Utu Hopiavuori käy kokopäivätöissä, mutta laskujen jälkeen käteen jää 250 euroa kuussa

Nämä jutut ovat täysin turhanpäiväisiä niin kauan kun ei kerrota mitä nämä kaikki laskut ovat.

Vierailija kirjoitti:

Jotta voisi arvioida, pitäisi tietää mitä ne laskut ovat. Monet ostavat vahittäin maksettavaksi mitä kummallisimpia asioita: vaatteet, modeemi, tietoturvasopimukset, leasingauto, lehtitilausa, suoratoistopalvelu, kampaamopalvelut jne. Eli kaikki ei ole tarpeellista jos on pienituloinen.

Pitäisi katsoa mikä oikeasti on tarpeellista ostettavaksi laskulle.

Itse kerran rahapulassani havahduin. Sanoin irti kaikki laskulla liikkuvat jutut - paitsi tietysti sähkö ja vuokra. Sitten aloitin yksi kerrallaan tutkia hintoja ja kilpailuttaa. Turhat jäi pois, joillekin löytyi parempia hintoja jne.

LISÄKSI e-lasku ja automaattinen laskutus ovat paholaisen keksintöjä, liian helppoja klikata maksettavaksi. Kun lasku pärähtää silmien eteen ja katsoo, että mistä tässä taas maksetaan korotettuja hintoja, on helpompi tehdä rationaalisia päätöksiä, että onko kulu edes aiheellinen.

Minä koen taas e-laskut ja automaattisen laskutuksen aivan loistavana asiana. Toki tilanteeni on se että joka kuukausi tilillä on rahaa koko ajan aina seuraaviin laskuihin. Olen poistanut kaiken turhan jo vuosia sitten ja budjetti käytössä. Osamaksulla en osta mitään.

Jos joutuu pohtimaan mitkä laskut maksaa ensin ja milloin niin ei tietenkään kannata kaikkia laskuja automaattiseen laskutukseen laittaa. Välttämättä ei ensimmäistäkään. 

Siis esim. 1200 netto ja sinkku, ei velkoja, ei isoja laskuja. Mitenköhän pärjäilee. "Köyhyysraja työssäkäyville 1200 verojen jälkeen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulukurinon yhtä tärkeää kuin tulomuodostuskin. Sinkkuna elän oikein mukavasti 3500€ bruttopalkalla, mutta kulut on pienet. Vastike, vesi ja sähköt 230€ kaksiosta. Auto on kolmen tonnin Ford ilman kaskoa ja ilman sähköpaikkaa. Kotivakuutusta ei ole, maksukanavia ei ole, mitään en tilaa kestona. Sisustus on ajaton ja niukka. Sellainen, että robotti imuroi. En pidä kuntosalikorttia, enkä mitään muutakaan vastaavaa harrasta. Lemmikkejä ei ole.

Luksustakin on. Matkoja. Kahdesti vuodessa käy siivooja. Käyn ulkonakin, mutta en bailaa aamuun asti.

Tuo on aika riski, ettei kotivakuutusta ole. 

Pelkkä provohan tuo ylempi teksti oli. Et sitä tullut miettineeksi? 

Ei ollut kyllä provoksi tarkoitettu. Mutta otinkin kotivakuutuksen, tai siis laitoin hakemuksen, saman tien. Alle 50€ vuodessa ja sen voi osaksi maksaa omistajajäsenen bonuksilla Osuuspankissa. Tosin olen asunut yli 50 vuotta kerrostaloissa, eikä ikinä ole vakuutusta tarvinnut. Nekin rahat olisi voinut sijoittaa tuottavasti, mutta kun ei ole perillisiä, niin ei tarvitse sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun henkilön laskut sisälsivät mm kulutusluottoa tietokoneesta (joita saisi hyvin edullisesti käytettynä ja takuun kanssa), lainaa huonekaluista (joita saisi ilmaiseksi tai muutamalla kympillä) sekä opintolainaa insinööriopinnoista (joita ei halunnutkaan ilmeisesti tehdä).

Kyynel, jälleen kerran ne mystiset laskut olivat holtitonta shoppailua, kun kaikki pitää saada uutena ja hienona.

