Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Aivan varmasti, eihän tuo mitenkään tervettä ole, että käsitys todellisuudesta muuttuu noin paljon edes takaisin. Mutta joku roti kumminkin. Voisin tuntea myötätuntoa, jos hän itse ymmärtäisi sitä myös tarjota. Eihän kumpikaan perheen lapsista ole syyllinen vanhempien väkivaltaisuuteen, se nyt on selvää. Mutta tämä yrittää ikään kuin vetää välistä, mielistelee äitiä sulkemalla silmänsä, ja silti haluaisi minulta tukea, ehkä jopa anteeksipyynnön siitä, että sillä lailla tulin koko ajan hakatuksi, että hänelle tuli paha mieli.
Eli kyllä, sivusta seuraaja voi toki traumatisoitua, mutta kyllä hän on myös ensi luokan turhankitisijä, jos pitää sitä omaa kokemustaan siinä ensisijaisena ja pahimpana. Siskossani näkyy paljon samanlaisia narsistisia piirteitä kuin äidissäni.
Siihen en ota mitään kantaa kumman kokemus nyt on pahempi tai miten ne koette, vielä vähemmän siihen mitä teidän nyt pitäisi ajatella tai saako kitistä. Kokemus se kuitenkin on ihan jokaiselle.
Mutta edelleenkään se ei ole sen vanhemman tuttavan/työkaverin tms kokemus, siis sen joka on sivusta seurannut.
Itse tapahtumat ei ole niin. Pointtisi?
Mitkä itse tapahtumat? Se vanhemman työkaveri/tuttava/naapuri ei ole millään tavoin kokenut yhtikäs mitään. Hän on täysin vain ja ainoastaan sen vanhemman tarinoiden varassa ja tämän potentiaalinen höynäytettävä.
Ihan käsittämätöntä että tällaista tarvitsee edes vääntää rautalangasta! Miten idiootti sinä olet?
Psykologillesi sun nyt kannattaa sanoa että hän ei ole kokenut kauttasi mitään eikä näin ollen saa sanoa mitään. Muu saa kertoa kokemuksistaan-vaikka vain kuunnelen koettuja- ihan rauhassa vaikka ne eivät olisikaan sun mielestä riittävän mainitsemisen arvoisia.
Se että joku äiti vuodattaa työkaverille/tuttavalle/naapurille/psykologille yksityisasioistaan ei tee työkaverista/tuttavasta/naapurista/psykologista minkään sortin kokijaa.
Merkillistä miten tää tarinaa taas laajenee...
Hän on vain joku jota haetaan hoviin/höynäytettäväksi/käsikassaraksi. Ja sitten joku todella on niin tyhmä, ettei tajua tätä.
Kukaan ei ole sanonut muuta kuin että kokemus se sekin on ja sen saa sanoa että* Olenpa seurannut vierestä*. Sä täällä arvioit mikä on totta ja mikä ei ja kuka saa sanoa ja mitä ja millä kokemuksella. Että kukahan ei tajua edes perus asioita?
Ei se edelleenkään ole kokemus.
Sivusta seuraaja seuraa sivusta. Ei koe.
Sulla mahtaa olla aika hurja elämä kun kaikkien muiden kokemukset on valetta, kaikki käyttää kaikkia hyväksi ja sä olet ainoa, joka kokee todellisia asioita. Nyt mä ymmärrän tarpeesi työntää nenäsi joka asiaan, se on sun elämän sisältö.
Ei tämä liity minuun mitenkään.
Faktoja.
Vale on vale.
Sivusta seuraaja ei ole kokija.
Olen seurannut sivusta miten veljeni teki hidasta kuolemaa. Tule mulle sanomaan etten ole kokenut asiaa, voin kertoa että sulle ei kovin monelta heru ymmärrystä. Nyt on se viimeinen aika lopettaa itsesi naurettavaksi tekeminen.
Sinä et ole kokenut kuolemaa. Olet seurannut sitä sivusta.
Jos vanhempi rääkkää lastaan, et sinä sitä rääkkiäkään koe. Seuraat sivusta.
Jos työkaveri tai turtava sössöttää sinulle miten hänellä on kamala lapsi, et koe yhtikäs mitään. Korkeintaan höynäytykswn.
Yritä nyt pysyä ketjun aiheessa sen sihaan että keksit näitä nythkyvaleita.
Sanoo ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin mollaa kaikkia ja väittää kaikkea valheeksi. Sä et ole koko aiheesta sanonut yhtään mitään. Olet paitsi loukkaava, myös todella jumissa itsesi kanssa.
Vale on vale.
Sivusta seuraaminen on sivusta seuraamista, kirjaimellisesti, ei kokemista.
Sinähän tässä jumissa olet, kun ensin valehtelet suut silmät täyteen ja sitten jumitat jankkaamaan lisää nyyhkytarinoita, kun mokasit.
Arvasin että olet ihan täys trolli. Keksi parempaa tekemistä. Toivottavasti elämäsi ei jatku yhtä kurjana loppuun asti. Kun ensi kerralla katsot oikeudeksesi toisten kokemuksia vähätellä, toivottavasti teet sen kasvotusten.
En ole vähätellyt kokemuksia, vaan todennut, että sivusta seuraaminen ei ole kokemus ollenkaan.
Sen pitäisi olla kaikille itsestäänselvää ilman että sitä pitää kymmeniä kertoja toistaa.
Toivon sinulle paljon sivusta seuraajan tuskaa ja rinnalla eläjän pahaa mieltä, se kun ei ole kokemus lainkaan. Toivon sinulle myös niitä oikeita kokemuksia ja sitä ettei kukaan sinua usko.
Ja lisäääääää nyyyyyhkyyyyyysooopaaaaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli sisarus ei koe asiaa, jos hän elää perheessä, mutta ei itse saa selkäänsä?
