aikoinaan hienosti ja pääsin harrastamaan ja lenkeille ja jopa sain lukea joskus kotona. Tämän uusiosuhteen alussa pelkäsin todella paljon sitä, että en tule jaksamaan koko lössin viikonloppuja, mutta onneksi olen löytänyt itsestäni palan italialaista äitiä ja innostunut hääräilemään vähän keittiössäkin ja pitämään porukan ruokittuna, vaikka tosin olen sen jälkeen aika uupunut. Nautin jopa nyt Pääsiäisen pyhinä hälinästä, kun kaikki lapset olivat käymässä, myös ne aikuiset lapset. On hienoa, että he kaikki tulevat hyvin juttuun ja tohinaa riittää. Olen kaikin puolin sosiaalinen ihminen, mutta kuormitun siitä kuitenkin ja tarvitsen vastapainoksi omaa aikaa, jota on vaikea saada. Ymmärrän, että minulla on pieni lapsi kotona enkä halua siitä valittaa ja olenkin 24/7 kärsivällisesti hänen saatavillaan, mutta kun hän menee nukkumaan, niin sitten pitää heti olla miehen seurana ja tehdä jotain yhdessä. Ja teenkin, koska en halua loukata häntä ja onhan sekin mukavaa. Aamuisin en jaksaisi puhua tai halailla, vaan haluaisin vain herätä ja laittaa itseni aamu-uutisten tahdissa kuntoon ilman sanan sanaa - ennen kuin lapsi siis herää ja alkaa päivän härdelli. Jos sanon näistä aamuista tai muusta yksin olemisen tarpeesta, niin mieheni loukkaantuu ja kokee tulevansa torjutuksi ja taas riidellään samasta asiasta, kuten nyt tänään. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä ja silti vielä käydään tätä samaa keskustelua kerta toisensa jälkeen. Ymmärrän päivä päivältä paremmin naisia ja äitejä, jotka eivät jaksa, vaan vain häipyvät. Aamulla töihin lähtiessä laitoin lapsen autoon ja kävin hakemassa vielä "unohtuneet" hanskat jotta sain kirota tyhjässä talossa pari sivistynyttä kirosanaa kovaan ääneen ja päästää vähän höyryjä ennen töihin lähtöä. Taas yksi päivä ahdistunutta riitelyä ja vain siksi, että haluaisin tilaa edes aamuihin. Olenkohan täysin kelvoton parisuhteeseen?
Tässä yksi syy miksi minulla ei ole miestä eikä lapsia.
Oma aika ja tila elintärkeitä, niistä en luovu.
Kuulostaa tietysti ärsyttävälle, mutta ihan oikeasti: kannattaa todellakin harkita ja harkita ja vielä kerran harkita mitä elämältä haluaa, mikä on tärkeintä, mistä voi luopua, jne. eikä päätäpahkaa syöksy johonkin "ihanaan" parisuhde- ja perhe-elämään.
Kannattaa oppia tuntemaan se toinen kunnolla. Ei sokeasti uskoa ja luottaa että kyllä kaikki menee hyvin.
Tunnen joitakin pariskuntia joilla sujuu hyvin, mies ottaa oikeasti vastuuta ja on henkisesti kypsä, mutta läheskään aina näin ei ole. Siksi kannattaa ehdottomasti miettiä jakatsoa ennenkuin katuu.
Miksette vaan sano et menisivät pihalle leikkimään, kauppaan tai anoppilaan. Miten on voitu yhdessä päättää niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsen saannista, mutta ei pystytä sanomaan näin yksinkertaisia juttuja
Mulla on sama ongelma. Mies ei lähde paria tuntia pidemmäksi aikaa minnekään lapsen kanssa ja en siten koskaan saa kotona omaa aikaa niin paljon, että rentoutuisin.
Itse järjestän miehelle säännöllisesti perhevapaita. Mielelläni vietän aikaa heidän kanssaan, mutta ei yhtään omaa päivää kotona 5v aikana alkaa jo syömään naista.
APlle suosittelisin säännöllisesti omia menoja, niin isä alkaa rutinoitumaan hoitajana. Meillä se ei pitempiä reissuja mahdollistanut vielä, mutta ehkä joku päivä.