Lue keskustelun säännöt.
En saa koskaan olla rauhassa kotona :( mies ja lapsi
06.02.2023 |
Haluaisin olla yksin kotona välillä muutaman tunnin. Lapsi täyttää kohta 2v ja kokonaiset 2 kertaa mies on ottanut hänet mukaan johonkin max tunnin reissulle. Kun pyydän mieheltä omaa aikaa, hän sanoo että tottakai tee mitä haluat, hän kyllä vahtii lasta. No menee ehkä minuutti ja lapsi roikkuu lahkeessani. On siis minun perään täällä kotona 24/7. Jos menen eri huoneeseen ja suljen oven, lapsi hakkaa ovea ja itkee naama punaisena. Mies saa kyllä kaikessa rauhassa vaikka nukkua sohvalla. Väsyttää, en ole pariin vuoteen tehnyt siis mitään omaa juttua. Mulla kun olisi mieluisia harrastuksia mitä teen kotona. Onko muilla tällaista?
Kommentit (106)
Mene töihin ja vie lapsi päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy kyllä sanoa näin moni lapsisen perheen äitinä että, jos päättää ruveta perustamaan perhettä, niin saa luopua monestakin asiasta. Sinulla on vaan yksi lapsi!? Jos et toista tee, niin saat sitä omaa aikaa noin 16 vuoden päästä. Minä valitsin hyvän miehen, saan omaa aikaa kun lähden lenkille, käyn töissä ja myös ystävän kanssa silloin tällöin leffassa, mies on mielellään lasten kanssa kotona. Kukaan ei itke perääni, olemme molemmat yhtä tärkeitä lapsille. Järjestä sitä aikaa itsellesi, isä osaa hoitaa lasta siinä missä sinäkin. Vai onko niin, että lapsi pyörittää teidän perhettä, eikä toisin päin?
Laitat oven kiinni ja Peltorit päähän. Mies hoitaa lasta, ongelma ratkaistu.
Minun exäni julisti veemäiseen ääneen eteisessä vauvalle, että "lähdetään ulos, niin äiti saa OMAA AIKAA".
Hänen mielestään myös hammaslääkärissä käyminen oli omaa aikaa. Takaisintullessa lapsella oli vaipat vaihtamatta eikä isä ollut antanut mitään juotavaa tai syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hiljaa 🙉
Ole onnellinen että sulla on lapsi.
Minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa näin moni lapsisen perheen äitinä että, jos päättää ruveta perustamaan perhettä, niin saa luopua monestakin asiasta. Sinulla on vaan yksi lapsi!? Jos et toista tee, niin saat sitä omaa aikaa noin 16 vuoden päästä. Minä valitsin hyvän miehen, saan omaa aikaa kun lähden lenkille, käyn töissä ja myös ystävän kanssa silloin tällöin leffassa, mies on mielellään lasten kanssa kotona. Kukaan ei itke perääni, olemme molemmat yhtä tärkeitä lapsille. Järjestä sitä aikaa itsellesi, isä osaa hoitaa lasta siinä missä sinäkin. Vai onko niin, että lapsi pyörittää teidän perhettä, eikä toisin päin?
Ymmärrätkö lukemaasi? Kerrot että mies on mielellään lasten kanssa kotona. Niinhän AP:n mieskin on, mutta ei se ollut hänen ongelmansa. Vaan ettei saa olla yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen täällä suostuisi ja hyväksyisi että teidän mies tulisi sinulle sanomaan että ota lapsi ja häivy sen kanssa muutamaksi tunniksi kun minä haluan olla yksin kotona?
Jos siitä sovitaan etukäteen ja pystyn siihen varautumaan, niin tietenkin suostuisin. Hyvinvoiva isäkin on koko perheen etu. Mutta meillä toimiikin kommunikaatio ja voidaan sanoa että nyt on pakko saada omaa aikaa.
