Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Oikeastaan tuo olisi lastensuojeluilmoituksen paikka. Jos ap kuolisi äkillisesti vaikka auto-onnettomuudessa, niin lapsethan jäisivät heitteille. Myös tuosta ap:n puolisosta voisi tehdä lasun tai huoli-ilmon.
Että mua ärsyttää tuollaiset hyysärivaimot. Ei ihme, että meillä kasvaa uusavuttomia nuoria miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tuo olisi lastensuojeluilmoituksen paikka. Jos ap kuolisi äkillisesti vaikka auto-onnettomuudessa, niin lapsethan jäisivät heitteille. Myös tuosta ap:n puolisosta voisi tehdä lasun tai huoli-ilmon.
Että mua ärsyttää tuollaiset hyysärivaimot. Ei ihme, että meillä kasvaa uusavuttomia nuoria miehiä.
Muistan omasta lapsuudesta isäni olleen tuollainen. Tähän päälle vielä alkoholi. Kukaan ei puuttunut ja äiti vaan läheisriippuvuksissaan hyysäsi koko perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mies lääkäriin. Burn out on vakava asia. Itse paloin loppuun ensimmäisen kerran opiskeluaikoina, mutta siitä myös opin, milloin alkaa tulla hälytysmerkkejä mahdollisesta uudestan burn outista. Välillä tulee päiviä, ettei mikään huvita, pelkästään kotitöiden ajatteleminen ahdistaa. Minä parannuin burn outista, mutta siitä jää tietynlainen "palovamma", joka oireilee, jos en ole palautunut. Käyn töissä ja harrastan liikuntaa päivittäin, mutta päivittäisiä kotitöitä ei onneksi ole: kaupassa käyn kerran viikossa, ruokaa teen kerralla useammalle päivälle, imuroin ja pesen pyykkiä kerran viikossa. Toki yleisestä siisteydestä pitää pitää huolta päivittäin. Se on huono asia, että puolisosi on jäänyt kotiin, mutta hän ei selkeästikään parantunut loppuunpalamisestaan. Todennäköisesti hän on masentunut tai jokin muu diagnoosi on syynä. Ehdottomasti lääkäriin.
Ei aikuista ihmistä pysty väkisin viemään lääkäriin.
Ei tietenkään voi viedä väkisin. Mutta voit olla tukea siinä, että toinen pääsee lääkäriin. Voitte esimerkiksi yhdessä varata miehelle ajan netistä, useimmilla terveysasemilla on jokin sähköinen yhteydenottolomake, mihin nuo oireet voi kirjoittaa.
Omalla miehelläni oli pitkään jatkuva, hiipien paheneva väsymys ja voimattomuus. Töissä kävi autopilotilla, mutta kun pääsi kotiin, lysähti sohvalle eikä saanut aikaiseksi edes varata lääkäriaikaa. Varasimme yhdessä.
Tein niin, että aloin eräänä maanantaina puhua, koskas varataan sulle aika. No tänään ei jaksanut, eikä huomenna. Sitten keskiviikkona sovittiin, että lauantaina varataan yhdessä. Varattiin. Uupumusoireiden takaa löytyi sitten metabolinen oireyhtymä, diabetes, korkea kolesteroli ja verenpaine. Tästä nyt aikaa melkein vuosi, ja lääkitykset ja ruokavaliot kunnossa, niin meillä asuu aivan kuin eri mies.
Eli se mitä halusin sanoa, ei se juurisyy ole aina korvien välissä. Kannattaa tutkituttaa myös fyysinen puoli, koska ihminen on kokonaisuus. Tai voihan se olla molempiakin, sekä masennusta että jotain fyysistä. Kannattaa tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koiratpaljonko teillä tulee roskia jos ne pitää päivittäin viedä?
Eikai kukaan pidä biojäteastiaa päivää pidempään? Mut kyllä sitä muutakin tulee, kun on kolme lasta taloudessa. Ainakin yksi pussi biojäteastian lisäksi päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että hänellä on ihan oikeasti mielenterveysongelmia.
Mut ei meidän normaalielämä ole tuollaista suorittamista joka päivä.
Pakollisia asioita on ruoan teko pari kertaa viikossa, kauppatilauksen tekeminen kerran viikossa, viikkosiivous (imurointi, petivaatteiden vaihto, nopea moppaus koska koiratalous, vessojen pesu, kylppärin pesu). Päivittäin sit robotti-imuri imuroi, astiat lykätään koneeseen ja tyhjennetään kone, viedään roskat ja käytetään koiratSuorittamista? Ilmeisesti teillä ei lämmitetä puilla? Äkkiäkös noista sinunkin mainitsemista asioista tulee lähes päivittäisiä vai teettekö KAIKKI yhtenä päivänä?
