Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun avioliitto/parisuhde vetelee viimeisiään
04.02.2023 |
Tunsin aamulla suorastaan inhoa ja vihaa puolisoani kohtaan. Toisen näkeminen saa jo ketutuksen pintaan. Olen sietänyt vuosikausia häneltä niin paljon kaikkea sontaa ettei mitään rajaa. Aina kun olen mielessäni ottanut eron hänestä, kertonut ääneen etten enää siedä sitä ja tätä niin johan alkaa käytös muuttua. Ollaan niin ihanaa kumppania, ja minä idiootti lankean jälleen ansaan. Olen kuin koukussa huumeeseen tai jotain?! Tiedän aina etukäteen mitä on tulossa mutta en siltikään saa toimittua, irti itseäni hänestä. Taidan jopa pelätä että mitä erosta seuraisi. Kuinka vaikeaksi hän tekisi perheemme elämän sen jälkeen. Olisiko kenelläkään jakaa kokemuksia taikka neuvoja mitenkä pystyisin tekemään sen lopullisen päätöksen ja muuttamaan pois lasten kanssa? Lapset ovat onneksi jo isompia ja tulevat kyllä ymmärtämään eron ja sen miksi en enää jaksa.
Kommentit (47)
Lopetin paskan siirtämisen, hankin oman elämän ja sitten en enää langennut anteeksipyytelyihin, kun näin, että parempaa elämää on tarjolla. Ihmiset ei muutu, osoitteet kyllä hyvin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanin fiilis on kun siitä pääsee eroon ja pääsee aloittamaan "puhtaalta" pöydältä. Aivan ihanaa, itse suutelin lattiaa, kun inhokki puolison viimeinen muuttolaatikko lähti kotoa. Korkkasin kuoharin, lämmitin saunan ja istuin saunamökin terassilla YKSIN auringon laskuun 😊
Se terapia ei tunnetta muuta, siellä oppii ehkä sietämään toista ja useimmiten molemmat häviävät tässä, koska siellä opitaan tekemään kompromisseja eli kumpikin antaa periksi.
Tilanne ei tule muuttumaan paremmaksi, joten mitä nopeammin otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet, sitä parempi sinulle ja lapsillesi.
Minkälainen on ollut miehen lapsuuden koti. Toistaako sieltä saanutta mallia eikä mitään muuta osaa.
Miehenikin ihan selvästi toisti vanhempiensa mallia, niitä huonojakin suhteemme alkuaikoina mutta sanoin ettei meillä tämmöinen peli vetele. Siellä äiti piti pitkiä mykkäkouluja miehelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasten ja arjen kiireen kanssa selviäminen ole kenellekään helppoa.
Vaikeita aikoja on kaikissa parisuhteissa.
Jos ei kuitenkaan ole kyse alkoholista, väkivallasta, yhteisen omaisuuden väärinkäytöstä tms harkitsisin vielä.
Ihan puhtaasti matemaattisesti ajateltuna avioero on kallis ratkaisu.
Paljon halvemmaksi tulee palkata siivooja ja järjestää itselleen joku oma shoppailuviikonloppu aina silloin tällöin vaikka Tukholmassa tms. Jotkut hankkivat lisäksi rakastajan.
Omaa aikaa ja helpotusta elämään voi järjestää siis muutenkin kuin kaksi erillistä taloutta perustamalla ja pakottamalla lapset seilaamaan kodista toiseen.
Itse tuossa vaiheessa yritin saada niin paljon seksiä pankkiin kuin vaan miehellisesti mahdollista, ennen kuin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pieni etäisyys tekee hyvää. Lähde viikoksi yksin matkoille.
Ja kun tulet takaisin aloita suhde alusta.
Olkaa kilttejä toisillenne. Kehukaa ja halatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa vaiheessa yritin saada niin paljon seksiä pankkiin kuin vaan miehellisesti mahdollista, ennen kuin loppuu.
Ratkaisu siihenkin on järkätä yksi vierashuone jotta toinen saa omaa rauhaa nukkumiseen ja pornon katselemiseen, eikä tarvitse koko ajan olla toisen kimpussa jos sitä ei haluta, ja joka suhteeseen tulee seesteisiä aikoja ennen tai myöhemmin.
Meillä on kaksi makkaria kun eletään niin eri rytmeissä että toisen unet häiriintyisi ja yhden makkarin systeemissä hermot alkoivat kärsimään univajeesta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pieni etäisyys tekee hyvää. Lähde viikoksi yksin matkoille.
Ja kun tulet takaisin aloita suhde alusta.
Olkaa kilttejä toisillenne. Kehukaa ja halatkaa.
Kaikissa parisuhteissa pitäisi saada omaakin rauhaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ja arjen kiireen kanssa selviäminen ole kenellekään helppoa.
Vaikeita aikoja on kaikissa parisuhteissa.Jos ei kuitenkaan ole kyse alkoholista, väkivallasta, yhteisen omaisuuden väärinkäytöstä tms harkitsisin vielä.
Ihan puhtaasti matemaattisesti ajateltuna avioero on kallis ratkaisu.
Paljon halvemmaksi tulee palkata siivooja ja järjestää itselleen joku oma shoppailuviikonloppu aina silloin tällöin vaikka Tukholmassa tms. Jotkut hankkivat lisäksi rakastajan.Omaa aikaa ja helpotusta elämään voi järjestää siis muutenkin kuin kaksi erillistä taloutta perustamalla ja pakottamalla lapset seilaamaan kodista toiseen.
