Lue keskustelun säännöt.
Mummo sai biologisia lastenlapsia eikä enää välitä ei-biologisesta
05.02.2023 |
Surettaa ihan hirveästi lapsen puolesta. Lapsi on esikoiseni, ei missään tekemisissä isänsä tai tämän suvun kanssa. Mieheni on ollut lapsen elämässä ihan alusta asti, kutsunut häntä isäksi ja mies on myös adoptoinut lapsen. Miehen äiti oli alkuun innoissaan lapsesta, hänellä oli kuulemma niin kova mummokuume. Anoppi tosiaan oli lapselle mummo, ja vielä silloinkin kun saatiin miehen kanssa yhteinen lapsi. Nyt kun miehen siskolla ja veljellä on omia lapsia, mummoa kiinnostaakin vain "oikeat" lapsenlapset. Perheeseen ja sukuun aina kuulunut esikoinen on pullautettu ulos. Mummo ei enää huoli häntä yökylään muiden lasten kanssa, ei anna yhtä hyviä lahjoja kuin aikaisemmin ja antaa edelleen muille lapsille, nyt viimeisimpänä jätti lapsen synttärit väliin kun oli lahjakortti risteilylle. Mies on ihan yhtä pihalla kuin minäkin, eikä kysyessä ole saanut äidiltään muuta syytä käytökselle kuin että lapsi ei ole oikea lapsenlapsi.
Mitään muuta keinoa eriarvoisuuden tasoittamiseen ei olla keksitty kuin että on vähennetty yhteyksiä isovanhempiin ihan koko perheen osalta, eli nuorempikaan ei enää juurikaan ole tekemisissä isovanhempien kanssa. Eikä sekään tunnu reilulta, mutta en myöskään halua että vanhempi lapsi joutuu ihmettelemään miksi pikkusisarus on tärkeämpi kuin hän. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, voiko tilanne vielä tasoittua?
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei ole tekemisissä isänsä ja isän suvun kanssa? Tai ap:n oman suvun ja vanhempien kanssa?
Lapsi on adoptoitu.
Ap:n nyxä on adoptoinut ap:n lapsen.
Ap:n exä ja exän suku ovat huippuvaarallisia.
Lapsi on tekemisissä äidin vanhempien ja suvun kanssa.
-ohisMitä ihmeen huippuvaarallisia? :D
Etkä lukenut ketjua? Ap ei halua niitä elämäänsä, lapsen haluista viis.
Aapeehan kertoi, ettei myöskään lapsen biologinen isä halua lasta elämäänsä. Katsos kun sellaisia vanhempia on olemassa, jotka eivät halua omaa lastaan elämäänsä.
En minäkään tyrkyttäisi väkisin lasta isälleen ja tämän suvulleen, jos isä olisi selvin sanoin ja teoin ilmaissut, ettei lapsi kiinnosta.
Nyt sitten tyrkytetään ja suututaan nyxän suvulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei ole tekemisissä isänsä ja isän suvun kanssa? Tai ap:n oman suvun ja vanhempien kanssa?
Lapsi on adoptoitu.
Ap:n nyxä on adoptoinut ap:n lapsen.
Ap:n exä ja exän suku ovat huippuvaarallisia.
Lapsi on tekemisissä äidin vanhempien ja suvun kanssa.
-ohisMitä ihmeen huippuvaarallisia? :D
Etkä lukenut ketjua? Ap ei halua niitä elämäänsä, lapsen haluista viis.
Aapeehan kertoi, ettei myöskään lapsen biologinen isä halua lasta elämäänsä. Katsos kun sellaisia vanhempia on olemassa, jotka eivät halua omaa lastaan elämäänsä.
En minäkään tyrkyttäisi väkisin lasta isälleen ja tämän suvulleen, jos isä olisi selvin sanoin ja teoin ilmaissut, ettei lapsi kiinnosta.Nyt sitten tyrkytetään ja suututaan nyxän suvulle?
Pitäähän jostain saada ne hienot lahjat.
Ikävä tilanne, mutta joillakin tälläinen eriarvoinen kohtelu on ihan tuttua myös biologisten lapsenlasten välillä.
Ratkaisevaa voi olla, että kyseessä ovat tyttären lapset, joita suositaan. Tytär voi olla läheisempi äidilleen kuin poika, jolloin myös hänen lapsiaan paapotaan enemmän. Tai toisin päin, jolloin poika on läheisempi.