Viikkosiivous tehdään yhtenä päivänä? Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta sai aikaan vähän vastaavan tilanteen. Kävin kyllä töissä, mutta muuten vain makasin sängyssä peiton alla fleece päällä. Se kävi miehen hermoille aika pahasti.
Korjaantui lääkityksellä. Ihan selvä fyysinen sairaus, vaikka oireet viittaavat laiskuuteen tai psyykkisen puolen ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Tämän täytyy olla joku vitsi. Ei kai kukaan katsele tuollaista käytöstä puolisoltaan? Hoitoon tuollainen ukko ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus rakkaus ei vaan riitä ja on ajateltava itseään ja tässä tapauksessa myös jälkikasvuakin.
Neuvoisin, että mies lääkäriin / psykiatrille, jos ei suostu niin järjestäisin M1 lähetteen hoitoon. Jos taustalla ei ole vakavaa sairautta niin jättäisin miehen. Niin paljon kuitenkin rakastan ja arvostan itseäni, etten jaksaisi uhrata omaa elämääni toisen piiaksi ja palvelijaksi.
Kyseessä ei ole hyvä parisuhde tai terve kasvuympäristö lapsille, jos isä vain makaa palveltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hyvin samankaltainen kuin ap:n puoliso. Väsyn, lamaannun ja ahdistun helposti, enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Viihdyn yksin ja muut ihmiset, perhe ja lapset vievät voimiani. Jos esimerkiksi pelaan lautapelejä lasten kanssa, tarvitsen sen jälkeen omaa aikaa saadakseni voimani takaisin.
Mieheni tekee selvästi enemmän kotitöitä kuin minä. Minulla on hyvät hetket, jolloin saatan esim siivota koko talon, vietän aikaa lasten kanssa jne. Ruokaostokset hoidan yleensä minä, ruoan teen joka toinen tai joka kolmas päivä. Toisinaan minulla on päiviä, etten oikein jaksa tehdä mitään.
Ymmärrän siis ap:n miestä. Ymmärrän myös ap:ta, sillä kenenkään ei kuuluisi yksin pyörittää arkea. Ehkä syytä olisi saada mies lääkäriin ja sieltä sairaslomaa ja ehkä masennuslääkitys + testot kuntoon. Ja vaihtoehtona kannattaa myös miettiä, miten takaatte sellaisen elämäntyylin, jota mies jaksaisi paremmin elää. Omakotitaloelämä ei esimerkiksi koskaan sopisi minulle. Mieheni hyvin tiedostaa tämän ja on unohtanut haaveensa siitä. Toisin sanoen hän on tietoisesti valinnut elämän minun kanssani, ymmärtää siihen liittyvät realiteetit ja elää niiden mukaan.
Ap, sinun tulee tehdä tietoinen valinta miehesi ja eron välillä. Ja sitten hyväksyä ne realiteetit, mitä valinta tullessaan tuo.
Kyllähän tuo jonkinlaiselta keskittymishäiriöltä kuulostaa. Itsellä on todennäköisesti ADD, diagnosoimaton tosin, kotityöt tuntuu hankalalta aloittaa koska tuntuu että siinä on niin monta askelta että voimat loppuu jo asian ajattelemisesta.
Yksittäisille kotitöille minulla on erilaisia trikkejä jotka tekee niistä helpompia hoitaa ikään kuin ohimennen. Esimerkiksi tiskaamisen, pyykkihuollon ja osan siivoamisesta voi hoitaa äänikirjaa kuunnellen. Ruuan suhteen on pitänyt vain hyväksyä että syön enimmäkseen eineksiä ja helppoja ruokia, noin kerran viikossa kokkaan normaalin ruuan jota syön 2-3 kertaa.
Olen määritellyt tietyn minimitason mitkä asiat pitää hoitaa ja milloin niistä saa luistaa, ja sitten en syyllistä itseäni siitä mikä menee omien voimavarojen ulkopuolelle. Esimerkiksi jos olen ollut reissussa niin en siivoa ja matkalaukku saa olla lattialla kunnes saan sen tyhjennettyä. Tietenkin iso asia on se että asun yksin, jos en jaksa järjestää ruokaa niin siitä ei kärsi kukaan muu.