Tämä. Ihmisten pitäisi opetella elämään tulotason mukaan.

Opiskeluaikana tyrkytettiin opintolainaa. En ottanut. Totuin kitkuttelemaan opintotuella ja silloisella asumislisällä. En koe olevani parempi ihminen, mutta ratkaisu osoittautui järkeväksi. Valmistuin suoraan kortistoon, mutta olin tottunut vaatimattomaan elintasoon. Asuin aina soluasunnossa tai kaverin kanssa kimpassa. Yksiön vuokra olisi vienyt liikaa rahaa. Sossun luukulla en ole ikinä käynyt.

Pikkuhiljaa tilanne parani. Ensin oli vain pätkätöitä, joista saadut rahat säästöön niin paljon kuin mahdollista.

Ristiriitainen kirjoitus. "Elää Tulojen mukaan" ja sitten luetellaan millä tuilla ollaan eletty. Mitä tukia saa käyttää ja mitä ei? Ja luetaanko tuet samaan tuloluokkaannkuin palkka?

Varmaan olet huomannut, miten kaavakkeissa kysytään tavallisesti erikseen palkka ja muut tulot (esim. sosiaalietuudet). Niissä luetellaan myös mitä ei erikseen tarvitse mainita tuloina. Huomasit myös varmaan mikä oli tarkoitukseni. Kannattaa opetella tarvittaessa elämään mahdollisimman vähin etuuksin. Ei heti opiskelijana tai työttömänä voi olla keskiluokkainen elintaso.

Silti pääsin viettämään opiskelijaelämää. Käytiin juhlimassa ja matkusteltiinkin jonkin verran. Mutta tulojen mukaan. Ei ollut hinkua kaukomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulukurinon yhtä tärkeää kuin tulomuodostuskin. Sinkkuna elän oikein mukavasti 3500€ bruttopalkalla, mutta kulut on pienet. Vastike, vesi ja sähköt 230€ kaksiosta. Auto on kolmen tonnin Ford ilman kaskoa ja ilman sähköpaikkaa. Kotivakuutusta ei ole, maksukanavia ei ole, mitään en tilaa kestona. Sisustus on ajaton ja niukka. Sellainen, että robotti imuroi. En pidä kuntosalikorttia, enkä mitään muutakaan vastaavaa harrasta. Lemmikkejä ei ole.

Luksustakin on. Matkoja. Kahdesti vuodessa käy siivooja. Käyn ulkonakin, mutta en bailaa aamuun asti.

Missä ajattelit asua kun talossasi tapahtuu yllättäen vesivahinko tai tulipalo, jonka korjaamisessa voi kestää kuukausitolkulla?

Eiköhän hänelläkin ole kotivakuutus johon sisältyy turva missä korvataan tilapäisen asunnon kulut tapaturman sattuessa.

Siinähän leuhkii ettei ole kotivakuutusta ylimääräisenä kuluna

Niin. Voi joko ottaa kotivakuutuksen tai laittaa rahaa sivuun pahan päivän varalle. Itse toimin säästämällä. Jos nyt pitäis evakkoon lähteä, lähtisin hotelliin ja maanantaina kunnan vuokra-asuntoja välittävään toimistoon, jolla on ns katastrofin varalle kalustettuja asuntoja. Siitä katto pään päälle.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut ovat täysin turhanpäiväisiä niin kauan kun ei kerrota mitä nämä kaikki laskut ovat.

Et voi tietää mitä toinen tarvitsee. Meidän perheessä on kolme opiskelijaa. (Eri kouluissa). Minä sain koululta tietokoneen lainaksi. Poika sai koululta tietokoneen omaksi. Tytölle pitää ostaa oma. Ja tarpeeksi tehokas ja hyvä.

Jos sanon, että pitää ostaa hyvä läppäri vaikka meillä on jo kaksi, niin katsooko joku ettemme tarvitse kolmatta? Ja katsooko joku, että vanha halpa on tarpeeksi hyvä vaikka se kestää 2 vuotta eikä siihen saa uusia päivityksiä VS uusi joka kestää ja päivitykset on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ei huomata kuinka rahaa kuluu pieninä summina. Netflix tilaus on melkein 100€ vuodessa ja siihen spotify päälle on yhtä kuin uusi pyykkinpesukone. Osamaksut ovat turmiollisia kun niitä kertyy liikaa. Valitettavasti aina ei ole vaihtoehtoja osamaksuille.