Mä en ole ollut varmaan 25 vuoteen yhtään hetkeä yksin kotona. Ei vaan ole mitään sellaista paikkaa, mihin koko muu perhe menisi yhtäaikaa. En viihdy juurikaan yksinäni, mutta juuri tuota kaipaan kyllä, että joskus voisi olla tunnin pari yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ilkeää kommentointia. Olen tuntenut ja välillä tunnen vieläkin ihan samoin oman ajan tarvetta kuin ap. Siis sitä, että voi olla kotona yksin aivan varmana siitä, että kukaan ei tarvitse mitään itseltä. Ei ruokaa, ei vastauksia ei huomiota, ei yhtään mitään. Sitä, että saa syödä mitä huvittaa, milloin huvittaa tai vaikka olla syömättä. Sitä, että on hiljaista ja voi mennä/tehdä asioita oman aikataulun mukaan. Se oli yhtä juhlaa, kun mies meni lasten kanssa kerran vuodessa pariksi yöksi vanhemmilleen. Muutoin ei juurikaan käynyt missään lasten kanssa. Enää kaikki lapset eivät suostu lähtemään, kun ovat jo esiteinejä ja teinejä. Onneksi nyt saattaa talo olla tyhjänä pari tuntia, kun ovat omissa jutuissaan. Enpä joskus lapsettomana olisi uskonut, miten mahtavaa voi olla tehdä töitä etänä, kun kotona ei ole ketään muuta. Ap:lle sympatiat ainakin täältä. Lapsi onneksi kasvaa ja jo parin vuoden päästä saattaa olla leikkitreffeillä kaverin luona ja sinä saat juoda kahvin tyhjässä talossa. Eikä tällainen oman rauhan tarve ole merkki tyytymättömyydestä tai siitä, ettei rakastaisi lapsiaan. En luopuisi yhdestäkään omastani tai kadu yhtäkään. Joskus sitä vain tarvitsee omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap toimit silloin, kun lapsi tulee sinun luoksesi, vaikka pitäisi olla isän kanssa? Otatko syliin vai sanotko, että mene isän luokse äiti tekee nyt tätä omaa asiaa?
Tämä, eli jos ap antaa lapselle heti periksi, nostaa syliin, lässyttää ja keskeyttää kaikki tekemisensä pikkuprinssi/prinsessan takia, niin tottakai se kakara oppii, että palvelu pelaa aina. Tällainen kakara pn myös se ärsyttävin tyyppi, joka saa keskeyttää äitinsä puhelimessa puhumiset ja muiden kanssa puhumiset aina ja äitee vaan ymmärtää ja lässyttää.
Jos ap opettaa lapselle, että äiti tekee nyt tämän asian ja sinä pärjäät kyllä, niin lapsi oppii luottamaan siihen. Lapsi oppii myös, että äitiä ja vanhempien juttuja ei keskeytetä ellei ole todella todella pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ilmoitat lapsen johonkin lapsi-vanhempi-liikuntakerhoon, ja sanot miehelle, että se on hänen hommansa, koska sinä hoidit aikanaan vauvamuskarin.
Tämä on hyvä idea. Lapselle ja miehelle yhteinen ohjattu harrastus, jossa käydään säännöllisesti kerran viikossa ja joka matkoineen kestää sen pari tuntia. Tai vaikka harrastus ja kahvilla käynti. Siitä tulee mukava rutiini kaikille kolmelle.
Varmasti miehellekin on hieman outoa vain lähteä lapsen kanssa jonnekin, kun ei kerran ole tottunut sellaista tekemään, ja lähtökynnyksestä tulee yllättävän korkea. Lisäksi jos ei ole tarkkaa määränpäätä, niin ajan kuluttaminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos hän ei ole tottunut olemaan lapsen kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella.
On varmasti mukava päästä töistä ja mennä kotiin jossa nainen kieltää kotonaolemisen kun nainen on ollu koko päivän kotona mutta ei yksin niin nyt on naisen saatava olla yksin kotona ja miehellä einole mitään asiaa omaan kotiinsa työpäivän jälkeen. Ja mikä siinä aina on että naiset päättävät mitä miehen on tehtävä mutta yksikään nainen ei vaivaudu mieheltä kysymään mitä hän itse haluaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap toimit silloin, kun lapsi tulee sinun luoksesi, vaikka pitäisi olla isän kanssa? Otatko syliin vai sanotko, että mene isän luokse äiti tekee nyt tätä omaa asiaa?
En ota syliin. Sanon että nyt menet isän kanssa. Lapsi alkaa kiivetä väkisin syliini ja yritän estellä. Sotkee harrastusvälineeni (esim maalaus tai ompelu). Kannan lapsen isän luo tai isä hakee. Sama toistuu. Jos estämme, alkaa hirveä huuto. En jaksa keskittyä enää. Luovutan. Neuvoja? Ei ilkeilyä kiitos. Ap
Nyt lapsi on vielä ehkä vielä vähän pieni, mutta voisiko ajatella tulevaisuudessa, että miehesi alkaisi käydä lapsen kanssa vaikka uimahallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edes tuntia ei saa olla rauhassa omassa kodissaan. 🤣🤣🤣 räkänaurua! Kyllä elämä lasten kanssa on sitten ihanaa, ne antaa niin paljon! Vai miten se meni, I-H-A-N-A-A olla lapseton! ELÄKÖÖN VAPAUS!