-eriSisarus kokee oman lapsuutensa. Hän ei koe sisaruksensa lapsuutta.
MITEN TÄMÄ VOI OLLA JOLLEKULLE NOIN VAIKEAA?
Samassa perheessä sisarusten lapsuudenkokemukset voivat olla täysin erilaiset.
Tätä on nyt täällä sulle jankutettu jo sivutolkulla.
Olen nyt ihan eri ja kanssasi samaa mieltä, mutta täsmentäisin hieman, että kyllä yleensä sisaruksen pahoinpitelemisen näkeminen aiheuttaa myös näkijään omanlaisensa negatiiviset jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.
Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Hän ei sanonut olevansa kokija. Kun sinä aloit mussuttaa hänelle raivotautista paskaasi, joku toinen sanoi, että se on hänen kokemuksensa. Ja hän on ihan oikeassa. Sinä et tiedä onko alkuperäinen nähnyt lasta tai miten lähellä hän on asian kokenut. Olet selvästi olemassa vain trollataksesi ja aiheuttaaksesi muille pahaa mieltä. Jaa sitä läheisillesi mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Voisit verrata asiaa, jos sanoisit sivusta seuranneesi 60-vuotiaan raskautta ja kertoisit siitä jotakin ja miten sen koit. Silloin kyse olisi samanlaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Hän ei sanonut olevansa kokija. Kun sinä aloit mussuttaa hänelle raivotautista paskaasi, joku toinen sanoi, että se on hänen kokemuksensa. Ja hän on ihan oikeassa. Sinä et tiedä onko alkuperäinen nähnyt lasta tai miten lähellä hän on asian kokenut. Olet selvästi olemassa vain trollataksesi ja aiheuttaaksesi muille pahaa mieltä. Jaa sitä läheisillesi mielummin.
Kyllä sanoi. Hän väitti että sivusta seuraamalla hän pystyy kokemuksella sanomaan että jokin lapsi on kamala ja vielä että tämä olisi yleistä.
Eli sekä yleisti ettå valehteli. Käyttäytyi törkeästi sanalla sanoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Voisit verrata asiaa, jos sanoisit sivusta seuranneesi 60-vuotiaan raskautta ja kertoisit siitä jotakin ja miten sen koit. Silloin kyse olisi samanlaisesta asiasta.
Jos väittäisin olevani raskaana vain koska työkaverini kertoi jonkun, jota en tunne, olevan, se olisi suoraan verrattavissa pösilön tarinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Hän ei sanonut olevansa kokija. Kun sinä aloit mussuttaa hänelle raivotautista paskaasi, joku toinen sanoi, että se on hänen kokemuksensa. Ja hän on ihan oikeassa. Sinä et tiedä onko alkuperäinen nähnyt lasta tai miten lähellä hän on asian kokenut. Olet selvästi olemassa vain trollataksesi ja aiheuttaaksesi muille pahaa mieltä. Jaa sitä läheisillesi mielummin.
Kyllä sanoi. Hän väitti että sivusta seuraamalla hän pystyy kokemuksella sanomaan että jokin lapsi on kamala ja vielä että tämä olisi yleistä.
Eli sekä yleisti ettå valehteli. Käyttäytyi törkeästi sanalla sanoen.
Minä voin ihan rehellisesti sanoa näin sivusta seuraajana että olet todella naurettava ja rasittava, itsekäs ihminen. Enkä valehtele yhtään. Onneksi tiedän ettei se ole yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Voisit verrata asiaa, jos sanoisit sivusta seuranneesi 60-vuotiaan raskautta ja kertoisit siitä jotakin ja miten sen koit. Silloin kyse olisi samanlaisesta asiasta.
Jos väittäisin olevani raskaana vain koska työkaverini kertoi jonkun, jota en tunne, olevan, se olisi suoraan verrattavissa pösilön tarinaan.
Tämäkö on käsityksesi sivusta seuraamisesta? Nyt olen kaiken kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Hän ei sanonut olevansa kokija. Kun sinä aloit mussuttaa hänelle raivotautista paskaasi, joku toinen sanoi, että se on hänen kokemuksensa. Ja hän on ihan oikeassa. Sinä et tiedä onko alkuperäinen nähnyt lasta tai miten lähellä hän on asian kokenut. Olet selvästi olemassa vain trollataksesi ja aiheuttaaksesi muille pahaa mieltä. Jaa sitä läheisillesi mielummin.
Kyllä sanoi. Hän väitti että sivusta seuraamalla hän pystyy kokemuksella sanomaan että jokin lapsi on kamala ja vielä että tämä olisi yleistä.
Eli sekä yleisti ettå valehteli. Käyttäytyi törkeästi sanalla sanoen.
Minä voin ihan rehellisesti sanoa näin sivusta seuraajana että olet todella naurettava ja rasittava, itsekäs ihminen. Enkä valehtele yhtään. Onneksi tiedän ettei se ole yleistä.
Pösilön raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju meni pilalle jankkauksen takia. Ja silti aion nyt panna lusikkani soppaan vaikka se varmaan turhaa onkin.
On olemassa vain yksi henkilö per kokemus. Otetaan vaikka samaa sukupuolta olevat kaksoset, joita oma vanhempi pahoinpitelee täsmälleen samalla tavalla. Näin lähtökohta on mahdollisimman sama. Silti molemmilla kaksosista on omanlaisensa kokemus asiasta, koska he ovat erillisiä ihmisiä. Pienempi sisarus, joka seuraa vierestä pahoinpitelyä kokee asian myös. Hänellä on oma kokemuksensa. Hän ei koe sitä pahoinpitelyä nahoissaan fyysisesti, mutta se on kokemus että hän näkee sen tapahtuvan toiselle. Hänelle syntyy myös mahdollinen trauma tilanteesta vaikka sen syy onkin eri kuin trauma, joka syntyy pahoinpideltäville kaksosille.
