Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Voi, perustuukohan koko liitto valheelle... Mitenhän yleistä on, että seurustelun alkaessa esitetään oma pysyvä ominaisuus väliaikaisena, ja totuus valkenee vasta pikkuhiljaa. Itsekin aloin seurustella "just työttömäksi jääneen", "ikuisuusopiskelijan", "freelancerin" kanssa ja erosin elämäntapatyöttömästä videopeliaddiktista jolla ei ollut yhtäkään tutkintoa lukion jälkeen tehtynä eikä yhtäkään keikkaa koskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hyvin samankaltainen kuin ap:n puoliso. Väsyn, lamaannun ja ahdistun helposti, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Viihdyn yksin ja muut ihmiset, perhe ja lapset vievät voimiani. Jos esimerkiksi pelaan lautapelejä lasten kanssa, tarvitsen sen jälkeen omaa aikaa saadakseni voimani takaisin.
Mieheni tekee selvästi enemmän kotitöitä kuin minä. Minulla on hyvät hetket, jolloin saatan esim siivota koko talon, vietän aikaa lasten kanssa jne. Ruokaostokset hoidan yleensä minä, ruoan teen joka toinen tai joka kolmas päivä. Toisinaan minulla on päiviä, etten oikein jaksa tehdä mitään.
Ymmärrän siis ap:n miestä. Ymmärrän myös ap:ta, sillä kenenkään ei kuuluisi yksin pyörittää arkea. Ehkä syytä olisi saada mies lääkäriin ja sieltä sairaslomaa ja ehkä masennuslääkitys + testot kuntoon. Ja vaihtoehtona kannattaa myös miettiä, miten takaatte sellaisen elämäntyylin, jota mies jaksaisi paremmin elää. Omakotitaloelämä ei esimerkiksi koskaan sopisi minulle. Mieheni hyvin tiedostaa tämän ja on unohtanut haaveensa siitä. Toisin sanoen hän on tietoisesti valinnut elämän minun kanssani, ymmärtää siihen liittyvät realiteetit ja elää niiden mukaan.
Ap, sinun tulee tehdä tietoinen valinta miehesi ja eron välillä. Ja sitten hyväksyä ne realiteetit, mitä valinta tullessaan tuo.
Mistä tuo mies tarvitsee sairaslomaa, eihän hän käy töissä, niinkuin ei ap:kaan.
Järkyttävä lusmu. Hukkukoon kakkaansa. En katselis sekuttiakaan tuollaista laiskaa mätisäkkiä.
Ja mitä IHMETTÄ?!? Voitelet sille leivän??! Antakaa mun kaikki kestää.
Edes lapsille ei voidella leipiä enää kun täyttävät 3v. Tiesitkö sitä?
Wall of text, ei jaksa lukea.
Itse miehenne valitsette. Ja oman asenteenne.
Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Voin kertoa sinulle ja ap:lle, että jokaisessa huushollissa ei suoriteta.
Meillä tiskit pyörii koneessa kahdesti viikossa ja yhtä usein tiskaan käsitiskit. Ruokaa laitan kolmena päivänä viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja yhtenä päivänä viikossa syömme pikaruokaa.
Takka ja uunikin meillä on, mutta ei, en lämmitä niitä koskaan. Oma valinta. Häviän ehkä talvikuukausina muutaman kympin kuussa, mutta työnmäärä on niin paljon pienempi, että maksan mielelläni.
En todellakaan siivoa joka ilta edes hiukan. Yksi imurointipäivä ja pölyjen pyyhkiminen viikossa riittää, kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen. Eikä se haittaa, vaikka joku tavara lojuisi tarpeettomana joskus kaksikin päivää. Pyykkipäiviä on kaksi viikossa ja vessanpesu kerran kahdessa viikossa (muutoin riittää kun suihkuttaa kakkiraidat tuoreeltaan).
Roskat viedään 2-3 kertaa viikossa (alle minuutin homma), lumitöitä tehdään silloin kun on tarve eikä silloinkaan tarvitse olla täydellistä jälkeä. Kauppareissu kahdesti viikossa, vaikka kerta viikossakin voisi riittää. Jne. Jne.
Nuo tummennetut on oikeasti todella hyviä huomioita. Miten niistäkin voi jotkut tehdä niin ison ongelman.