Ehkä anopin on helpompaa mennä umpitutun tyttärensä kotiin vaikka hoitamaan lapsia, kun taas pojan ja vieraamman miniän kotiin hän ei välttämättä koe olevansa yhtä tervetullut. On esimerkiksi tottunut tekemään asiat omalla tavallaan, mutta joutuu miniän huushollissa joustamaan tavoistaan eikä pidä siitä.
Ihmisen pienuus tulee näissä esiin. Ei mene aina nallekarkit tasan.
Ap yrittää ryöstää ja hyväksikäyttää vanhusta valehtelemalla toisen suvun lapsesta vanhukselle. Ootko jo tilit tyhjentäny? Tekisin lasun ja rikosilmotuksen petoksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Mitä oikein horiset? Mies on adoptoinut lapsen. Ei millään tavalla eri asia. Nyt on kyse miehen adoptiolapsesta. Mies on adoptioisä ihan kuten muutkin adoptioisät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko tässä käynyt niin että appivanhempien ja lapsi kainalossa tulleen välit ovat kiristyneet jostain syystä ja se vaikuttaa lapseenkin sitten.
Miksi mies on tahtonut heti adoptoida tuoreessa suhteessa jos lapsi on vasta 8. Tai siinä huumassahan tietysti toimitaan sitten tarkastelematta onko tälläkään suhteella tulevaisuutta sen enempää kuin suhteella lapsen isään.
Olisiko niin että adoptiota on jouduttanut ajatus miehen suvun varallisuudesta?
Paljonhan lapsia kasvaa uusioliitoissa ilman adoptiotakin, ilman mitään pakotetta isovanhemmille pitää heitä lapsenlapsinaan ja voivat silti olla bonusmummoille läheisiä.Ikävä kertoa faktoja, mutta useimmat lasten adoptiot tapahtuvat lapsen ollessa pieni. Hyökkäätkö samalla tavalla kaikkia adoptiovanhempia ja adoptiolapsia vastaan?
Näitä hyljättyjä vauvoja ja lapsia pariskunnat adoptoivat , se on ok.
Mutta kyllä miettisin miksi joku vuoden-kahden vanhan lapsen kanssa on jo uutta suhdetta ja uutta isää etsimässä? Onko elämään millään tasolla odotettavissa järkeä, kykyä muodostaa parisuhdetta, vakiintua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa näkee kyllä, mikä on asenne adoptilapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei ole tekemisissä isänsä ja isän suvun kanssa? Tai ap:n oman suvun ja vanhempien kanssa?
Lapsi on adoptoitu.
Ap:n nyxä on adoptoinut ap:n lapsen.
Ap:n exä ja exän suku ovat huippuvaarallisia.
Lapsi on tekemisissä äidin vanhempien ja suvun kanssa.
-ohisMitä ihmeen huippuvaarallisia? :D
Etkä lukenut ketjua? Ap ei halua niitä elämäänsä, lapsen haluista viis.
Aapeehan kertoi, ettei myöskään lapsen biologinen isä halua lasta elämäänsä. Katsos kun sellaisia vanhempia on olemassa, jotka eivät halua omaa lastaan elämäänsä.
En minäkään tyrkyttäisi väkisin lasta isälleen ja tämän suvulleen, jos isä olisi selvin sanoin ja teoin ilmaissut, ettei lapsi kiinnosta.Nyt sitten tyrkytetään ja suututaan nyxän suvulle?
Pitäähän jostain saada ne hienot lahjat.
Hienot lahjat ostavat vanhemmat itse. Jos toiselle tulee liian hieno lahja isovanhemmilta, voi lapsen vanhemmat kompensoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Mitä oikein horiset? Mies on adoptoinut lapsen. Ei millään tavalla eri asia. Nyt on kyse miehen adoptiolapsesta. Mies on adoptioisä ihan kuten muutkin adoptioisät.
Mutta toinen vanhempi on lapsen biologinen vanhempi, aivan eri asia kuin adoptoida joku Kiinan orpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Mitä ihmeen väliä sillä on? Mies on adoptoinut lapsen, halunnut tämän omakseen. Miksi miehen äiti ei voi kunnioittaa poikansa päätöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkee kyllä, mikä on asenne adoptilapsiin.
Lähinnä näkyy asenne kiukuttelevaan nyxään, jolla on vaatimuksia uuden puolison suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Mitä ihmeen väliä sillä on? Mies on adoptoinut lapsen, halunnut tämän omakseen. Miksi miehen äiti ei voi kunnioittaa poikansa päätöstä?