Kukaan muu ei voi määrittää sitä, kuinka joku toinen on kokenut jonkin asian. Edes nämä kaksoset eivät voi sanoa toisilleen, että koit tämän samoin kuin minä. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö muilla olisi kokemuksia. Samasta asiasta/tapahtumasta voi olla lukuisia erilaista kokemuksia, eri lähtökohdista ja asemista syntyneenä.Tämä juttu lähti siitä, että tämä pösilö kertoi että on kokija, koska joku tuttu on hänelle kertonut että tällä tutulla on kamala lapsi.
Pösilö ei siis ole todistanut yhtikäs mitään, hän on vain kuunnellut jonkun tuttunsa horinoita.
Hän ei ole kokenut yhtikäs mitään.
Tämä tarina on samanlainen kuin että jos näkisin raskaana olevalta näyttävän naisen ja sen jälkeen sössöttäisin 60 kertaa, että olen kokenut raskauden. Tosin tämäkni on jo enemmän kokemus kuin pösilön tarina, jossa hänelle on vain kerrottu, hän ei siis ole edes nähnyt sitä kamalaa lasta, josta joku puhuu. Pösilölle on vain hölisty.
Voisit verrata asiaa, jos sanoisit sivusta seuranneesi 60-vuotiaan raskautta ja kertoisit siitä jotakin ja miten sen koit. Silloin kyse olisi samanlaisesta asiasta.
Jos väittäisin olevani raskaana vain koska työkaverini kertoi jonkun, jota en tunne, olevan, se olisi suoraan verrattavissa pösilön tarinaan.
Tämäkö on käsityksesi sivusta seuraamisesta? Nyt olen kaiken kuullut.
Ei minun vaan pösilön.
Juuri näin hän seurasi sivusta ja sen takia loihi tänne lausumaan typeriä kannanottojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Ei tarvitse, mutta jos haluat, niin kokeilepa joskus olla myötätuntoinen siskoasi kohtaan. Se voi auttaa tilanteeseen.
Minä olin omassa lapsuudenkodissani se pahoinpidelty. Sisarukset kielsivät pitkään nämä pahoinpitelyt. Kun sitten jossain vaiheessa yksi sisaruksistani myönsi asian, hän katsoi sisaresi tavoin, että provosoin isääni kunnes hän löi minua.
Tämä on totta.
Provosoin isääni, koska en kestänyt sitä jännittynyttä ilmapiiriä mikä kotona vallitsi. Oli parempi ottaa selkäänsä, koska sillä sai "ostettua" päiväksi tai pariksi mielenrauhaa. Tarvitsin sen. Sisarukseni reagoivat kodin jännitteisiin toisilla tavoilla, siksi minä olin ainoa, joka joutui pahoinpidellyksi. En toki katso, että lapsena olisin vastuussa minuun kohdistuneesta väkivallasta vaikka se johtuikin provosoimisesta, isäni on siitä aikuisena yksin vastuussa. Mutta ymmärrän ja voin allekirjoittaa sisarukseni näkemyksen, että väkivaltaa ei olisi tapahtunut, jos en olisi provosoinut. Ainakaan fyysistä - henkinen olikin minulle rankempaa.
Kun myönsin sisarukselleni, että ymmärrän hänen näkemyksensä ja tiedän, ettei tilanne ollut hänelle(kään) helppo, sisarukseni pystyi myös katsomaan asiaa minun kannaltani. Empaattinen suhtautuminen sisarukseen johti siihen, että hänkin oli empaattinen minua kohtaan. Kannattaa miettiä, onko järkevää jumittua siihen, kenellä on ollut kamalampaa ja kuka ansaitsee empatiaa ensimmäisenä. Väkivalta kotona on kaikille traumaattista ja jokainen selviytyy siitä niin kuin parhaiten taitaa.
Käsittämätön pakko vääntää kaikki lapsen syyksi. Sairasta.
No olen itse se lapsi. Olen terapiani käynyt ja ymmärrän omia käyttäytymismallejani. Ne eivät tee minusta syyllistä tilanteeseen, mutta ovat osa perhedynamiikkaamme ja vaikuttavat siihen.
Olen selvinnyt erinomaisesti traumaattisesta lapsuudestani. Terapia on ollut hyödyksi, mutta myös se, että osaan päästää irti menneisyydestä ja antaa anteeksi vanhemmilleni. Katkeruus heitä kohtaan olisi vahingoksi vain itselleni.
Toi toimii, jos kaltoinkohdellut vanhempi on kuollut. Silloin on parempi kääntää omassa päässä kaikki vaan kokemukseksi joka vahvistaa, ja antaa anteeksi.
Mutta jos se kamala vanhempi on elossa, kaltoinkohtelu ei ole loppunut vaan jatkuu, jopa kohdistuu lapsenlapsiin. Noi ihmiset ei juuri muutu. Silloin anteeksiantamisen sijaan pitää välit katkoa ja suojella paitsi itseään, niin myös lapsiaan. Tai se paska valuu seuraavankin sukupolven traumaksi.
Molemmat vanhemmat ovat elossa, mutta ovat kyllä muuttuneet. Isä on raitistunut alkoholisti, äiti selvinnyt läheisriippuvuudesta. Molempien kanssa olen väleissä ja molemmat ovat hyviä isovanhempia.
Sulla on sitten alunalkaenkin ollut kohtuulliset vanhemmat, ei huonot. Älä siis neuvo niitä, joilla on ollut oikeasti huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Ei tarvitse, mutta jos haluat, niin kokeilepa joskus olla myötätuntoinen siskoasi kohtaan. Se voi auttaa tilanteeseen.
Minä olin omassa lapsuudenkodissani se pahoinpidelty. Sisarukset kielsivät pitkään nämä pahoinpitelyt. Kun sitten jossain vaiheessa yksi sisaruksistani myönsi asian, hän katsoi sisaresi tavoin, että provosoin isääni kunnes hän löi minua.