Spotifylla on välillä tarjouksia ja otan siksi aikaa. Viimeksi taisi olla kolme kuukautta yhden hinnalla minkä otin ja irtisanoin sen jälkeen. Suoratoistopalveluna HBO jossa vielä riittää katsomista ja hinta viitisen euroa kuukaudessa. 

Jos joku valittaa, että tulot ei riitä kunnolla, tai on ajoittain vaikeuksia maksaa laskuja ei ehkä kannata tehdä johtopäätöksiä, että henkilö ei tietäisi mistä se johtuu, eikä kyse ole siitä että oikeasti luulisi olevansa pienituloinen, jos ei sitä ole. Yleensä ihmiset osaavat vertaa omaa tilannetta tilastoihin esim. tulojen osalta.

Just ajattelin että voi p###ka, lapsi tarvitsee puvun opiskeluihinsa. Ei juhliin, vaan harjoitteluihin yms. Hän on pitkä ja laiha, ei ole edes pienenä saanut kirpparilta mitään sopivaa.

Jos kirjoitan että minä köyhä ostin juuri puvun osamaksulla, niin joku tulee sanomaan ettei sellaisia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Noiden rajojen mukaan tuohan on siis aika yleistä. Esim kahden lapsen yh lähihoitaja tai sairaanhoitaja saa monesti käteen alle tuon 2200€/kk. Kyllä jotain pitäisi tehdä. Työssäkäyminen kunniaan.

Tehyn mukaan sairaanhoitajien keskipalkka oli jo ennen lakkoja ja korotuksia reilu 3350 e/ kk. Jos saat vain 2200 niin vaihda työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut ovat täysin turhanpäiväisiä niin kauan kun ei kerrota mitä nämä kaikki laskut ovat.

Et voi tietää mitä toinen tarvitsee. Meidän perheessä on kolme opiskelijaa. (Eri kouluissa). Minä sain koululta tietokoneen lainaksi. Poika sai koululta tietokoneen omaksi. Tytölle pitää ostaa oma. Ja tarpeeksi tehokas ja hyvä.

Jos sanon, että pitää ostaa hyvä läppäri vaikka meillä on jo kaksi, niin katsooko joku ettemme tarvitse kolmatta? Ja katsooko joku, että vanha halpa on tarpeeksi hyvä vaikka se kestää 2 vuotta eikä siihen saa uusia päivityksiä VS uusi joka kestää ja päivitykset on kunnossa.

Tämä. Jos itse käyttää tietokoneella vain sähköpostia ja lukee iltapäivälehtiä, ei tajua että samalla vanhalla koneella ei pysty tekemään nykyisiä kouluasioita.

Ja sitten kommentoidaan että kirpparilta saa koneita.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäynti ei kannata alle kolmen donan palkalla.

Ei kannata erittäin hyvin alle kolmellatonnilla. Kannattaa aina jotenkin kun ja jos saa enemmän kun työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden rajojen mukaan tuohan on siis aika yleistä. Esim kahden lapsen yh lähihoitaja tai sairaanhoitaja saa monesti käteen alle tuon 2200€/kk. Kyllä jotain pitäisi tehdä. Työssäkäyminen kunniaan.

Tehyn mukaan sairaanhoitajien keskipalkka oli jo ennen lakkoja ja korotuksia reilu 3350 e/ kk. Jos saat vain 2200 niin vaihda työpaikkaa.

Tehyn ilmoittama summa on brutto ja tämä toinen on netto. Eivät siis sama asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nettopalkka kokoaikatyöstä on noin 1450-1500€/kk. Käteen jää joka kuukausi kaiken pakollisen (asuminen, pakollisen auton kulut) jälkeen 500e, josta ruoka ja hygienia sekä tarvittaessa lääkäri-/lääkelaskut. Eihän sillä juhlita, mutta yksin asuvana pärjään oikeastaan hintoja katselemattakin ja saan ihan vähän sukan varteenkin laitettua. Silti koen olevani työssäkäyvä köyhä, sillä ei mitään isompaa tai kalliimpaa tarpeellistakaan ei ole mahdollista hankkia ja esim. juuri ne lääkärilaskut, lääkkeet tai vaikka auton yllättävät korjaukset kyllä tuntuu heti lompakossa.