Meillä ei biovanhemmat päätä bioisovanhempien lahjoista.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkee kyllä, mikä on asenne adoptilapsiin.
Nämä uusperhekuviot on niin nähty. Ei se adoptiolapsikaan enää kiinnosta, kun ero tulee ja lapsi jää biologiselle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko tässä käynyt niin että appivanhempien ja lapsi kainalossa tulleen välit ovat kiristyneet jostain syystä ja se vaikuttaa lapseenkin sitten.
Miksi mies on tahtonut heti adoptoida tuoreessa suhteessa jos lapsi on vasta 8. Tai siinä huumassahan tietysti toimitaan sitten tarkastelematta onko tälläkään suhteella tulevaisuutta sen enempää kuin suhteella lapsen isään.
Olisiko niin että adoptiota on jouduttanut ajatus miehen suvun varallisuudesta?
Paljonhan lapsia kasvaa uusioliitoissa ilman adoptiotakin, ilman mitään pakotetta isovanhemmille pitää heitä lapsenlapsinaan ja voivat silti olla bonusmummoille läheisiä.Ikävä kertoa faktoja, mutta useimmat lasten adoptiot tapahtuvat lapsen ollessa pieni. Hyökkäätkö samalla tavalla kaikkia adoptiovanhempia ja adoptiolapsia vastaan?
Näitä hyljättyjä vauvoja ja lapsia pariskunnat adoptoivat , se on ok.
Mutta kyllä miettisin miksi joku vuoden-kahden vanhan lapsen kanssa on jo uutta suhdetta ja uutta isää etsimässä? Onko elämään millään tasolla odotettavissa järkeä, kykyä muodostaa parisuhdetta, vakiintua?
Mitä tekemistä kysymyksilläsi on lapsen kanssa? Monikin ihminen elää eron jälkeen vakiintuneessa parisuhteessa. Muuten ei adoptiokaan onnistuisi, siinä kun on kyse pysyvästä lapseksiottamisesta. Adoptio on pysyvä.
Ajatteletko, että lapsenlapsi on muutenkin vähemmän rakas, jos vanhemmat ei.ole osoittaneet vakiintumista? Omituinen kriteeri arvottaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti. Jos lapseni eivät olisi saaneet biologisia lapsia, joku yhteinen adoptio olisi ok. Vaikka monella ulkomailta adoptoidulla näyttää olevan vaikeuksia aikuisena taustansa kanssa tai välit menee adoptiovanhempiin.
Vaikeampi olisi hyväksyä jos miniä/vävy tulisi lapsi kainalossa, nyt mummu lahjomaan tätä lasta, tässä sulle lapsenlapsi.
Miettisin miniän/ vävyn harkintakykyä miksi vauveleita epämääräisiin suhteisiin? Onko ees lapseni kanssa vakavalla mielellä.Miksi niille ei-biologisille pitää olla tylympi kuin olisi vaikka hyvän ystävän lapselle?
Vakavalla mielellä? Tartu hetkeen hyvä ihminen. Nämä ihmiset tässä ovat nyt sinusta kiinnostuneita. Noin ei välttämättä ole aina. Taidat olla niitä jotka kitisee sitten vanhuuttaan että on niin yksinäistä.Entäs jos niitä lapsenlapsia on kuusi, raha ei riitä mahdottomiin.
Vanhimmalla on jo etumatkaa lahjojen saamisessa mutta hänen äitinsä tykkää että lapsen edelleen pitäisi olla etusijalla niihin viiteen muuhun verrattuna?
Lapsen adoptioisä on hänet ottanut omakseen, ( ei hänen äitinsä) voisiko hän lahjoa lasta sitten enemmän että lapsi tuntee olevansa se kaikein tärkein , rakastetuin ja lahjotuin.Minua stressaa mitä raharikkaita lahja-automaatteja isovanhempien pitäisi olla että " heihin kannattaa pitää yhteyttä".
Tämä itselleni tuli myös mieleen.
Meillä lapsenlapsia 14. Sisareni kiukutteli myös siitä, kun lapsenlapsia tuli lisää, että miksi hänen ensimmäiset lapset ei saa enää niin kalliita lahjoja. Hänen kolme lastaan saivat aikoinaan ruhtinaalliset lahjat ja näitä lapsia mummi hoisi paljon. Mutta esim minä niorinpanautein lapset viimeisenä ja ei mummi enää jaksanut hoitaa. Mutta mummi halusi minunkin lapsille antaa samanlaisia lahjoja, kuin siskoni lapsille pienenä.
