Häpeä kokemattomuudesta estää treffailun

Oikeastaan tämän takia lopetin yrittämisen vähän alle kolmenkympin. En vaan voi mitenkään uskoa, että ketään kiinnostaa täysin kokematon kolmekymppinen.

Olin itse 28 kun aloitin ekan suhteeni. Olimme kirjoitelleet pidempään. Miestä ei haitannut kokemattomuus yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Täytän kohta 27. Kyllä tässä kolmeakymppiä lähennellessä tuntuu että kaikki ovat seurustelleet useammankin kerran. Iso osa lähipiiristäni ovat naimisissa ja lapsiakin on jo. Ap

Aivosi ovat olleet kaksi vuotta valmiina kun aivojen kehitys kestää 25-vuotiaaksi saakka. Moni naimisissa oleva ei ehdi kunnolla nukkua lapsia saatuaan. Siinä jää seksi kyllä viimeiseksi kun on todella väsynyt. Älä vertaa itseäsi muihin.

Sinun pitäisi opetella tuntemaan se, mistä sinä pidät. Osaatko harrastaa singleseksiä mahdollisimman paljon nauttien? Mieti sitä ja ole valmis kertomaan pitämistäsi asioista toisellekin kun olette sängyssä, ettei mene arvailuksi.

Pilalle nussittu vai kokematon.

Tästä näkee, että te pysty näkemään toista ihmistä sellaisena kun se on vaan heti pitää leimata johonkin lokeroon.

Ei ole tunteita muuten säälisin teitä.

Ottakaa boosterit ja säästäkää sähköä.

Vierailija kirjoitti:

Täytän kohta 27. Kyllä tässä kolmeakymppiä lähennellessä tuntuu että kaikki ovat seurustelleet useammankin kerran. Iso osa lähipiiristäni ovat naimisissa ja lapsiakin on jo. Ap

No, jos näihin lähiaikojen lähtijuttuihin on uskomista niin entistä isompi osa miehistä ei harrasta seksiä tai saa naista nykyaikana että luulen etteivät miehet tänä aikana kavahda kokematonta naista jos tämä on suostuvainen tapaamaan heitä. Mutta vastauksista päätellen kokemattomuus ei ole se pahin ongelmasi. Koita rentoutua ja ottaa leikkisämpi asenne muihin. Enkä sano tätä v**tuillakseni sillä olin samanlainen ujo ja epävarma tyttö vielä niinkin vanhana kuin 23 vuotiaana. Ymmärrä ettet ole yhtään muita huonompi ihminen äläkä ota elämää liian vakavasti. Naurulla ja terveellä itsetunnolla selviää aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan tämän takia lopetin yrittämisen vähän alle kolmenkympin. En vaan voi mitenkään uskoa, että ketään kiinnostaa täysin kokematon kolmekymppinen.

Onneksi uskomuksesi ei pidä paikkansa, vaan niitäkin löytyy joille kokemattomuus on täysin sivuseikka. Kun löytää sen oikean, mitä väliä sillä on onko hän kokematon vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 28 kun aloitin ekan suhteeni. Olimme kirjoitelleet pidempään. Miestä ei haitannut kokemattomuus yhtään.

Lisään, että nyt tuntuu ihan kaikki kyllä olevan jotenkin nopeampitempoista. Minunkin pitäisi treffailla, mutta en kyllä uskalla.

Selvä, epävarmat ovat siis pois laskuista (kieli poskella kirjoittu). Ihannetilanteessa päätyisin treffeille jonkun kanssa joka jo tietäisi että tilanne on minulle stressaava ja osaisi odottaa ettei se nyt ihan putkeen mene. Toisaalta en minäkään nyt sosiaalisesti mikään tohelo ole ja osaan nauraa itselleni.

Joulun jälkeen mietin että seuraava vuosi voisi olla sellainen että repäisen ja menen treffeille. Nyt sitten on jo helmikuu ja kauheasti en ole edennyt asian suhteen vieläkään.

Olen hetken poissa. Palaan myöhemmin illalla lukemaan. Ap

Jos yhtään lohduttaa niin olen 35-vuotias nainen, joka aloitti toukokuussa elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen. Ainakin vielä mies on pysynyt kyydissä mukana, vaikka olin myös neitsyt tavatessamme.  

Vierailija kirjoitti:

Selvä, epävarmat ovat siis pois laskuista (kieli poskella kirjoittu). Ihannetilanteessa päätyisin treffeille jonkun kanssa joka jo tietäisi että tilanne on minulle stressaava ja osaisi odottaa ettei se nyt ihan putkeen mene. Toisaalta en minäkään nyt sosiaalisesti mikään tohelo ole ja osaan nauraa itselleni.