Lapsia on tällä palkalla turha haaveilla, sillä sit alkaa juosta lapsen elämisen kulut, päivähoitomaksut, lapsen harrastukset, asumiskulut yms. Toki silloin pärjäisi, jos puoliso tienaisi reilusti enemmän ja pystyisi ottamaan taloudellisesti isoimman vastuun. Ei paljoa perheenperustamishaaveista huolimatta tilanne rohkaise lapsentekoon, jos haluaa pärjätä edes jotenkin ilman yhteiskunnan tukia. Toki voisi kouluttautua lisää ja yrittää paremmille palkoille, mutta koen olevani palkan pienuudesta huolimatta unelma-alallani, enkä haluaisi siitä luopua.

Kannattaa unelmoida jostain muusta alasta, mikäli palkka ei riitä. Mikä ihmisiä vaivaa kun tieten tahtoen halutaan matalapalkka-aloille ja sitten kun todetaan ettei pärjää taloudellisesti niin ei tajuta vaihtaa alaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että suomessa on liikaa noita orjatyö duuneja joitten palkalla ei elä mutta siitä huolimatta kannattaa miettiä sitä velan ottoa elikkä kaikki mulle heti nyt ajattelua.

Joskus on pakko ottaa velkaa. Ei noista palkoista mitään kolmen kuukauden puskuria kerätä alta kymmenen vuoden.

Milloin on pakko ottaa velkaa? Mulle ei moista pakkoa ole tullut ja omaa talouttani olen pyörittänyt kuitenkin jo päälle 20 vuotta.

Jutussahan se kerrotaan: velkaantuminen alkoi lähes kymmenen vuotta sitten avioerosta, kun hänen piti ostaa uuteen asuntoon huonekalut kulutusluotolla. Opintolainaa hän nosti opiskellessaan tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi.Minulla on pitkän työttömyys-sairastelu-opiskelupätkän jälkimainigeissa jonkun verran kulutusluottoa, esimerkiksi tästä tietokoneesta

Olisihan se mukavaa ja kivaa ja eri fantsua, jos jokaiselta löytyisi muutama tonni ylimääräistä elämän eteen tuomiin muutoksiin.

Miksi huonekalut pitää ostaa kulutusluotolla? Olen 56- vuotias. Mietinpä tähän elämäni aikana uutena ostetut huonekalut. Kaksi kertaa sohva, yhden kerran sänky. Yksi Ikean hylly.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nettopalkka kokoaikatyöstä on noin 1450-1500€/kk. Käteen jää joka kuukausi kaiken pakollisen (asuminen, pakollisen auton kulut) jälkeen 500e, josta ruoka ja hygienia sekä tarvittaessa lääkäri-/lääkelaskut. Eihän sillä juhlita, mutta yksin asuvana pärjään oikeastaan hintoja katselemattakin ja saan ihan vähän sukan varteenkin laitettua. Silti koen olevani työssäkäyvä köyhä, sillä ei mitään isompaa tai kalliimpaa tarpeellistakaan ei ole mahdollista hankkia ja esim. juuri ne lääkärilaskut, lääkkeet tai vaikka auton yllättävät korjaukset kyllä tuntuu heti lompakossa.

Lapsia on tällä palkalla turha haaveilla, sillä sit alkaa juosta lapsen elämisen kulut, päivähoitomaksut, lapsen harrastukset, asumiskulut yms. Toki silloin pärjäisi, jos puoliso tienaisi reilusti enemmän ja pystyisi ottamaan taloudellisesti isoimman vastuun. Ei paljoa perheenperustamishaaveista huolimatta tilanne rohkaise lapsentekoon, jos haluaa pärjätä edes jotenkin ilman yhteiskunnan tukia. Toki voisi kouluttautua lisää ja yrittää paremmille palkoille, mutta koen olevani palkan pienuudesta huolimatta unelma-alallani, enkä haluaisi siitä luopua.