Mutta se meinasi, että kakkua piti jakaa. Ja tätä siskoni ei ymmärtänyt, vaan uhkaili välien katkaisemisella yms
Eli ensimmäisille lapsille pitäisi antaa kaikki ja heitä hoitaa eniten. Myöhemmin syntyneille lapsrnlapsille riittää suklaapatukka, kunhan ne ekat saa kaiken.
Ei mummilla riitä rahat 14 lapsenlapselle ostaa kalliita lahjoja. On yrittänyt kuitenkin vuosien varrella olla tasapuolinen ja jokaiselle lapsenlapselleen alussa laittaa samanlaisia lahjoja kuin siskonikin lapset sai pieninä.
Meitä lapsia on siis viisi ja meillä lapsia 14. Mutta vanhin siskoni on ainoa, joka huutaa, että katkaisee välit ja maatkoot mummi paskassaan ja saakoot yksinäisen vanhuuden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkee kyllä, mikä on asenne adoptilapsiin.
Lähinnä näkyy asenne kiukuttelevaan nyxään, jolla on vaatimuksia uuden puolison suvulle.
Luuletko, että mies hyväksyy sen, ettei oma äiti välitä kaikista hänen lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en koskaan ole ottanut näitä bonuslapsenlapsia millään tavalla huomioon, koska heillä on omat biologiset isovanhempansa. Jos oma vanhempi ei kykene näihin olemaan yhteydessä, ei siitä pidä uuden puolison vanhempia syyttää.
Varmasti ap:n kuopus miettii, miksi esikoisen isän suku ei anna hänelle lahjoja ja rakasta häntä. Vastavuoroisuus kun on sitäkin, että äiti pitää yhteyttä lapsensa biologisiin sukulaisiin, vaikka ei heistä itse pidä.
samaa mieltä,isovanhemmille yritetään lisätä lisää taakkaa juuri näiden uusperhekuvioiden myötä...ei tietenkään törkeä tarvitse olla,mutta kohtuullista minusta olisi,et isovanhempien maksimi olisi olla isovanhempi juuri näille biologisille lapsenlapsille,eli jos ei jaksa enempää,niin se on ihan ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aloittajassa on, kun lapsen biologinen suku ei pidä yhteyttä? Vai onko ap joku viaton sinisilmäinen neitsyt?
Sanotko noin kaikille adoptoiduillekin? Ajattelepa, jos oma lapsesi joskus adoptoi lapsen.
Aivan eri asia. Aloittaja ei ole lastaan adoptoinut, vaan synnyttänyt. Ensin nainut epäkelvon miehen kanssa.
Mitä ihmeen väliä sillä on? Mies on adoptoinut lapsen, halunnut tämän omakseen. Miksi miehen äiti ei voi kunnioittaa poikansa päätöstä?
Koska ei ole mikään pakko. Ei ole pakko hyysätä myöskään niitä biologisia lapsenlapsia. On tuo nyt eri asia adoptoida yhdessä kuin että ottaa puolison lapset ja kuvittelee, että vanhempansa elättää. Aloituksessa nimenomaan mainittiin, että ei saa yhtä hienoja lahjoja, joten niillä lahjoilla on näköjään väliä tässä keississä. Eli tavoitellaan rahallista hyötyä.
No en oikeestaan edes uusioliitoissa pidä kannattavana tuota toistensa lasten adoptointia. Sehän kuitenkin on sitä ikuista kiertokulkua, suhteesta toiseen, lapsia moniin liittoihin , mikään ei kestä montaa vuotta. ( Ehkä tuossakin anoppi on jo nähnyt merkit?)
Veljelläni oli 7-vuotias poika (äiti hylkäsi kuin siinä yösyöttö-elokuvassa) ja uudella vaimollaan 8 v tyttö.
He adoptoivat toistensa lapset ja ilmoittivat ettei yhteisiä tule, semmosta sotkua ei tehdä.
Avioliitto kyllä kestänyt mutta kumpikaan lapsista ei ole mitenkään läheinen toisen suvun kanssa. Eli tyttöä näin viimeksi rippijuhlissaan, pojan kanssa nähdään oman suvun juhlissa.
Ei äitini tähän tyttöön kiintynyt vaikka taas hyvin läheinen pojan kanssa kun vauvana hoiti tätä äitinsä hylkäämää.