Joulun jälkeen mietin että seuraava vuosi voisi olla sellainen että repäisen ja menen treffeille. Nyt sitten on jo helmikuu ja kauheasti en ole edennyt asian suhteen vieläkään.

Olen hetken poissa. Palaan myöhemmin illalla lukemaan. Ap

100% ensitreffeistä on stressaavia eikä kukaan ihminen todellakaan odota, että kaikki sujuu tuntemattoman ihmisen kanssa kuin vettä vain. Virheet ovat osa ihmisyyttä ja niitä jopa kuuluu tapahtua. Yhteinen sekoilu jos mikä rentouttaa tunnelmaa ja parhaimmillaan syntyy muistoja joille voi nauraa vielä kiikkustuolissa mummona ja pappanakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, en minä tiedä kaikkien miesten ajatuksia. En vain ole koskaan kuullut kenenkään sanovan missään keskustelussa että kokematon kumppani olisi hyvä asia, mutta ehkei tuollaisia asioita sitten sanota ääneen yleisesti.

Joku sanoi etten ole koskaan lähestynyt miestä. Se on kyllä osittain totta. Olen alottanut keskusteluja miesten (normaaleja kohteliaisuuksia, säästä puhumista) mutta ei niitä kyllä hyvällä tahdollakaan voi vääntää lähestymisyrityksiksi. En osaa niin en osaa. Netissä voisi olla helpompaa, mutta nettisivustot ovat vähän ahdistavia paikkoja. Ehkä mieluiten kuitenkin löytäisi oikeasta elämästä jonkun. Se sitten vaatisikin sitä rohkeutta.

Ei pitäisi oikeasti miettiä liikaa, ihan oma vika että stressaan itseni kuoliaaksi vaikkei edes koko treffejä ole tiedossa. Pitäisi löytää toinen jännittäjä niin voisimme tukea toisiamme. Ap

Kaksi jännittäjää vain lietsoo toisiaan ja homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Sinun pitäisi löytää hyvällä tavalla itsevarma ihminen, joka kestäisi sinun epävarmuutesi ja osasi vahvistaa itseluottamustasi kehumalla, kannustamalla jne. Ja ennen kaikkea osoittamalla, ettei ole lähdössä minnekään, vaikka sekoilet noita epävarmuuksiasi. Toivottavasti sinulla käy tuuri ja löydät sellaisen miehen kuin minä löysin.

t. toinen aiemmin epävarma sekoilija

Ehdottomasti samaa mieltä. Jännittäjälle sopii parhaiten rennon itsevarma kumppani. Sellainen joka ottaa kainaloon ja pussaa oma-aloitteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa niin olen 35-vuotias nainen, joka aloitti toukokuussa elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen. Ainakin vielä mies on pysynyt kyydissä mukana, vaikka olin myös neitsyt tavatessamme.  

Ah, minullakin on siis mahdollisuuksia näin 32-vuotiaana 😀 vaikken kyllä uskokaan että kokemattomuus on suurimmalle osalle miehistä niin ylitsepääsemätön asia ettenkö minä halutessani voisi löytää kumppanin hyvin nopeastikin. En vain osaa kiinnostua oikein kenestäkään.

Ihan kiva kuulla että on muitakin naisia jotka eivät ole seurustelleet vaikka ikää on enemmän kuin se just 20. Kyllä minä tavallaan tiedän että joo en ole ainoa, mutta kuten tuossa aiemminkin joku mainitsi etteivät miehet huutele jos toivovat kokematonta kumppania niin ei kyllä kukaan siitäkään kovaan ääneen kailota jos seurustelukokemuksia ei ole tullut. Sitten sitä vain olettaa että kaikki ympärillä ovat tehneet jotain mitä sinä et ja tulee tosi ulkopuolinen olo. Aivan kuin en olisi yhtä aikuinen kuin muut.

Tälle jännittämiselle kyllä pitäis tehdä jotakin. Just nyt ei kyllä ole vaaraa että treffeille joutuisin lähiaikoina, mutta jo ajatus siitä saa mahan ihan kiemuralle. Inhottavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

No pahin asia mikä ensimmäisenä tulee mieleen olisi varmaan jos toinen kysyisi edellisistä suhteista ja sitten ihmettelisi vastaustani ja joutuisin selittelemään. Pelkään myös että jos jotenkin onnistuisin löytämään ihmisen joka haluaisi olla kanssani niin en osaisi seurustella. Ap

Näin kokemattomana miehenä voin omista kokemuksistani kertoa, että jokainen tapaamani nainen on kysellyt entisistä suhteista ja aika moni myös seksimieltymyksistä. Ja nämä kyselyt ovat tapahtuneet ihan ensimmäisten treffien aikana.