No niinpä. Toki vuodenvaihteen sähkönhinnoilla joku saattoi hävitä kuussa muutaman tonnin, mutta kai jokaisella on kymppitonnin puskuri niitä tilanteita varten, kun ei esim. viitsi lämmittää puulla ;)
Roskien viemisestä olen samaa mieltä, miksi ihmeessä se on joillekin erillinen kotityö? Eikö sitä roskapussia voi viedä mennessään kun lähtee pihalle jostain syystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en ymmärrä, on askareiden haaliminen. Tyhjentäkää kodista ylimääräiset rojut, ottakaa lapset mukaan kotitöihin jo pienenä ( vaatekaapin hyllyn reunoihin mitä vaatteita siihen kuuluu, hyvät säilytyssysteemit leluille yms) kausivaatteet eri paikkaan, ajastetut pesukoneet ja imurit ja lattianpesulaite, siivooja, kalenterit, lapsille arkitoimikuvakortit, lukkarit seinille. Omakotitalo ei ole mikään pakollinen, mutta varmasti joku teini tulee tekemään taskurahalla lumitöitä, nurtsin leikkaa robotti-imuri. Ei kausiverhoja tms krääsää. Ruuanlaittovuorot koko perheelle/valmisruokaa/noutoruokaa/ruokaboksit yms. Pesukoneen lisäksi kuivain ja tarvittaessa jokaiselle oma puhtaan pyykin kori. Pyykki lajitellaan jo koteihin, niin ei tarvitse tehdä sitä toiste ennen pesua ymsyms.
Ihan hirveästi ostopalveluita, järjestelyä ja koneita, jotta miehen ei tarvitsi sormeaan nostaa edes omien leipiensä voiteluun? Aikamoista.
Jotkut miehet ovat tällaisia. Autoa puunattaisiin ja rassattaisiin tai omia juttuja tehtäisiin vaikka yötä myöten mutta arjen askareet ja perheen hoitaminen aiheuttavat mukamas niin paljon ahdistusta ja rasitusta. Onko äitimamma hoitanut miehen asiat syöttämistä myöten kun asui vielä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en ymmärrä, on askareiden haaliminen. Tyhjentäkää kodista ylimääräiset rojut, ottakaa lapset mukaan kotitöihin jo pienenä ( vaatekaapin hyllyn reunoihin mitä vaatteita siihen kuuluu, hyvät säilytyssysteemit leluille yms) kausivaatteet eri paikkaan, ajastetut pesukoneet ja imurit ja lattianpesulaite, siivooja, kalenterit, lapsille arkitoimikuvakortit, lukkarit seinille. Omakotitalo ei ole mikään pakollinen, mutta varmasti joku teini tulee tekemään taskurahalla lumitöitä, nurtsin leikkaa robotti-imuri. Ei kausiverhoja tms krääsää. Ruuanlaittovuorot koko perheelle/valmisruokaa/noutoruokaa/ruokaboksit yms. Pesukoneen lisäksi kuivain ja tarvittaessa jokaiselle oma puhtaan pyykin kori. Pyykki lajitellaan jo koteihin, niin ei tarvitse tehdä sitä toiste ennen pesua ymsyms.
Ihan hirveästi ostopalveluita, järjestelyä ja koneita, jotta miehen ei tarvitsi sormeaan nostaa edes omien leipiensä voiteluun? Aikamoista.
Tämä.
Varmasti moni helpottaisi arkeaan ruuhkavuosien keskellä ihan ilman saamatonta puolisoakin, jos olisi varaa, mutta jos yhtäkkiä pitää maksaa naapurin teinille lumenluonnista (ja jos joku kuvittelee että teini tulee esim. aamuksi kolaamaan autolle tien auki niin kuvittele uusiksi), ostaa kuivausrumpu, astianpesukone, robotti-imuri ja joku lattiaspesulaite(?), kesäksi robottiruohonleikkuri ja maksaa viikottain ruuan kotiinkuljetuksesta, valmiista ruokabokseista tai ostaa jatkuvasti vlmisruokaa niin mistä tavisperhe (erityisesti yhden aikuisen työtuloilla) ottaa rahat näihin?
Samaa mieltä olen kyllä siitä että lapset kannattaa ottaa kotitöihin mukaan ikätasoon sopivasti ja arkea helpottaa tavaran karsimisella. Harmi että aloituksen tilanteessa myös kaikki tämä jää täysin yhden aikuisen kontolle, mistä valmiiksi uupunut repii vielä ylimääräistä voimaa kodin raivaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet ovat tällaisia. Autoa puunattaisiin ja rassattaisiin tai omia juttuja tehtäisiin vaikka yötä myöten mutta arjen askareet ja perheen hoitaminen aiheuttavat mukamas niin paljon ahdistusta ja rasitusta. Onko äitimamma hoitanut miehen asiat syöttämistä myöten kun asui vielä kotona?