Niin, jossain vaiheessa ne on just tollasia. Ja silloin se ärsyttää. Nyt kun mulla on yksi aikuinen ja kaksi teini-ikäistä lasta, ei kukaan enää seuraa mua, ja saan tasan niin paljon omaa aikaa kun haluan.
Ja kas kummaa kuinka aika on kullannut muistot, miten suloiselta se nyt tuntuu jälkikäteen, kun varsinkin yksi lapsista oli pienenä kuin kuminauhalla kiinni minussa. Jos lähettikin vähän kauemmas, oli hetken päästä taas minussa kiinni.
Lapsettomat tuntuu usein olevan vähän vajaita sen suhteen, että kuvittelevat lasten olevan ikuisesti jotain tiettyä. Eivät ole. Pienenä tarvitsevat jatkuvaa huomiota, mutta siitä kun kasvavat, se vähenee koko ajan. Ja vaikka se on välillä raskasta olla pienen lapsen/pienten lasten kanssa, niin onpahan se ihan valtava ilo ja onni, kun on oma perhe ja omat ihanat ja fiksut lapset, joiden kanssa saa jakaa tätä elämää.
Ja sinänsä antavat kyllä mullekin ihan eri lailla vapautta nyt kun ovat isoja ja mulla on lemmikeitä: aina joku lapsista pystyy jeesaamaan, jos haluan mennä jonnekin, olipa kyseessä päivän tai viikon reissu.
ELÄKÖÖN LAPSET!
Elämä on valintoja. Kun haluaa pysyä sinnikkäästi vain kotona silloin, kun lapsi on pieni, omaa aikaa ei ole. Mutta on muitakin vaihtoehtoja. Voi kävellä ulos ovesta samalla ovenavauksella kun mies tulee sisälle ja mennä vaikka kirjastoon tai johonkin pitkälle kävelylenkillä ihan yksin.
Olisi pitänyt miettiä ennen lapsen tekoa.
Niin makaa kuin petaa 🤣
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni julisti veemäiseen ääneen eteisessä vauvalle, että "lähdetään ulos, niin äiti saa OMAA AIKAA".
Hänen mielestään myös hammaslääkärissä käyminen oli omaa aikaa. Takaisintullessa lapsella oli vaipat vaihtamatta eikä isä ollut antanut mitään juotavaa tai syötävää.
Kaipaatko jotain ylistystä ja kiitosta surkeasta puolisovalinnastasi? Onko tämä ketju sinusta surkein ex-puoliso -kilpailu, jonka haluat voittaa? Onnea, kuulostat itsekin idiootilta.
Ap, tuohan on ihanaa aikaa. Voin kertoa, että kun lapsesi on 12v vanhempi sinulla on aikaa vaikka kuinka. Silloin voit maalata, ommella, käydä saunassa rauhassa, leipoa yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap toimit silloin, kun lapsi tulee sinun luoksesi, vaikka pitäisi olla isän kanssa? Otatko syliin vai sanotko, että mene isän luokse äiti tekee nyt tätä omaa asiaa?
En ota syliin. Sanon että nyt menet isän kanssa. Lapsi alkaa kiivetä väkisin syliini ja yritän estellä. Sotkee harrastusvälineeni (esim maalaus tai ompelu). Kannan lapsen isän luo tai isä hakee. Sama toistuu. Jos estämme, alkaa hirveä huuto. En jaksa keskittyä enää. Luovutan. Neuvoja? Ei ilkeilyä kiitos. Ap
Mene maalaamaan johonkin muualle. Monet hyvinkin kuuluisat taiteilijat ovat harrastaneet maisemamaalausta ulkona. Ompelemaan voit mennä jollekin kansalaisopiston kurssille. Et sinä sielläkään yksin ole, mutta monissa paikoissa voi käydä kutomassa kangaspuilla ja ompelemassakin jossakin ihan yksin.
Tämä on hyvä idea. Lapselle ja miehelle yhteinen ohjattu harrastus, jossa käydään säännöllisesti kerran viikossa ja joka matkoineen kestää sen pari tuntia. Tai vaikka harrastus ja kahvilla käynti. Siitä tulee mukava rutiini kaikille kolmelle.
Varmasti miehellekin on hieman outoa vain lähteä lapsen kanssa jonnekin, kun ei kerran ole tottunut sellaista tekemään, ja lähtökynnyksestä tulee yllättävän korkea. Lisäksi jos ei ole tarkkaa määränpäätä, niin ajan kuluttaminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos hän ei ole tottunut olemaan lapsen kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella.