Te pitkässä suhteessa olevat, häiritseekö teitä kumppanin ulkonäkö?
Mieheni oli nuorena komea, ja itsekin olin/olen ihan kaunis. Toki sama mies edelleen, mutta ei ole pitänyt mitään huolta ulkonäöstään. Ei ole ylipainoinen, mutta hiukset ja parta epäsiistit, vaatteet samoja mitä käytti varmaan 20 vuotta sitten. Pukeutuu 40+ edelleen kuin joku teini-ikäinen. Olen tästä hienovaraisesti koittanut sanoa, mutta ei välitä, koska häntä ITSEÄÄN ei kiinnosta. Syö myös tosi epäterveellisesti, paljon kovia rasvoja ym, joka näkyy esim ihon huonossa kunnossa. On olemukseltaan nuorekas ja pienellä vaivalla näyttäisi hyvältä, joten kysymys ei ole siitä että vaatisin paljon, vaan kun ei viitsi edes uusia vaatteita itselleen ostaa, sen sijaan kulkee reikäisissä, usein likaisissakin vaatteissa.
Neuvoja? Suhteessa muitakin haasteita, joten mietin häiritseekö ulkonäkö sen takia enemmän, olenko liian vaativa vai mitä? Itse siis pidän huolta itsestäni, urheilen, syön terveellisesti ja pukeudun siististi, mutta eipä mies sitäkään tajua varmaan tai pitää varmaan itsestäänselvyytenä. Huomaiskohan jos itse pukeutuisin miten sattuu, hiukset hapsottaisi, enkä käyttäisi mitään meikkiä koskaan...
Kommentit (59)
Ei häiritse. Hän ei tosin aina tykkää, kun vaatteita tilatessa neuvon häntä ottamaan kokoa isomman. Kuvittelee yhä olevansa samaa kokoa kuin vuosikymmeniä sitten.
Mieheni on ollut aina komea/ hyvännäköinen mies. Paksut, mustat hiukset edelleen; hyvin hoidettu, tuuhea sänkiparta ja rintakarvatkin...Vahvempi hiusten kasvu jne. on perintönä italialaiselta isältään ja espanjalaisesta äidiltään. Itselläni on tullut viimeisten 2-3 vuoden aikana n. 5 kg ylimääräistä. Tokko lähtevätkään enää pois?!
Ei häiritse.
Sinuakin häiritsee oikeasti joku ihan muu.
Kaikki vanhat äijät kuvittelee näyttävänsä samalta kuin nuorena ja akat vain rupsahtaa. Eikö ole tuttua jo Uuno Turhapuro elokuvista. 🤣
Ei häiritse. Ne kuuluvat asiaan ja niihin tottuu ja ne tuntuvat kotoisalta, tutulta ja turvalliselta. Mikähän se sinun pitkä suhde mahtaa olla?
Itellä 10kg ylipainoa, eli 93kg nyt ja norm paino olisi alle 85kg. Mutta tiukassa istuu lihat vaikka olen ollut selvästi miinus dieetillä nyt useamman viikon. Ihmettelen vaan milloinkohan tässä alkaa laihtuminen? En siis ole lisännyt liikuntaa vaan vain ruokavaliolla laihdutan. Ehkä se tästä....
Omalla miehellä on aika samanlaista kuin aloittajankin, useimmiten on hiukset suht sekaisin ja parta repsottaa, samoin vaatteet. Minua ei näin kotona omaan silmään häiritse yhtään, ihmisten ilmoille osaa kyllä itsekin katsoa edes ehjät vaatteet. Olen kyllä itsekin vapaapäivinä sellaista hiukset eilisellä nutturalla -lajia, niin siksi ei varmaan häiritse. Noihin vanhenemisen merkkeihin suhtaudun kyllä oikeastaan aika rakkaudella, jopa tuohon vähäiseen lihomiseen. Oma oli ihan hot kyllä nuorena, mutta on rakas edelleen, enemmänkin ja minulle kyllä ihan yhtä hot näin 20 vuoden jälkeen.
Meilläkin miehellä tapana syödä epäterveellisesti, jos en ole päsmäämässä ja se huolestuttaa ihan perimän vuoksi, hyvin ikävää sukutaustaa terveysasioissa niin miehen suvussa kuin omassakin.
Mutta niin. Ei minua kyllä häiritse nuo rönttäilyt. Jos kulkisi likaisissa vaatteissa pahalle haisten, häiritsisi kyllä.
Ei, ollaan molemmat rupsahdettu yhdessä, eikä ulkonäkö ole koskaan ollut kummallekaan tärkeää. Olemme molemmat olleet jo nuorena siinä suhteessa epäviehättäviä, eikä olla toisiimme ulkonäön takia ihastuttu.
Taidan olla ihan hirviö kun olen aina ollut raadollisen rehellinen siitä jos puoliso antaa itsensä repsahtaa. Itse pidän huolen itsestäni käyn salilla, tanssissa ja jumpassa. En erityisesti juo alkoholia. Ja jos kumppanini joka on aikaisemmin pitänyt itsestään huolen lopettaa liikkumisen ja vain esimerkiksi juo en koe että asiaa pitäisi katsella sivusta vuosi tolkulla. Vähintään ehdotan terapiaa tai kyselen et mikä on vikana masentaako yms. Ei kukaan anna itsensä vain rupsahtaa yhtäkkiä ilman jonkin sortin syytä.
Koen että itsestään huolen pitäminen on minulle tärkeää ja jos jossain välissä en enään välitä haluaisin että joku tulisi kysymään onko kaikki kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku mutta varmasti tirvaisisin nokkaan, jos tässä vielä olisi joku mies joka huomauttelisi lihomisestani. Ihan riittävästi nimittäin v ::::::tuttaa muutenkin nämä löllöt ja laardit, jotka saa olon todella ärtyneeksi ja jaksamattomaksi.
Oletko ajatellut tehdä asian eteen mitään vai bunkkeroidutko sohvan nurkkaan myrtsinä :)
Huolen ilmaus kirjoitti:
Taidan olla ihan hirviö kun olen aina ollut raadollisen rehellinen siitä jos puoliso antaa itsensä repsahtaa. Itse pidän huolen itsestäni käyn salilla, tanssissa ja jumpassa. En erityisesti juo alkoholia. Ja jos kumppanini joka on aikaisemmin pitänyt itsestään huolen lopettaa liikkumisen ja vain esimerkiksi juo en koe että asiaa pitäisi katsella sivusta vuosi tolkulla. Vähintään ehdotan terapiaa tai kyselen et mikä on vikana masentaako yms. Ei kukaan anna itsensä vain rupsahtaa yhtäkkiä ilman jonkin sortin syytä.
Koen että itsestään huolen pitäminen on minulle tärkeää ja jos jossain välissä en enään välitä haluaisin että joku tulisi kysymään onko kaikki kunnossa.
Itse olen noin 50 v nainen ja olen antanut repsahtaa. Ei ole mitään masennusta tai muuta kielteistä, haluan vaan nyt kaiken pingotuksen jälkeen rennompaa elämää. Eikä minua enää kiinnosta ollenkaan, mitä toiset minusta ajattelee, joten motivaatio ulkonäön kanssa puljaamiseen on olematon. Mieskään ei välitä ulkonäöstä, ei omastaan eikä minun. Minä ennen välitin liikaakin, nyt on ihanaa kun ei enää tarvi.
Häiritsi siinä määrin että ero tuli. Mies siis lakkasi pesemästä hampaitaan, alkoi käyttää nuuskaa, alkoi kasvattaa jäätävää risupartaa ja pensseleitä (ei mitenkään siistinyt niitä), päällä aina jotkut kulahtaneet collegehousut, p*skaset lenkkarit ja lippis päässä. Söi huonosti, makasi vaan kotona sohvalla ja alkoi muutokset näkymään kropassa.
Kun tavattiin oltiin 18v ja mies oli komea, siisti, hyvässä kunnossa. 12 vuotta oltiin yhdessä.
Ehkä minun rakkaus on sitten pinnallista, mutta minulta lähti kaikki halut miestä kohtaan ja ärsytti vaan koko hyyppä lopulta. Ja hävetti mennä sen kanssa minnekään, esim lasten vanhempainiltaan kun toinen oli kuin ois metästä repästy. 🙄
No tuosta pääsee kun raahaa miehen vaatekauppaan tai ostelee itse vaatteita. Aika hyvin muut paitsi housut pystyy ostamaan.
Meillä ei vielä vuosikymmeniä ole kertynyt, mutta kieltämättä puolin sekä toisin ollaan "rupsahdettu". Painoa suhteen aikana molemmille tullut jonkin verran, itse tosin käyn salilla ja olen saanut vyötäröä kapenemaan. Mieheni on tyytyväinen että vaimo pitää huolta itsestään, mutta vituttaa ettei hän itse harrasta oikein mitään. Toki hänellä on käsipainot kotona, mutta en tiedä paljonko niitä käyttää. Suhteen alkuaikoina hän treenasi joka aamu ja oli erittäin hyvässä kunnossa, mutta sairastuminen esti sitten. Olen yrittänyt ehdottaa laidasta laitaan jotakin harrastuslajia, mutta ei..
Hiuksia ja partaa siistii säännöllisesti. Joskus minua häiritse hänen pukeutuminen, mutta olen antanut nykyisin olla. Hän on silti komea ja pukeutuu kyllä asiallisesti juhliin. Ostaa uusia vaatteita, mutta toisinaan parsin hänen vaatteita koska haluan tehdä niin. Enkä aina itsekään jaksa laittautua tai vetää paremmat seppälät päälle. Silti on hänestä kaunis.
Ei häiritse miehen ulkonäkö. Komea on edelleen, vaikka on tullut harmaita ja vähän mahaa. Meillä onkin onnellinen ja toimiva liitto, niin ei moiset turhat asiat häiritse. Ostan miehelleni kaikki arkivaatteet, kun olen meistä se, jota vaatteet enemmän kiinnostaa. Osaa kyllä itse heittää kulahtaneet ja risat roskikseen tai remonttivaatteiksi.
Me ollaan kaksi tavallista tallaajaa ja yhdessä oltu 30 vuotta ja ikään nyt 50 vuotta.
Itselläni on ollut aina ylipainoa ja se on pysynyt samassa, mutta ei siis lisääntynyt.
Miehelle on kasvanut vatsakumpua, hiukset harventuneet ja päälaki kalju + ne lähilasit roikkuu naamalla. Rakastan jokaista kohtaa miehessäni edelleen, ei haittaa muutokset.
Vierailija kirjoitti:
MIehille käy usein niin että ne jämähtää johonkin muotiin kun ne ukkoutuu. Voihan se joskus häiritä, mutta siihen tottuu.
Minä annan vaimon valita minulle vaatteet, ja vaimoni työskentelee vaatekaupassa. Vaimo tekee myös minulle välillä manikyyrin, tekee kasvojen puhdistuksen yms. ostaa miesten kosmetiikkatuotteet ja neuvoo myös kuinka niitä tuotteita käytetään.
Vaimo haluaa että minä olen siisti ja hyvin hoidettu, kun me miehet ei aina itse ymmärretä näiden asioiden päälle. Näin meillä.
Minä päätin ensimmäistä kertaa elämässäni kasvattaa parran kun yleinen etätyösuositus alkoi 2020. Tästä ei vaimoni ilahtunut mutta kasvatin kuitenkin.
Hän varmaan täällä kirjoittelee miehensä epäsiististä parrasta ;) Tiedän että metsuripartojen aikakausi meni jo, mutta nytpä mulla sellainen on. Ja kasvoi vielä tuuheampi ja paksumpi kun uskalsin toivoa.
Molemmille on myös sitten vuoden 2020 jälkeen kertynyt n. 5kg ylimääräistä, mutta ei me vielä kumpikaan mitenkään pahassa kunnossa olla koska molemmat oli aika timmissä kunnossa silloin, eikä tämä ainakaan vaimossani minua häiritse lainkaan.
Jos joku häiritsee niin se, että hän on melkein kokonaan lopettanut laittautumisen. Ei laita hiuksia, ei meikkaa, ei pukeudu muihin kuin niihin pieruverkkareihin ja ehkä jos lähdetään jonnekin niin saattaa laittaa farkut, mutta todennäköisemmin kuitenkin legginssit ja jonkun ylisuuren villapaidan tms. Aiemmin käytti näyttäviä hameita ja mekkoja, oli arki tai pyhä. Itse kuitenkin pukeudun edelleen huolellisesti ja siististi kun lähdemme ulos, ihan vaan vaikka kauppaan. Kauluspaitojankin on hankittu nykyistä kokoa vastaamaan, kuten housut myös, joten missään pieneksi jääneissä en näyttäydy.
Ikääntymisen merkit ei haittaa, mutta se jos antaa tieten tahtoen itsensä repsahtaa (ei aja partaa, ei vaihda vaatteita, ei käy parturissa) tai lihoo huomattavasti haittaa kyllä. Nämä siis miehessä. Itse pidän itsestäni huolta ja mun mielestä toista kunnioittavaa on ettei aina näyttäydy ihan kauheimmillaan.