Tämä jaksaa ihmetyttää minuakin ja valitettavasti on yksi syy sille, miksi masentuneita katsotaan monesti karsaasti. Kun se masentunut jaksaa oikein hyvin rassata autoa ja tehdä omia juttujaan ja syödä sen valmiiksi voidellun leivän, mutta ahdistuu hurjasti, jos pitäisi viedä koira pihalle tai laittaa tiskit koneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni aika epäuskottava tilanne, jos tämä on tosiaan jatkunut jo vuosia. Ap:han aivan itse ylläpitää ja mahdollistaa tuon puolisonsa lusmuilun oli se sitten tarkoituksellista tai masennuksen aiheuttamaa. Se, että mies kuitenkin rassaa autoaan, ei ole loogista sen kanssa, että ap jopa väitti, ettei mies saa otettua itse ruokaa ja viikon kuluttua pyörtyilevä mies sitten tokenee eteen kannetulla makaronilaatikolla.
Vaikka tämä aloitus lisäkommentteineen haiskahtaa vahvasti provolta, niin pari kommenttia vielä kuitenkin, jos joku eläisi edes läheisesti ap:n kaltaista muistuttavassa tilanteessa. Miksi ihmeessä vaimo mahdollistaisi tuollaisen? Ihan kaikki kynät ei ole penaalissa, jos ei jo muutaman kuukauden tuollaisen jakson jälkeen viimeistään tukisi puolisoaan hakeutumaan hoitoon. Ja ihmetyttää, millaisen kuvan perhe-elämästä/tasa-arvosta/parisuhteesta ap haluaa antaa lapsilleen? Sellaisen, että mies on joku hyysättävä kehitysvammainen. Ei ihme, että miesviha kasvaa, jos hyysärinaiset näyttävät tällaisen mallin lapsilleen. Vaikka puhunkin tod.näk. provon kanssa niin ryhdistäydy ihmeessä ap.
Tästä voi tulla vastaansanomisia, mutta ainakaan mun tilanteessa tuo "tue puolisoa hakeutumaan hoitoon" ei auttanut yhtään mitään.
Puolisollani on siis sekä fyysinen kipua aiheuttama sairaus, että masennus. Hän ei pysty kivuiltaan esim. imuroimaan ollenkaan, mutta ei muutenkaan saa aikaiseksi yhtään mitään.
Koska hän ei ole työelämässä, ei ole työterveyttä. Julkisella hänen "hakeuduttua hoitoon" hän on saanut lähinnä lääkereseptejä ja sopeutumisvalmennuskurssin. Psykiatrian sairaanhoitaja keskittyy tietty muihin aiheisiin, ei siellä kiinnosta, kuka kotona tekee ruoat tai kotityöt.
Miten terveydenhoito auttaa MINUA puolisona, jolle on jäänyt arjen pyöritys ja vastuu kaikesta? Nyt puoliso saa luvan kanssa olla tekemättä mitään, kun on sairas. Ja esim. koko loppuelämän imuroinnit on mun vastuulla. Vain jos puoliso päätyy esim. pyörätuoliin saakka, saattaisi saada jonkin avustajan.
Mun vaihtoehdot on kiristellä hammasta loppuelämä tai erota. Käytännössä oon eräänlainen omaishoitaja, jota yhteiskunta ei tunnista. Elatusvelvollinenkin olen. Puolison lääkkeet, fysioterapiat ja terveydenhoitomaksut jää minun maksettavaksi. Ei hän niitä sairaspäivärahalla tai peruspäivärahalla oo maksanut.
Välillä tekisi mieli huutaa. Oon niin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja kun olen kotitöiden määrästä lukenut ja ap:n väitetystä ylisuorittamisesta: Tulee sellainen olo, että osa ei ymmärrä, miten paljon lapset ja lemmikit tuovat päivittäistä lisähommaa vrt. pelkästään aikuisen/aikuisten talous.
Pyykkiä tulee paljon ja pyykkikone pyörii meillä lähes joka päivä, roskia syntyy roskapussi jos toinenkin joka päivä, roskat lajitellaan, biojätepussi vietävä joka päivä erikseen (ei voi jättää haisemaan), lemmikistä tulee karvaa ja sotkua, lapsilta hiekkaa eteiseen joten imurointi pakko tehdä vähintään joka toinen päivä, pöytiä saa pyyhkiä sotkuista joka aterian jälkeen, tiskiä tulee moninkertainen määrä, kokkailujen määrä on moninkertainen, on lasten hampaiden harjausta, suihkujen hoitamista, läksyjä, päiväkotirepun huolehtimista, pelkästään jo käsienpesualtaiden reunat täyttyvät saippua- ja likaroiskeista ihan joka päivä, se kotiin roudattava ruokamäärä, aterioiden suunnittelu, lisäala siivouksessa yms. Lemmikikin vaatii päivittäistä hoitoa: ruokinta useamman kerran päivässä, vesien vaihto, kuppien putsaus, lenkitys / hiekkalaatikon siivous, mahdollisten tuhojen siivous. On metatyötä paljon, kaiken muun ohessa. Ihan tätä normaalia lapsiperhearjen pyöritystä, hommaa on paljon IHAN JOKA PÄIVÄ.
