Kun soitat jollekulle, miksi oletat että hänellä on aikaa pysähtyä juuri sinun puheluusi vastaamiseen ja jäädä jutustelemaan pitkäksi ajaksi?

Voi voi ap. Jo ennen kännyköitä ja älypuhelimia oli ihan lankapuhelimessakin tapana kysyä, häiritsenkö ja onko kiireellistä tekemistä just vai ehtiikö puhua hetken verran kanssani. Sivistyneet ihmiset, jotka osaavat ajatella tekevät näin jo hamasta menneisyydestä lähtien. 

Nykyään on vähentynyt se luuri korvalla oleminen. Kun näki joitain kolmikymppisiä naisia, jotkä hakivat lapset hoidosta ja kävivät kaupassa koko ajan puhelimeen puhuen, tai ainakin  korvalla se oli. Siinä ei kyllä osattu sanoa, että jatketaanko sopivammalla aikaa.

Oli sitä puhelimia jo kauan ennen kännyköitäkin ja kyllä sillä osattiin silloinkin puhua , eli :kysy vaikka mummoltasi jos et tiedä miten puhelimeen vastataan ja miten ja millä tavalla siihen oikein (sen yleisiä  käyttötapoja noudattaen)puhutaan.

Ah ja voi tätä nykyajan uusavuttomuutta!

Puhelimet kehittyy, puhujat ja niiden massat senkun taantuu vaan!

Aikanaan oli jotkut kohteiaisuussäännöt mihin aikaan ei saanut soitella, olikohan ennen seiskaa aamulla ja iltakasin jälkeen illalla. Joillakin oli sitten niitä omia kaunareita tai emmerdaleja, jolloin sukulaiset tiesivät ettei kannata kokeilla onneaan. 

Mutta nykytekniikka (myös ne yksinkertaisemmat luurit) antavat niin paljon mahdollisuuksia vastaanottajan hallita mitä puhelimeen saa tulla ja milloin ja minkälaisia ilmoituksia on päällä, että yhteydenottajan vastuu on ihan syystä vähäisempi. Jos ei näihin ominaisuuksiin halua edes kertaalleen tutustua ja niitä käyttää, kärsii sitten vaan. Muiden syy se ei ole.

Lankapuhelin oli aikoinaan eteisessä, joku perheenjäsen vastasi ja kutsui puhelimeen. Vanhemmat sitten kyselivät, että kukas se oli kun soitti, ja tietysti kuuntelivat puhelun. Siinä oppi puhumaan muiden kuunnellessa.

Tämä oli tosi huvittava ketju. Ap kiukutteli omasta asiastaan, eikä kukaan muu tukenut häntä. Taustalla tuntuu olevan ap:n huonot välit näihin mainittuihin sukulaissoitteluihinsa, ja sen takia pitäisi koko puhelinetiketti muuttaa hänen mielestään.

Ap ei millään tajua, että kyseessä on hänen oma psyykkinen ongelmansa, johon olisi puhelimen suhteen tosi helppoja ratkaisuja, joita täällä on tarjottu monen toimesta. Ei kelpaa ap:lle, hän haluaa muuttaa muiden toimintaa, ei omaansa. Aika vihaiselta hän myös vaikuttaa.

Ratkaisuja, joilla hän voisi parantaa selvästikin tulehtuneita ihmissuhteitaan, kannattaisi hänen miettiä, ei sitä, että kaikkien on muutettava puhelinkäyttäytymistään. Hän ei pysty ottamaan huomioon esim. työelämän tarpeita nopeisiin selvittelyihin puhelimessa. Tai muita tilanteita.

Jos en halua/ehdi puhua, en vastaa. Lankapuhelinaikana nappasin johdon pois töpselistä. Kun nykyisin soitan läheisilleni tai muuten tutulle, kysyn, soitanko pahaan aikaa, onko aikaa hetkinen.

Se on niin selkeää ja simppeliä, olen seitenvitonen ja osaan nää jutut.

Oletan sen että osaa kertoa jos ei ehdi puhumaan.

Helppoa, jos jatkuvasti on kiire tai et soita, niin puhelut harvenee ja loppuu pian.

Aina löytyy uusi tilalle- ei kukaan ole korvaamaton.

Sitten ihmetellään miksi olet yksinäinen.

Kiitos ap hauskasta ketjusta, en ole pitkään aikaan nauranut näin makeasti. Olet kyllä aika huvittava ihminen, etkä osaa edes käyttää puhelintasi 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootpa outo ihminen jos et osaa sanoa ettei nyt ehdi rupatella.

Sitä paitsi, oot sää aika kummallinen jos et älyä sitäkään ettei sun ole mikään pakko vastata puheluihin.

Nuorisolaisethan ei enää vastaa puhelimeen. He haluavat viestin, jonka voivat rauhassa lukea ja vastaavat sitten kun se heille sopii.

