Kun soitat jollekulle, miksi oletat että hänellä on aikaa pysähtyä juuri sinun puheluusi vastaamiseen ja jäädä jutustelemaan pitkäksi ajaksi?
Ettei hänellä ole mitään omaa tekemistä kesken? Töitä, tv:tä, harrastuksia, ruoanlaittoa, kylpyä, siivoamista, lastenhoitoa, romantiikkaa tms? Että hän voi keskeyttää sen ihan koska vaan vain siksi kun sinä soitat?
Mikset arvosta hänen tekemisiään lainkaan?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli jotkut kohteiaisuussäännöt mihin aikaan ei saanut soitella, olikohan ennen seiskaa aamulla ja iltakasin jälkeen illalla. Joillakin oli sitten niitä omia kaunareita tai emmerdaleja, jolloin sukulaiset tiesivät ettei kannata kokeilla onneaan.
Mutta nykytekniikka (myös ne yksinkertaisemmat luurit) antavat niin paljon mahdollisuuksia vastaanottajan hallita mitä puhelimeen saa tulla ja milloin ja minkälaisia ilmoituksia on päällä, että yhteydenottajan vastuu on ihan syystä vähäisempi. Jos ei näihin ominaisuuksiin halua edes kertaalleen tutustua ja niitä käyttää, kärsii sitten vaan. Muiden syy se ei ole.
Estän kerrasta kaikki turhat yösoittelijat enkä kärsi yhtään.
No eiköhän jokainen tee näin normaalisti?
Olette te jotkut niin tärkeitä ja kiireisiä ettei teille saisi edes soittaa. Oletteko niin suosittuja että se puhelin pirisee vähän väliä? Tai niin kiireisiä ettette koskaan ehdi vastata tai laittaa edes viestiä että soitan takaisin kun on parempi hetki?
Kyllä se puhelin on edelleen kommunikointiväline muutoinkin kuin jollain sovellusviesteillä.
Estän kerrasta kaikki turhat yösoittelijat enkä kärsi yhtään.