Meillä sama tilanne. Tosin välillä mies kyllä jaksaa laittaa tiskit esim koneeseen tai tehdä ruokaa ja on lasten kanssa aina jonkun aikaa.
Mutta suurimmaksi osaksi sama tilanne kun sulla ap.
Mun miehellä tosin on masennus ja en tiiä voiko sit toi liittyä aspergeriin tai adhd:seen.
Voin sanoa että arki on yhtä kaaosta kun pienet lapset ja mies sekä yrittää hoitaa kaiken tuon melkein yksin.
Olen myös hyvin väsynyt kuten sinä mutta en voi jättää arjen pyöritystä toiselle tai kävisi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi, oi miksi naiset edelleen kuvittelevat, että sotkuisesta, laiskasta pleikkarilusmusta kouliintuisi lapsilleen omistautuva isä, joka simsalabim alkaakin tehdä kotitöitä ja viettää aikaa perheen kanssa, kun em. asiat eivät kiinnosta eikä hän niitä (pyynnöistä huolimatta) tee silloinkaan, kun niitä on hurjan paljon vähemmän kun eletään vielä kahdestaan???
Sitten hankitaan vielä joku lemmikki jota pitää ulkoiluttaa ja ruokkia ja pestä kuppeja jonka tuhoja(wtf) pitää päivittäin korjata, ja muutama lapsi, jotka moninkertaistavat kotityöt ja rahanmenot ja vähentävät radikaalisti perheen aikuisten vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Wall of text, ei jaksa lukea.
Minua ei kyllä lakkaa ihmetyttämästä, miksi lukutaidottomat katsovat tarpeelliseksi tulla kertomaan tästä puutteestaan tekstipohjaisille saiteille. Ei me täällä pystytä auttamaan, itse pitää opetella.
Voi olla autismi, adhd tai masennus. Ei ole normaalia. Oma isäni kävi töissä 40 h viikossa, lisäksi teki lumityöt, siivosi puoliksi äitini kanssa, teki ruokaa useana päivänä viikossa, korjasi kaiken talossa, jne.
Passita mies lääkäriin ja psykologille.
Ei nyt suoraan liity tähän, mutta minun kahden lapsen ja itseni taloudessa riittää biojätteiden vieminen kahdesti viikossa. Ei ala haista. Toki jos on laitettu jotain kalaa, lihaa (jota harvemmin käytetään), niin eri asia - silloinkin voi seuraavana päivänä viedä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi naiset edelleen kuvittelevat, että sotkuisesta, laiskasta pleikkarilusmusta kouliintuisi lapsilleen omistautuva isä, joka simsalabim alkaakin tehdä kotitöitä ja viettää aikaa perheen kanssa, kun em. asiat eivät kiinnosta eikä hän niitä (pyynnöistä huolimatta) tee silloinkaan, kun niitä on hurjan paljon vähemmän kun eletään vielä kahdestaan???
Sitten hankitaan vielä joku lemmikki jota pitää ulkoiluttaa ja ruokkia ja pestä kuppeja jonka tuhoja(wtf) pitää päivittäin korjata, ja muutama lapsi, jotka moninkertaistavat kotityöt ja rahanmenot ja vähentävät radikaalisti perheen aikuisten vapaa-aikaa.
Siksi koska lastenhankkimattomuuspuhe on pitkälti 20 - 40 vuotiaita naisia syyllistävää. Vieläkin. Jonkun kanssa täytyy siitoshommat hoitaa, jotta poliitikkosedät synnytystalkoineen ovat tyytyväisiä.
Alue: Aihe vapaa
tuollainen oli isäni, joka oli pappi. minimin suoritti ja luki kirjoja ja kalasti jopa työaikana, mutta jos piti siivota, äitini pakotti ja silloinkin jos äiti ei nähnyt, hieman tuuletti mattoja ja meni takaisin lukemaan kirjoja.
ei koskaan edes leikkinyt kanssani.
no minusta tuli samanlainen sosiaalinen erakko ja veljestä pahempi, hän ei saa siivottua ollenkaan se on aina,.-.-.-.huomenna huomena