Tämä on totta.
Provosoin isääni, koska en kestänyt sitä jännittynyttä ilmapiiriä mikä kotona vallitsi. Oli parempi ottaa selkäänsä, koska sillä sai "ostettua" päiväksi tai pariksi mielenrauhaa. Tarvitsin sen. Sisarukseni reagoivat kodin jännitteisiin toisilla tavoilla, siksi minä olin ainoa, joka joutui pahoinpidellyksi. En toki katso, että lapsena olisin vastuussa minuun kohdistuneesta väkivallasta vaikka se johtuikin provosoimisesta, isäni on siitä aikuisena yksin vastuussa. Mutta ymmärrän ja voin allekirjoittaa sisarukseni näkemyksen, että väkivaltaa ei olisi tapahtunut, jos en olisi provosoinut. Ainakaan fyysistä - henkinen olikin minulle rankempaa.
Kun myönsin sisarukselleni, että ymmärrän hänen näkemyksensä ja tiedän, ettei tilanne ollut hänelle(kään) helppo, sisarukseni pystyi myös katsomaan asiaa minun kannaltani. Empaattinen suhtautuminen sisarukseen johti siihen, että hänkin oli empaattinen minua kohtaan. Kannattaa miettiä, onko järkevää jumittua siihen, kenellä on ollut kamalampaa ja kuka ansaitsee empatiaa ensimmäisenä. Väkivalta kotona on kaikille traumaattista ja jokainen selviytyy siitä niin kuin parhaiten taitaa.
Käsittämätön pakko vääntää kaikki lapsen syyksi. Sairasta.
No olen itse se lapsi. Olen terapiani käynyt ja ymmärrän omia käyttäytymismallejani. Ne eivät tee minusta syyllistä tilanteeseen, mutta ovat osa perhedynamiikkaamme ja vaikuttavat siihen.
Olen selvinnyt erinomaisesti traumaattisesta lapsuudestani. Terapia on ollut hyödyksi, mutta myös se, että osaan päästää irti menneisyydestä ja antaa anteeksi vanhemmilleni. Katkeruus heitä kohtaan olisi vahingoksi vain itselleni.
Toi toimii, jos kaltoinkohdellut vanhempi on kuollut. Silloin on parempi kääntää omassa päässä kaikki vaan kokemukseksi joka vahvistaa, ja antaa anteeksi.
Mutta jos se kamala vanhempi on elossa, kaltoinkohtelu ei ole loppunut vaan jatkuu, jopa kohdistuu lapsenlapsiin. Noi ihmiset ei juuri muutu. Silloin anteeksiantamisen sijaan pitää välit katkoa ja suojella paitsi itseään, niin myös lapsiaan. Tai se paska valuu seuraavankin sukupolven traumaksi.
Molemmat vanhemmat ovat elossa, mutta ovat kyllä muuttuneet. Isä on raitistunut alkoholisti, äiti selvinnyt läheisriippuvuudesta. Molempien kanssa olen väleissä ja molemmat ovat hyviä isovanhempia.
Sulla on sitten alunalkaenkin ollut kohtuulliset vanhemmat, ei huonot. Älä siis neuvo niitä, joilla on ollut oikeasti huonot.
Ja ennen kaikkea vanhemmat ovat nähneet että vika on heissä ja he ovat muuttaneet käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Aivan varmasti, eihän tuo mitenkään tervettä ole, että käsitys todellisuudesta muuttuu noin paljon edes takaisin. Mutta joku roti kumminkin. Voisin tuntea myötätuntoa, jos hän itse ymmärtäisi sitä myös tarjota. Eihän kumpikaan perheen lapsista ole syyllinen vanhempien väkivaltaisuuteen, se nyt on selvää. Mutta tämä yrittää ikään kuin vetää välistä, mielistelee äitiä sulkemalla silmänsä, ja silti haluaisi minulta tukea, ehkä jopa anteeksipyynnön siitä, että sillä lailla tulin koko ajan hakatuksi, että hänelle tuli paha mieli.
Eli kyllä, sivusta seuraaja voi toki traumatisoitua, mutta kyllä hän on myös ensi luokan turhankitisijä, jos pitää sitä omaa kokemustaan siinä ensisijaisena ja pahimpana. Siskossani näkyy paljon samanlaisia narsistisia piirteitä kuin äidissäni.
Siihen en ota mitään kantaa kumman kokemus nyt on pahempi tai miten ne koette, vielä vähemmän siihen mitä teidän nyt pitäisi ajatella tai saako kitistä. Kokemus se kuitenkin on ihan jokaiselle.
Mutta edelleenkään se ei ole sen vanhemman tuttavan/työkaverin tms kokemus, siis sen joka on sivusta seurannut.
Itse tapahtumat ei ole niin. Pointtisi?
Mitkä itse tapahtumat? Se vanhemman työkaveri/tuttava/naapuri ei ole millään tavoin kokenut yhtikäs mitään. Hän on täysin vain ja ainoastaan sen vanhemman tarinoiden varassa ja tämän potentiaalinen höynäytettävä.
Ihan käsittämätöntä että tällaista tarvitsee edes vääntää rautalangasta! Miten idiootti sinä olet?
Psykologillesi sun nyt kannattaa sanoa että hän ei ole kokenut kauttasi mitään eikä näin ollen saa sanoa mitään. Muu saa kertoa kokemuksistaan-vaikka vain kuunnelen koettuja- ihan rauhassa vaikka ne eivät olisikaan sun mielestä riittävän mainitsemisen arvoisia.
Se että joku äiti vuodattaa työkaverille/tuttavalle/naapurille/psykologille yksityisasioistaan ei tee työkaverista/tuttavasta/naapurista/psykologista minkään sortin kokijaa.
Merkillistä miten tää tarinaa taas laajenee...