Nuorisolaiset? Alle nelikymppiset?

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelin oli aikoinaan eteisessä, joku perheenjäsen vastasi ja kutsui puhelimeen. Vanhemmat sitten kyselivät, että kukas se oli kun soitti, ja tietysti kuuntelivat puhelun. Siinä oppi puhumaan muiden kuunnellessa.

Meillä oli piiitkä jatkojohto lankapuhelimessa. Tarvittaessa pystyi menemään toiseen huoneeseen puhumaan vaikkapa hellun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, ettei silloin vastata, kun on kiire. Ystäväni osaavat kertoa, jos ei pitkiin porinoihin ole aikaa. Asiakkaiden kanssa sovitaan parempi hetki, jos siinä tilanteessa ei rauhassa ehdi keskustelemaan. Aika yksinkertaista.

Eli oletat että ihmiset pitävät puhelimen äänettömällä yo. tilanteissa ja aina muulloin saa soittaa eikä häiritse lainkaan?

Mitä varten se puhelin mielestäsi on olemassa, jos siihen ei saa soittaa? Ihan hyvin voit jättää vastaamatta, pitää puhelinta äänettömällä tai pois päältä. Minä valitsen soittaa, jokainen voi valita vastaako.

Ei mulle soittelijat anna olla vastaamatta vaan soittavat niin pitkään kunnes vastaan ja useana päivänä peräkkäin.

Pahimmassa tapauksessa vielä suuttuvat, jos ei vastaa.

Sitä juuri ihmettelen että mikä saa soittamaan yhä uudestaan ja uudestaan jos kohde ei ole ensimmäisellä, toisella, kolmannella, neljännelläkään kerralla vastannut? Aina vaan soitat etkä suostu lopettamaan. Miksi? Viestiä ei vahingossakaan voi laittaa vaan nimenomaan puhelu.

Tätä en myöskään tajua. Miksei voi laittaa viestiä millään perään? Ei kaikkia kiinnosta tunnin turhanpäiväiset lörpöttelyt puhelimessa. Jollei viestiä tule perään niin ei se kauhean kiireellistä sitten ole.

Vierailija kirjoitti:

Typerintä on soittaa kun toinen on lähettänyt viestin, ja sanoa että että se on nopeampaa soittaa kuin kirjoittaa vastaus. Ei edes viestillä kysytä että ehditkö jutella. Voiko itserakkaampaa ihmistä olla? Nykyään osaan jo olla vastaamatta näiden sankarien puheluihin. Jos vastaan niin sanon heti että minulla on kiire, voitko puhua nopeasti. Joskus joutuu sanomaan kahteen kertaan. Suomessa muutenkin tuntuu olevan vallalla holtiton rupattelukulttuuri. Ilmeisesti työntekijälle ei nykyään voida sanoa että töihin siitä! Ei ihme että tuottavuus mataa

Työkaverin jatkuva tekstaaminen ärsyttää työaikana. Esimies on huomauttanut asiasta. Käskisi kännykät pitämään taskussa, vain omaisen hätätapauksessa saisi vastata puheluun.

On se jännä, mistä kaikesta nykyään voi pahoittaa mielensä.

En osaa samaistua kiireisiin ihmisiin koska itselläni ei ole juuri koskaan kiire. En tiedä mitä tehdä sellaisten "ystävien" kanssa joiden kanssa tapaamiset pitää sopia 6 viikkoa etukäteen.

Eeppisen typerä avaus.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, ettei silloin vastata, kun on kiire. Ystäväni osaavat kertoa, jos ei pitkiin porinoihin ole aikaa. Asiakkaiden kanssa sovitaan parempi hetki, jos siinä tilanteessa ei rauhassa ehdi keskustelemaan. Aika yksinkertaista.

Niinpä. Ja mistä ihmeestä voi tietää, mitä kukakin on milloin tekemässä ? Jos ei ehdi/pysty vastaamaan puhelimeen, niin sitten ei. Osaavat kyllä soittaa takaisin tai laittaa viestin. Ei siinä kukaan kenenkään kallisarvoista aikaa vie.

Oletan, ettei ihminen vastaa jos ei ehdi tai hänellä on känny äänettömällä tai hän sanoo, ettei ehdi puhua.

Oletan näin jatkossakin.

Ap voisi vähän karaista itseään, eikä olla niin uniikki lumihiutale taas vaihteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vähän samaa mieltä kuin yksi tapaamani ihminen, joka esitti ihan vilpittömästi ja erittäin närkästyneesti kysymyksen - miksi soitat minulle tänne vessaan?

Siis soitin ihmiselle, joka otti kännykän vessaan. Soittaessani en todellakaan tiennyt hänen olevan juuri sillä hetkellä vessassa. Eikä hätiä mitiä - toiste en hänelle vessaan soittanut.

😅 sori, en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Oli vaan niin hyvä kuvaus tilanteesta.