On siinä taas hyvät neuvot...
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa vaiheessa yritin saada niin paljon seksiä pankkiin kuin vaan miehellisesti mahdollista, ennen kuin loppuu.
Se on ainoa käytännöllinen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa vaiheessa yritin saada niin paljon seksiä pankkiin kuin vaan miehellisesti mahdollista, ennen kuin loppuu.
Se on ainoa käytännöllinen ratkaisu.
Tosi huono neuvo ainakin minulle. Eli mitä enemmän seksiä niin sitä enemmän tekee mieli. Mies jätti 30 yhteisen vuoden jälkeen ja meillä oli seksiä loppuun asti (paljon ja hyvää). Jumaliste minkälaisessa puutteessa ja tuskassa elin ensimmäiset kuukaudet, oli lelut kovassa käytössä, mutta eipä ne sitä toisen ihoa ja kosketusta korvaa. Onneksi ne halut hiipuu pikkuhiljaa. Tämä kyllä surettaa sillä 49 v:nä olisin vielä halunnut niistä iloista nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ja arjen kiireen kanssa selviäminen ole kenellekään helppoa.
Vaikeita aikoja on kaikissa parisuhteissa.Jos ei kuitenkaan ole kyse alkoholista, väkivallasta, yhteisen omaisuuden väärinkäytöstä tms harkitsisin vielä.
Ihan puhtaasti matemaattisesti ajateltuna avioero on kallis ratkaisu.
Paljon halvemmaksi tulee palkata siivooja ja järjestää itselleen joku oma shoppailuviikonloppu aina silloin tällöin vaikka Tukholmassa tms. Jotkut hankkivat lisäksi rakastajan.Omaa aikaa ja helpotusta elämään voi järjestää siis muutenkin kuin kaksi erillistä taloutta perustamalla ja pakottamalla lapset seilaamaan kodista toiseen.
Meillä on siis todellisia ongelmia jotka eivät näillä ohjeilla ratkea. Mies käyttää henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Ei ole lapsillekaan ollut mikään vuoden isä. Miehen isä on ollut aina vaimoaan kohtaan kamala, osaa kyllä esittää tarpeen tullen ihanaa ihmistä. Aivan kuten miehenikin tekee. ap
Kattelin töllöstä kun vanhempi nainen selitti, että koskaan ei kannata vanhemmalla iällä muuttaa toisen kans yhteen. Siinä tukehtuu. Vanhemmilla ihmisillä on sen verran elämänkokemusta etteivät toista samoja virheitä mitä nuorempana. Voisiko teilläkin helpottaa että muutatte eri osoitteisiin, ja silti tapailette silloin tällöin. Onko edes lasten takia olla tarpeen yhdessä jos ovat jo isompia? Joskus kuulemma ero parantaa suhdetta.
Ihminen on outo olio, joka sietää paremmin tuttua epämukavuutta, kuin ottaa riskin ja suuntaa kohti parempaakin tulevaisuutta, koska se vaatisi muutosta.
Ota joku irtiotto. Lähde vaikka pieneen reissuun yksin miettimään asioita. Teet itsesi kanssa tilit selviksi ja siitä se muutoskin sitten lähtee kuin itsestään.
Eroaminen on oikeasti vaikeaa. Siinä on tosi heikoilla. Puolisossa on paljon vikoja, mutta eron hetkellä muistaa vain kaiken hyvän. Puoliso käyttää aina hyväksi tätä heikkoa hetkeä ja saa puhuttua takaisin. Pian kaikki alkaa uudestaan.
Minäkin olen aina ennen miettinyt mikä siinä lähtemisessä on niin vaikeaa. Mutta kaikki eksäni ovat olleet niin tervepäisiä tapauksia, että ovat ymmärtäneet eron tarkoittavan eroa, eivätkä ole yrittäneet alkaa tekohengittämään suhdetta enää uudestaan. Nyt tilanne on toinen.
Ihme ettet ole täällä vielä saanut pkaa niskaan kuten: olet säälittävä jne Täältä on vaikea saada ns apua tai vertaistukea.
Ajattelin ennen itsekin että miks ihmeessä ihmiset on huonoissa ihmissuhteissa kunnes yhtäkkiä olen itse ollut sellaisessa muutaman vuoden. Tai ei tämä tosi huono ole mutta haluamme vaan hieman eri asioita ja arvomme ovat erilaiset. Muuten tykkään hänestä edelleen ja lopettaminen on vaikeaa. Tähän ikään tulleena ja useamman pitkän parisuhteen (myös avioliiton) jälkeen en oikein enää usko löytäväni mitään ja yksinäisyyskin jännittää. Vaikka olen ollut ilman parisuhdetta monta kertaa.
Hesarissa oli joskus hyvä juttu siitä miten ihminen aina pelkää muutosta. On turvallisempaa olla nykytilanteessa kuin hypätä uuteen mistä ei tiedä mitään.
Uskon että päätös kypsyy sullakin. Parisuhdeterapia voisi auttaa mutta jos ei tai jos siihen ei haluta niin ehkä on aika erota. Itseäni nyt mietityttää se että toinen saa mussa niin suurta ärsytystä aikaan että raivostun silmittömästi. Ei mukavaa hänelle eikä minulle. Silti minäkin vielä mietin tulisiko tästä jotain ja tunnen siitäkin huonoa fiilistä.