Hän on vain joku jota haetaan hoviin/höynäytettäväksi/käsikassaraksi. Ja sitten joku todella on niin tyhmä, ettei tajua tätä.
Kukaan ei ole sanonut muuta kuin että kokemus se sekin on ja sen saa sanoa että* Olenpa seurannut vierestä*. Sä täällä arvioit mikä on totta ja mikä ei ja kuka saa sanoa ja mitä ja millä kokemuksella. Että kukahan ei tajua edes perus asioita?
Ei se edelleenkään ole kokemus.
Sivusta seuraaja seuraa sivusta. Ei koe.
Sulla mahtaa olla aika hurja elämä kun kaikkien muiden kokemukset on valetta, kaikki käyttää kaikkia hyväksi ja sä olet ainoa, joka kokee todellisia asioita. Nyt mä ymmärrän tarpeesi työntää nenäsi joka asiaan, se on sun elämän sisältö.
Ei tämä liity minuun mitenkään.
Faktoja.
Vale on vale.
Sivusta seuraaja ei ole kokija.
Olen seurannut sivusta miten veljeni teki hidasta kuolemaa. Tule mulle sanomaan etten ole kokenut asiaa, voin kertoa että sulle ei kovin monelta heru ymmärrystä. Nyt on se viimeinen aika lopettaa itsesi naurettavaksi tekeminen.
Sinä et ole kokenut kuolemaa. Olet seurannut sitä sivusta.
Jos vanhempi rääkkää lastaan, et sinä sitä rääkkiäkään koe. Seuraat sivusta.
Jos työkaveri tai turtava sössöttää sinulle miten hänellä on kamala lapsi, et koe yhtikäs mitään. Korkeintaan höynäytykswn.
Yritä nyt pysyä ketjun aiheessa sen sihaan että keksit näitä nythkyvaleita.
Sanoo ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin mollaa kaikkia ja väittää kaikkea valheeksi. Sä et ole koko aiheesta sanonut yhtään mitään. Olet paitsi loukkaava, myös todella jumissa itsesi kanssa.
Vale on vale.
Sivusta seuraaminen on sivusta seuraamista, kirjaimellisesti, ei kokemista.
Sinähän tässä jumissa olet, kun ensin valehtelet suut silmät täyteen ja sitten jumitat jankkaamaan lisää nyyhkytarinoita, kun mokasit.
Arvasin että olet ihan täys trolli. Keksi parempaa tekemistä. Toivottavasti elämäsi ei jatku yhtä kurjana loppuun asti. Kun ensi kerralla katsot oikeudeksesi toisten kokemuksia vähätellä, toivottavasti teet sen kasvotusten.
En ole vähätellyt kokemuksia, vaan todennut, että sivusta seuraaminen ei ole kokemus ollenkaan.
Sen pitäisi olla kaikille itsestäänselvää ilman että sitä pitää kymmeniä kertoja toistaa.
Lue poika tutkimuksia: tutkitusti esim. äidin pahoinpitelyn katsominen vahingoittaa lasta henkisesti vielä enemmän kuin itse joutua pahoinpidellyksi. Ei vänkäyksesi liity edes aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Aivan varmasti, eihän tuo mitenkään tervettä ole, että käsitys todellisuudesta muuttuu noin paljon edes takaisin. Mutta joku roti kumminkin. Voisin tuntea myötätuntoa, jos hän itse ymmärtäisi sitä myös tarjota. Eihän kumpikaan perheen lapsista ole syyllinen vanhempien väkivaltaisuuteen, se nyt on selvää. Mutta tämä yrittää ikään kuin vetää välistä, mielistelee äitiä sulkemalla silmänsä, ja silti haluaisi minulta tukea, ehkä jopa anteeksipyynnön siitä, että sillä lailla tulin koko ajan hakatuksi, että hänelle tuli paha mieli.
Eli kyllä, sivusta seuraaja voi toki traumatisoitua, mutta kyllä hän on myös ensi luokan turhankitisijä, jos pitää sitä omaa kokemustaan siinä ensisijaisena ja pahimpana. Siskossani näkyy paljon samanlaisia narsistisia piirteitä kuin äidissäni.
Siihen en ota mitään kantaa kumman kokemus nyt on pahempi tai miten ne koette, vielä vähemmän siihen mitä teidän nyt pitäisi ajatella tai saako kitistä. Kokemus se kuitenkin on ihan jokaiselle.
Mutta edelleenkään se ei ole sen vanhemman tuttavan/työkaverin tms kokemus, siis sen joka on sivusta seurannut.
Itse tapahtumat ei ole niin. Pointtisi?
Mitkä itse tapahtumat? Se vanhemman työkaveri/tuttava/naapuri ei ole millään tavoin kokenut yhtikäs mitään. Hän on täysin vain ja ainoastaan sen vanhemman tarinoiden varassa ja tämän potentiaalinen höynäytettävä.
Ihan käsittämätöntä että tällaista tarvitsee edes vääntää rautalangasta! Miten idiootti sinä olet?
Psykologillesi sun nyt kannattaa sanoa että hän ei ole kokenut kauttasi mitään eikä näin ollen saa sanoa mitään. Muu saa kertoa kokemuksistaan-vaikka vain kuunnelen koettuja- ihan rauhassa vaikka ne eivät olisikaan sun mielestä riittävän mainitsemisen arvoisia.
Se että joku äiti vuodattaa työkaverille/tuttavalle/naapurille/psykologille yksityisasioistaan ei tee työkaverista/tuttavasta/naapurista/psykologista minkään sortin kokijaa.
Merkillistä miten tää tarinaa taas laajenee...
Hän on vain joku jota haetaan hoviin/höynäytettäväksi/käsikassaraksi. Ja sitten joku todella on niin tyhmä, ettei tajua tätä.