Aluksi yritin kierrellä asiaa ja kertoa valkoisia valheita, mutta huomatessani tavan toimimattomuuden olen alkanut kertoa asian oikean laidan ja totuuden. Tällä tavalla ei kyllä oikein treffeille pääse ja jos pääsee niin treffit loppuvat totuuden tullessa ilmi melko lyhyeen. Eipä se sinällään minua haittaa, koska en ole vuosiin edes haaveillut parisuhteesta. 

m42

Kauheaa, en kyllä tiedä miten reagoisin jos ensitapaamisella pitäisi alkaa seksimieltymyksiä tilittämään toiselle. En kyllä muutenkaan ymmärrä miksi entiset suhteet pitäisi käydä läpi. Toki varmaan sitten jos on lapsia edellisestä suhteesta tai muita käytännön asioita. Minäkin kyllä pelkään että pääsenköhän edes treffeille jos olen avoin suhdehistoriastani tai oikeastaan sen olemattomuudesta.

Mietin että voisin huomenna (jep, huominen on aina paras päivä aloittaa kaikki hankala!) miettiä taas mitä voisin tehdä tämän treffiasian edistämiseksi. Olen huomenna menossa kylpylään, mutta ei siellä kyllä tunnu luontevalta aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, yleensä miehet ovat siellä muutenkin perheidensä kanssa. Kuntosalilla nyt kukaan ei toivo tulevansa häirityksi ja kaupat ja lenkkipolut on myös aikalailla pois suljettuja vaihtoehtoja. Baareissa en oikein käy, en haluaisi kumppania joka juoksee yöelämässä ja juo paljon muutenkaan. Hankalaa taas tämä elämä. Ap

Kyllä ennen ainakin miehelle oli punainen vaate se, jos naisella oli paljon aiempia seksisuhteita. Neitsyt oli tavoittelemisen arvoinen nainen, jonka vain harva sai.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennen ainakin miehelle oli punainen vaate se, jos naisella oli paljon aiempia seksisuhteita. Neitsyt oli tavoittelemisen arvoinen nainen, jonka vain harva sai.

Minä olen "yli-ikäinen" neitsyt (N), enkä huolisi tuolla tavalla ajattelevaa miestä. 50-luku oli ja meni jo kauan sitten.

Kyllä mua ainakin pidetään ihan outona kun en ole koskaan vakavasti seurustellut ja olen jo 26. Pidettiin outona jo 20 vuotiaana. Mikäs teet kun kukaan ei kiinnostu. Kokemattomuus lähtökohtana ei ole este suhteelle mutta osa voi pitää seurustelematonta naista outona koska yleensä naisten oletetaan aloittavan hyvin nuorena seurustelu.

Olen muutamaa miestä elämän aikana tapaillut, vähän, s eksuaalisesti olen lähes kokematon. 

Mitä olen nettiä lukenut, niin kokemattomat miehet tuntuvat järjestäen omaavan toksisen naisvihaisen ajattelumaailman, eivät osaa tai halua käyttäytyä naisten kanssa, kommunikaatio tähtää satuttamiseen jne. 

Toisaalta hyvin kokeneet miehet sitten ovat usein pelimiehiä ja ties mitä hekin miettivät naisista, eivät vain ehdi kirjoittamaan mätää nettiin.  XD 

Sitten on siltä välin kokeneita ihmisiä. 

Ihminen on kokonaisuus, nähdään ihmisenä, kokemattomista tai kokeneista voi löytyä kaikenlaista. Kategoriat ei tosiaan ratkaise asioita, ne ovat yleistyksiä. 

Mulle henkinen ja fyysinen väkivalta ovat kynnyskysymyksiä, henkistä ei moni mies halua ottaa huomioon, emotionaalista turvallisuutta ja sitä onko hyvä olla yhdessä molemmin puolin.

Kynnyskysymys menee sen verran paljon muun edelle, että vaikka mies olisi maannut 100 naisen kanssa (mikä ei ole jees, mutta otan verrantoon), mutta jos se on menneessä ja hän osaa rakastaa, arvostaa, ei petä jne ja kohtelee hyvin ja olisimme toisillemme sielunkumppanit, rakastajat, parjaat ystävät, niin se on siinä.

Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Unohtui mainita, en häpeä kokemattomuuttani. En kerro siitä turvallisuus- ja järkisyistä takki auki heti ja kaikille miespuolisille. En ole tyhmä. Jos mies näkee arvoni vain s eksuaalisen kokemattomuuteni kautta, se on välineellistävää, ei se ole oikeaa välittämistä ja yhteyttä.

Äärikonservatismi ei kiehdo. Tykkään olla omillani mutta jos hakisin parisuhdetta, niin se ei olisi perinteinen kaava, en halua välttämättä saman katon alle asumaan enkä tähtää lisääntymiseen. Kahdenvälinen rakkaus riittää, ei välinearvoa, se että on hyvä olla.