Kannattaa unelmoida jostain muusta alasta, mikäli palkka ei riitä. Mikä ihmisiä vaivaa kun tieten tahtoen halutaan matalapalkka-aloille ja sitten kun todetaan ettei pärjää taloudellisesti niin ei tajuta vaihtaa alaa?

Aiemmin olin hyväpalkkaisessa työssä mutta se duuni loppui kun tehdas sulki ovensa. Oli kaksi vaihtoehtoa jäädä kotiin makaamaan kun ikää yli 50v tai mennä matalapalkkaiseen työllistävään työhön. Valitsin työn. Omalla kohdallani koulutus suorittamaani pikakoulutusta lukuun ottamatta ei enää ajankohtaista. Toisaalta hyväpalkkaisen aiemman työn takia on velaton asunto ja säästöjä yms. Ei siis rahahuolia. Mutta se pienituloisuuteen siirtyminen voi tulla kesken työurankin. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko näitä juttuja tehdessä jättää nämä kulutusluotto ja osamaksu menot pois? Laskea siitä mitä henkilölle jäisi elämiseen, jos hänen elämäntapansa ei perustuisi elämäntavan ylläpitämiseen joka ei kuulu hänen tulotasollaan olevalle ihmiselle? Ajattelin vain kun minun tulot on nettona noin 1520e ja käteen jää laskujen jälkeen jyvitettynä noin 880e/kk. Ei ole luottokortteja, ei osamaksuja, ei suoratoistopalveluja vain ihan ne perus laskut. Säästöön laitan joka kuukasi jonkun verran, että lainoja ei tarvitse ottaa.

Kerrotko paljonko maksat asumisesta, vedestä, sähköstä, netistä, vakuutuksista jne. Vai maksaako joku nämä puolestasi?

Olen eri, mutta samankaltaiset menot. itse maksan vuokraa 530€/kk, siihen sisältyy vesi ja sähkö. Netin jaan puhelimesta kotona, puhelinlasku 19€/kk. Kotivakuutus n. 60€ vuodessa eli 5€/kk. Eli näihin mainitsemiisi menee n. 555€/kk.

Hyvä että joku tykkää avata tuloja ja menojaan. Itse en oikeastaan ole ikinä kiinnostunut kuulla muista kun tuloista nettona, perhekoosta, asumismenoista. Muut sitten on ihan itsestä kiinni yleensä mihin tykkää pistää ja kuinka paljon. Tietämällä edelliset voi pistää johinkin kategoriaan tulojen ja taloudellisen tilanteen puolesra. Joskus voi olla tietenkin jotain muita harvinaisempia pakollisia kuluja, josta henkilö varmaan osaa avautua, jos haluaa ymmärrystä tilanteeseensa.

"Jos tuntuu että on paljon laskuja ei olisi pitänyt hankkia niitä" Sherlock kamaa. Moni ei silti ajattele, että ei olisi pitänyt ostaa sitä jotain, mistä lasku johtuu. Joskus ihan semi tarpeellistakin.

Voihan sitä silti vähän voivotella laskujaan. Ei kenenkään yleistä taloudellista voi tietää muuten kun tietämällä tarkat numerot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden rajojen mukaan tuohan on siis aika yleistä. Esim kahden lapsen yh lähihoitaja tai sairaanhoitaja saa monesti käteen alle tuon 2200€/kk. Kyllä jotain pitäisi tehdä. Työssäkäyminen kunniaan.

Tehyn mukaan sairaanhoitajien keskipalkka oli jo ennen lakkoja ja korotuksia reilu 3350 e/ kk. Jos saat vain 2200 niin vaihda työpaikkaa.

Tehyn ilmoittama summa on brutto ja tämä toinen on netto. Eivät siis sama asia. 

Ei tietenkään, itseasiassa tuosta bruttopalkasta jää käteen noin 2500 e/kk veronmaksajain taulukon mukaan. Pitää olla aika huono taloudenpitäjä mikälii ei tule toimeen tuolla 2200-2500 e/kk käteenjäävällä palkalla. Suu säkkiä myöten. 1/4 palkansaajista saa bruttona alle 2000 e, joten hoitsut eivät edes ole pienituloisia.