Kukaan ei ole sanonut muuta kuin että kokemus se sekin on ja sen saa sanoa että* Olenpa seurannut vierestä*. Sä täällä arvioit mikä on totta ja mikä ei ja kuka saa sanoa ja mitä ja millä kokemuksella. Että kukahan ei tajua edes perus asioita?
Ei se edelleenkään ole kokemus.
Sivusta seuraaja seuraa sivusta. Ei koe.
Sulla mahtaa olla aika hurja elämä kun kaikkien muiden kokemukset on valetta, kaikki käyttää kaikkia hyväksi ja sä olet ainoa, joka kokee todellisia asioita. Nyt mä ymmärrän tarpeesi työntää nenäsi joka asiaan, se on sun elämän sisältö.
Ei tämä liity minuun mitenkään.
Faktoja.
Vale on vale.
Sivusta seuraaja ei ole kokija.
Olen seurannut sivusta miten veljeni teki hidasta kuolemaa. Tule mulle sanomaan etten ole kokenut asiaa, voin kertoa että sulle ei kovin monelta heru ymmärrystä. Nyt on se viimeinen aika lopettaa itsesi naurettavaksi tekeminen.
Sinä et ole kokenut kuolemaa. Olet seurannut sitä sivusta.
Jos vanhempi rääkkää lastaan, et sinä sitä rääkkiäkään koe. Seuraat sivusta.
Jos työkaveri tai turtava sössöttää sinulle miten hänellä on kamala lapsi, et koe yhtikäs mitään. Korkeintaan höynäytykswn.
Yritä nyt pysyä ketjun aiheessa sen sihaan että keksit näitä nythkyvaleita.
Sanoo ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin mollaa kaikkia ja väittää kaikkea valheeksi. Sä et ole koko aiheesta sanonut yhtään mitään. Olet paitsi loukkaava, myös todella jumissa itsesi kanssa.
Vale on vale.
Sivusta seuraaminen on sivusta seuraamista, kirjaimellisesti, ei kokemista.
Sinähän tässä jumissa olet, kun ensin valehtelet suut silmät täyteen ja sitten jumitat jankkaamaan lisää nyyhkytarinoita, kun mokasit.
Arvasin että olet ihan täys trolli. Keksi parempaa tekemistä. Toivottavasti elämäsi ei jatku yhtä kurjana loppuun asti. Kun ensi kerralla katsot oikeudeksesi toisten kokemuksia vähätellä, toivottavasti teet sen kasvotusten.
En ole vähätellyt kokemuksia, vaan todennut, että sivusta seuraaminen ei ole kokemus ollenkaan.
Sen pitäisi olla kaikille itsestäänselvää ilman että sitä pitää kymmeniä kertoja toistaa.
Lue poika tutkimuksia: tutkitusti esim. äidin pahoinpitelyn katsominen vahingoittaa lasta henkisesti vielä enemmän kuin itse joutua pahoinpidellyksi. Ei vänkäyksesi liity edes aiheeseen.
Minä vastasin pösilölle, joka väitti tietävänsä että lapset ovat kauheita, koska hän on kuullut työkaveriltaan, että työkaverin lapsi on kauhea.
Pösilö ei ole todistanut yhtään mitään, hän on vain hönö, joka kuvittelee että työkaverin sana on totta ja jumalan sana ja työkaverin ns kokemus vieläpä yleistettävissä.
Ja sitten pösilö vielä sössötti, että on muka sivusta seurannut, mitä ei edes sitä ole tehnyt, vaan on vain kuunnellut jonkun horinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Aivan varmasti, eihän tuo mitenkään tervettä ole, että käsitys todellisuudesta muuttuu noin paljon edes takaisin. Mutta joku roti kumminkin. Voisin tuntea myötätuntoa, jos hän itse ymmärtäisi sitä myös tarjota. Eihän kumpikaan perheen lapsista ole syyllinen vanhempien väkivaltaisuuteen, se nyt on selvää. Mutta tämä yrittää ikään kuin vetää välistä, mielistelee äitiä sulkemalla silmänsä, ja silti haluaisi minulta tukea, ehkä jopa anteeksipyynnön siitä, että sillä lailla tulin koko ajan hakatuksi, että hänelle tuli paha mieli.
Eli kyllä, sivusta seuraaja voi toki traumatisoitua, mutta kyllä hän on myös ensi luokan turhankitisijä, jos pitää sitä omaa kokemustaan siinä ensisijaisena ja pahimpana. Siskossani näkyy paljon samanlaisia narsistisia piirteitä kuin äidissäni.
Siihen en ota mitään kantaa kumman kokemus nyt on pahempi tai miten ne koette, vielä vähemmän siihen mitä teidän nyt pitäisi ajatella tai saako kitistä. Kokemus se kuitenkin on ihan jokaiselle.
Mutta edelleenkään se ei ole sen vanhemman tuttavan/työkaverin tms kokemus, siis sen joka on sivusta seurannut.
Itse tapahtumat ei ole niin. Pointtisi?
Mitkä itse tapahtumat? Se vanhemman työkaveri/tuttava/naapuri ei ole millään tavoin kokenut yhtikäs mitään. Hän on täysin vain ja ainoastaan sen vanhemman tarinoiden varassa ja tämän potentiaalinen höynäytettävä.
Ihan käsittämätöntä että tällaista tarvitsee edes vääntää rautalangasta! Miten idiootti sinä olet?
Psykologillesi sun nyt kannattaa sanoa että hän ei ole kokenut kauttasi mitään eikä näin ollen saa sanoa mitään. Muu saa kertoa kokemuksistaan-vaikka vain kuunnelen koettuja- ihan rauhassa vaikka ne eivät olisikaan sun mielestä riittävän mainitsemisen arvoisia.
Se että joku äiti vuodattaa työkaverille/tuttavalle/naapurille/psykologille yksityisasioistaan ei tee työkaverista/tuttavasta/naapurista/psykologista minkään sortin kokijaa.
