Lue keskustelun säännöt.
Silmiin katsominen keskustellessa
bobo
03.02.2023 |
Katsotko toista silmiin kun keskustelet? Minun on tosi hankalaa näin tehdä, mieluummin katseeni harhailee missä sattuu. Jotenkin olen saanut käsityksen, että esim USAssa katsotaan aina silmiin.
Kommentit (25)
Toimin kuten normaali ihminen, eli katson silmiin muutaman rauhallisen sekunnin ajan, mutta en tuijota koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä katsoa silmiin koko aikaa, ei pidä olla katsomatta silmiin lainkaan.
Tällä välillä kun sopivasti seilaa, vaikuttaa normaalilta.
Katson silloin kun pitää käyttäytyä muodollisesti.
Katson ihmistä silmiin, kun hän puhuu, mutta "epätarkennan" silmäni, että katsominen on "helpompaa". Kun itse puhun, katse käy harvoin kohteessa.
Katson ihmistä silmiin, kun puhun hänelle tai hän puhuu minulle. Se on kohteliasta. Oon joutunut opettelemaan sen taidon nuorena aikuisena uudestaan, koska olin pitkään ja rankasti koulukiusattu aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omana lapsuuden ja nuoruuden aikana se, kun ei katsonut silmiin, tutkittiin joskus niin, että valehtelee tai jotenkin muuten kieroilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmiin katsominen on vaikeaa. Joudun tekemään sen tietoisesti. Ainoastaan omia perheenjäseniä pystyy katsomaan ilman että tuntuu epämukavalta.
Yritän muistaa katsoa silmiin mutta se on vaikeaa minulle. En silloin pysty keskittymään itse keskusteluun. Minua ei yhtään haittaa vaikka kukaan ei katsoisi silmiin jutellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi katsoa silmiin? Tuntuu kauhean kiusalliselta.
Ihan suoraan silmiin katson vain miestäni, kun haluan tunneyhteyden. Muuten katson vain kasvoja yleisesti. Tuntuu jotenkin tosi intiimiltä katsoa suoraan silmiin. Ja vähän psykolta, jos katsoisi muitakin kuin omaa rakasta niin. Korkeintaan nopea vilkaisu on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson ihmistä silmiin, kun puhun hänelle tai hän puhuu minulle. Se on kohteliasta. Oon joutunut opettelemaan sen taidon nuorena aikuisena uudestaan, koska olin pitkään ja rankasti koulukiusattu aikoinaan.
Voi kyynel 🥲
eat shit and die.
En ainakaan tuijota. Mulla on korvat joilla kuulen, en tarvitse huulilta lukua. Sen verran että vaikutan kiinnostuneelta enkä välinpitämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai katson, jos naamatusten siinä ollaan ja ei se ole ollut minulle ikinä vaikeaa. En minä syynää toista, vaan kuuntelen tarkkaan ja näytän, että kuuntelen.
Jos joku ei katso tuollaisissa tilanteissa silmiin, niin äkkiä sitä ajattelee, että toisella on jotain mt-ongelmia.
1. Baarissa jos naista yritän iskeä niin joo, katson suoraan silmiin, koska sillä lailla yritän valheellisesti luoda hänelle vaikutelmaa että mukamas olen kiinnostunut juuri siitä naisesta, juuri hänestä, juuri siitä kohteesta, juuri siitä olennosta, että mukamas hän on niin upea että en saa katsettani irti hänestä...
2. Lääkärillä kun kävin ja lääkäri puhui turhan nopeaan tahtiin turhan vaikeita lääketieteellisiä asioita niin katsoin sivuun. Kertaakaan en katsonut lääkäriä vaan koko ajan pidin katseeni sivussa alhaalla, eli alaviistossa kohti lattiaa. Koska sillä lailla saatoin parhaiten keskittyä kuulemani lääketieteellisen informaation prosessoimiseen. En yrittänyt iskeä lääkäriä vaikka hän kaunis nainen olikin, vaan yritin vain palvella omaa terveyttäni.
--
Niin. Eli tuossa ne pääsääntöisen "katseeni suuntaamiset" ovatkin. Silmiin katsominen on minulta keinotekoista, esittämistä, teatteria, pelleilyä, ihan vain jotta aiheuttaisin toisessa ihmisessä sellaisen valheellisen vaikutuksen että "hei, minä katson juuri sinua, kohdistan huomioni juuri sinuun, koska juuri sinä olet minulle tärkeä". Sivuun katsominen minulta taas tarkoittaa sitä että "hei, älä häiritse minua, koska minä nyt yritän keskittyä itse asiaan, koska tämä asia on minulle tärkeä".
Sinä ap mainitsit sellaisen jutun kuin "katseen harhaileminen". En ole tuosta ihan varma, en ole varma että tekisinkö noin koskaan ja että mitä se minulta tarkoittaisi. Tai, no: kenties jos katseeni harhailisi niin se tarkoittaisi sitä että puhuja ei ole minulle tärkeä ja myöskään aihe ei ole minulle tärkeä. Eli en yritä katsoa sitä toista ihmistä enkä yritä kuunnella mitä hän puhuu. Joten siinä tilanteessa luultavasti ei ole minulle mitään voitettavaa: en tahdo päästä puhujan kanssa sänkyyn eikä hänen puhumansa asiat palvele millään lailla terveyttäni tms. Joten jos katseeni harhailee niin toivottavasti minä osaan jotenkin poistua siitä tilanteesta mahdollisimman pian koska se koko tilanne kuulostaa kannaltani ihan täydeltä ajanhukalta.
Kärsin karsastuksesta, joten joskus kun on väsynyt, välttelen silmiin katsomista. Yritän peitellä tuota ominaisuutta. Silmälasit ovat tietenkin helpottaneet tuota mutta siitä huolimatta pelkään, että karsastaa ja hävettää katsoa silmiin ketään. Harvoin kukaan tuosta on kommentoinut ja vaikutan muuten normaalilta mutta tuo on ollut kyllä vaikea asia itselleni.
En katso yleensä satunnaisen ihmisen silmiin juuri lainkaan. Erittäin läheisen ehkä vähän, sekunnin vilkaisuita tms.. Joka tapauksessa se on kiusallista. Poikkeuksena on erityiset huuman hetket silloin, kun on juuri ihastumassa/rakastumassa toiseen ja tuijotuskisassa tuntuu kuin sulautuisi erillisistä yhdeksi.
Katson silmiin. Silmiin katsominen luo yhteyden ihmisten välille.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin karsastuksesta, joten joskus kun on väsynyt, välttelen silmiin katsomista. Yritän peitellä tuota ominaisuutta. Silmälasit ovat tietenkin helpottaneet tuota mutta siitä huolimatta pelkään, että karsastaa ja hävettää katsoa silmiin ketään. Harvoin kukaan tuosta on kommentoinut ja vaikutan muuten normaalilta mutta tuo on ollut kyllä vaikea asia itselleni.
Jos ei tosiaan mitään muuta ongelmaa elämässä ole, niin voihan tuollainenkin nousta isoksi asiaksi.
Katon aina tisseihin, miehille en puhu.