Sinun miehesi ei tavallaan ole tarvinnut keksiä selviytymiskeinoja, kun sinä hoidat asiat joka tapauksessa. Jos hän ei pysty keksimään selviytymiskeinoja sinun läsnäollessasi vaan luottaa sinun hoitavan asiat, niin voi olla että hänen kannattaisi asua yksin jonkin aikaa. Tämä kuitenkin vaatii että hän on itse sitoutunut muuttamaan asioita. Jos on, uskon että pystytte jatkamaan yhdessä olemista, mahdollisesti ammattilaisen tuella. Mutta jos ei, niin onhan tuo tilanne epäreilu ja rankka sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoijalle 213: Onko sinun kohdallasi kyse sairaudesta vai ns. synnynnäisestä ominaisuudesta? Kysyn koska käytös kuulostaa nopeasti luettuna neurologisesti poikkeavalta, mutta voin olla väärässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Miksi ihmeessä ette ole jo käyneet lääkärissä? Eihän tällainen ole millään tavalla normaalia, vaan miehellä on selkeästi todella pahoja ongelmia. Oli kyse sitten autismista, masennuksesta, add-oireiluista tai burnoutista, tuolle on tehtävä jotain ihan jo miehen itsensäkin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia hankit vielä lapsia tuollaisen mieslapsen kanssa?
Koska se biologinen kello...
Nykyajan suomalainen mies on lellitty pikkupoika, ei eroa italialaisista mammanpojista millään tavalla.
Muuttaessaan myöhään kotoaan odottavat naisen olevan äidin korvike joka tekee kaikki.
Voi olla esim. kilpirauhasen vajaatoiminta.
Suomalaisten mielenterveysongelmat ovat kyllä omassa luokassaan. Tarkkana saa olla, kun lisääntymiskumppania hakee.
"Suomessa jää joka päivä 7-8 nuorta aikuista työkyvyttömyyseläkkeelle. Kelan mukaan useimmiten syynä ovat mielenterveyden ongelmat. Alle kolmekymppisten huolestuttava tilanne on pistetty merkille myös nuorten tukiryhmissä, kriisipuhelimissa ja sosiaalityössä"
Vierailija kirjoitti:
Joskus rakkaus ei vaan riitä ja on ajateltava itseään ja tässä tapauksessa myös jälkikasvuakin.
Neuvoisin, että mies lääkäriin / psykiatrille, jos ei suostu niin järjestäisin M1 lähetteen hoitoon. Jos taustalla ei ole vakavaa sairautta niin jättäisin miehen. Niin paljon kuitenkin rakastan ja arvostan itseäni, etten jaksaisi uhrata omaa elämääni toisen piiaksi ja palvelijaksi.
Kyseessä ei ole hyvä parisuhde tai terve kasvuympäristö lapsille, jos isä vain makaa palveltavana.
Ei tuossa mitenkään täyty M1:n kriteerit, jos ei ole diagnosoitua mielisairautta eikä ole lisäksi akuutisti itsetuhoinen tai muille ihmisille vaarallinen. Mutta hoitoon olisi kyllä hyvä päästä, koska jotain on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Voin kertoa sinulle ja ap:lle, että jokaisessa huushollissa ei suoriteta.
Meillä tiskit pyörii koneessa kahdesti viikossa ja yhtä usein tiskaan käsitiskit. Ruokaa laitan kolmena päivänä viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja yhtenä päivänä viikossa syömme pikaruokaa.
Takka ja uunikin meillä on, mutta ei, en lämmitä niitä koskaan. Oma valinta. Häviän ehkä talvikuukausina muutaman kympin kuussa, mutta työnmäärä on niin paljon pienempi, että maksan mielelläni.
En todellakaan siivoa joka ilta edes hiukan. Yksi imurointipäivä ja pölyjen pyyhkiminen viikossa riittää, kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen. Eikä se haittaa, vaikka joku tavara lojuisi tarpeettomana joskus kaksikin päivää. Pyykkipäiviä on kaksi viikossa ja vessanpesu kerran kahdessa viikossa (muutoin riittää kun suihkuttaa kakkiraidat tuoreeltaan).
Roskat viedään 2-3 kertaa viikossa (alle minuutin homma), lumitöitä tehdään silloin kun on tarve eikä silloinkaan tarvitse olla täydellistä jälkeä. Kauppareissu kahdesti viikossa, vaikka kerta viikossakin voisi riittää. Jne. Jne.
Nuo tummennetut on oikeasti todella hyviä huomioita. Miten niistäkin voi jotkut tehdä niin ison ongelman.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n mies osaa hyvin nimetä nälän tunteen ja esittää nälkään kuolevaa. Hän myös samalla syyllistää ap:ta puutostaudeista. Ratkaisuksi käy vain ap:n tuoma lautanen nenän eteen. Tämä on manipulaatiota, toimintaa jossa toinen saadaan käyttäytymään sillä tavalla, kuin manipulaattori haluaa. Mies ei ole kiinnostunut ongelman ratkaisusta, syyn selvittämisestä tai ole kiinnostunut huomioimaan ketään muuta elämässään.
Poikasi on mennyt tutkimuksiin ja saanut diagnoosin. Hän ei ole pyrkinyt alistamaan ketään toista ominaisuudellaan. Diagnoosin selvittyä voitte ehkä löytää sellaiset rutiinit, jossa ruokailusta huolehtiminen onnistuu myös itsenäisesti.