Merkillistä miten tää tarinaa taas laajenee...
Hän on vain joku jota haetaan hoviin/höynäytettäväksi/käsikassaraksi. Ja sitten joku todella on niin tyhmä, ettei tajua tätä.
Kukaan ei ole sanonut muuta kuin että kokemus se sekin on ja sen saa sanoa että* Olenpa seurannut vierestä*. Sä täällä arvioit mikä on totta ja mikä ei ja kuka saa sanoa ja mitä ja millä kokemuksella. Että kukahan ei tajua edes perus asioita?
Ei se edelleenkään ole kokemus.
Sivusta seuraaja seuraa sivusta. Ei koe.
Sulla mahtaa olla aika hurja elämä kun kaikkien muiden kokemukset on valetta, kaikki käyttää kaikkia hyväksi ja sä olet ainoa, joka kokee todellisia asioita. Nyt mä ymmärrän tarpeesi työntää nenäsi joka asiaan, se on sun elämän sisältö.
Ei tämä liity minuun mitenkään.
Faktoja.
Vale on vale.
Sivusta seuraaja ei ole kokija.
Olen seurannut sivusta miten veljeni teki hidasta kuolemaa. Tule mulle sanomaan etten ole kokenut asiaa, voin kertoa että sulle ei kovin monelta heru ymmärrystä. Nyt on se viimeinen aika lopettaa itsesi naurettavaksi tekeminen.
Sinä et ole kokenut kuolemaa. Olet seurannut sitä sivusta.
Jos vanhempi rääkkää lastaan, et sinä sitä rääkkiäkään koe. Seuraat sivusta.
Jos työkaveri tai turtava sössöttää sinulle miten hänellä on kamala lapsi, et koe yhtikäs mitään. Korkeintaan höynäytykswn.
Yritä nyt pysyä ketjun aiheessa sen sihaan että keksit näitä nythkyvaleita.
Sanoo ihminen, joka ei tee mitään muuta kuin mollaa kaikkia ja väittää kaikkea valheeksi. Sä et ole koko aiheesta sanonut yhtään mitään. Olet paitsi loukkaava, myös todella jumissa itsesi kanssa.
Vale on vale.
Sivusta seuraaminen on sivusta seuraamista, kirjaimellisesti, ei kokemista.
Sinähän tässä jumissa olet, kun ensin valehtelet suut silmät täyteen ja sitten jumitat jankkaamaan lisää nyyhkytarinoita, kun mokasit.
Arvasin että olet ihan täys trolli. Keksi parempaa tekemistä. Toivottavasti elämäsi ei jatku yhtä kurjana loppuun asti. Kun ensi kerralla katsot oikeudeksesi toisten kokemuksia vähätellä, toivottavasti teet sen kasvotusten.
En ole vähätellyt kokemuksia, vaan todennut, että sivusta seuraaminen ei ole kokemus ollenkaan.
Sen pitäisi olla kaikille itsestäänselvää ilman että sitä pitää kymmeniä kertoja toistaa.
Toivon sinulle paljon sivusta seuraajan tuskaa ja rinnalla eläjän pahaa mieltä, se kun ei ole kokemus lainkaan. Toivon sinulle myös niitä oikeita kokemuksia ja sitä ettei kukaan sinua usko.
Ja lisäääääää nyyyyyhkyyyyyysooopaaaaa....
Älä taas itke. Ei sun äiti edes ollut huono sen mukaan mitä kerroit, vaan tavallinen epätäydellinen ihminen.
Sitten on olemassa ne oikeasti huonot vanhemmat, kun ei niistä ole kokemusta, olisit ihan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Ei tarvitse, mutta jos haluat, niin kokeilepa joskus olla myötätuntoinen siskoasi kohtaan. Se voi auttaa tilanteeseen.
Minä olin omassa lapsuudenkodissani se pahoinpidelty. Sisarukset kielsivät pitkään nämä pahoinpitelyt. Kun sitten jossain vaiheessa yksi sisaruksistani myönsi asian, hän katsoi sisaresi tavoin, että provosoin isääni kunnes hän löi minua.
Tämä on totta.
Provosoin isääni, koska en kestänyt sitä jännittynyttä ilmapiiriä mikä kotona vallitsi. Oli parempi ottaa selkäänsä, koska sillä sai "ostettua" päiväksi tai pariksi mielenrauhaa. Tarvitsin sen. Sisarukseni reagoivat kodin jännitteisiin toisilla tavoilla, siksi minä olin ainoa, joka joutui pahoinpidellyksi. En toki katso, että lapsena olisin vastuussa minuun kohdistuneesta väkivallasta vaikka se johtuikin provosoimisesta, isäni on siitä aikuisena yksin vastuussa. Mutta ymmärrän ja voin allekirjoittaa sisarukseni näkemyksen, että väkivaltaa ei olisi tapahtunut, jos en olisi provosoinut. Ainakaan fyysistä - henkinen olikin minulle rankempaa.
Kun myönsin sisarukselleni, että ymmärrän hänen näkemyksensä ja tiedän, ettei tilanne ollut hänelle(kään) helppo, sisarukseni pystyi myös katsomaan asiaa minun kannaltani. Empaattinen suhtautuminen sisarukseen johti siihen, että hänkin oli empaattinen minua kohtaan. Kannattaa miettiä, onko järkevää jumittua siihen, kenellä on ollut kamalampaa ja kuka ansaitsee empatiaa ensimmäisenä. Väkivalta kotona on kaikille traumaattista ja jokainen selviytyy siitä niin kuin parhaiten taitaa.
Käsittämätön pakko vääntää kaikki lapsen syyksi. Sairasta.
No olen itse se lapsi. Olen terapiani käynyt ja ymmärrän omia käyttäytymismallejani. Ne eivät tee minusta syyllistä tilanteeseen, mutta ovat osa perhedynamiikkaamme ja vaikuttavat siihen.
Olen selvinnyt erinomaisesti traumaattisesta lapsuudestani. Terapia on ollut hyödyksi, mutta myös se, että osaan päästää irti menneisyydestä ja antaa anteeksi vanhemmilleni. Katkeruus heitä kohtaan olisi vahingoksi vain itselleni.
Toi toimii, jos kaltoinkohdellut vanhempi on kuollut. Silloin on parempi kääntää omassa päässä kaikki vaan kokemukseksi joka vahvistaa, ja antaa anteeksi.
Mutta jos se kamala vanhempi on elossa, kaltoinkohtelu ei ole loppunut vaan jatkuu, jopa kohdistuu lapsenlapsiin. Noi ihmiset ei juuri muutu. Silloin anteeksiantamisen sijaan pitää välit katkoa ja suojella paitsi itseään, niin myös lapsiaan. Tai se paska valuu seuraavankin sukupolven traumaksi.
Molemmat vanhemmat ovat elossa, mutta ovat kyllä muuttuneet. Isä on raitistunut alkoholisti, äiti selvinnyt läheisriippuvuudesta. Molempien kanssa olen väleissä ja molemmat ovat hyviä isovanhempia.
Sulla on sitten alunalkaenkin ollut kohtuulliset vanhemmat, ei huonot. Älä siis neuvo niitä, joilla on ollut oikeasti huonot.
No lapsuudessani olivat kyllä huonot. Isä oli väkivaltainen alkoholisti. Sain pahoinpitelyn seurauksena mm. luunmurtumia. Äiti ei puuttunut asiaan. Tarkoitukseni ei ole neuvoa ketään vaan kertoa oma kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Ei tarvitse, mutta jos haluat, niin kokeilepa joskus olla myötätuntoinen siskoasi kohtaan. Se voi auttaa tilanteeseen.
Minä olin omassa lapsuudenkodissani se pahoinpidelty. Sisarukset kielsivät pitkään nämä pahoinpitelyt. Kun sitten jossain vaiheessa yksi sisaruksistani myönsi asian, hän katsoi sisaresi tavoin, että provosoin isääni kunnes hän löi minua.
Tämä on totta.
Provosoin isääni, koska en kestänyt sitä jännittynyttä ilmapiiriä mikä kotona vallitsi. Oli parempi ottaa selkäänsä, koska sillä sai "ostettua" päiväksi tai pariksi mielenrauhaa. Tarvitsin sen. Sisarukseni reagoivat kodin jännitteisiin toisilla tavoilla, siksi minä olin ainoa, joka joutui pahoinpidellyksi. En toki katso, että lapsena olisin vastuussa minuun kohdistuneesta väkivallasta vaikka se johtuikin provosoimisesta, isäni on siitä aikuisena yksin vastuussa. Mutta ymmärrän ja voin allekirjoittaa sisarukseni näkemyksen, että väkivaltaa ei olisi tapahtunut, jos en olisi provosoinut. Ainakaan fyysistä - henkinen olikin minulle rankempaa.
Kun myönsin sisarukselleni, että ymmärrän hänen näkemyksensä ja tiedän, ettei tilanne ollut hänelle(kään) helppo, sisarukseni pystyi myös katsomaan asiaa minun kannaltani. Empaattinen suhtautuminen sisarukseen johti siihen, että hänkin oli empaattinen minua kohtaan. Kannattaa miettiä, onko järkevää jumittua siihen, kenellä on ollut kamalampaa ja kuka ansaitsee empatiaa ensimmäisenä. Väkivalta kotona on kaikille traumaattista ja jokainen selviytyy siitä niin kuin parhaiten taitaa.
Käsittämätön pakko vääntää kaikki lapsen syyksi. Sairasta.
No olen itse se lapsi. Olen terapiani käynyt ja ymmärrän omia käyttäytymismallejani. Ne eivät tee minusta syyllistä tilanteeseen, mutta ovat osa perhedynamiikkaamme ja vaikuttavat siihen.
Olen selvinnyt erinomaisesti traumaattisesta lapsuudestani. Terapia on ollut hyödyksi, mutta myös se, että osaan päästää irti menneisyydestä ja antaa anteeksi vanhemmilleni. Katkeruus heitä kohtaan olisi vahingoksi vain itselleni.
Toi toimii, jos kaltoinkohdellut vanhempi on kuollut. Silloin on parempi kääntää omassa päässä kaikki vaan kokemukseksi joka vahvistaa, ja antaa anteeksi.
Mutta jos se kamala vanhempi on elossa, kaltoinkohtelu ei ole loppunut vaan jatkuu, jopa kohdistuu lapsenlapsiin. Noi ihmiset ei juuri muutu. Silloin anteeksiantamisen sijaan pitää välit katkoa ja suojella paitsi itseään, niin myös lapsiaan. Tai se paska valuu seuraavankin sukupolven traumaksi.
Molemmat vanhemmat ovat elossa, mutta ovat kyllä muuttuneet. Isä on raitistunut alkoholisti, äiti selvinnyt läheisriippuvuudesta. Molempien kanssa olen väleissä ja molemmat ovat hyviä isovanhempia.
Sulla on sitten alunalkaenkin ollut kohtuulliset vanhemmat, ei huonot. Älä siis neuvo niitä, joilla on ollut oikeasti huonot.
Ja ennen kaikkea vanhemmat ovat nähneet että vika on heissä ja he ovat muuttaneet käytöksensä.
Joo, oikeasti huonot vanhemmat ei tasan muutu. Ihme keulimista asiasta, josta hänellä selvästi ei ole edes kokemusta.
Alue: Aihe vapaa
Toivon sinulle paljon sivusta seuraajan tuskaa ja rinnalla eläjän pahaa mieltä, se kun ei ole kokemus lainkaan. Toivon sinulle myös niitä oikeita kokemuksia ja sitä ettei kukaan sinua usko.